Nato-jäsenyyden kustannuksista esitetään faktatietona tiettyjä lukuja, jotka näyttävät uskomattoman siedettävältä. Kuitenkin Nato-jäsenyys Suomelle olisi hengenvaarallisen haitallinen muista kuin kustannussyistä. Joskin selvää lienee, että Naton linjaa mukaileva operointi, jonka sanotaan olevan vapaaehtoista, tulisi kuitenkin lisäämään varustelua ja hyödyntämään aseteollisuutta.
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen asiantuntija, komentaja Juha-Antero Puistola sekä toimittaja Jyrki Karvinen esittelevät uutuuskirjassaan Pohjois-Atlantin liiton Naton vaikutusta suhteessa Suomen asevoimien toimintaan.
Nato ja Suomi -kirjassa selitetään myös Nato-jäsenyyden kustannuksia. Kirjoittajien mukaan itse jäsenyydelle muodostuva hinta olisi Suomelle noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä noin 20 miljoonaa olisi Suomen osuutta Naton komentorakenteista ja toiset 20 miljoonaa Suomen osuus Naton vuosibudjetista.1
- Komentorakenteella käytännössä tarkoitettaisiin noin satapäistä upseeristoa, jonka Suomi lähettäisi Naton käyttöön. Budjettiosuus, joka jakautuu jäsenmaiden kansantalouden suorituskyvyn mukaan, puolestaan peittäisi muun muassa päämajan toimintamenot ja Naton investointiohjelman, Puistola ja Karvinen kertovat.
Nämä lisämenot eivät tosiaankaan vaikuta suurilta suhteutettuna Suomen nykyisiin noin 2,9 miljardin euron puolustus- ja sotilasmenoihin. Nykyisin puolustusmenot ovat Suomessa noin 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta, kuitenkin Naton tavoite on 2 prosenttia kunkin jäsenmaan bruttokansantuotteesta. Puolustusmenojen tavoitteen nostaminen kahteen prosenttiin ilmoitetaan siis olevan vapaaehtoista.
Kuten kirjoittajat itsekin toteavat, Nato-jäsenyys lisäisi painetta kasvattaa puolustusmenojen osuutta bruttokansantuotteesta. Huomionarvoista ovat myös jäsenyydestä aiheutuvat operaatiokustannukset, jotka kukin jäsenmaa maksaa itse. Kustannukset olisivat riippuvaisia siitä, miten aktiivisesti Suomi osallistuisi operaatioihin. Luonnollisesti jäsenmaat päättävät itse tapauskohtaisesti, mihin operaatioihin osallistuvat, ellei kyse ole harvinaisesta viidennen artiklan mukaisesta tilanteesta eli toiseen Nato-jäsenmaahan kohdistuvasta hyökkäyksestä.1
Viidettä artiklaa koskien annettakoon välitön kommentti:
Viidettä artiklaa sovellettiin New Yorkiin ja Washingtoniin 11. syyskuuta 2001 kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen. Tuolloin Nato-maiden tuki oli Yhdysvalloille vain myötätuntoa, kuten meille talvisodan aikana2 [1] (vain Adolf Hitlera teki Suomen eduksi silloin jotain todellista). Ainuttakaan jäsenmaataan Nato ei ole joutunut puolustamaan. Tosin Nato on osallistunut valtioterrorismiin pommittaessaan Jugoslaviaa vuonna 1999; Yhdysvaltojen sotaretkessä Irakiin 2003 sekä Libyan pommittamisessa olivat mukana vain osa jäsenvaltioista. Suurimman läsnäolon voimakkuudeltaan Yhdysvaltalainen ”Nato”-operaatio, on onnistunut muodostamaan Afganistaniin jo vuodesta 2001 alkaen. 2
_____________________
a)Maaliskuun 3. päivänä 1940 Hitler antoi Neuvostoliiton Saksan asianhoitajalle kirjallisen määräyksen, joka lyhennettynä on seuraava: Ellei Neuvostoliitto heti, viimeistään huomispäivänä 4.3.1940, lopeta sotatoimia Suomea vastaan, niin Saksa tulee antamaan suomalaisille aseellista apua ja ajamaan Neuvostoliiton sotavoimat pois Suomen alueelta.4
Vuonna 2010 Pentagonin viranomaiset ja yhdysvaltalaisgeologit löysivät Afganistanista biljoonan dollarin arvoiset mineraalirikkaudet [2]. Tämä sai Yhdysvallat kiinnostumaan Afganistanista uudelleen.
