"Ne harvat, jotka tietävät totuuden pankkijärjestelmästä, ovat joko täysin riippuvaisia siitä tai janoavat sen mahdollistamia voittoja. Tämä ryhmä ei siis tule vastustamaan sen vääryyksiä. Sitten on suuri enemmistö, joka ei kykene alkuunkaan ymmärtämään koko talousjärjestelmää. Heistä tehdään maksumiehiä ilman, että he edes tietävät sitä."

Rotschildin veljekset Lontoossa

Kuva: iStock

Näkökulma: Goldman Sachsin Euroopan valloitus

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 5,00
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Yksi maailman suurimmista liikepankeista, Goldman Sachs, oli mukana orkestroimassa Saksan velkakirjahuutokaupan epäonnistumista, sillä EU-johtajien mielestä Saksa häiritsi unionin yhtenäistämistä.

Marraskuun 25. päivä, kaksi päivää Saksan epäonnistuneen lainahuutokaupan jälkeen, jolloin Saksalta jäi myymättä 35 % sen kaupitsemista 10 -vuoden valtionvelkakirjoista, Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schaüble ilmoitti, että Saksa saattaa perääntyä vaatimuksista, joita se oli esittänyt: Ne yksityisesti omistetut liikepankit, joilla oli pulmallisia Kreikan, Italian ja Espanjan valtionvelkoja taseissaan, joutuisivat ottamaan osan tappioista vastaan alaskirjaamalla osan veloista.

Yksityiset liikepankit haluavat tietenkin välttää tappioita joko pakottamalla Kreikan, Italian ja Espanjan hallitukset maksamaan siten, että ne pakottavat kansalaisilleen äärimmäisen niukkuustyrannian leikkausohjelmineen, tai sitten Euroopan keskuspankki EKP painaa kylliksi euroja, joilla se ostaa ongelmalliset valtionvelat yksityisiltä liikepankeilta.

Rahan painaminen velkojen lunastamiseksi on vastoin EKP:n omaa sääntökirjaa. Saksalaiset pelkäävät erityisesti tätä vaihtoehtoa, koska heillä on hyvässä muistissa Weimarin tasavallan aikainen hyperinflaatio.

Selvästikin Saksan hallitus ymmärsi viestin, jonka sille välitti järjestetty lainahuutokaupan epäonnistuminen. Ei ole mitään syytä, miksi Saksa – onhan sillä suhteellisen alhainen velan suhde bkt:hen verrattuna pulassa oleviin euromaihin – ei saisi velkakirjojaan kaupaksi.

Jos Saksan luottokelpoisuus on epäilyksen alainen, kuinka voidaan odottaa Saksan takaavan muita maita?

Todiste siitä, että Saksan velkakirjahuutokauppaa manipuloitiin, saadaan Italian kaksi päivää myöhemmin olleesta menestyksekkäästä velkakirjahuutokaupasta.

Italia, suurin takauksien tarpeessa oleva EU -maa pystyy yhä myymään velkakirjojaan, mutta Saksa, joka ei tarvitse takauksia ja jonka odotetaan kantavan epäsuhtainen taakka Italian, Kreikan ja Espanjan takausvastuista, ei saa omia velkakirjojaan kaupaksi.

Vakaa mielipiteeni on, että Saksan epäonnistuneen velkakirjahuutokaupan takana olivat Yhdysvaltain valtiovarainministeriö, Euroopan keskuspankki ja EU:ssa päättävässä asemassa olevat tahot sekä yksityiset liikepankit, joiden taseissa on valtioiden ongelmaluottoja.

Mielipiteeni perustuu seuraaviin tosiasioihin: Goldman Sachs ja amerikkalaiset liikepankit ovat taanneet kenties biljoonan (one trillion) tai enemmänkin edestä eurooppalaista valtionvelkaa myymällä swappeja ja vakuutuksia, joihin ne eivät kykene vastaamaan. Maksut, joita amerikkalaiset pankit saivat, menivät voittoihin ja johdon bonuksiin.

