Kulisseissa käydään kovaa taistelua Suomen ortodoksisen kirkon kohtalosta ja etenkin varallisuudesta. Naruja vetelee nuori pappismunkki, 36-vuotias Jaakko Olkinuora, kirkolliselta nimeltään Athosvuoren munkkidiakoni Damaskinos Ksenofonilainen. Hän asuu virallisesti Athosvuoren luostarissa Kreikassa, mutta oleskelee enimmäkseen Suomessa ja raportoi Suomen tilanteesta Kosntantinopolin patriarkaatille, joka kiristää otettaan Suomen kirkosta.
Konstantinopoli haluaa nyt “parantaa” Suomen ortodoksisen kirkon perinteistään.
Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen. Konstantinopoli on katkaissut suhteensa Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, joka on Moskovan patriarkaatin alainen. Konstantinopoli ja Moskova ovat olleet avoimessa uskonsodassa esimerkiksi Ukrainassa ja Virossa. Niissä on taistelu kirkon omaisuudesta ja seurakuntalaisten sieluista. Tämä uskonsota on leviämässä nyt myös Suomeen. Konstantinopolin köyhät kirkkokunnat ovat kiinnostuneita Suomen ortodoksisesta kirkosta, joka on valtiorahoitteinen ja vakavarainen.
Viime vuosina Suomen ortodoksikirkko on ollut usein jonkinlaisen kohun keskiössä. Kyse on ollut erottamisista, riidoista tai työoikeudellisista asioista. Myös varojen käytöstä on riidelty. Erilaisia tutkintoja ja tuomioita on pilvin pimein. Kohuja on tehtailtu ulkopuolelta ja Suomen valtamedia on käyttänyt kaikki tilaisuutensa ortodoksikirkon nykyjohdon maineen mustaamiseen. Tarkoitus onkin alistaa kirkon nykyjohto Konstantinopolille.
Suomen ortodokseilla on vain kolme piispaa, eivätkä he tule hyvin toimeen. Arkkipiispa Leo on jäämässä eläkkeelle, joten Suomen ortodoksit tarvitsevat uuden johtajan.
Damaskinos Olkinuora on Konstantinopolin patriarkan Bartolomeos I:n suosikki, josta ollaan leipomassa uutta arkkipiispaa Suomeen. Ensin Olkinuora nostetaan uuteen “apulaispiispan” eli “Haminan piispan” tehtävään valvomaan eläköityvän arkkipiispa Leon syrjäyttämistä, kunnes Olkinuora ottaa hänen paikkansa. Myös karjalan kielen ja kulttuurin harrastusta on tarkoitus vähentää, koska se ei sovi Konstantinopolille.
Kun Konstantinopolin patriarkan määräämä piispaindelegaatio vieraili Suomessa vuonna 2019, Damaskinos seurasi mukana huomaamattomana “tulkkina”. Delegaatioon kuulunut Tallinnan metropoliitta Stefanos uhosi liittävänsä Suomen ortodoksikirkon Viron hiippakuntaan oman itsensä alaisuuteen. Damaskinos on vastaavasti pohtinut myös Ruotsiin liittymistä.
Damaskinosta luonnehditaan sanoilla “bysanttilaisempi kuin Bysantti itse”. Hän on nuoresta iästään huolimatta taitava toimimaan varjoissa. Damaskinos raportoi patriarkalle olennaiset asiat. Hän tuntee myös lempinimet “Jaska” tai “Tukholman metropoliitta”.
Patriarkka Bartolomeos I ajaa Damaskinos Olkinuoraa “apulaispiispaksi” Helsinkiin kuin käärmettä pyssyyn. Tätä tavoitetta uhkaavia muita ehdokkaita ammutaan alas kuin tipuja aidalta. Valmista ei ole tullut, sillä Kosntantinopolin reviisorien vierailujen jälkeen vuonna 2019 mitään päätöksiä ei tehty. Itse asiassa “apulaispiispaan” varatut 90 000 euroa päätettiinkin laittaa kiinteistöjen kunnostamiseen. Sekös sai patriarkan raivoihinsa!
Konstantinopoli haluaa nyt “parantaa” Suomen ortodoksisen kirkon perinteistään. Erityisesti patriarkkaa kismittää maallikoiden osallistuminen kirkon päätöksentekoon. Damaskinos on toimittanut patriarkalleen kreikankieliset käännökset kaikista kirkkoa koskevista säädöksistä. Ne halutaan nyt muuttaa niin, että Konstantinopolin asettama piispainkokous päättää kaikesta. Venäläisessä ja suomalaisessa ortodoksisessa perinteessä seurakuntalaisilla ja maallikoilla on aina ollut iso rooli.
[1]Kulisseissa asioita junailee Damaskinos. Meneillään on monta projektia: Suomen kirkkolain kääntäminen kreikaksi jotta sen muutokset voidaan valmistella kanonisesti oikein, maallikoiden syrjäyttäminen Suomen kirkon päätöksenteosta, Suomen kirkon etäännyttäminen Venäjästä ja liittäminen Viroon tai Ruotsiin sekä Damaskinoksen nostaminen ensin “apulaispiispaksi” ja sitten arkkipiispaksi.
Arkkipiispa Leo on hankkeista kauhuissaan –hän haluaisi jatkaa Suomen ortodoksisen kirkon autonomista perinnettä ja rauhoittaa kirkkonsa uskoville sekä pitää maallikot mukana kirkon toiminnassa ja päätöksenteossa. Leolle myös karjalan kieli ja karjalaiset perinteet ovat tärkeitä.
Patriarkalta tulee savua korvista, hän haukkuu suomalaisia ortodokseja milloin “protestanteiksi” milloin “venäläismielisiksi” tai peräti uhkaa koko kirkon lakkauttamisella tai Ruotsin tai Viron kirkon osaksi siirtämisellä. Myös Suomen laki, joka sallii maallikot kirkon toiminnassa, raivostuttaa patriarkkaamme. Pahimpina päivinään hän uhoaa, että Suomen ortodoksikirkon nykyiset piispat eivät ole kanonisia piispoja ollenkaan. Tosin piispojen “epäkanonisuutta” voidaan katsoa sormien läpi mikäli nämä ovat kuuliaisia Konstantinopolille.
Kaikesta näkee että Konstantinopolin satraapit näyttävät elävän eräänlaisessa mielikuvitusmaailmassa. He esimerkiksi tosissaan pelkäävät että Suomen ortodoksikirkko on menossa Moskovan alle – siksi se pitää heti “pelastaa” Viron tai peräti Ruotsin yhteyteen.
Suomen ortodoksisen kirkon on määrä tehdä päätöksiä vielä tämän kuun aikana. Jos Konstantinopolin tahto menee läpi, nuori Damaskinos luotsaa Suomen ortodoksikirkon mahdollisimman kauaksi Suomen ortodoksikirkon perinteistä Bysantin täydelliseen valvontaan.
-JiiPee