Suuren Pohjan sodan yksi verisimmistä kenttätaisteluista taisteluista käytiin 19. helmikuuta 1714 pohjanmaalla Isossakyrössä, Napuen kylän aukiolla. Tässä taistelussa [1] Ruhtinas Mihail Golitsynin johtamat venäläiset joukot saavuttivat merkittävän voiton kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtamista Ruotsin karoliinijoukoista ja heitä avustaneista pohjalaisten talonpoikien nostoväkijoukoista. Taistelusta on katsottu alkaneen isonvihan aika. Lyhyt ehkä noin kaksi ja puolituntinen kamppailu tuotti Ruotsin joukoille murskatappion, minkä miesvahvuudesta kaatui ainakin puolet. Ennen taistelujen alkamista ruotsalaisen armeijan vahvuus oli noin puolet venäläisten sotajoukosta.
Täsmennys: Ruotsin vallan aika Suomessa on historiallinen aikakausi, jolloin maa oli osa Ruotsin itäistä kuningaskuntaa. Yleisen historian mukaan Ruotsin vallan aika ei ollut yhtäjaksoinen aikakausi. Ajanjakso päättyi niin sanotun Vanhan Suomen [2]osalta vuonna 1721 ja lopullisesti Suomen sodan seurauksena 17. syyskuuta 1809.
Historiallisen isonvihan geopoliittiset tapahtumat muistuttavat ulkopoliittisesti jossakin määrin Suomen nykyistä tilannetta suhteessa Venäjään. Viime vuosikymmeninä Suomen poliittiset vallanpitäjät ovat täysin alistuneet Yhdysvaltojen johtaman läntisen liittouman alaisuuteen sekä Yhdysvaltojen sanelemaan puolustusdoktriinin johdatukseen. Suomesta on muodostunut NATO-maiden joukkojen puskurialue Venäjää vastaa, mikä ennen pitkää kostautuu uutena “isonvihan” aikana.
Ruotsin – Venäjä – suuri pohjan sota – isoviha
Suureen Pohjan sotaan liittyvien isonvihan ajan taistelujen lopputuloksena Ruotsi menetti merkittävimmän maa-alueensa eli aina Uudeltamaalta Pohjanmaalle, josta kohden maa meni poikki, jääden venäläisten miehittämäksi. Konfliktin päädyttyä alkoi Venäjän armeijan terrori siviiliväestöä vastaan. Terrorin tarkoituksena Venäjän puolustusvoimien johdolla oli ilmeisesti luoda kyseiselle alueelle suoja kaistale Venäjän turvaksi, Ruotsia vastaan. Tämä tietysti merkitsi suomalaisille, eritoten pohjalaisille hirveyksiä, kuolemaa ja kurjuutta.
Toki täytyy muistaa, että Suuri Pohjansota, jota edelsi kolmikymmenvuotinen sota, oli osana Eurooppalaista sotaa, jonka yhtenä alueena jäi suurvaltojen konfliktien jalkoihin pieni Suomen alue. Täten myös isovihan tapahtumiin on voimakkaasti vaikuttanut silloisen Ruotsin valtapolitiikka ennen muuta Venäjän suuntaan.
