Moskovan kymmenennellä kansainvälisellä turvallisuuskonferenssilla vastustettiin aggressiivista unipolaarista maailman järjestystä ja suosittiin rauhanomaista sekä yhteistyökykyistä multi-polaarista maailmaa.
15. elokuuta 2022 pidetty Moskovan kansainvälinen turvallisuuskonferenssi [1] toimi osaltaan keskustelun pohjana sille, että maailman poliittinen tilanne on muuttunut nopeasti hahmottamaan moninapaisen maailmanjärjestyksen suuntaviivoja. Moninapaisesta kansainvälisestä kehityksestä voitaisiin mainita esimerkiksi taannoin toteutunut Venäjän ja Syyrian yhteinen hanke, jossa käytiin dialogia liittyen globaaliin turvallisuuteen ja usean suurvallan vaikutukseen ohjautuvan maailmaan liittyen, jossa pyrittäisiin edistämään valtioiden ja sivilisaatioiden yhteistä turvallisuutta ja hyvinvointia.
Itä-Euroopassa ja Itä-Aasian alueilla on paljon maita ja kansoja, mitkä panostavat vapauteen ja itsenäisyyteen sekä perinteisten kulttuuriarvojen ylläpitämiseen ja vahvistamiseen.
Toimittajan erikoishuomautukset ja selitykset ovat hakasuluissa kursivoituna [].
[Mutta puolestaan yksinapaisen maailmanjärjestyksen [2] tarkoituksena on pääsääntöisesti edistää vain voimakkaimman valtion maailman valtapolitiikkaa, mitä Yhdysvallat muiden muassa on tavoitellut ja tavoittelee. Nykyään Yhdysvaltojen johtaman liittouman ja yleensä länsivaltojen vallitseva oppirakennelma on liberalismi, jolla pyritään kieltämään suvereniteetti, autonomia, valtiollinen itsenäisyys sekä vielä kumoamaan sivilisaatiot, uskonnot, etniset ryhmät, alkuperäiset kulttuurit ja korvaten ne väkivaltaisella liberaalilla ideologialla, ”ihmisoikeuksien” käsitteellä, rajoihin johtavalla individualismilla, sukupuoli- ja transsukupuolisuuspolitiikalla, materialismilla ja teknologisella edistyneisyydellä, joka on kohotettu ylimpään arvoonsa (tekoäly). Liberalismin tavoitteena on lakkauttaa kansallisvaltiot ja luoda länsimaisiin normeihin sekä sääntöihin perustuva maailmanhallitus.]
Jäljempänä esitämme ajatuksia siitä, miksi Moskovan kansainvälinen turvallisuuskonferenssi on todellakin tarpeellinen?
Yhdysvaltojen johtaman läntisen liittouman yhtenä tavoitteena on sellaisten valtioiden ja sivilisaatioiden nujertaminen, mitkä ovat itsenäisiä, ja ovat onnistuneet luomaan omavaraisuudellaan riippumattoman taloudellisen systeemin sekä kansallisen valuutta järjestelmän, missä on itsenäinen valtion omistama valuutta ja sen luonti oikeudet. Yhdysvaltojen johtama liittouma vihaa myös sellaisia valtioita, jotka itsenäisyytensä ja riippumattomuutensa lisäksi pitävät yllä aitoa kulttuuriperinnettään ja siihen kuuluvia arvoja, ja eivätkä alistu vastaanottamaan länsimaista rappeutunutta monikulttuurisuutta, arvoliberalismia ja seksuaalivallankumousta. Transatlanttinen liittouma, joka edustaa unipolaarista eli yksinapaista maailmanjärjestystä, vastustaa jyrkästi esimerkiksi BRICS-maiden pyrkimystä vapautua dollarin valta-asemasta. Yhdysvaltoihin ja Israeliin kytkeytyvä tietty erittäin voimakas kansainvälinen eliitti tai paremminkin mafia haluaa nujertaa Venäjän, ja asettaa sinne Yhdysvaltojen kontrolloiman nukkehallitsijan. Tästä syystä nyt kuumeisesti Yhdysvaltojen johtama liittouma pyrkii horjuttamaan Venäjää sisäisesti ja lietsomaan siellä vallankumousta suistaakseen Vladimir Putinin virastaan ja korvatakseen hänet presidentillä, joka noudattaisi Atlanttisen akselin intressejä vapauttamalla Venäjän kansallisen varallisuuden ja luonnon varat läntisten suurpääoma imperiumien hallintaan. Ja luonnollisesti vielä maustamalla Venäjän perinteiset kulttuuriarvot LGBT-liikkeiden “vapauden” ja “rakkauden” “oikeuksilla”.
Transatlanttisen liittouman pyrkimykset kulminoituvat nykyisin Ukrainassa. Tästä voidaan esittää tiivistäen seuraavaa:
Todennäköisesti transatlanttinen uusliberalistinen maailmanjärjestys on hiipumassa, sillä vallansiirtymä on tapahtumassa maailmanpolitiikan ja vallan osalta atlanttiselta vyöhykkeeltä Tyynenmeren akselille. Koska Yhdysvaltojen johtajuus maailmanjärjestyksen keulakuvana murenee, eikä se pysty säilyttämään globaalia asemaansa yllä rauhanomaisin keinoin, on se turvautunut voimakeinoihin pyrkiäkseen säilyttämään aikaisemman globaalin kypsän hegemoniansa. Juuri nykyinen sotatila Ukrainassa on osoitus suurvaltojen raadollisesta kamppailusta maailmanjärjestyksen hegemoniasta.
