Tätä kirjoittaessa on Terveyden- ja Hyvinvoinninlaitos THL saanut jo 109 haittailmoitusta rokotteen aiheuttamasta narkolepsiasta. Narkolepsia on neurologinen sairaus, käytännössä aivovaurio, jota tullaan kantamaan mukana koko loppuelämän ajan – kuka lievänä ja kuka ei. Narkolepsia puhkesi lapsilla ja nuorilla, joten ei ole väärin puhua suoranaisesta kansallisesta tragediasta. Yksinomaan moraaliset vahingot ovat mittaamattomat. Toisaalta tapahtumien kulussa voi nähdä paljon hyvääkin, ja esiin nousee myös aitoja sankareita. Tässä kirjoituksessa käsittelemme ruohonjuuritason kansalais- ja yhdistystoimintaa, joka ei ehkä tavalliselle ihmiselle kovin paljoa kerro, mutta joiden rooli tapahtumissa oli hyvin keskeinen. Olisi vähättelyä pitää aihetta yksinomaan `myrskynä vesilasissa´, sillä näiden uutterien kansalaisaktivistien ansiota saattaa olla, että vahingot jäivät kuitenkin kohtuullisiksi, eikä meidän tarvitse narkolepsiamääriin kirjoittaa ylimääräistä nollaa perään.
Yksi sankareista oli ja on neurologi Markku Partinen, joka ensimmäisenä ilmoitti rokotteen ja narkolepsian välisestä yhteydestä. Otettuaan yhteyden THL:ään hän huomasi, että moninaisista syistä tätä tietoa ei haluttu ottaa mielellään vastaan. Olihan THL pannut maineensa peliin mainostaessaan rokotetta turvalliseksi ja lisännyt omavaltaisesti vieläpä riskiryhmiin raskaana olevat naiset, vastoin kansainvälistä WHO:n suositusta. Kun sitten THL viivytteli Partisen mielestä liikaa, hän julkisti asian kansainvälisten tiedelehtien kautta. Seuraavana päivänä ministeri Risikon toimistossa pidettiin kriisikokous, jonka aiheena ei suinkaan ollut rokotusten välitön keskeyttäminen, vaan pikemmin skandaalista selviäminen ns. puhtain paperein.
Kokous päätti syyttää Partista tästä vuodosta ja viedä häneltä lääkäriluvan. Partinen kuuntelikin ministeriössä madonluvut, ja katsoi viisaimmaksi olla siitä eteenpäin kieli keskellä suuta. Näin meillä palkitaan ihmiset, jotka yrittävät pelastaa lapsia aivovauriolta. Mainittakoon erikseen, että rokotteita jatkettiin vielä kuukausitolkulla, mutta onneksemme ne eivät enää tehneet kauppaansa – siitä oli pitänyt huolen toinenkin tarinamme sankari, piskuinen yhdistys nimeltään Rokotusinfo.
Rokotusinfo on tietenkin sen verran pieni kala, että heitä tuskin kutsutaan ihan ministeriöön saakka haukuttavaksi, olkoonkin, että itse arkkiatri tuntui närkästyvän tästä kansalaisjärjestöstä, joka julkesi tuoda esiin huolensa rokotteen turvallisuudesta.
Kokonaan palkitsemattta ei sentään Rokotusinfokaan jäänyt, sillä se sai vastaanottaa Skepsis ry:n vuoden 2009 Huuhaa-palkinnon. Palkinnon nimikin kielii, että tarkoitus oli nähdä Rokotusinfo ensisijaisesti naurettavassa valossa ”huuhareina”. Vaikka kaikille eivät tälläiset huuhaa-palkinnot mitään kerrokaan, saati koko Skepsis ry, on tätäkin asiaa syytä katsoa lähemmin. Näin vakavissa asioissa kuin lasten vammautumisissa eivät mitkään yksityiskohdat ole merkityksettömiä. Olkoonkin että aihe saattaa tuntua pelkältä sivujuonelta.
Skepsiksen Huuhaa-palkinto on vuosittain annettava vuosittainen nolaus, joka myönnetään taholle, jonka Skepsis katsoo kunnostautuneen ns. näennäistieteen aseman vakiinnuttamisessa. Tässä mielessä palkinnon myöntäminen Rokotusinfolle olikin kummastelun kohteena, koska tiettävästi Rokotusinfo on puhtaasti kansalaisjärjestö, jolla ei ole siteitä paranormaalien ilmiöiden puolelle.
Palkintoperusteet olivat nekin oudot, sillä ne tuntuivat koostuvan lainauksista virkamiesten lehdistötiedotteista, jotka oli otettu suoraan leikkaa-ja-liimaa -periaatteella. Oma lause Skepsikseltä sensijaan oli kauaskantoinen, jossa he ilmaisivat huolensa ”tuntea vastuuta niiden lasten puolesta, jotka jäävät mahdollisesti ilman rokotetta vanhempien luotettua virheelliseen tietoon”.
Kun sitten tapauksen karmeus tuli viimein ilmi, ei Skepsis ainakaan kunnostautunut minkäänlaisella anteeksipyynnöllä. Itse asiassa se yritti unohtaa palkintonsa ja sen perusteet mahdollisimman hyvin, ja yksinomaan sulkeutui kuoreensa.
Kun kysyimme asiaa Rokotusinfon puheenjohtajalta Jyrki Kuoppalalta, tämä vahvistaa samantapaisen epäilyn:
-Skepsiksen mukaan palkinnon tarkoituksena oli keskustelun herättäminen, mutta kun tarjosin Skepsikselle keskustelupuheenvuoroa aiheesta, yhdistyksen lehden päätoimittajan vastaus oli, että he eivät ”näe syytä jatkaa keskustelua missään muodossa lehden sivuilla.”
Kuoreen vetäytyminen saattaa kieliä syvästä häpeästä, johon he joutuivat kokonaiskuvan viimein auettua. Mitään anteeksipyyntöä oli turha odottaa ja kaikkein vähiten osoitettiin minkäänlaista sympatiaa narkolepsiaperheitä kohtaan – sen vertaa miestä heistä ei tunnu kenestäkään löytyvän. Miksi palkinto yleensäkin annettiin huuharipiirien ulkopuolelle?
Kuten asiaa on internetin keskustelupalstoilla käsitelty, yksi syy virheelliseen palkintokohteen valitsemiseen saattoi olla, että Skepsis halusi yksinomaan julkisuutta ja jonkinlaisen roolin silloin vellovaan kansalaiskeskusteluun. Se halusi keskusteluun mukaan yhdeksi ääneksi, olkoonkin, että yhdistyksen yhteiskunnalliset tiedot ovat perinteisesti olleet hyvin hatarat.
Jotakin tämäntapaista Kuoppalakin epäilee:
-Skepsis toteuttaa palkinnoillaan omia tavoitteitaan, kuten luonnollisesti kaikki toimijat. Asiaan liittyi tietysti ajankohtainen sikainfluenssauhka ja Rokotusinfon varoitukset sikainfluenssarokotteen riskeistä. Nähdäkseni Skepsiksen tavoitteet liittyvät tietynlaisen maailmankatsomuksen ajamiseen, ja toki tällaisissa palkinnoissa on yleensä myös ajatuksena hyödyntää ajankohtaista aihetta myönteisen julkisuuden saamiseksi palkinnon myöntäjälle.
Sen kummempaa salaliittoa ei asiaan liittyisi.
Lue lisää:
Mikä on Skepsis ry? [1]
Vuoden journalistinen teko [2]