Helsingissä Kampin Narinkkatorilla 15.10 2011 järjestetty demokratiaa puolustava tapahtuma keräsi useamman sata osanottajaa. Onko se paljon vai vähän?
Arvio riippunee arvioijasta, mutta ennen kaikkea seurauksista. Itselleni jäi tapahtumasta ristiriitainen tunne.
Hyvien tapahtumajärjestelyjen ansiosta torilla saattoi seurata screenilta vastaavia toritapahtumia muissa maissa reaaliaikaisesti. Välillä screenillla näkyi maailman kartta, jossa oli punaisella merkittynä ne maat, joissa tapahtumia oli.
Niitä oli paljon; tapahtumia oli samaan aikaan useissa Euroopan maissa eri kaupungeissa, Yhdysvalloissa ja useassa muussa maassa. Espanjassa, Kreikassa, Italiassa ja Ranskassa väkeä oli kaduilla tuhansittain, kymmenin tuhansin. Mellakkapoliisien kypäröidyt mustat rivit reunustivat mielenilmauspaikkoja. Panssarivaunut ajaa jyristelivät kaduilla. Ratsupoliiseja, tavallisia poliiseja; virkavaltakoneiston koko arsenaali oli esillä.
Kun käänsi katseensa screenilta Narinkkatorille, häkeltyi hieman. Hiljainen kansa seisoi rauhallisesti – vaikkakin selvästi hyvissä tunnelmissa – Narinkkatorilla kahden poliisiauton vartioimana. Puheenvuoroja jonotettiin sopuisasti, niitä pidettiin paljon ja monista aiheista.
Puhumassa kävi mielenterveystoipilaita, kävi helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, joka kertoi Helsingin kaupungin käyttävän sosiaalisektorille tarkoitettuja rahoja investoidakseen pörssissä ja siksi leikkaavaan sosiaalipuolen palveluista.
Puhumassa kävi lasten huostaanotosta huolestuneita henkilöitä sekä tulevaisuudesta hermostuneita vihaisia eläkeläisiä. Puhumassa kävi useampi Suomen perustuslain muutosesitystä vastustava sekä yksi puoltava.
Perustuslain muutosesitystä kansalaisaloiteoikeuden perusteella puoltanut henkilö oli mahdollisesti tietämätön siitä, että kansalaisaloitteen tekemisen mahdollisuuksia on rajattu: niitä saa tehdä vain tietyistä ennakolta valituista aiheista.
Vammaisten ylilääkitys ja laitoksissa asuvien vammaisten omaisille asetetut tapaamisrajoitukset nostettiin esiin. Opiskelijat kertoivat mahdottomasta tilanteesta, jossa heitä rokotetaan työnteosta kesäaikana: kesäansiot syövät loppuvuoden opiskeluun tarkoitetut yleiset tuet.
Puhumassa kävi myös – mahdollisesti Espanjasta kotoisin ollut – nuorukainen, joka kertoi, etteivät kuuluisat Kreikan tukipakettirahat ja muut avustukset suinkaan mene kreikkalaisten tai espanjalaisten elämän tai talouden parantamiseen, vaan aseteollisuudelle sekä saksalaisille ja ranskalaisille pankeille.
Toinen vierasperäinen herra korosti puheenvuorossaan painokkaasti, että ”Ihmisten tulisi ymmärtää demokratian tarkoittavan sitä, että kaikille kuuluu samat oikeudet, samat vapaudet. Emme tarvitse mitään välimiehiä hoitamaan asioitamme. Pystymme siihen itsekin.”
Suomalaiset, tavalliset ihmiset hoitavat asioita rauhallisesti ja laillisesti. Se on tapa, millä asiat Suomessa tehdään. Tottumuksen voima ja tietoinen valinta molemmat sanelevat rauhallisen käytöksen, mielenilmauksissakin. Sivistys myös, kenties. Tämä lienee syynä siihen, että päätäntäkoneisto ei tunne oloaan uhatuksi Suomessa, vaikka torikokouksia pidetään.
Asiat voi myös aina vaieta kuoliaiksi. Voi olla kertomatta tapahtumista joissa ihmiset kamppailevat demokratian – ja oman elintilansa – puolesta. Tai voi olla kertomatta, mitä torikokouksissa vaaditaan: suoraa demokratiaa ja talousdemokratiaa; rahan luomisen oikeuden siirtämistä liikepankeilta takaisin valtioille.