Tämä on se mekanismi, joka romautti amerikkalaisen vakuutusjätti AIG:in ja johti amerikkalaisten veronmaksajien kustannuksella annettuun TARP -pankkitukeen ja Goldman Sachsin hävyttömiin voittoihin.

Jos yksikin eurooppalainen valtionvelka jää maksamatta, swappeja liikkeelle laskeneet ja alirahoitettuja velkatakauksia velkaa vastaan antaneet amerikkalaiset rahoituslaitokset ovat lirissä, koska niillä ei ole tarvittavia summia.

Yhdysvaltain rahataloussektorin maine ei luultavasti kestäisi sen liikkeelle laskemien swappien lunastamisen laiminlyöntiä.

Tästä seuraa, että eurooppalaisen velan ´epäonnistuminen´ aiheuttaisi talouskriisin uusiutumisen Yhdysvalloissa; uuden kierroksen pankkitukia ja/ tai uuden kierroksen ´kvantitatiivista kevennystä´ Yhdysvaltain yksityisesti omistetun keskuspankki Federal Reserven (FED) taholta, siis rahan painamista vastuuttomien rahoitusinstrumenttien aiheuttamien vahinkojen kattamiseksi – joiden rahoitusinstrumenttien liikkeelle laskeminen on rikastuttanut vain pikkuruista pankin toimitusjohtajien joukkoa.

Presidentti Obama – joka on osallistunut tiiviisti eurokriisin ratkaisuun suljettujen ovien takana käydyissä neuvotteluissa – ei varmastikaan halua lähteä vaalivuoteen tällaisen korkean profiilin rahoitussektorin epäonnistumisen kanssa.

Joten ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Yhdysvallat halua Saksaa pois tieltä neuvoteltaessa eurooppalaisista takausjärjestelyistä.

Yksityiset ranskalaiset, saksalaiset ja hollantilaiset pankit, jotka tuntuvat olevan eniten altistuneita ongelmaluotoille, eivät halua tappioita. Joko niiden taseet, jotka Wall Streetin vilpilliset johdannaiset jo raunioittivat, eivät kestä enempää tappioita tai ne pelkäävät osakehintojen putoamista alenevien tulojensa takia, jos/ kun ne joutuvat alaskirjaamaan tappiollisia valtionvelkoja.

Toisin sanoen asiaan sekaantuneilla pankeilla on niilläkin voimakkaat motiivit saada Saksan hallitus pois tieltä häiritsemästä niiden voittotavoitteita.

Euroopan keskuspankki EKP ei halua olla Yhdysvaltain keskuspankkia FED:ia tai Englannin pankkia (BoE) vähäisempi tekijä. EKP haluaa vallan ottaa käyttöön kvantitatiivisen keventämisen omillaan.

EKP on turhautunut sille asetetuista ehdoista, jotka Saksa vaati omasta valuutastaan luopumisensa ehtona ja Saksan keskuspankin hallinnasta maan rahamäärän suhteen.

Euroopan Unionin johtajat haluavat ”enemmän yhtenemistä”, millä tarkoitetaan vähemmän suvereniteettia so. itsenäisyyttä EU:n jäsenmaille.

Saksa, joka on EU:n jäsenistä vahvin, on tiellä. Saksa estää EU -johtoa käyttämästä niin suurta valtaa kuin EU -johto halajaa.

Johtopäätöksenä voidaan siis pitää, että Saksan velkakirjahuutokaupan epäonnistuminen oli orkestroitu tapahtuma, jolla rangaistiin Saksaa ja varoitettiin Saksan hallitusta olemaan häiritsemättä ”yhtenäisyyden rakentamista” ja vallan kaappaamista jäsenmailta.

Saksa on ollut lyöty aina sen II maailmansodassa kärsimän tappion jälkeen siinä mielessä, että se on kykenemätön omaksumaan vahvaa johtajuutta. Jokainen merkki saksalaisesta johtamisesta tukahtuu muistumiin Hitlerin kolmannesta valtakunnasta.