[3]Entinen kanadalainen diplomaatti ja Berkeleyn yliopiston emeritusprofessori Peter Dale Scott mainitsee kirjassaan (American War Machine: Deep Politics, the CIA Global Drug Connection, and the Road to Afghanistan (2014) esimerkkinä, että Afganistanin invaasion jälkeen oopiumin tuotanto siellä kaksinkertaistui. Yli-Karjanmaa kirjoittaa Taleban-hallinnon vuonna 2001 ryhtyneen ”radikaaleihin toimiin oopiumin viljelyn hillitsemiseksi” ja Los Angelesin huumepoliisin entisen etsivän ja tutkivan journalistin Michael C. Ruppertin luonnehtineen tätä ”taloussodan julistukseksi Yhdysvalloille”. Onkin arveltu huumetuotannon elvyttämisen olleen yksi syy hyökätä Afganistaniin, vaikka virallisesti sotaa perusteltiin päinvastoin huumetuotannon kuriin laittamisella – siitä huolimatta, että Taleban oli jo tehnyt sen.3
Tällaisten ”jalojen” ja ”humanitääristen” funktioiden arvomaailmaa yhdysvaltalaispainotteinen Nato edustaa. Olisimme iloisesti yllättyneitä, jos Timo Soini ja vanhimmat Niinistöt myös huomioisivat nämä Naton ja Yhdysvaltojen ”ritarilliset” kansainväliset pyrkimykset. Kysymys kuuluu: Kannattaako Suomen olla siinä mukana?
[4]Entinen ulkoministeri Keijo Korhonen luonnehtii2 [1] Natoa:
Nato on ennen muuta Yhdysvaltojen johtoaseman symboli Euroopassa. Sen merkityksen omalle maalleen määritteli presidentti Jimmy Carterin turvallisuuspoliittinen pääneuvonantaja, ankara kommunismin ja vielä ankarampi Venäjän vihamies, puolalaistaustainen professori Zbigniew Brzezinski: ”Nato on meidän astuinkivemme Eurooppaan.” Taitaako sitä selkeämmin sanoa.
Suomi osallistuu jo nyt kumppanimaana omalla kustannuksellaan Nato-harjoituksiin ja Nato-johtoiseen kriisinhallintaan.1
Naton kustannukset ovat todellisuudessa korkeammat
Naton tavoite puolustusmenojen ylläpitämiseen on 2 prosenttia kunkin jäsenmaan bruttokansantuotteesta. Vaikka tämä on vapaaehtoista, Nato-jäsenyys lisäisi painetta kasvattaa puolustusmenojen osuutta bruttokansantuotteesta, kuten Nato ja Suomi -kirjan kirjoittajat itsekin tunnustavat.
Puolustusmenojen kasvattaminen kahteen prosenttiin palvelisi operaatiokustannuksia, jotka kukin jäsenmaa maksaa itse, ja mitkä olisivat riippuvaisia siitä, miten aktiivisesti Suomi osallistuisi operaatioihin, jotka tapahtuisivat Suomen rajojen ulkopuolella.
Suomen vuosittaisten puolustusmenojen kasvattaminen kahteen prosenttiin bkt:sta tarkoittaisivat esimerkiksi vuoden 2016 bkt:en mukaan, että puolustusmenot olisivat noin 4,32 miljardia euroa vuodessa. Nykyisin ilmoitetaan puolustusmenojen olevan 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Jos tätä 1,3:n % lukua verrataan vuoden 2016 bkt:n mukaan Naton suosittelemaan 2 prosentin puolustusmenoihin vuoden 2016 bruttokansantuotteesta, joutuisimme kasvattamaan puolustusmenoja ainakin noin 1,5 miljardissa vuodessa.