Mikäli katsomme viimeisten 300 vuoden aikaa, Venäjä ei ole kertaakaan hyökännyt Suomen tai sitä vastaavan alueen kimppuun, paitsi silloin kuin Suomen valtias Ruotsi hyökkäsi ensin tai suuren eurooppalaisen sodan osana. Näitä olivat hattujen sota 1740–43, Kustaa III:n Venäjän sota 1788–90, Napoleonin sodat, Suomen valloitus 1808–09 ja toinen maailmansota.1-6
Suuri Pohjansota (1700-1721) oli seurausta tai siihen ainakin merkittävästi ovat vaikuttaneet Ruotsin hallitsijoiden sotaisa valloituspolitiikka ainakin keksiajalta alkaen. Jo tuolloin Ruotsi hyökkäili esimerkiksi Tanskaa ja luoteis-Venäjällä sijaitsevaa kaupunkia Novgorodia vastaan.7
Kolmikymmenvuotisen sodan kautta Ruotsin suurvaltaan
Voidaan sanoa, että Ruotsin suurvalta alkoi kolmikymmenvuotisen sodan (1618-1648) kautta. 30-vuotisen sodan pääasiallisena syynä olivat katolisten ja protestanttien väliset ristiriidat. Tuolloin Ruotsilla oli Pohjois-Euroopan tehokkaimmat asevoivat. Ruotsin valtakuntaan sisältyi Ruotsin lisäksi Inkeri, Karjala, Viro, Liivinmaa ja osia Pohjois-Saksasta sekä koko Suomi. Tuolloin Suomen alue oli kuulunut Ruotsin valtakuntaan jo 500 vuoden ajan.8
Mutta 1700-luvulla Ruotsin valtapolitiikasta haluttiin päästä eroon, ja siten Venäjä, Puola ja Tanska liittoutuivat yhteen Ruotsia vastaan. Venäjän hallitsija Pietari ensimmäinen halusi tehdä Venäjästä Eurooppalaisen valtion sekä avata maalleen joustavat meriyhteydet Eurooppaan.
Ruotsin suurvalta-ajan päättyminen
Lyhyesti voidaan sanoa, että Ruotsin sotaonni kääntyi Puolan Pultavassa, jossa Pietari ensimmäisen armeija voitti Ruotsin sotajoukot perusteellisesti. Sittemmin Venäjä valloitti muiden muassa Viipurin, ja Helsingin, edeten valloituksessaan Suomen alueella, tavoitteenaan Tukholman valloitus. Kuten jo yllä todettiin venäjän tarkoituksena oli tehdä Suomen alueesta turvavyöhyke Ruotsalaisia vastaan.
Suuri Pohjan sota päättyi vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhaan, johon myös Ruotsin suurvalta-aika päättyi. Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle Inkerinmaan, Viron, Liivinmaan, Käkisalmen läänin eteläosan ja läntisen Karjalankannaksen.9
Isoviha ja NATOn tuottama “isoviha”
Kuten yllä olevasta kirjoituksesta voidaan päätellä, että Suomen kohtalona on ollut sitoutua valtiaitensa, kuten Ruotsin ja Venäjän välisiin konflikteihin, joissa Suomen alue on jäänyt sekä sodan jalkoihin että halvaksi nostoväeksi Ruotsin sotavoimien tavoitteisiin. Lisäksi Suomi on ajautunut ennen ”itsenäistymistään” yleisten eurooppalaisten sotien valtapolitiikan myrskynsilmään, kun osapuolina ovat myös olleet Ruotsin ja Venäjän väliset ristiriidat.
Mennäksemme 1900-luvulle yleisen historian mukaan 30. marraskuuta 1939 Neuvostoliitto hyökkäsi ilman sodan julistusta Suomen kimppuun, josta seurasi 105 päivää kestänyt talvisota. Tällöin Suomea vastaan ei hyökännyt Venäjä, vaan juutalaismafian hallitsema Neuvostoliitto. Samoin jatkosodassa Suomi taisteli juutalaista Neuvostoliittoa vastaan. Alexandr Solženitsynin [3] mukaan juutalaiset olivat yliedustettuja kommunistijohdossa myös Stalinin puhdistusten jälkeen.
Viime vuosikymmeninä Suomen poliittiset vallanpitäjät ovat täysin liittyneet Yhdysvaltojen johtamaan läntiseen liittoumaan sekä Yhdysvaltojen sanelemaan puolustusdoktriiniin. Suomen johtavat poliitikot presidenttiä myöten, ovat toimineet kotimaassaan täydellisinä NATOn agentteina ja laittoman isäntämaasopimuksen kautta Suomi on jo sitoutunut käytännössä NATO-jäsenyyteen, mutta ilman ratifiointia.
Näin menetellen Suomi on antautunut Yhdysvaltojen johtamalle liittoutumalle. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen maa- ja vesialue sekä ilmatila on luovutettu ulkovaltojen, tässä tapauksessa NATOn jäsenmaiden käyttöön. Suomesta on muodostettu Yhdysvaltojen liittouman tukikohta, ja puskurialue Venäjää vastaan.