Seurauksena Saksa on työnnetty mukaan Euroopan Unioniin, joka aikoo tuhota jäsenmaidensa hallitusten poliittisen suvereniteetin, aivan kuten Abraham Lincoln tuhosi Amerikan osavaltioiden suvereniteetin.

 

Kirjoittaja Paul Craig Roberts toimi Reaganin hallinnon aikana Yhdysvaltain varavaltiovarainministerinä.

 

Lue myös:

Kuka tulee hallitsemaan Uutta Eurooppaa?

Kommentti: Veronmaksaja maksaa

 

Lähde:

http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=27872 (Bamers have seized Europe – GoldmanSachs have taken over)

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

9 Kommentit

  1. Wolfgang Hackert jutteli erään arkkitehdin kanssa Pietarin matkallaan. Arkkitehti oli Saksan juutalaisessa keskusneuvostossa töissä ja hänellä oli suomalainen juutalainen vaimo. Hän oli nähnyt ennen Merkelin kansleriksi pääsyä tämän hyvin hermostuneena Jutalaisten keskusneuvoston ovella. Viimein hänet oli kutsuttu sisään. Ensin syömään, tosin rasistiset juutalaiset eivät huolineet Merkeliä samaan pöytään, vaan vieras istui yksin ikkunan edessä ”kissanpöydäksi” sanotulla paikalla. Aterian jälkeen Merkeliä tentattiin eli sitä, palvelisiko tämä juutalaisjärjestöjä millä tavalla kanslerina. Ilmeisesti häneen oltiin tyytyväisiä, koska hänestä tuli kansleri.

    (0)(0)
  2. Kyllä pitäisi pikkuhiljaa alkaa itse kullakin raksuttamaan. Tästä ei pahemmin huudella, vaikka piruvie pitäisi, joten sil vous plait: http://vilaurio.blogspot.com/2008/01/juutalaisuuden-opinkappaleet.html

    (0)(0)
  3. Laitetaanpas tännekin. Qwerty nyt on päivystävä sionisti ja siis rotusoturi, mutta muutoin siis ei ihme, että nämä asiat halutaan salata ja epätoivoisesti heittää rasistikortilla. Miksi näistä asioista ei saa puhua? No ensiksikin selviäisi, että kaikenmaailman antifa ja kaikki nykyinen eurobolshevismi (jonka ykkösvihollinen on ”natsit”), totteleekin itse natseja. Ja nimenomaan sellaisia, jollainen karikatyyri on oikeista natseista piirretty propagandaan.

    Pari esimerkkiä David Duken kirjasta Jewish Supermacism:

    1996 Netanjahu voitti vaalit mm. nettisaitin Gamla News and Views avulla. Heprealaiset artikkelit olivat yleensä rajumpia kuin englantilaiset, mutta seuraavat sanat on kirjoittanut englanniksi heidän suosituin kommentaattorinsa Emmanuel Winston kirjoitti seuraavat sanat suuttuneena siitä, että länsimaissa haluttiin rauhaa Lähi-itään: “Kuin jokin prostituoitu sanoo, rahasta teen mitä vain haluat. Eurooppalaiset ovat todellakin alhaisia, moraalittomia ihmisiä, jotka myisivät äitinsäkin ja sitten lähettäisivät…Kuinka helposti kaikki ihmisyyden merkit häviävätkään heidän kasvoiltaan jättäen vain hirviön. Tällä hirviöllä on monta kasvoa ja nimeä. Joskus heitä kutsutaan saksalaisiksi, puolalaisiksi, ukrainalaisiksi, kroatialaisiksi…Kun toisella kertaa he ovat kirkko, punainen risti, tai pääministeri, Johtaja. Sitten, nopea muutos, näemme amerikkalaisia, ranskalaisia, englantilaisia ja lopulta jää jäljelle saastunut juutalainen, jota sanotaan vasemmistolaiseksi. Ei juuri ole väliä, mikä nimi on kullakin. Kaiken perustana on sitoumus, jonka mukaisesti yhteiskunta opettaa vihaamaan “toista”, sitä erilaista. Nämä ihmiset ovat äärimmäisen pahuuden edustajia ja hirviö on heissä heti pinnan alla valmiina hävittämään, valmiina tappamaan juutalaisen.

