Suomen poliittinen eliitti ujuttaa Suomea Nato-jäsenyyteen.
Jyrki Katainen totesi Ylen Ykkösaamussa, että Suomen tulisi aikanaan hakea mahdollista Nato-jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa. Väistyvän pääministerin mielestä Suomen liittyminen Natoon vahvistaisi Suomea ilmeisesti ulkopoliittisesti (TS 12.4.2014). Myös Timo Soini, joka on aikaisemmin vastustanut Nato-jäsenyyttä, onkin nyt muuttunut epävarman maailmantilanteen saattelemana Nato myönteisemmäksi (IL 18.4.2014).
Myös seuraavat asiat kertovat Suomen halukkuudesta Pohjois-Atlantin liittoon: Suomi osallistuu NATO-jäsenmaan Islannin ilmatilan valvontaan ilmavoimien aseistetuilla hävittäjillään. Nato säästää Islannin ilmavalvonnasta, kun se keksi valjastaa Suomen ja Ruotsin osallistumaan kustannuksiin. Niinpä Suomi tulee saamaan tällä operaatiolla lähinnä Naton haitat ilman mitään hyötyjä (LP 19.4.2013).
Suomi tiivistää symbioosiaan toukokuussa sotilasliitto Naton kanssa allekirjoittamalla isäntämaatukisopimuksen, joka tekee sotilaallisen avun vastaanottamisen kriisitilanteessa aiempaa helpommaksi (US 19.4.2014). Näin Suomen integrointi lähemmäs Natoa etenee jälleen yhden harppauksen. Sopimuksella Suomi antaa pyydettäessä ilmatilan, satamat ja lentokentät Naton käyttöön. Ulkoasiainministeri (sd.) Erkki Tuomioja kuitenkin vakuuttelee, että kyseinen sopimus ei pakota Suomea pyytämään eikä määrää ketään vastaanottamaan tai antamaan minkäänlaista sotilaallista aktiivisuutta tai läsnäoloa Suomen alueella ilman meidän omaa päätöstämme. Lähtökohtana on se, että Suomi ei milloinkaan tule sallimaan, että meidän maaperäämme käytettäisiin minkäänlaisiin sotilaallisiin valmisteluihin, jotka suuntautuvat jotain valtiota vastaan (US 25.4.2014).
Oli niin tai näin, sopimus rikkoo joka tapauksessa Suomen ja Venäjän solmimaa Naapuruussopimusta, joka ei salli Nato-joukkoja Suomen maaperällä. Myös ilmatilan, satamien ja lentokenttien käyttäminen Naton tarkoituksiin on kiellettyjä (Finlex/sopimukset 1992).
Miksi Suomea yritetään integroida Natoon?
Suomessa on jo vuosikymmeniä vaikuttanut globaalin kapitalistisen pankkiiri- ja talouseliitin horjumaton tukijalauma, nimittäin Suomen poliittinen eliitti. Ylikansallisen uusliberalistisen oligarkian pyrkimykset siunataan valtioterroristien käsikassaran, Naton, välityksellä. Naton toiminta hyödyttää nimenomaan globaaleja eturyhmiä ja rakenteita, kansainvälistä pankkiirieliittiä, investointipankkeja, IMF:ia, EVM:ia, EKP:ia, ehkä myös vapaakauppasopimuksia jne. Yleisesti ottaen mainittu ”puolustusliitto” OTAN hyödyttää kaikkia niitä organisaatioita ja instituutioita, jotka ovat kansainvälisten sionistien hapatuksella suurustettu.
Suomen poliittinen johto katsoo, että maallemme on erinomaisen tärkeää ja oikein, että:
a) Natoon liittymisen myötä saamme tilaisuuden puolustaa ylikansallisia verenimijöitä.
b) Saamme näyttää pitkää nenää Venäjälle ja harrastaa muuta kevyttä ulkopoliittista naljailua idän suuntaan.
c) Vihdoin saamme tilaisuuden puolustaa sionisteja, tuota väärin ymmärrettyä mafiaperhettä.
d) Saamme mahdollisuuden tapattaa itsemme kasvottomien pankkiiri- ja korporaatioeliittien alttarille.
Suomalaisilla ei ole mukamas muuta vaihtoehtoa kuin seurata orjuuttajiaan ja purjehtia Naton turvaisaan satamaan. Vai onko vaihtoehtoja sittenkin?
Suomea siis integroidaan Natoon siksi, että Suomen poliittinen eliitti arvostaa globaalia oligarkiaa paljon enemmän kuin omaa kansaansa ja Suomea valtiona. Suomi on mallioppilas Euroopan Unionin totalitaarisessa ja mielivaltaisessa systeemissä sekä fasistivaltioiden USA:n ja Israelin nuolemisessa. Luonnollisesti globaalin ylimystön palvelemisesta koituu palkkioita Suomen poliittiselle johdolle. Esimerkiksi Jyrki Kataiselle on ilmeisesti pedattu hieno virka EU:ssa, sillä saattoihan raaka uusliberalisti maamme myönteiseen kuntoon ylikansallisen oligarkian silmissä.
[1]
Mahdollisen Nato-jäsenyyden haitat Suomelle
Nato-jäsenyydestä aiheutuvia negatiivisia tekijöitä on runsaasti, joista mainittakoon seuraavaksi tärkeimpiä.