Virallisen Suomen NATO-kiihkoilu on johtamassa uuteen “isovihan” aikaan
Suomessa on ajauduttu tilanteeseen, jossa kansapetturipoliitikoiden ja median kautta on syvästi altistuttu on sionistisen transatlanttisen liittouman mediallisen, sotilaallisen, poliittisen ja kulttuurillisen valhepropagandan uhriksi. Mikäli aseellinen konflikti syttyisi Venäjän ja lännen välille, geopoliittiselta sotilasstrategialtaan tämä tarkoittaisi sitä, että Suomi ajautuisi Venäjää ja Itä-Aasiaa vastaan ja niiden puskurivyöhykkeeksi sekä samalla lännen ja idän sotatantereeksi, jonka yli juostaisiin mennen ja tullen. Tässä tilanteessa Venäjä muodostaisi osasta Suomea turvavyöhykkeen, ei Natoa, vaan NATOn jäsenmaita vastaan. Tämä olisi uusi “isovihan” aika, mutta ei sellainen kuin historian isoviha.
Muistamisen arvoista on, että NATO on vain paperille suunniteltu puolustusliitto, jonka sotilasjoukot sijoittuvat erilleen kukin oman maansa komentoon.
Mikäli Euroopassa puhkeaisi aseellinen konflikti lännen ja Venäjän välille, jäisi Suomi isäntäsopimusmaana tukikohtana selkkauksen jalkoihin. NATO-jäsen maat eivät puolustaisi Suomea, sillä maata ei pidetä materiaalisesti riittävän arvokkaana. Sitä vastoin Suomen aluetta käytettäisiin läpikulkumaana mennen tullen, ja Ilmeisesti Venäjän pitäisi miehittää silloin Suomi.
Jokseenkin tällainen suurempien jalkoihin sotkeutumisen uhka on nyt Suomen yllä. Tarkoitamme tällä taannoin uutisoituun Kiovan [4] ilmoitukseen siitä, että Ukraina ja tietyt NATO-maat ovat tehneet yhteisiä valmisteluita sodalle Krimin takaisin saamiseksi. Valhe- [5] eli valtamedia tosin väittää, että Ukrainan rajoilla liikkuisi Venäläisiä sotilaita, johon uutisointiin ei tietenkään voida luottaa. Ilman muuta Venäjän on pidettävä Krim valvonnassaan, eikä antaa sen luisua läntisen liittouman tukikohdaksi. Täysin selvää myös on, että Yhdysvallat eivät sekaannu suoraan mainittuun Ukrainan ja Krimin tilanteeseen, ja siihen eivät osallistu välittömästi muutkaan NATO-maat. Mutta, mikäli tilanne eskaloituisi täydeksi sodaksi lännen ja Venäjän välille, vaikuttaisi se hyvin tukalasti myös Suomen ulkopoliittiseen asemaan, ja syystä.
Venäjää mustamaalataan ja painostetaan
Olemme aikaisemmin kirjoittaneet Venäjään kohdistuneista pakotteista, joita myös virallinen Suomi on kannattamassa. MTV [6]-uutisoi hiljattain, että Venäjä olisi valmis katkaisemaan välinsä Euroopan unioniin, mikäli Unioni asettaa Venäjälle pakotteita, jotka ovat sille liian raskaita kantaa. Läntiselle ylikansalliselle uusliberalistiselle riistojärjestelmälle uskollinen valtamedia tiedottaa, että “Venäjän äänenpainot Eurooppaa kohtaan ovat kovaa vauhtia kovenemassa, siitä on muitakin esimerkkejä. Tämä viimeisin on kuitenkin voimakkain ja suorapuheisin versio, Kivimäki sanoo MTV Uutisissa.” Mutta voidaanko odottaa muuta Venäjältä, jota Yhdysvallat ja EU ovat painostaneet sekä poliittisesti että sotilaallisesti.