Lisäksi kaukosotien kustannukset toisivat ikäviä yllätyksiä, joihin ei ole näköjään esitetty vielä mitään lukuja.
Operaatiokustannukset hyödyntäisivät aseteollisuutta.
Suomenko vai Naton tarpeet olisivat merkitsevämpiä? Huomioon ottaen nykyisen Suomen poliittisten vallanpitäjien ratkaisut isäntämaasopimuksen suhteen ja Nato-yhteistyön suhteen, on täysin selvää, että Suomessa taivuttaisiin ilomielin vähäisimpiinkin Naton esittämiin tavoitteisiin vaatimuksista puhumattakaan.
Lyhyesti sanoen puolustusvoimien kehittäminen NATO-yhteensopivaksi tarkoittaa Suomen armeijan muuttamista NATO:n tarpeisiin sopivaksi [5]. Se ei merkitse säästöjä asehankinnoissa ensinkään, vaikka sellaisia ”faktoja” esitetään. Päinvastoin asehankinnat ja kustannukset nousevat.
Muita havaintoja NATOsta
Yle Uutiset [6] etsivät vuonna 2014 vastauksia yleisön kymmeneen konkreettiseen kysymykseen Suomen ja Naton suhteesta. Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Tommi Koivula, jonka erikoisalueena on EU, YK ja Naton turvallisuuspolitiikka vastaili kysymyksiin.
Tarkastelemme nyt mainituista muutamia kysymyksistä:
1. Mitkä olisivat Suomen oikeudet ja vastuut Natossa? Voiko niistä neuvotella?
Keskeisin jäsenmaan velvollisuus on Naton peruskirjan viides artikla eli osallistuminen Naton yhteiseen puolustukseen. Se sitoo Nato-maat auttamaan toisiaan mahdollisessa hyökkäystilanteessa. Samalla se on myös oikeus saada apua muilta jäsenmailta.
Toisaalta Naton jäseneksi pyrkivä maa voi neuvotella omaan jäsenyyteensä erityisiä ehtoja. Jos Suomi hakisi jäsenyyttä, voisi se edellyttää Natolta konkreettista suunnitelmaa Suomen puolustamiseksi.
Kommentti
Vastaus kysymys yhteen ei voi pitää paikkaansa todellisuudessa. Mutta paperilla sen voi jotkut haluta uskoa luotettavaksi. Kuten historia osoittaa, ja yllä jo mainittiin, ainuttakaan jäsenmaataan Nato ei ole joutunut puolustamaan viidenteen artiklaan nojautuen, 2 [1] eikä myös ilman sitä.
Lisäksi Suomi voi edellyttää Natolta mitä ehtoja tahansa, ja vaikkapa räätälöityä puolustusta, mutta ne kaikki ovat vain ja ainoastaan muodollisuuksia, jotka eivät tulisi ikinä näkemään realisoituvaa päivän valoa.
Kuten jo yllä todettiin: Nato on ennen muuta Yhdysvaltojen johtoaseman symboli Euroopassa. Naton tarkoituksen omalle maalleen on osuvasti luonnehtinut presidentti Jimmy Carterin turvallisuuspoliittinen pääneuvonantaja, professori Zbigniew Brzezinski: ”Nato on meidän astuinkivemme Eurooppaan.”
Juuri tämä astuinkivemme idea tai teoria pitää tässä Nato kysymyksessä enemmän paikkaansa kuin ulkonaiseen ja muodolliseen sanan helinään vakuuttautuva Ylen vastailijan vastaus.
Naton tarpeet, tai Natoa ohjailevien voimavaltioiden intressit tulevat aina painamaan enemmän vaa’assa kuin luopioksi ajautuneen ilman itsenäisyyttä olevan Euroopan unionin maakunnan, Suomen vaatimukset. Tämä tarpeiden mitallinen eroavaisuus tietysti korostuu silloin, jos ja kun Naton ja Suomen edellytysten välillä olisi ristiriitaa. Eli edellyttäen, etteivät ”virkatalon” edut toisin vaadi.
