Orjuus on ruma sana.
Perinteisessä muodossa orjuus yhteiskunnallinen järjestelmä, jossa ihminen on toisen ihmisen omaisuutta. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) mukaan orja on henkilö, jonka ei sallita vapaaehtoisesti poistua työstään: sotavanki, vankityövoima tai velkaantunut; henkilö, jolla teetetty työ hyödyttää orjanomistajaksi katsottavaa tahoa.
Orjuus on kielletty vuonna 1926 allekirjoitetussa Kansainliiton sopimuksessa, YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa sekä kaikissa merkittävissä sopimuksissa, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Yhdysvalloissa orjuus lakkautettiin 1865 presidentti Lincolnin toimesta.
Sanana orjuus tuo useimmille mieleen siirtomaa-ajan sekä plantaasit Länsi-Intiassa ja Yhdysvaltain etelävaltioissa. Siirtomaa-ajan sokeriplantaasit olivat aikansa suurimpia yksityisiä yrityksiä ja niiden omistajat olivat aikakautensa rikkaimpia henkilöitä.
Plantaasien tuottavuuden salaisuus oli orjatyövoima ja teollinen työkuri. Plantaaseilla oli voimassa työkollektiivijärjestelmä, joka ositti tilan toiminnot liukuhihnaprosesseiksi. Työvoimalle annettiin kurja ruoka ja kurja asunto, työteho saatiin irti pelottein ja pakottein, esimerkiksi pahoinpitelyllä, nälkiinnyttämisellä tai perheestä erottamisella uhkaamalla.
Kaksi vuosisataa orjuuden kieltämisen jälkeen kammottava uusi käytäntö on heräämässä henkiin: ihmiskauppa. YK:n Kansainvälinen Työjärjestö ILO arvioi, että n. 12 miljoonaa ihmistä siepataan vuosittain kansainväliseen rikollisuuteen kytkentöjä omaavien järjestöjen toimesta ja heitä käytetään työvoimana epäinhimillisissä oloissa.
Uusliberalismin uusin tuote on moderni orjakauppa.
Naiset ovat useimmiten seksuaalisen hyväksikäytön kohde tai kotityövoimaa. On myös nuoria, joita siepataan huijaamalla ja joiden elimiä myydään kansainvälisillä elinmarkkinoilla.
Orjuuden käytäntö on koko ajan laajenemassa ja leviämässä erityisesti halvan työvoiman aloilla, kuten hotelli- ja ravintola-alalla, maanviljelyksessä ja rakentamisessa.
OSCE omisti kaksi päivää tälle asialle Wienin konferenssissaan kesäkuun lopulla. Vaikka ilmiö on kansainvälinen, monet asiantuntijat vakuuttivat, että orjatyövoiman käyttö kasvaa koko ajan rajusti EU:ssa. Unionit ja työryhmät arvioivat, että Euroopassa on satojatuhansia orjatyövoiman piiriin kuuluvia ihmistä.
Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa, Isossa-Britanniassa ja muissa EU:n maissa vierastyövoima, joka on houkuteltu tai siepattu rikollismafioiden toimesta, joutuu työskentelemään samalla tavalla kuten menneiden vuosisatojen orjat. ILO:n raportti paljastaa, että esimerkiksi Napolin eteläpuolella 1200 koditonta maatilatyöläistä saavat tehdä työtä 12 tuntia päivässä ilman sopimuksia ja pilkkapalkalla yksityisen poliisin vartioimina ja elämällä kuin keskitysleirillä.
Tämä “työparakki” ei ole ainoa Euroopassa, vaan tuhannet ja taas tuhannet muuttajat ovat kokeneet saman kohtalon: modernin orjakaupan muodon, joka kukoistaa kaikissa EU-maissa. Eri lähteiden mukaan tämä pätee jopa 20 prosenttiin maanviljelyksen tuotannosta.
Vastuu tästä ihmiskaupasta liittyy vallitsevaan ekonomiseen malliin (riistokapitalismiin). Uusliberaali globalisaatio aiheuttaa valtavaa yhteiskunnallista tuhoa ja lisää sosiaalista kustannustaakkaa. Vapaan kaupan nimissä suuret ylikansalliset yhtiöt tuottavat ja myyvät tavaroita ympäri maailmaa tuottaen ne siellä, missä työvoima on halvinta ja myyden siellä, missä elintaso on korkein. Kapitalismi on tehnyt kilpailusta ensisijaisen ja välineellistänyt työn ja työntekijät.