    Planeeettamme voisi aivan hyvin vapautua iäksi tästä eurooppalaisesta roistosta. Ehkäpä meillä on onni elää mielenkiintoista aikaa (vanha kiinalainen kirous), jolloin hautausmaa nimeltä Eurooppa kutistuu ja katoaa. Eurooppalaiset, englantilaiset ja amerikkalaiset arabistit ovat taas yhdistyneet ja läiskyttävät ruoskaa juutalaisen yllä.”

    Kommenttini: Tässä hyvin yleinen vihakommentti eurooppalaisia kohtaan ja Eurooppaa. Vastenmielinen ja valheellinen, vihakiihotusta. Noin tunnutaan puhuttavan erityisesti eurooppalaisista. Sikäli hirvittää, kun ajattelee, että Isrelhan se määrää kaikesta Euroopassa ja nyt ilmeisesti takausmiljardit ja muut miljardit liukuvat sinne. Eurooppaa ollaan lahtaamassa. Mitä seuraakaan, kun kaikki valta on annettu pois budjettivallan lisäksi? Myös Ariel Sharon aina jaksoi valittaa Euroopassa muka vellovasta antisemitismistä. Hänkin oli rasisti ja kyse oli valheellisesta vihasta ja tisaalta eurooppalaisten alistamisesta ruoskaa heiluttaen ja sovauksin, kuten myös juutalaisväestön halimisesta Israeliin. Kertaanpa vanhan kommentin:

    Esim. sionisti G Soros esitti hiljattain, että Eurooppa olisi juutalaisvihan ja rasismin osalta vajonnut natsien aikaan eli kyseessä olisi suuri ongelma. Samoin esim. Sharon on kutsunut kaikkia Euroopan juutalaisia pois Israeliin, koska heitä muka Euroopassa niin vihataan. Eikö ole kummallista, että vaikka EU tekisi mitä hyvänsä miellyttääkseen näiden toistuvien paheksumisten esittäjiä (maailman median paheksunnan vuoksi on kaikenlaista rasismia tai sellaiseksi laskettavaa vastaan tehty jyrkkiä toimenpiteitä ja sananvapautta kavennettu tuntuvasti, esim. historiallisten tapahtumien tai uskonnon tai sen jäsenten edesottamusten kertomista totuudenmukaisesti on rajoitettu rajusti, maahanmuuttoa on lisätty jo 30 vuotta monikulttuurisuuden ja suvaitsevuuden lisäämisen nimissä), syytökset jatkuvat. Vaikka Eurooppa otettiin haltuun kun se oli ensin tuhottu, kahdelta suunnalta, niin se on aina jonkinlainen peikko ja vihollinen sionisteille. Sille halutaan vain pahaa ja heikkoutta. Miksi Eurooppaa vihataan? Miksi nuo törkeät valheet ja miksi niitä ei paheksuta?

    Eli samoin puhutaan kuin Saksalle 1990 ja koko Eurooppaahan silloinkin syyteltiin ja komenneltiin. Ihmettelen, kuinka tohkeissaan täälläkin uskotaan tuollaisiin reagoitavan hyvän asian puolesta. Todellisuudessa joka vähänkin ajattelee, tajuaa, että heitä totrellaan, koska he määräävät. Todellisuudessa Sharon oli natsi, ihan sionistien oman naatseista piirtämän kuvan mukainen:

    “Amos Oz siteeraa tulevaa pääministeriä Ariel Sharonia 1983: “Leibowitz on oikeassa, olemme juutalaisnatseja ja miksi emme olisi?…nyt älä järkyty, mutta jos 1948 olisi tapettu 6 miljoonaa arabia tai yhden, mitä olisi tapahtunut? Varmasti kaksi tai kolme ilkeää sivua olisi kirjoitettu historiakirjoihin, meitä olisi kutsuttu kaikenlaisilla nimillä, mutta meitä voisi tällöin olla täällä 25 miljoonaa…

    Jopa tänään olisin valmis vapaaehtoisesti tekemään likaisen työn Israelin puolesta, tappamaan niin monta arabia kuin on tarpeen, karkottamaan heidät, polttamaan heidät, saada kaikki vihaamaan meitä, vetämään maton diasporajuutalaisten jalkojen alta niin, että he tulisivat itkien luoksemme. Myös vaikka se merkitsisi yhden tai kahden synagogan räjäyttämistä siellä täällä, en välitä. Ja en välitä, jos kaiken työn jälkeen laitat minut Nürnbergin oikeuteen ja vangitset minut. Hirtä minut jos haluat sotarikollisena. Sitten voit repiä juutalaisen omantuntosi ja liittyä sivistyskansojen kunnioitettuun klubiin, joka on laaja ja terve. Se, mitä sinä kelvoton et ymmärrä on se, että sionismin likainen työ ei ole vielä lopussa. Kaukana siitä.”

    Tässä siis toinen lainaus Duken kirjasta. Kun nyt siis EU:ssa NPD:tä haukutaan natseiksi ja kaikkia toisinajattelijoita ja siis viitataan heti tällöin kaikkein pahjimpaan, “uuden kansanmurhan valmisteluun” tms sillä sanalla, niin kuitenkin käskyt kaikille tulevat tällaisilta miehiltä eli oikeilta natseilta. Jotan on pahasti vialla sellaisella, joka ei tajua kaiken valheellisuutta. Eikö muuten ole kummallista, että kun Euroopan kansakunnat hävitetään ja kaikkialla paasataan rasismia vastaan, Israelissa sionistit ovat tehneet maasta opiensa mukaisen.

    (0)(0)
  4. Ottakaapa huviksenne selvää mitkä yritykset ostivat Wattenfall-sähköyhtiön Suomen verkkotoiminnot, virallisestihan se on lähinnä pöytälaatikossa toimiva sijoitusyhtiö mutta sen sijoitusyhtiön hallinnoijat ja toimijat ovat: yksi on otsikossa mainittu tai lähinnä sen investments haara, lopuista saatte ottaa itse selvää. Voin vain sanoa että ei paljon naurata kun poliitikkomme möivät verovaroin rakennetut sähköyhtiöt ensin Ruotsalaisille ja nyt ne ovat pahimmanlaatuisten keinottelijoiden käsissä, jotain tarttis tehä.

    (0)(0)
  5. Merkittävin asia josta suomessa ei ole puhuttu sanaakaan(eikä paljon muuallakaan) on tahoista jotka ovat koko maailmanlaajuisen kriisin takana.
    Tarinaa tulisi loputtomiin joten pahkinänkuoressa vain pari riviä.
    Rothschild.
    Suku omistaa kaiken ja hallitsee meidän pientä planeettaa.
    Goldman Sachsit, Rockefellerit, Oppenheimerit ym ym ovat heidän omistuksessa.
    n.90% maailman mineraaleista heidän hallinnassa.
    Omaisuus arvioitu yli 100 triljoonaa dollaria (ei ole kirjoitusvirheitä noissa luvuissa)
    Kaikki maailman keskuspankit ovat heidä kontrolissa
    Lehdet eivät kirjoita mitään joten tarkistakaa googlesta.
    Israelin valtio perustettiin heitä varten ja heidän pyynnöstä ym ym
    Tällä hetkellä meitä Eurooppalaisia ohjataan johonkin tiettyyn ennalta määrättyyn suuntaan.
    Alkaa olla viimeiset hetket herätä ja unesta ennen kuin on liian myöhäistä.
    Verotuksen kautta meidät orjuutetaan ja pian olemme kaikki yhtä kusessa kuin kreikkalaiset.
    Lopuksi. Jos kaikki maailman maat ja pankit ovat helisemässä niin kuka tienaa? Minne kaikki valtiotten velkarahat lopulta päätyvät. Follow the money. Sieltä syylliset löytyvät

