Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun puhe Yhdysvaltojen kongressille 3.3.2015 lähestyy, ja niinpä haluan kunnioittavasti lähestyä Yhdysvaltojen päättäjiä tässä erittäin vakavassa asiassa.
Kun olin pari–kolmekymppinen, palvelin kansaani merijalkaväen joukoissa ja olin kivenkova Israelin kannattaja… Luultavasti olin sionisti siksi, että meille syötettiin koko ajan Israel-myönteistä propagandaa. Nyt kun ikää on kertynyt muutama vuosikymmen lisää, olen huomannut kolme hyvin merkittävää asiaa Israelista:
1. He totisesti osaavat rakentaa valtavia muureja, jotka erottavat ihmiset toisistaan! He eivät anna poliitikkojen tai politiikan estää heitä rakentamasta muureja, eivät edes silloin, kun kansainvälinen oikeus ja YK:n julkilausumat tuomitsevat sen (esimerkiksi pienen Betlehemin kaupungin ympärillä olevat kolme tarkoin varjeltua porttia, jotka muodostavat todellisen vankilan monille kaupungin asukkaille). Kongressimme pitäisikin ottaa oppia heistä ja rakennuttaa muuri Meksikon rajalle estämään laiton maahanmuutto.
[1]2. Israel on kieltäytynyt ottamasta pakolaisia maahansa silloinkin, kun pakolaisia on uhannut välitön vaara ja kun Hebrew Immigration Aid Society on painostanut Israelia (järjestön motto on: ”Toivota muukalainen tervetulleeksi, suojele pakolaista”). Lainatakseni HIAS:n verkkosivuja: ”Valtio [Israel] jatkaa toimiaan estääkseen pakolaisten maahantulon ja aktiivisesti kannustaa maassa jo olevia pakolaisia lähtemään. Tämän politiikan kouraantuntuvin osoitus on aita, joka on rakennettu Siinain erämaahan. Aidan valmistumisen jälkeen pakolaisten määrä on romahtanut dramaattisesti: koko vuoden 2013 aikana alle 50 ihmistä pääsi maahan ilman lupaa! Valtio myös palkitsee maasta lähteviä anteliaasti 3 500 dollarin palkkiolla, vaikka kukaan ei tiedä, mihin ihmiset lähtisivät.”
Todellakin, vain 50 pakolaista! HIAS on hyvin menestynyt pakolaislobbauksessa Yhdysvalloissa. Toisin on Israelissa, jossa jopa alueella eläneeltä palestiinalaiselta voidaan evätä laillinen oikeus palata kotimaahansa. Samaan aikaan New Yorkissa elänyt juutalainen voi tulla maahan ja muuttua israelilaiseksi pelkällä rabbin myöntämällä todistuksella. Tämä tarkoittaakin sitä, että Israel kontrolloi täysin maahanmuuttoa ja erilaiset lobbausjärjestöt eivät tätä politiikkaa pysty muuttamaan. Tämä on hyvin vaikuttavaa. Emmekö me voisi toimia samoin?
3. Kolmas huomioni Israelista on, että Israelin johtajat puolustavat omaa kansaansa, juutalaista kansaa. He jopa vaativat, että heidän maataan kutsutaan ”juutalaisten valtioksi”. Sen sijaan Yhdysvalloissa valkoinen populaatio, jonka esi-isät rakensivat sivilisaatiomme, on kutistettu noin 20 prosentilla. Valkoisten ääni pyritään hiljentämään ja marginalisoimaan. Meidän hallituksemme ajaa vain vähemmistöjen asiaa. Samaan aikaan kansalaisia ja järjestöjä, jotka ajavat valkoista perinnettä ja valkoisten asiaa, demonisoidaan ja vähätellään.
Hallituksemme murskasi valkoisen kansakunnan kumoamalla vuoden 1924 pakolaislain ja korvaamalla sen vuoden 1965 lailla, joka mahdollisti vapaan maahanmuuttopolitiikan. Uuden lain takana oli juutalainen republikaanipoliitikko Jacob Javits. Israel on sen sijaan täynnä voimakkaita organisaatioita, kuten Lehava ja Birthright Israel, jotka kannattavat vahvaa juutalaista identiteettiä ja taistelevat kansojen sekoittumista vastaan. Sionismi, juutalainen nationalismi, onkin liike, jonka tarkoitus on turvata juutalaisen kansan geneettinen jatkuvuus.