2. Onko Naton yhteydessä mainittu jäsenmaiden sotilasmenojen taso (2,0% BKT:sta) vaatimus vai suositus?
Natolla ei ole oikeutta määrätä, miten jäsenmaa järjestää puolustuksensa tai miten paljon se käyttää puolustukseensa rahaa.
Tällä hetkellä Nato suosittelee sotilasmenojen suuruudeksi kahta prosenttia bruttokansantuotteesta. Useimmissa Nato-maissa sotilasmenot eivät ylitä tätä rajaa, kuten ei Suomessakaan tällä hetkellä. Yhdysvalloissa ja Virossa tämä kahden prosentin raja ylittyy.
Kommentti
Ei Natolla todellakaan ole oikeutta määrätä jäsenmaan puolustukseen käytettävän rahojen käyttöä tai määrää. Mutta, kuten yllä jo mainittiin Suomenko vai Naton tarpeet olisivat merkitsevämpiä? Huomioon ottaen nykyisen Suomen poliittisen valtakoneiston päätökset isäntämaasopimuksen suhteen ja Nato-yhteistyön suhteen, on täysin selvää, että Suomessa taivuttaisiin ilomielin vähäisimpiinkin Naton esittämiin suosituksiin, siten nämä suositukset olisivat käytännössä vaatimuksia.
Joskin tämä kustannuskysymys ei ole edes tärkeimpiä kohtia Nato-keskustelussa. Keskeisimpiä kysymyksiä ovat esimerkiksi ne, kuinka Suomi ylipäätään säilyisi hengissä Naton suurvaltojen lypsylehmänä ja temmellyskenttänä? Kuinka Suomen talouden käy, kun se heittäytyy aggressiiviseksi suurvalta naapuriaan vastaan? Tulevaisuudessa Suomen taloudellinen kehitys sitoutuu vaurastuvan Venäjän talouteen. Kuinka päättömiä ovatkaan Brysselin villakoirat? Tämä viimeinen kysymys ei ollut Nato-kysymyksiä.
3. Saako Nato käyttää Suomen maa-, vesi- ja ilmatilaa nyt voimaan tulevan isäntämaa-sopimuksen perusteella?
Isäntämaa-sopimuksessa Nato ei saa käyttää Suomen aluetta ilman Suomen hallituksen lupaa. Sopimuksesta ei koidu mitään automaattista velvoitetta Suomelle, muttei myöskään Natolle.
Sopimus edellyttää molemmilta osapuolilta ensin yksimielistä päätöstä siitä, että isäntämaa-palvelua tarvittaisiin. Käytännössä Suomen hallitus päättäisi tapauskohtaisesti siitä, pyydettäisiinkö Nato-maita Suomeen ja miten heitä täällä tuettaisiin tai ylläpidettäisiin.
Kommentti
Vastaus antaa kysymykseen aivan liian positiivisen kuvauksen. Näin ollen se ei ole relevantti. Isäntämaa-sopimuksessa Natolle irtoaa Suomen hallitukselta varmasti lupa käyttää Suomen maa-, vesi- ja ilmatilaa hyödykseen. Tästähän on jo kouriintuntuvia todisteita. Suomen maa-, vesi- ja ilmatilaa on jo käytetty Naton tarpeisiin, ja parhaillaan ainakin Suomen maa- ja ilmatilaa käytetään Nato-johtoiseen sotaharjoitteluun.
4. Jos Suomi on jäsen, sijoitettaisiinko alueellemme Nato-joukkoja? Mitä ne täällä käytännössä tekisivät?
Natolla ei ole oikeutta tuoda joukkoja tai rakentaa tukikohtaa Suomen maaperälle, ellei Suomi sitä itse haluaisi tai tavoittelisi. Jos Suomessa olisi Naton tukikohta, sen joukot eivät saisi tehdä mitään, mitä Suomen hallitus ei sallisi.
Useimmissa Nato-maissa ei ole minkäänlaisia Naton tukikohtia. Esimerkiksi Baltian maat ja Puola kuitenkin haluavat Nato-joukkoja maaperälleen, koska kokevat niiden lisäävän turvallisuutta.
Kommentti
Tämän kohdan 4 kommentit sopivat myös kysymyksien kohtaan 3.