Suomi liehakoi Yhdysvaltoja ja harjoittaa likasanko politiikkaa Venäjää vastaan. Kuitenkin aivan varmaa on, että Yhdysvallat, ja USA:n presidentti, olipa hän kuka tahansa eivät pidä Suomea minkään kaltaisen puolustamisen arvoisena. Toki, jos Yhdysvallat kiristäisivät otettaan Itämerellä, olisi Suomella jotain merkitystä Washingtonille, mutta tällaiseen kiristyminen ei ole uskottavaa.
Yhdysvaltoja ja Venäjää ohjailee samaa hengenheimolaisuutta oleva juutalaiseliitti tai –mafia.10-17 Tämän tarkoituksena ei ole synnyttää sotaa Yhdysvaltojen ja Venäjän välille (kaksi sionistista ydinasevaltiota ei sodi keskenään). Tämän tarkoituksena on synnyttää käsittämätöntä eripuraa EU-maiden ja Venäjän välille. Toisaalta lienee selvää, että kaksi suurvaltaa, mitkä molemmat ovat voimakkaita ydinasevaltoja, eivät hyökkää toistensa kimppuun.
Tästä huolimatta Venäjän presidentti Vladimir Putin on tehnyt arvokasta työtä jälleenrakentaen maataan Neuvostoliiton romahduksen jäljiltä.
Lopuksi
Historian saatossa Suomi ja suomalaiset ovat kokeneet kovia kohtaloita maantieteellisen sijaintinsa ja Suomen valtiaan Ruotsin muiden muassa itään suuntautuneen valtapolitiikan tähden sekä suurten eurooppalaisten sotien osana. Ruotsin, ja sittemmin Venäjän vallan alla emme pystyneet juurikaan politikoimaan itsellemme edullisempaa asemaa, mihin olemme ja olisimme voineet vaikuttaa 1917 “itsenäistymisen” jälkeen.
Kuinka oikeassa veteraanidiplomaatti Keijo Korhonen oli vuonna 2015 lausuessaan Seura [7] –lehden haastattelussa muiden muassa, että ”Suomen hallitus ei ymmärrä oikein mistään mitään, eikä meillä ole enää EU:n vuoksi omaa ulkopolitiikkaa.” Tämä lausunto sopii mainiosti arvioksi myös nykyiselle hallitukselle.
Aikamme kansakuntaa tuhoava vitsaus ei kuitenkaan ole ulkonainen, vaan sisäinen. Suomen uhkana ovat sisäiset viholliset, jotka muodostuvat maan poliittisesta johdosta, sen kärki paikkojen toimijoista. Eurooppa, Suomi mukaan luettuna, on Yhdysvaltojen protektoraatti eli puskurialue Venäjää vastaan. Suomen vallanpitäjien typerä ulkopolitiikka Venäjän suhteen palvelee vain ja ainoastaan Yhdysvaltojen sekä Euroopan unionin suurvaltapolitiikkana, jonka yhtenä tarkoituksena on vahvistaa Yhdysvaltojen sillanpääasemaa Euroopassa.
Suomi on ollut joskus “itsenäinen”, mutta nyt on aika itsenäistyä
Jotta tästä katastrofaalisesta tilanteesta selviytyisimme olisi Suomessa aloitettava parlamentaarinen työskentely maan eroamiseksi Euroopan unionista, Eurosta ja Naton isäntämaasopimuksesta. Lisäksi kaikki elintasopakolaiset täytyy palauttaa lähtömaihinsa, ja rajat olisi suljettava ”turvapaikanhakijoilta”.
Olisi luotava itsenäinen rahatalous. Tarvitaan oma valtiollinen keskuspankkijärjestelmä luomaan korotonta omaa rahaa, joka Suomessa olisi esimerkiksi Suomen markka. Yksityisten pankkien valta on riippuvaista korosta ja oikeudesta tehdä uutta rahaa eli velkaa, joten korko- ja velkaorjuudesta on vapauduttava.
Poliittinen ja virkamieskorruptio on lopetettava maasta vallankumoustuomioistuimen päätöksillä ja tuomioilla.