[2]Israelin väestöpolitiikka on päinvastainen länsimaihin verrattuna. Miksi länsimaissa monikulttuurisuutta sitten kannattavat kiihkeimmin Javitsin kaltaiset juutalaiset? Eikö tämä ole kaksinaismoralismia? Mieleeni tulee väkisinkin Presidentti George Washingtonin jäähyväispuhe vuodelta 1796, jossa hän nimenomaan varoitti maatamme vieraiden elementtien puuttumisesta politiikkaamme. Kongressin ja valtiomiesten tulisi tutustua Yhdysvaltojen perustajan puheeseen.
Pääministeri Netanjahu edustaa juutalaisen vallan poliittista huippua. Onko siis sopivaa, että tarjoamme hänelle mahdollisuuden päästä vaikuttamaan poliittisesti maamme asioihin? Kysymys on erityisen tärkeä siksi, että Netanjahun taustaryhmät hallitsevat jo hyvin vahvasti Yhdysvaltojen politiikkaa. Miksi juuri Netanjahulla on yksinoikeus ulkomaisena valtiomiehenä puhua kongressissa? Lukuisat varakkaat juutalaisjärjestöt hallitsevat jo muutenkin maamme poliittista elämää. Näitä ryhmiä ovat muun muassa:
- The Conference of Presidents of Major American Jewish Organizations (tämä kattojärjestö on presidentti Eisenhowerin luoma ja sisältää yli 50 juutalaista järjestöä)
- AIPAC (joka vaikuttaa hyvin vahvasti juuri kongressissa)
- Anti-Defamation League [3] (joka kampanjoi aktiivisesti sanavapauden kaventamiseksi ”vihapuhelainsäädännöllä”)
- Hasbara Fellowships (joka pyrkii vahvistamaan juutalaista vaikutusvaltaa esimerkiksi yliopistoilla, kampuksilla ja Internetissä)
- Jewish Americans (joka on Valkoisen Talon ”Communities in Focus” –projekti)
[4]Netanjahun puhe on puhdasta poliittista vallankäyttöä, joka tukee juutalaistaustaisten lobbausjärjestöjen toimintaa Yhdysvalloissa. Poliitikot toki tietävät tämän jo etukäteen. Minä kirjoitan aiheesta, sillä olen veteraani, joka on menettänyt monta toveriaan palveluksensa aikana ja joka on vannonut puolustavansa maataan ja sen perustuslakia. Minulla ei ole sinänsä mitään hampaankolossa yhtäkään etnistä ryhmää vastaan. En pidä itseäni ”rasistina”, vaan olen kohdellut ihmisiä kunnioittavasti, arvostavasti ja ystävyydellä. Amerikan politiikkaa seuratessa on kuitenkin pakko kysyä: Keiden etuja valtiomme ajaa ja mitä maata sotilaamme puolustavat?
Taustani on amerikkalaisittain melko erikoinen. Bolsevikit tuomitsivat minun isoisoisäni orjuuteen 1900-luvun alussa. Hänet lähetettiin Neuvostoliiton Gulag-vankileirien saaristoon ja hän oli pakkotyössä suolakaivoksilla. Menetin myös yhden isoisän neuvostoarmeijan kammottavissa murha-aalloissa (toisen maailmansodan päättymisen jälkeen). Samaan aikaan toinen isoisäni pakotettiin liittymään samaiseen neuvostoarmeijaan aseella uhaten ja hänet pidettiin rautaesiripun takana ja poissa elämästäni. Olivatko lähimmäiseni ja omaiseni uhreja? Kyllä. Maksettiinko yhdellekään korvauksia? Ei! Olisi naurettavaa yrittääkään vaatia heidän menettämiään maita ja omaisuuttaan takaisin. Onko Yhdysvalloissa museoita, jotka keskittyisivät kaltaisteni ihmisten menetyksiin? Ei.
Kaikki etniset ryhmät ovat kärsineet edellisen vuosisadan kohtaloissa. Länsimaissa suurinta poliittista valtaa nauttiva kansa on kuitenkin huolehtinut siitä, että vain yhden ryhmän kärsimyksiä ja menetyksiä korostetaan jatkuvasti julkisuudessa. Ja heidän etujensa pitää aina ajaa kaikkien muiden edelle.