Natolla ei tietenkään ole oikeutta tuoda joukkoja tai rakentaa. Tästä oikeudesta ei ole kysymys, eikä sen myöntäminen, että ”ei ole oikeutta” tarkoita sitä, etteikö kuitenkin Nato joukkoja tulisi ja etteikö tukikohtia perustettaisi. Kysymykseen neljä, vastaukset eivät ole vakuuttavat.
[7]Suomen maa- ja ilmatilaa käytetään parhaillaan Naton tarpeisiin. Tämän todistaa jo NATO TRJE18-sotaharjoitus [8]. Lisäksi Suomeen saapui Yhdysvaltain armeijan kalustoa sekä sotilaita, jotka osallistuivat toukokuussa 2016 käytyyn maavoimien Arrow-harjoitukseen [9]. Miksi Yle uutiset valehtelevat asiantuntijan suulla, johtaen kansaa harhaan? Tämä on rikollista toimintaa, ja vielä verovaroin varustettuna.
Emme voi olla viittaamatta tässä kohtaa professorin, entisen Suomen ulkoministerin Keijo Korhosen viiltävään analyysiin Nato-joukoista ja isäntämaa-sopimuksesta.
Kysymyksessä ei ole pelkästään yhteisymmärrys Suomen ”Nato-operaatioille, harjoituksille ja vastaavalle sotilaalliselle toiminnalle” antamista tukitoimista. Kysymys on Suomen valtion maa-, vesi- ja ilma-alueen varauksettomasta ja sitovasta luovuttamisesta sotilasliitto Naton jäsenvaltioiden käyttöön mitä tahansa sotilaallisia operaatioita varten. Syyskuun 4. päivän 2014 sopimus on nyky-Suomen historian suuria häpeätahroja ja pitkä naula lisää Suomen itsenäisyyden ruumisarkkuun. 2 [1]
Isäntämaa-sopimuksen johdannossa määritellään sopimuksen kattavuus: ”Ottaen huomioon periaatteen Nato-sotavoimien ja yhteistyökumppanien sotavoimien komentamisesta ja kontrolloinnista Nato-komennon alaisina Suomen tasavallan maaperällä tai sen kautta rauhan, kriisin, hätätilan tai konfliktin aikana Naton sotilaallisen toiminnan tukena”…Tai sen kautta…Mihin Naton joukot olisivat marssimassa Suomen kautta? Katsokaa karttaa – Ruotsiinko? 2 [1]
”…Huomioon ottaen Suomen tasavallan (”isäntämaa”) tarpeet, ja NATOn tarpeet”, sanoo johdanto. Suomenko vai Naton tarpeet mahtaisivat olla painavampia, jos ne sattuisivat olemaan jotenkin ristiriidassa? Tarpeeton kysymys, ottaen huomioon nyky-Suomen poliittisen eliitin koetun halun ja osoitetut kyvyt Suomen etujen puolustamisessa. 2 [1]
Lisäksi Korhonen kirjoittaa vielä isäntämaa-sopimuksesta:
”Hallituksen olisi syytä vaihtaa juristeja, nykyiset eivät nähtävästi tunne edes kansainvälisen oikeuden alkeita. Wienin sopimusoikeuskonvention (Vienna Convention on the Law of Treaties, 1980) mukaan sopimus (treaty) tarkoittaa valtioiden välistä kansainvälistä sopimusta (agreement), jonka määräykset valtio on hyväksynyt itseään sitoviksi.” 2 [1]
Suomen nykyinen poliittinen eliitti on näyttänyt selvästi karvansa, ja on paljastunut, että vallanpitäjät taipuvat pienintä piirtoa myöten Naton suosituksiin, jopa siten, että näitä ”suosituksia” ennakoidaan. Jo isäntämaa-sopimukseen liittyminen on Nato-jäsenyyteen ennakointia.
On siis täysin tarpeeton miettiä kummanko tarpeet, Naton, vai Suomen painavat enemmän? Suomen nykyisestä ja viimevuosien puolustuksellisesta toiminnasta näemme selvästi, että Suomen tarpeet eivät paina yhtään mitään.