[Yllä olevassa kappaleessa transatlanttisella uusliberalistisella maailmanjärjestyksellä tarkoitetaan Yhdysvaltojen johtaman liittouman globaalia valtapolitiikkaa. Poliittisesti tähän viittaa myös atlanttinen vyöhyke.
Poliittisesti Tyynenmeren akseli tarkoittaa tässä yhteydessä esimerkiksi Venäjää, Itä-Aasiaa ja BRICS-maita yleensä.]
Zbigniew Brzezinski on hyvin kiteyttänyt Yhdysvaltojen globaalin hegemonia pyrkimyksen, ja näin hän siitä kirjoittaa:
“Mikäli Yhdysvaltain alkuun panema NATOn itälaajentuminen epäonnistuisi, se tuhoaisi Yhdysvaltain hegemonian, pirstoisi yhdentyvän ja laajentuvan Euroopan käsitteen, masentaisi keskieurooppalaiset ja saattaisi laukaista Venäjän piilevät geopoliittiset tai imperialistiset pyrkimykset Keski-Euroopassa.”
Venäjästä ei ole ollut uhkaa Keski-Euroopalle, mutta Yhdysvalloista ja sen muista tietyistä NATO-liittolaisista on ollut uhkaa Venäjälle.
Yhdysvaltojen ja sen tiettyjen liittolaisten globaali valtapolitiikka ilmenee jäljempänä esitetyssä:
Tässä yhteydessä on syytä vielä esittää, että Venäjä aloitti erikoisoperaatioonsa Ukrainassa tämän vuoden alussa. Venäjä oli pakotettu erikoisoperaatioon sillä Ukraina sekä suunnitteli että oli valmistautunut hyökkäämään Krimille, mutta Venäjä ehti ensin. Mainittu Venäjän erikoisoperaatio Ukrainassa on edelleen käynnissä. Tämä Ukrainan hyökkäyksen suunnittelu Krimille paljastuu juutalaisen presidentin Volodymyr Zelenskin 24. maaliskuuta 2021 antamasta presidentillisestä määräyksestä (№117/2021) [3]. Määräyksessä esitettiin toimeenpantavaksi Ukrainan kansallisen turvallisuuden ja puolustusneuvoston päätöksellä ”strategiasta Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin sataman uudelleen haltuun ottamiseksi sekä väliaikaisesti miehitetyn alueen uudelleen integroimisesta” Ukrainaan.
Juutalaisliittouman hallitsema Ukraina oli siis antanut tietynkaltaisen sodanjulistuksen [4] Venäjälle. Tästä oli viitteitä jo vuonna 2018.
Ukrainan juutalaishallinto aiheutti itse Yhdysvaltojen [5] ja EU:n tukemana [6] sen, että Venäjän täytyi käynnistää erikoisoperaatio Ukrainassa. Muistamisen arvoista on, että tuhoisat sotaoperaatiot Ukrainassa olisi vältetty, mikäli Ukraina olisi lopettanut, murhaavan terrorin Donetskin ja Luganskin kansantasavaltoja vastaan, luopunut presidentillisestä määräyksestä Krimin suhteen ja ilmoittanut kieltäytyvänsä mahdollisesta NATO-jäsenyydestä.
Yhteenveto
Mainittu konferenssi toimii muiden muassa keskustelufoorumina moninapaisen kansainvälisen kehityksen puolesta, missä yksi suurvalta ei pystyisi sanelemaan valtioiden vaurastumisen ehtoja, vaan kullakin valtiolla olisi oikeutensa hyvinvointiin ja vaurastumiseen omista yksilöllisistä ominaisuuksistaan riippuen. Tällöin valtiot toimisivat omista vahvuuksistaan käsin säilyttäen omien perittyjen kulttuuriarvojensa rikkaudet. Unipolaarisen maailman järjestyksen vastakohtana olevan moninapaisen maailman järjestyksen tavoitteena parhaimmillaan olisi valtioiden ja sivilisaatioiden välinen globaali rauhan tila ja hedelmällinen yhteistyö yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Tähän nähdäkseni Venäjä, muiden BRICS-maiden ohella pyrkii vaikuttamaan.
Mainittakoon myös, että transatlanttisen liittouman, joka ajaa myös Dollari-hegemoniaa, taistelee verisesti kaikkia niitä valtioita vastaan, jotka tavoittelevat itsenäisyyttä, oman kulttuuriarvojensa säilyttämistä ja taloudellisen riippumattomuuden suomaa omavaraisuutta. Myös Suomi on ajautunut Yhdysvaltojen johtaman imperialismin torppariksi. Suomi on alistunut myös Brysselin syrjäiseksi maakunnaksi. Nämä edellä mainitut entiteetit vaikuttavat Suomeen “orjuuttavasti” sekä talousjärjestelmän että sotilaallisen järjestelmän kautta. Yhdysvallat vaikuttaa kuitenkin maahamme jälkimmäisen järjestelmän kautta enemmän. Suomi on nyt uskollinen läntisille rappeutuneille arvoille ja ennen muuta puolustuksellisesti transatlanttiselle liittoumalla. Lisäksi maamme järkkymättömän uskollisuuden tiettyjen länsivaltojen koalitiolle sinetöi Suomen kauhistuttavan valtava velkaantuminen globaalille velkarahajärjestelmälle.
Markku Juutinen
Lähteet
Alexander Dugin: Valtio-sivilisaatio – europeantimes.news [2]