Ristiriitaisuuden tunne lienee syntynytkin siitä: me olemme siinä Narinkka-torilla, toistemme ja kaikkien ohi kulkeneiden nähtävissä, kaikkien netissä tapahtumaa seuranneiden, kaikkien muiden maiden toritapahtumissa screenin kautta Suomen toritapahtumaa seuranneiden näkyvissä.
Mutta emme valtamediaa seuranneille. Reutersin uutisoinnista saattoi saada sen käsityksen, että asialla olivat kommunistit, maolaiset, räyhähenget, EU-vastaiset ja terroristit. Ei. Asialla olivat tavalliset ihmiset, viestinään kanssaihmisille: ”Me olemme se pelastaja, jota on odotettu. Me olemme vastaus kysymyksiin. Jokainen meistä.”
Meistä yritetään tehdä näkymättömiä ihmisiä. Miltä se Sinusta tuntuu?
Torilla tavataan!- tapahtuma on Espanjasta mallia ottava kansanliike, joka kokoontuu toreille myös ympäri Suomen etsimään tapoja, joilla tavalliset ihmiset saisivat äänensä kuuluviin.
Alkuperäinen verkosto Espanjassa sai alkunsa ihmisten luotua Internetissä verkoston, joka ryhtyi vaatimaan parempaa demokratiaa suuryhtiöiden ja poliittisen eliitin saneluvallan sijaan. Suomen tapahtumissa vaaditaan avointa keskustelua mm. leikkauksista ja eurokriisistä.
Lähde: http://torillatavataan.wordpress.com/ [1]
Näkökulma: Turku ja Porvoo
Turussa järjestetystä Tavataan torilla!-tapahtumasta Verkkomedialle raportoinut Hansi Harjunharja kertoo, että Turussa ei säästelty kritiikkiä EU-politiikan, pankkien pelastuspakettien, Suomen perustuslakiuudistuksen, armeijamäärärahojen ja ilmastonmuutos-tiedottamisen suhteen. Turkulainen yksityisyrittäjä Lauri Kotaja huomauttaa, että noin kolme tunnin ajan ihmiset tulivat vapaaehtoisesti ja avoimesti puhumaan omia ajatuksiaan julki. ”Mielestäni tämä kertoo siitä, että Suomen kansalla on paljon sanottavaa, mutta liian vähän kanavia ajatustensa ilmaisemiseksi.”
Osa paikalla olleita majoittui yöksi torille tuotuun puolijoukkuetelttaan.
Porvoon toritapahtumasta Verkkomedialle raportoiva Janus Putkonen kuvailee:
”Aamusta iltaan paikalla jaettiin esitteitä ”Suomen puolesta!”. Wokkipannussa paistui makoisa kasvisruoka ja äänentoistolaitteista soivat kantaaottavat Suomi-räpin kappaleet niin Jontilta, Jujulta kuin Palefacelta.
Nuorten kanssa käydyissä keskusteluissa koulukirjojen opetukset saivat ankaraa kritiikkiä ja tätä yllättävää aikuisten läsnäoloa pimenevässä tori-illassa ”heidän omilla mestoillaan” osattiin arvostaa. Suomi on siis yhteinen kansankoti, edelleen.”
Tapahtumia järjestettiin Suomessa myös Iisalmessa, Kuopiossa, Oulussa ja Tampereella. Helsingissä on uuden Musiikkitalon kupeessa Kansalaistorilla telttakylä, jossa kuka tahansa voi osallistua kansan vallan palauttamiseen kansalle.
Kreikkalainen, velkasukupolven edustajaksi itseään kuvaava Golem XIV-bloggaaja arvioi Kreikan mielenilmauksissa käytetyn Euroopan Unionin ”mellakkapoliisia”, EGF Gendarmerieta, EuroGendForcea. Joukkoihin kuuluu ranskalaisia, italialaisia, hollantilaisia, espanjalaisia, portugalilaisia ja romanialaisia. EuroGendForcella on toimintavaltuudet jokaisessa EU:n jäsenmaassa.
Lähteet:
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=1551 [2]
http://www.golemxiv.co.uk/2011/10/foreign-riot-police-now-operating-in-greece/ [3]