Naton tarpeet ja Suomen vallanpitäjien käyttäytymisen huomioiden Nato-puolustusliitto käyttää ja tulee käyttämään Suomen maa-, vesi- ja ilmatilaa tarpeisiinsa. Suomen maaperälle sijoitetaan, ja tullaan sijoittamaan Nato-joukkoja sekä tukikohtia rakennettaisiin. Nämä kaikki toteutuvat jo isäntämaa-sopimuksen perusteella, ja Nato-jäsensopimus vain vahvistaisi niitä.
Suomi olisi Naton eteen työnnetty tukikohta
Luonnollisesti kukin Nato-maa tulisi määrittelemään omat tarpeensa sekä niiden tärkeysjärjestyksen, jos Eurooppa ajautuisi sotaan. Länsi- ja Keski-Euroopan maille sekä Yhdysvalloille Suomi ei olisi puolustamisen arvoinen, mutta maamme olisi Naton eteen työnnetty tukikohta. Riippumatta siitä kuka tällaisen sodan voittaisi, meidän kohtalomme olisi perin surkea.
Kuinka monta merijalkaväen sotilasta Yhdysvaltojen presidentti, olipa hän kuka tahansa, uhraisi Helsingin – tai Tallinnan, tai Riikan, tai Varsovan – puolustamiseksi? Ei ainuttakaan. 2
Suomelle ei tule lopullisia turvatakuita, vaikka Nato on suuren ydinasevaltion USA:n varjossa, sillä se ei pelota Venäjää. Siten Naton turvatakuut ovat mitättömät.
Venäjällä on ydinaseiden lisäksi hallussaan kaikkiin tarpeisiin kattava ohjusteknologia. Yhdysvalloissa tämä ymmärretään kyllä, ja täten Venäjä tietää, että Yhdysvallat eivät nykyisellään missään tapauksessa tule aloittamaan sotaa Venäjän kanssa.
On olemassa sellainen asia kuin strateginen huijaus. Tämä tapahtuu parhaillaan Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä; mitään todellisia ristiriitoja ei näiden suurvaltojen välillä ole, kuitenkin Naton laajeneminen Venäjän länsirajan maihin pakottaa Venäjän puolustautumaan. Mikä globaali eliitti tästä strategiasta hyötyy? Luonnollisesti se harvainvalta, jolla on kuin luonnostaan hyvät suhteet Israeliin.
Mutta Suomen poliittinen eliitti on johtanut Suomen, ja suomalaiset pahimpaan mahdolliseen ulkopoliittiseen tilanteeseen.
Nato toimii etupäässä paperijärjestönä, jolla kuitenkin on moniportainen sotilashallinto esikuntineen, mutta sillä ei ole sotilasjoukkoja. Niinpä sotavoimat muodostuisivat jäsenvaltioiden puolustusvoimista, joiden käyttöön luovutus olisi jäsenvaltioiden päätettävissä.
Puolustus
Suomen ei pitäisi hukata rahaa lentokoneisiin, sillä Suomen puolustuksen peruspilarin muodostaa maavoimat, niitä pitäisi ensisijaisesti kehittää, ja ohjusten torjuntajärjestelmää huomioida toisella sijalla.
Miksi Yhdysvalta-johtoinen Nato on kiinnostunut Suomesta ja Ruotsista?
Yhtenä mutta ei vähäisimpänä syynä on Yhdysvaltojen intressi arktisen alueen luonnonrikkauksiin. Näiden valtaamiseksi käytetään NATO:n kautta Suomea, Ruotsia sekä Norjaa. Suomen poliittisia villakoiria käytetään armottomasti hyväksi arktisen alueen tulevaisuuden kolonialismissa uskottelemalla suomalaisille vallanpitäjille koituvan jotakin ”turvallisuus-hyötyjä” maa- vesi- ja ilmatilansa luovuttamisesta Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikalle.
Muitakin syitä Natokumppanuudelle on olemassa, kuten esimerkiksi mahdolliset hyödyt kansainväliselle pankkiirimafialle ja aseteollisuudelle. Tämä tilanne toteutuu rajuimpana oikeiden operaatioiden lähestyessä.
