- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Näkökulma: Kalevasta ei ole valtamedian vahtikoiraksi

Valtamedia kärsii luottamuspulasta, eikä ihme – se on unohtanut objektiivisuuden ja kriittisyyden.

 

Viranomaisten tiedotteita ja ”virallisia lähteitä” lähes täysin pureskelematta välittävän valtamedian tietomonopoli on haastettu netissä ja printtimediassa. Antti Ervasti ottaa Kalevassa (14.11.2011) esiin hämmennyksensä uutta vaihtoehtoa edustavasta Magneettimediasta, paljastaen kuitenkin vain oman ahdaskatseisuutensa tärkeässä aihepiirissä.

Esimerkiksi vannomalla ihmisen vastuuta ilmastomuutoksesta tai vakuuttuneena rokotteiden turvallisuudesta ja monopoliyhtiöiden tarkoitusperistä, Ervasti sivuuttaa olankohautuksella valtavan tietomäärän, ja sen siliän tien myös journalistille kuuluvan kriittisyyden perusvaatimuksen. Uskottava ja moraalisesti kestävä uutinen syntyy objektiivisesta ja kriittisestä asioiden käsittelystä, ei omista uskomuksista.

Tietoyhteiskunta kehittyy. Muutaman mediakonsernin ja niiden hallintoneuvostojen päättämät uutisagendat eivät enää sanele julkisen sanan sisältöä, vaan tietotekniikka ja tietoverkot muokkaavat kansalaisten käsityksiä rajattomasti. Tietoisuus laajenee uusien sovellusten kautta ja hiljakseen kielimuurit kansainväliselle tutkivalle journalismille ovat murtuneet – myös täällä pienessä suomenkieltä harjoittavassa maassa.

Luottamuspulasta kärsivä valtamedia on saanut haastajakseen vaihtoehtoista mediaa edustavan sanomalehden, Magneettimedian, jolla on tarvittavaa rohkeutta esittää tarkoituksenmukaisen journalismin ulkopuolella kulkevia lähemmäs totuudenmukaisuuksia esittäviä näkemyksiä. Siis ”uutta Karpoa peliin” – näin kansankielellä sanottuna. Kiitos tästä yhteisövastuuta kantavalle Magneettimedian kustantajalle, muutoksessa uudestaan syntyvällä kansalaismedialla on osassa Suomea poikkeuksellisesti myös resursseja.

Ervastin uskoa ja luottamusta ”virallisiin lähteisiin” uhkuva artikkeli on vailla uskottavuutta. Kiihtyneellä tahdilla olemme nähneet juuri virallisten lähteiden syöttävän maailmasta kaikkein suurimmat valheet. Fukushiman tapahtumien salaileminen tai Libyan sodan valheelliset perusteet edustavat tässä kenties kaikkein räikeimpiä viimeaikaisina esimerkkejä – puhumattakaan Irakin olemattomista joukkotuhoaseista, tai hämäriksi jätetyistä 9/11 terrori-iskujen tapahtumista. Esimerkkejä virallisista valheista riittää.

Demokratian illuusion korttitalo huojuu ja sitä kannatteleva valtamedia puolustautuu yhä uusilla valheilla, takertuen vieläpä omiin uskomuksiinsa.

Ervastia näyttää jännittävän yhteiskunnan vallitseva todellisuus niin paljon, että hänen on puhuttava salaliitoista, vaikka tunnemme jo hyvin valtaliittojen toiminnan, niiden aikoinaan salaliittoina toteutetut muodot, koostumukset ja pitkän aikajänteen tavoitteet. Salaliitto kun lakkaa olemasta salainen paljastuessaan – yleensä juuri riippumattoman ja tutkivan journalismin kautta.

Ehkä muutos pelottaa koko vanhaa Kalevaa? Se, että asioista aletaankin puhua niiden oikeilla nimillä – avoimesti tietolähteet kertoen ja nyky-yhteiskuntaa ilman illuusioita tarkastellen? Toteamus, että valtaliitot hallitsevat länsimaita epädemokraattisella tavalla on täysin johdonmukainen ja perusteltu näkemys. Päinvastaisen väittäminen tapahtuukin jo paljon heikommin tarkastelua kestävillä perusteilla.

Laajapohjaiseen kansansivistykseen ja kehittyneen mielipiteen luomiseen tarvitaan laaja-alaista median tarjoamaa tietopohjaa ja avointa informaation vertailua. Sananvapaus onkin totta vieköön arvokkain oikeutemme. Median on syytä kertoa asioista tasapainoisesti ja avata kaikki eri aiheisiin vaikuttavat näkökulmat, jotta kansalaiset voivat itse tietoa yhdistelemällä muodostaa tarvittavia laajapohjaisia mielipiteitä.

Meidän on kohdattava ilman viihteellistämistä ja ajankohtaisohjelmien keventämistä ne murtuneet illuusiot, jotka ovat hyödyttäneet salaliittojen voimalla valtaansa jo kestämättömän suureksi kasvattanutta eliittiä. Siihen tarvitaan rohkeutta ja kansan etujen seuraamista – populismia, jotta pienten edunsaajaryhmien intressit eivät söisi koko muun kansan elinvoimaa.

Esko Seppänen totesi keskustellessamme eliittipoliitikkojen toiminnasta, että harvainvallan virkoihinsa nostamien asiamies-poliitikkojen keskuuteen on luotu voimakas kuva ”johtajuuden tarpeesta” kaikista niistä kansalle vahingollisissa päätöksistä ja hallitusohjelmista, joissa kansa ei heidän mukaansa tiedä mikä sille olisi parasta.

Johtajuudella perustellaan siis jatkuvasti päätöksiä, joita jopa 90 % kansasta vastustaa, ja silti herrat onnistuvat säilyttämään yöunensa. Tähän eliitin etuja takaavaan päätöksentekoon kuuluu myös se, että populismia kavahdetaan, koska se on tosiasiallisesti kansan ja sen enemmistön tahdon sekä etujen toteuttamista – eli vanhaa kunnon valtiomiestaitoa ja demokraattisten ihanteiden noudattamista.

Magneettimedian rinnastaminen Englannin keltaiseen lehdistöön on Kalevan artikkelin pohjanoteeraus. Yhteistä aihevalinnoissa näille medioille kun tuskin on aakkosten ensimmäinen kirjain. Herraviha ei ole tutkivan journalismin käyttöaine, vaan oppiminen, vastuunkanto ja uteliaisuus. Näistä vain viimeiseen yltää Ervastin mainitsema lehti The Sun. Tutkivassa journalismissa asioita käsitellään nöyrästi, saarnaamatta ja ilman tarkoituksellista sensaatiohakua. Nöyristelemään ei ruveta.

Valtamedia esittää olevansa ”vallan vahtikoira”, mutta me tiedämme, että sama valtaliitto ja rahoittajapiirit omistavat tuon vahtikoiran – joten kuka vahtii valtamediaa? Tarvitsemme Magneettimedian kaltaista uutta kansalaismediaa ja vaihtoehtoisia näkemyksiä tutkivaa uutishuonetta, jonka työskentelyä ei johda poliittinen hallintoneuvosto, vaan uskomuksistaan vapaat journalistit, oman alansa kunnianhimoisimmat ammattilaiset.

Kirjoittaja on Verkkomedia.org sivuston päätoimittaja, www.verkkomedia.org.