Globalisaatio, joka antaa huimia mahdollisuuksia muutamalle harvalle, luo lopulta julman ja väistämättömän kilpailun EU:n palkkatyöläisten, pienyrittäjien ja pikkutilojen työntekijöiden sekä muista maista tulevien, alipalkattujen ja hyväksikäytettyjen työntekijöiden välille.
Tuloksena on laaja-alainen sosiaalinen regressio, alas vajoaminen. Työllistämisen suhteen tilanne on turmiollinen. Ranskassa ilmiö on aiheuttanut viime vuosikymmenien aikana yli kahden miljoonan työpaikan katoamisen teollisuudesta.
Tietyt Euroopan toimialat, joilla on krooninen työvoimapula, pyrkivät käyttämään pimeitä työläisiä, jotka puolestaan houkuttelevat uusia kirjanpidon ulkopuolella olevia. Lukuisat raportit osoittavat selvästi tämän muuttotyövoiman myyntikaupan.
Kansainvälisen lain antamista mahdollisuuksista ja hallitusten virkamiesten julkisista tuomioista huolimatta yleinen tahto asioiden muuttamiseksi on heikko. Todellisuudessa teollisuuden ja tuotannon johtoporras harjoittaa jatkuvaa painostusta hallituksiin päin, jotta hallitus sulkisi silmänsä tältä orjakaupalta.
Teollisuuden johto on aina tukenut massamuuttoa, koska se heikentää työn hintaa. Euroopan komission raportit ovat kehottaneet vuosikymmeniä lisäämään maahanmuuttoa.
Kehitteillä on myös uusia, ”laillisen orjuuden” muotoja. Viime helmikuussa Italian Fiat otti palvelukseensa työntekijöitä ultimaatumilla ”teette työtä enemmän ja vähemmällä palkalla ja huonommissa oloissa tai yhtymä siirtää toiminnot Itä-Eurooppaan”. Tämän pakon alla 63 % työntekijöistä hyväksyi ehdot.
Saksan talousministeri Philipp Roessler kertoi 10. elokuuta toimittajille, että ”blokin tulisi luoda uusi EU-instituutio, ’vakausneuvosto’, jossa vaaleilla valitsemattomat ylivalvojat varmistaisivat sen, että jäsenmaat noudattavat ankaraa talouskuria ja tarkkailevat velkojensa kasvua”. Saksa haluaa myös, että jäsenmaat lisäävät velkajarrun, velkakaton perustuslakeihinsa.
Samassa paketissa halutaan maille työvoiman kilpailukyvyn stressitestejä so. varmistaa, etteivät jäsenmaat salli maksettavan liian korkeita, kilpailukykyä haittaavia palkkoja työntekijöille. Jos ylivalvoja pitää palkkoja liian korkeina ja kilpailukykyä haittaavina, jäsenmaata tulee rangaista.
Ehdotus on tarkoitus ottaa esiin seuraavassa EU-maiden ministerien yhteisessä kokouksessa. Ehdotus sisältää paljon samaa kuin Euro Plus kilpailukykysopimus, johon Suomikin sitoutui jo ennen Suomen eduskuntavaaleja.
Roessler edustaa uusiberalistista Vapaat demokraatit -puoluetta (Free Democrats). Financial Times Deutschland sanoo ehdotuksen olevan ministerin ja ministeriön, ei hallituksen.
Lähteet:
– Trafficking in Human Beings for Labour Exploitation: Decent Work and Social Justice”, the conference was organised by the Special Representative and Coordinator for the Fight Against Human Trafficking, Maria Grazia Giammarinaro, and her team, as part of the Alliance Against Human Trafficking.
– Combatting Trafficking as Modern-day Slavery: A Matter of Rights, Freedom and Security, 2010 Annual Report, OSCE, Vienna, 9 December 2010.
– The Cost of Coercion, ILO, Geneva, 2009.Cf.
– No trabajar solos. Sindicatos y ONG unen sus fuerzas para luchar contra el trabajo forzoso y la trata de personas en Europa (Never Work Alone: Unions and NGOs Join Forces to Fight Against Forced Labour and Human Trafficking in Europe), International Trade Union Confederation, Brussels, February 2011.&aiustified for ”an individual
http://www.monitori-lehti.fi/intermin/monitori/cms.nsf/pdbd/385D6960661CD9F6C2257783002BFBAF [2]
http://usgovinfo.about.com/library/weekly/aa061202a.htm [3]
http://www.state.gov/g/tip/what/index.htm [4]
http://euobserver.com/19/113251http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=3&id=523 [5]
Euroopan komissio: Neuvoston suositus http://ec.europa.eu/europe2020/pdf/recommendations_2011/csr_finland_fi.pdf [6]
The Lisbon Treaty http://en.euabc.com/”Preventing