Myös Yhdysvalt-johtoisen lännen ajautuminen Aasian talousveturien varjoon inspiroi Yhdysvaltoja etsimään ulospääsyä tilanteesta myös Eurooppaan suuntautuvan suurvaltapolitiikan kautta, missä Nato näyttäytyy roolissaan.
Lisäksi Virolla [10] ei ole ilmavoimissaan tunnistamiseen tai torjuntaan kykeneviä lentokoneita. Siten ilmavalvonnasta ja tunnistamisesta vastaavat Nato-liittolaiset parven vahvuisella yksiköllä (neljä torjuntahävittäjää) Liettuasta.
Samoin Viron merivoimat [11] ovat puutteelliset. Maan laivasto on uudelleen muodostettu vasta 1993, ja se on yksi maailman pienimmistä.
Vuonna 1998 perustettiin Baltian maiden yhteinen laivasto-osasto Baltian laivue, BALTRON, jonka merkittävimpänä tehtävänä on kehittää Baltian maiden meripuolustusten keskinäistä yhteistoimintaa ja turvallisuutta ylläpitämällä jatkuvaa valmiutta alueella. Kukin maa toimittaa aluksen tai kaksi sekä henkilöstöä sovituiksi ajoiksi aina vuodeksi kerrallaan. Viro puolestaan tarjoaa BALTRON-laivueelle tukikohdan.
Nato-jäsenmaana Suomen hoidettavaksi tulisivat Viron ilmavalvonta ja tunnistaminen ja kenties merivoimien tehtäviä. Tässä on myös yksi syy siihen, että läntinen koalitio haluaa Suomen Natoon.
Lopuksi
Venäjä ei aiheuta turvallisuusriskiä Suomelle, jos Suomi ei sitä itse rakenna, kuten nyt rakentaa. Pirullinen valtamedia lietsoo suomalaisten keskuudessa loputonta sotahysteriaa, ja samalla jatkuvasti sättii poliittisen eliitin säestyksellä Venäjää sekä sen johtoa.
Suomen poliittinen johto on turmellut hirvittävän suuret taloudelliset ja kaupalliset mahdollisuudet, jotka kehittyvä Venäjä olisi maallemme tulevaisuudessa tarjonnut.
Lienee sanomattakin selvää, että Suomen turvallisuus löytyy puolueettomuuspolitiikasta sekä hyvistä suhteista myös Venäjän kanssa. Liian suuret liittoutumat johtavat lopulta perikatoon. Suomelle olisi, ulkopoliittisen neutraaliuden lisäksi, parasta itsenäistyminen ja taloudellinen riippumattomuus, jotka eivät tarkoita suomettumista, eikä myöskään umpioitumista.
Suomen poliittista eliittiä ei kannata puolustaa, sillä ne ovat kansan ja Suomen vihollisia.
Markku Juutinen
Lähteet
- Puistola, Juha-Antero ja Karvinen, Jyrki (2015). Nato ja Suomi. Auditorium
- Keijo Korhonen (3.2015). Suomen Kuvalehti [1]. Saatavana: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/keijo-korhonen-suomen-uusi-nato-sopimus-historian-hapeatahra/ [1]
- Ruppert, Michael C. | From The Wilderness (18.9.2001): The Taliban’s Biggest Economic Attack on the U.S. Came in February With The Destruction of Its Opium Crop. Saatavana: https://www.fromthewilderness.com/free/ww3/09_18_01_bushbin.html [12]
- Hautamäki, Erkki (2005). Suomi myrskyn silmässä. Argo Kirjastus, Eesti www.argokirjastus.ee
……….
https://www.nytimes.com/2017/07/25/world/asia/afghanistan-trump-mineral-deposits.html [2]
https://www.nato.int/cps/en/natohq/official_texts_87594.htm?mode=pressrelease [5]
https://yle.fi/uutiset/3-7448813 [6]
http://www.mil.ee/et/kaitsevagi/ohuvagi [10]
http://www.mil.ee/et/uudised [11]
https://thefreethoughtproject.com/nato-troops-russian-border/ [8]