Joudumme jälleen toteamaan, että ”suuret laivat kääntyvät hitaasti” ja geopoliittiset tekijät säilyttävät asemansa. Muiden muassa William Blum pitää Nato-valtioita USA:n ulkopolitiikan moottoreina. Siten USA yrittää tehdä maailmaa avoimeksi globalisaatiolle, erityisesti monikansallisille Yhdysvaltalaisille yrityksille, ja estää sellaisten yhteiskuntien syntymisen, joista voisi kehittyä edistyksellinen vaihtoehto kapitalistiselle mallille (Blum 2002).
Naton kaltaisessa globaalissa sotilasliitossa pienellä Suomella ei olisi tarpeeksi sananvaltaa, vaan sen olisi tyytyminen isompien päätöksiin. Siten on aivan turhaa väittää, että tulee olla ”siellä, missä päätöksiä tehdään”. Sama pätee Euroopan Unionin päätöksentekoon. Unionissa tosin korostuvat useiden johtavien yritysten etujärjestöjen valta. Esimerkiksi Euroopan teollisuustyönantajien pyöreä pöytä ajoi voimakkaasti yhteismarkkinoiden luomista ja nykyään sen syventämistä ja laajentamista myös palvelualalle. (ERT)
Nato-jäsenenä suomalaiset sotilaat joutuisivat kenties uhraamaan henkensä ylikansallisen kapitalismin päämäärien alttarille. Onko sotilasvalaan jo tehty muutoksia vastaamaan Nato-jäsenyyttä? Aikaisemmin ei ainakaan sellaista velvoitetta ollut.
Oleellinen tekijä on myös Suomen ja Venäjän yhteinen pitkä rajalinja. Nato-jäsenenä Suomen alueelle sijoitetut liittoutuman sotilaallisesti strategiset järjestelmät synnyttäisivät paineen Venäjälle vahvistaa sotilaallista varusteluaan Suomen suuntaan. Strategisena keskipisteenä Suomi joutuisi pommitusten kohteeksi selkkauksen sattuessa lännen ja idän välille. Tähän liittyen Suomen hallituksen ja presidentin tulisi ottaa vakavasti Ukrainan kriisin näkyvät ja näkymättömät viestit. Mainitun konfliktin avulla Natoa pyritään myös laajentamaan itään.
Natoa voidaan pitää valtioterrorismin instrumenttina, sillä se nujertaa ne valtiot, jotka eivät taivu uusliberalistisen eli Uuden maailmanjärjestyksen vaatimuksiin, joiden mukaan Suomi on vain eräs tulevan Euroopan Unionin liittovaltion imperialistiseen hallintaan sisältyvä syrjäinen maakunta. USA:n uusliberalistisen ”vapauden ja moraalin” lähetystyö maailmalla onkin linjassa kansainvälisten pankkiirien sekä erilaisten jättiläiskorporaatioiden etujen kanssa (Chossudovsky 2004). Luonnollisesti globaali hegemonia keskittyy Israel-myönteisen mafian totalitääriseen vaikutuspiiriin (Lind 2003). Koska tilanne on tämä, niin selvää lienee, että Naton kaltaiseen mielivaltaiseen ja roistomaiseen sotilasliittoon ei kannata liittyä.
Lisäksi Nato-jäsenyys toisi velvoitteita sekä, kuten sanottua, murskaisi jopa toiveet hedelmällisistä naapurussuhteista. Nimittäin on erittäin todennäköistä, että Nato epäisi apunsa Suomelta, jos ja kun maamme sitä tarvitsisi. Natoa käytetään maailman eliitin hegemonisiin pyrkimyksiin, joten sitä ei kiinnosta pienen Suomen mahdolliset avuntarpeet kriisien ja konfliktien sattuessa.
Menemällä suurten joukkoon, pieni maa saa myös suuret murheet. Se on kestämätöntä se.
Kommentit
Koska Suomen poliittinen johto on jälleen toteuttamassa Suomelle ratkaisevan haitallisia päätöksiä kansalta ja kansanedustajilta salassa, aivan kuin ”näkymättömän käden” ohjaamana, lienee selvää, että ylikansallinen eliitti vaikuttaa suunnattomasti myös Suomen poliittiseen kätyrilaumaan. Luonnollisesti Israel-myönteinen mafia ohjaa mainittua kansainvälistä eliittiä.
Onneksi tietoisuus maamme poliittisen eliitin rikollisuudesta kasvaa kansan keskuudessa päivä päivältä. Päämääränä olkoon nykyisen eduskunnan ja hallituksen hajottaminen ja niiden jälleenrakentaminen jalostuneemmilla aineksilla, joiden pyrkimyksenä on itsenäinen Suomi.
Markku Juutinen
Lähteet:
Chossudovsky, Michel (2004). Köyhyyden globalisointi. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Lind, Michael (2003). MADE IN TEXAS GEORGE W. BUSH AND THE SOUTHERN TAKEOVER OF AMERICAN POLITICS. A new America Book, Published by basic Books, A Member of Perseus Books Group.
Taloussanomat (12.4.2014). Saatavilla [2]
Iltalehti (18.4.2014). Saatavilla [3]
Lentoposti (19.4.2013). Saatavilla [4]
Uusi Suomi (19.4.2014). Saatavilla [5]
Uusi Suomi (25.4.2014). Saatavilla [6]
Finlex/sopimukset (1992). Saatavilla [7]
Blum, William (2002). Roistovaltio. Sammakko 2002.
Euroopan teollisuustyönantajien pyöreä pöytä (ERT). Saatavilla [8]