    (0)(0)
  6. http://zioncrimefactory.com/jew-world-order/

    ”The “godfather of Zionism”, Theodore Herzl, was not shy about admitting that the Jews do indeed possess the necessary power to bring about world wars and revolutions, stating: “The wealthy Jews control the world…In their hands lies the fate of government and nations. They (the Jews) set governments one against the other and by their decree governments make peace. When the wealthy Jews play, the nations and the rulers dance.”

    In his book “Jewish State”, Herzl spoke of the Jews’ “terrible power of the purse”:

    “Every point which arises in the relations between nations is a question of might. I do not here surrender any portion of our prescriptive right when I make this statement. In the world as it now is and will probably remain, might precedes right. For us to be loyal patriots as were the Huguenots who were forced to emigrate is therefore useless. … The Jews must acquire economic power sufficiently great to overcome prejudice against them. When we sink, we become a revolutionary proletariat, but when we rise, there rises also our terrible power of the purse.”

    The desolate reality of Jewish warmongering was elucidated in the August 1877 issue of Frank Leslie’s “Popular Monthly”, later known as “The American Magazine”, which reported:

    “To-day, the great Jewish bankers, such as the Rothschilds, may almost be said to hold in their hands the peace of Europe. They are creditors of most of the Governments of the world and there are few nations willing to risk the dangers and losses of war unless they have assurance from these potent capitalists of such monetary aid as may be necessary for carrying on a campaign. In the present European war, one of the combatants, having nothing to lose, is reckless of the consequence to her already bankrupt treasury, and the other, while yet the conflict has scarcely begun, has been compelled to seek the aid of Jewish bankers to secure means for its prosecution.”

    In 1881 the prestigious banking journal, Rhodes’ Journal, informed us that Jewish international bankers held the keys to peace and war in Europe (often instigating the latter for monetary gain, evidently):

    “It must be admitted that the Jewish people control the financial markets of Europe, possessing a much greater influence than in this country. The Emperor of Russia found that he could not place a loan in the Continental markets, because Rothschild did not view such a loan as favorable to the interests of England. A few Jewish bankers are therefore really the arbitrators of peace and war in Europe.”

    The Rothschilds’ official biographer, Niall Ferguson, explained the “quasi-royal status” of this Jewish banking dynasty and how their wealth is believed by some Jews to be “for a higher purpose… to avenge the wrongs of Israel”:

    “To poorer Jews throughout Europe, Nathan Rothschild’s extraordinary rise to riches had an almost mystical significance—hence the legend of the “Hebrew talisman,” the magical source of his good luck, which became associated with him in Jewish lore. This extraordinary story—a version of which was published by an anonymous author in London just four years after Nathan Rothschild’s death (1836)—imagined that the source of Nathan’s financial success was his possession of a magical talisman. His wealth was in fact intended for a higher purpose: “to avenge the wrongs of Israel” by securing “the re-establishment of Judah’s kingdom—then rebuilding of thy towers, Oh! Jerusalem!” and “the restoration of Judea to out ancient race.” (Ferguson, Niall. The House of Rothschild: Volume 1: Money’s Prophets: 1798-1848, Viking, (1999), pp. 21/22)

    Ferguson added that,

    “… because of their wealth, other Jews looked to them for leadership in their pursuit of equal civil and political rights. As we shall see, this leadership was forthcoming from a remarkably early stage… acquiring quasi-royal status in the eyes of other Jews.” (Ibid., p. 22)

    The Niles’ National Register published in 1828 states:

    “… the house of Rothschild certainly stands preeminent at the recent death of one, who was thought the richest banker in Europe.”