Mädäntyneet järjestelmät, kuten valtio- ja poliittinen järjestelmä täytyy siis kumota, mikä ei onnistu ennen kuin valta otetaan pois täydellisesti vapaamuurareilta [8], heidän toimihenkilöiltään sekä ennen muuta näitä ohjaavalta juutalaismafialta. Lisäksi meidän on luotava hyvät suhteet tärkeimpään naapuriimme suurvaltaan Venäjään ja otettava käyttöön puolueettomuuspolitiikka.
Emme kuitenkaan selviydy yllä olevista vaatimuksista ilman Uutta Kirkkoa ja sen Taivaallista Oppia. [9]
Markku Juutinen
Lähteet
- Jari Aalto, Vuokko Aromaa, Pertti Haapala, Simo Heininen, Kimmo Katajala, Jaana Nieminen: Kaikkien aikojen historia 5, s. 128. Helsinki: Edita, 2011. Suomi
- Karonen Petri, Pohjoinen suurvalta – Ruotsi ja Suomi 1521–1809, WSOY 1999.
- Kansojen historia osa 18 s. 77 ja Kansojen historia osa 18 s. 145–148
- Philippe-Paul Ségur: History of the expedition to Russia undertaken by the Emperor Napoleon, in the year 1812, 2. painos, s. 115.
- Lindqvist s. Napoleon 428–429
- Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, s. 9. Otava, 2004.
- The Thirty Years’ War 1618–1648 [11] Habsburger.net. Viitattu 10.5.2013. (englanniksi)
- Paloposki, Toivo J.: Suurvallan loppu, s. 291–295. Teoksessa Suomen historia osa 3: Suurvalta-aika. Espoo: Weilin & Göös, 1985
- Solženitsyn, Aleksandr (2009). 200 vuotta yhdessä.
- Toivo Martikainen, Katri Pynnöniemi ja Sinikukka Saari (2016). Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla: Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja. [12]
- Suuri maa, pitkä kvartaali (2003) Sitra. Tapani Mäkinen. Saatavilla (alkaen sivulta 25). http://www.sitra.fi/julkaisut/Raportti48.pdf [13]; International. (20.12.2013); Mikhail Khodorkovsky, pardoned by Putin, arrives in Berlin: http://nsnbc.me/2013/12/20/mikhail-khodorkovsky-pardoned-by-putin-arrives-in-berlin/ [14]
- The Times of Israel (23.11.2015). Russia’s New Tsar: http://blogs.timesofisrael.com/russias-new-tsar/ [15]; The World’s Billionaires [16]: http://www.forbes.com/profile/arkady-rotenberg/ [17]
- Gaaze, Konstantin (2014). ”Poker dlja odnogo”. Newtimes.ru (Novoje Vremja), 1.9.2014: http://www.newtimes.ru/articles/detail/86540 [18]
- Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky.
- Radio Islam. Saatavilla: Den judefrågan [19]
- Saatavilla: Goldman-secret-greece-loan [20]
_ _ _ _ _ _ _ _
Isoviha Kyrönmaalla – Heikki Ylikangas (helsinki.fi) [1]
In the 1930s: Chapter 19 of Alexandr Solzhenitsyn’s “200 Years Together” – The Occidental Observer [3]
Ukraine admits NATO prepares for war over Crimea (pravda.ru) [4]
Karl Heise: Entente-vapaamuurarit ja Maailmansota – Memoryhole (wordpress.com) [8]
Suositeltavaa lukemistoa
“VOITTO PERKELEESTÄ Kymmenen Käskyn avulla” [21]
Kivilohkare, Benjamin (2020). Herran Toinen Tuleminen, Johdatus Emanuel Swedenborgin teologisiin kirjoituksiin [9]. Saatavina: http://novahierosolyma.fi/Kirjauutuus%3A-Herran-Toinen-Tuleminen.php [9]
Wilton, Robert (2000). ROMANOVIEN VIIMEISET PÄIVÄT : KUINKA TSAARI JA HÄNEN PERHEENSÄ MURHATTIIN. Tabernaculum Dei ry.