Minun perheeni traaginen historia varoittaa minua siitä voimakkaasta marxilaisesta liikkeestä, joka kontrolloi niin monia maita ja joka johti kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan. On hyvin merkillistä, että amerikkalaisille ei ole tahdottu kertoa marxismin ja kommunismin synnystä ja juurista [5] edes sen jälkeen, kun Neuvostoliitto romahti. Jos tutkii marxismia historiaa ja sen mekanismeja, huomaa, ettei marxismi ole suinkaan kadonnut länsimaisista yhteiskunnista. Marxismin oireita tulisi torjua aktiivisesti.
Yhdysvalloissa yhdelle etniselle ryhmälle on kasaantunut suhteettoman paljon poliittista valtaa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta riittävän, vaan rikkaat painostusjärjestöt, kuten ADL ja SPLC hyökkäävät aktiivisesti kaikkia niitä vastaan, jotka ajavat muiden etnisten ryhmien asiaa. Ajankohtainen esimerkki on republikaanijohtaja Steve Scalise, jota vastaan hyökättiin julmasti valtamediassa [6], koska hän osallistui EURO-ryhmän (European-American Unity and Rights Association). Eikö kongressiedustajalla ole oikeus ja velvollisuus kuunnella koko äänestäjäkuntansa ihmisiä ja heidän erilaisia mielipiteitään ilman, että hänen mainettaan tahrataan? Olisiko hänen kimppuunsa hyökätty, jos hän olisi osallistunut NAACP:n tai La Razan kokoukseen? Scalise teki ”virheen” antaessaan tunnustusta valkoiselle etujärjestölle.
[7]Ilmapiiri on myrkyttynyt. Yhdysvallat ei enää edusta mielipiteenvapautta. Tähän on vaikuttanut vahvasti juutalaisjärjestöjen lobbaama ”vihapuhelainsäädäntö”. Valtaapitävien kritisoinnista tahdotaan tehdä myös Amerikassa rangaistavaa. Tämän lisäksi valkoisten asemaa uhkaa joukkomaahanmuutto ei-eurooppalaisista maista. Lopulta väestöpolitiikkamme johtaa siihen, että Yhdysvalloista tulee kolmannen maailman maa.
Yhdysvaltain perinteinen enemmistö on kohta vähemmistö, jos nykykehitys jatkuu. Jos haluamme, että Yhdysvallat säilyy edes jotakuinkin sellaisena maana kuin maan eurooppalaisperäiset amerikkalaiset perustajat halusivat, vaaditaan valkoisilta poliitikoilta suunnatonta rohkeutta. Heidän on osoitettava moraalista rohkeutta, seistävä suorana ja käytettävä voimaa maan kurssin muuttamiseksi. Myös valkoisilla on oikeus puolustaa asemaansa. Muutos tulee olemaan vaikea, mutta minulla on muutamia ideoita sitä varten:
- On luotava hallintomalli, jossa kaikki etniset ryhmät voivat ajaa omaa asiaansa ilman nykyistä etnomonopolisoitua [8] Hollywood-, TV-, sanomalehti- ja kustantamoteollisuutta. Nykymalli on mahdollistanut sen, että kaikki mediavalta on keskitetty yhdelle ryhmälle. Tarvitaan muutos, jotta jokainen väestöryhmä voi vaalia omaa identiteettiään. Tämä olisi aitoa monimuotoisuutta. Tällä hetkellä koko valtamedia Disneystä CNN-kanavaan on yhden etnisen ryhmän hallussa. Sitä paitsi nykyiset mediajohtajat rappeuttavat aktiivisesti kulttuuriamme pyrkiessään romuttamaan kaikin keinoin perinteisinä pidetyt arvot. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa juutalainen Haaretz-lehti artikkelissaan ”’Dirty Jews’ and the Christian right [9]”: ”Huippunäyttelijät kuten Larry David ja Sarah Silverman haastavat Amerikan uskonnollisen ja perhekeskeisen kulttuurin sekä toteuttavat juutalaisuuttaan ylistämällä perversioita.”