    The Niles’ National Register published on Sept 19, 1835, says:

    “The ROTHSCHILDS are the wonders of modern banking … we see the descendants of Judah, after a persecution of two thousand years, peering above kings, rising higher than emperors, and holding a whole continent in the hollow of their hands. The Rothschild govern a Christian world. Not a cabinet moves without their advice. They stretch their hand, with equal ease, from Petersburgh to Vienna, from Vienna to Paris, from Paris to London, from London to Washington. Baron Rothschild, the head of the house, is the true king of Judah, the prince of the captivity, the Messiah so long looked for by this extraordinary people. He holds the keys of peace or war, blessing or cursing.”

    The Bankers Magazine printed in 1847 states:

    “The five brothers (Anselm, Solomon, Nathan, Charles & James) have taken part in most of the great financial affairs of Austria, of France, of England, and of almost every country. They have formed among themselves an invincible phalanx. By themselves, or by their agents, they have exercised a great control over the principal places in Europe, and, faithful to their habit, never to undertake anything separately and to concert all their operations, they have followed one unvaried and identical system. Their power was such, that at one time they were free to make either peace or war.“

    The Ladies’ Repository published in 1863 states:

    “Baron Lionel Rothschild, the first Jew ever admitted into the English Parliament, and the wealthiest man, it is believed, now residing on our planet.”

    The Cyclopaedia of Commercial & Business Anecdotes printed in 1865, writes:

    “The Rothschilds, Wealthiest Bankers in the World. The house of Rothschild is the impersonation of that money power which governs the world.”

    The Review of Reviews printed in 1890 opined:

    “The change in the position of the Jew within the last half of the century is one of the most remarkable character. Fifty years ago the Jew was inert and imbecile. Now he exercises a power greater than in the days of David or Solomon. The Jews to-day influence more people, control more bullion, and exercise more legislative power than they did when they had their temple their land, and their sceptre.”

    Printed in 1905, Jewish Literature & Other Essays says:

    “The palaces of the Rothschilds, the richest family in the world, harbor many a warm heart, whose pulsations are quickened by the thought of Israel’s history and poetic heritage. Wealth has not abated a jot of their enthusiasm and loyal love for the faith.”

    Printed between 1901 and 1906 The Jewish Encyclopedia asserted:

    “It is a somewhat curious sequel to the attempt to set up a Catholic competitor to the Rothschilds that at the present time the latter are the guardians of the papal treasure.”

    British economist J. A. Hobson’s seminal book, “Imperialism”, published in 1902, states:

    “Does anyone seriously suppose that a great war could be undertaken by any European State, or a great State loan subscribed, if the house of Rothschild and its connections set their face against it?”

    The Missionary Review of the World, Volume 29, printed in 1906 disclosed:

    “The Possession of Wealth: One Jewish banking house is estimated to control $30,000,000,000. The Rothschilds in ten years loaned $482,000,000. Nearly one-half of the gold coined, of the entire world, is said to be in Jewish hands.”

    In 1909, seven years before becoming British Prime Minister, David Lloyd George stated in a speech:

    “I should really like to know, is Lord Rothschild the dictator of this country? Are we really to have all the ways of reform, financial and social, blocked simply by a noticeboard, ‘No thoroughfare. By order of Nathaniel Rothschild’?”

    Another of the family biographers, Derek Wilson, conceded that critics of the Rothschilds have legitimate reasons for anxiety, affirming:

    “The House of Rothschild is immensely more powerful than any financial empire that has ever preceded it, and it is able to control governments behind the scenes, secretly.”

    Dutch economist Ad Broere, in his 2010 book “Ending The Global Casino,” informs us that,

    “The 19th century became known as the age of the Rothschilds when it was estimated they controlled half of the world’s wealth. While their wealth continues to increase today, they have managed to blend into the background, giving an impression that their power has waned. They only apply the Rothschild name to a small fraction of the companies they actually control.””

    (0)(0)

Jätä vastaus qwerty Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*