- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Näkökulma: Miksi Libyaan hyökättiin?

Libyan hallitsija, kenraali Muammar Gaddafia on ahkerasti demonisoitu mediassa. Länsi on avuliaana kiiruhtanut demokratisoimaan Libyaa ja vapauttamaan sen sorrettuja kansalaisia.

Mitä sitä ennen tapahtui?

Gaddafi valmistautui ottamaan käyttöön kultadinaarin öljykauppaa varten. Dinaari oli tarkoitus käyttää vaihdon välineenä sekä Afrikassa että muiden kiinnostuneiden maiden kanssa. Gaddafi oli työskennellyt Malesian kanssa vuodesta 2002 valmistellen dinaarin käyttöönottoa dollarin sijaan. Mukaan ilmoittautuneita maita olivat Sudan, Burma, Indnesia, yhdistyneet Arabiemiraatit, Iran sekä Irak ennen Irakin sotaa. Irak oli juuri sopinut Ranskan ja kenraali de Gaullen kanssa vaihtavansa öljyä euroihin dollarin sijaan, kun Bush saapui vapauttamaan irakilaisia.

Ranskan nykyinen presidentti Nicholas Sarkozy on luonnehtinut Gaddafin dinaari-suunnitelmaa ”uhkaksi ihmisen taloudelliselle turvallisuudelle”.

Libyan keskuspankki oli ennen hyökkäystä Libyaan muista valtioista poiketen sataprosenttisesti valtion omistuksessa ja siten monikansallisen BIS:n (Bank of International Settlements) kontrollin ulkopuolella. Libya kykeni rahoittamaan projektinsa ilman ulkopuolisten sekaantumista sekä nollakorolla. Libyan keskuspankilla oli ennen lännen aloittamaa demokratisoimista 144 tonnia kultaa holveissaan. Ranskan ja lännen tukemat, Gaddafia vastustavat Benghazin kapinalliset perustivat ensi töikseen uuden keskuspankin, joka saman tien tunnustettiin Pariisin pörssissä ja heti sen jälkeen muissa lännen pörsseissä. Kapinalliset perustivat pankin ennen hallituksen tai armeijan perustamista.

On olemassa todistusaineistoa siitä, että Ranska alkoi valmistella Benghazista alkavaa kapinaa Gaddafia vastaan jo marraskuussa 2010. Yhdysvaltalainen kongressiedustaja Dennis Kucinich vahvistaa epäilyn.

Amerikkalainen kenraali Wesley Clark puolestaan kertoi Democracy Now-organisaatiolle jo vuonna 2007, että Bushin hallinto oli päättänyt hyökätä Irakiin, Libyaan, Syyriaan, Libanoniin, Somaliaan, Sudaniin ja Iraniin. Yhteistä hyökkäyksen kohteeksi valituille maille on, että maiden keskuspankit eivät kuuluneet BIS-järjestelmään ja olivat siten kontrollin ulkopuolella. Tietenkin maissa on myös runsaasti öljyä.

Tärkeämpää lienee kuitenkin se, että Libyassa on vettä. Gaddafi käytti Libyan keskuspankin kautta 33 biljoonaa dollaria rakentaakseen 4000 km pitkän putkijärjestelmän nimeltä Great Man-Made River. Tekojoen avulla oli tarkoitus tuoda vettä 70% väestöstä. Libyan keskuspankki rahoitti myös Afrikan ensimmäisen telekommunikaatiosatelliitin. Satelliitti aloitti toimintansa joulukuussa 2007, ja riisti samalla Euroopan teleyhtiöiltä 500 miljoonan vuosimaksun, jonka ne olivat aiemmin veloittaneet Afrikan 45 kansalta palveluksistaan.

Suomessa ei tarvitse pelätä vapauttajia. Pohjavesivaramme lienee jo luvattu IMF:lle lainojen vakuuksiksi, ja muutenkin niiden hallinta on siirtymässä EU:lle.

Lähteet:

http://dissidentvoice.org/2011/04/libya-all-about-oil-or-all-about-banking/ [1]

http://www.unesco.org/water/water_events/Detailed/2168.shtml [2]

http://www.foodandwaterwatch.org/global/latin-america/nicaragua/nicaragua-%E2%80%93-imf-imposes-privatization-policies/ [3]

http://www.atimes.com/global-econ/de14dj01.html [4]

http://www.google.com/hostednews/afp/article/ALeqM5gyAl-c-kH34s9akBneIK-y87jIZQ?docId=CNG.34b89149aa6e7d06680c9cf785978729.81 [5]

Great Man-made River Project in Libya (video) http://www.youtube.com/watch?v=COGWWYfjZSI&feature=related [6]

http://www.youtube.com/watch?v=FUaX1vcujg4 [7] (video)