- On aika muodostaa euroopanamerikkalaisille oma vahva ryhmä kongressissa. Lapsemme ovat jo vähemmistössä ja heitä sorretaan kouluissa. Tämä näkyy myös siinä, että vaikka valkoisten osuus väestöstä on 60 %, korkeakouluissa he saavat vain 20 % parhaista yliopistopaikoista, kun juutalaisten osuus on 25 % [aiheesta on kirjoitettu Magneettimedian artikkelissa ”Mistä Ruben Stiller ei tahdo puhua? [10]”. Suom. huom.]. Tämä epäkohta on korjattava. Nämä opiskelijat pääsevät parhaisiin tehtäviin ja meillä pitää olla oikeus valvoa etujamme.
- Vaalirahoitukselle [11] on luotava rajoituksia, jotta rahanvallan roolia voidaan supistaa valtakunnallisessa politiikassa. Tässä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi julkista viestintäverkkoa (PBS). Valtionhallinto voisi esimerkiksi tukea ehdokkaiden kotisivuja, jotta eri ehdokkaiden ajamat asiat tulisivat kansalaisten tietoisuuteen tasapuolisesti. On väärin, että yksityinen valtamedia saa päättää, paljonko ruututilaa kukin ehdokas saa. Valtamedia ajaa vain omia intressejään. Typerintä ja lapsellisinta ovat tiettyjä ehdokkaita vastaan suunnatut lokaamiskampanjat. Vaalirahoitusjärjestelmä on uudistettava demokratian parantamiseksi.
- Kaksoiskansalaisuuskäytäntö [12] on myös uudistettava. Yhdysvaltojen turvallisuuden parissa työskentelevien viranomaisten on luovuttava kaksoiskansalaisuudesta. On aina kiistanalaista, kummalle maalle kaksoiskansalaiset ovat uskollisia. Tämä on kansallinen turvallisuusriski. Ulkomaalaisten lobbausjärjestöjen toimintaa on alettava valvoa tiiviisti.
[13]
Ote George Washingtonin jäähyväispuheesta vuodelta 1796:
”Jotta hankkeemme onnistuu, emme saa vastustaa tai suosia yhtäkään vierasta kansaa epäterveellä tavalla. Sen sijaan on oltava oikeudenmukainen. Kansa, joka erehtyy joko vihaamaan tai rakastamaan toista kansaa, lankeaa orjan asemaan. Sellainen kansa on orja vihalleen tai ylenpalttiselle kiintymykselleen. Tämä tekee sokeaksi omille eduille ja velvollisuuksille. Viha toista ryhmää kohtaan voi viedä vahingolliselle tielle; pienistäkin asioista syntyy suuri poru ja kansa on ylimielinen ja kopea, kun sattumanvaraisesti tai varoittamatta syntyy erimielisyyksiä. Sokea viha synnyttää erimielisyyksiä, kiistoja ja verisiä taisteluja. Ennakkoluuloinen kansa vie maan sotaan ja tekee kestämätöntä politiikkaa. Hallitus voi yhtyä kansan tuntoihin ja ryhtyä impulsiivisiin tekoihin, jotka järki kieltäisi; toisinaan ylpeys, kunnianhimo ja muut arveluttavat ja alhaiset motiivit ajavat maan vihan orjaksi. Tämä on uhka rauhalle ja jopa kansalliselle vapaudelle.
Samoin ylenpalttinen ihastus ulkopuoliseen kansaan tuo mukanaan paljon pahaa. Sympatia toista kansaa kohtaan sekä illuusio yhteisistä intresseistä silloinkin, kun mitään yhteisiä intressejä ei ole, ja sokea myötäeläminen ajavat meidän perusteettomiin sotiin. Sympatia ulkopuolista kansaa kohtaan johtaa näiden suosimiseen ja oman väestön syrjintään. Tämä on vahingoksi kansakunnalle, sillä tällöin kansa ei kykene ajamaan omaa etuaan. Vieraan suosiminen synnyttää myös kateutta, pahaa tahtoa ja kostonhimoa. Vieraita suosiva poliitikko voi pettää oman kansansa ajaakseen omaa henkilökohtaista etuaan. Hän voi peitellä korruptiotaan ja ahneuttaan vetoamalla ’yhteiseen hyvään’.”
Kumpi vaikuttaa amerikkalaispoliitikkojen ajatteluun enemmän, Netanjahu vai George Washington? On aika rakentaa poliittinen järjestelmä, joka palauttaa poliittisen vallan kantaväestölle ja edistää kansallisia etuja. On aika irtaantua Israelin talutusnuorasta.
Alkuperäinen artikkeli julkaistu englanniksi The Occidental Observerin sivuilla [14]25.2.2015.