"Revisionisti elää vaarallisesti. Poliisi, tuomarit ja valtamedia vaanivat häntä. Hän voi joutua vankilaan tai sairaalaan koska tahansa. Hän ja hänen perheensä voivat joutua vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Hän ei anna tämän kuitenkaan häiritä työtään."

Robert Faurisson

Lauri Tervo: Tie Hiidenvuorelle 2012

Moderni- ja nykytaide perinteisen taiteen syrjäyttäjänä sekä siihen liittyvät huomiot

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,27
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Johdannoksi

Tämä kirjoitus on jatkoa artikkelille ”Guggenheim-museo hankkeen taustavoimat ja G-säätiön elitistiset kytkennät” .(1) Tarkoituksenamme on selvittää, kuinka nykytaiteen voimakas asema taidemaailmassa syrjäyttää perinteistä taidetta sekä realistisia kuvataiteen suuntauksia ja luonnollisesti perinteisen taideismien eli -tyylisuuntien harjoittajien asemaa kuvataidealalla. Haastattelussa vieraanamme on perinteistä kuvataidetta harjoittava taiteilija, Lauri Tervo.

Tervo on nuori taidemaalari, jonka töissä korostuvat synnyinmaansa ylväät vuodenaikojen vaihtelut ja suomalaisen maiseman jylhän ja karun kauneuden harmonisuus. Herkät siveltimen vedot antavat oikeutta maamme kulttuurimaisemalle tuoden esille valon kuulauden eri vivahteet.(2)

Käsitteet

Koska artikkelissa käytetään termejä moderni- ja nykytaide, on syytä hiukan selventää näiden käsitteiden merkitystä. Jako moderniin ja nykytaiteeseen ei ole aivan suoraviivainen. Käsitteenä modernia taidetta voidaan myös pitää nykytaiteena. Suurpiirteisen jaon mukaan taiteen alalla termillä ”moderni taide” tarkoitetaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun ensimmäisen puoliskon taidetta. Moderni taide oli klassisen eli edeltäneen taiteen vastakohta. Nykytaide on nimensä mukaisesti aikamme eli nykyhetken taidetta.

Modernia ja nykytaidetta ei tarvitse erottaa toisistaan samalla tavalla kuin esimerkiksi modernia ja klassista taidetta. Moderni taide käsitteenä osoittaa taiteen historiassa esiintyneeseen ajanjakson, jolle oli tyypillisenä kehitysuskona, traditiosta luopuminen ja ”akatemiamaalauksen” kyseenalaistaminen. Moderneista taidesuuntauksista olkoon esimerkkeinä impressionistit, symbolistit, ekspressionistit jne.. Nykytaide puolestaan viittaa tänä päivänä syntyvään taiteeseen, eikä siltä esimerkiksi edellytetä samoja ominaisuuksia kuin modernilta taiteelta, mutta kuitenkin se voi siitä huolimatta sisältää niitä.(3) Voitaneen sanoa, että kaikki mikä on sisältynyt nykytaiteeseen, kuuluu laajempaan moderniin taiteeseen.

Moderni- ja nykytaidetarjonta perinteisen taiteen kahlitsijana

Seuraavat viisi alaotsikkoa toimivat kysymyksinä, joihin Tervo vastasi. Kunkin vastauksen alla on artikkelin kirjoittajan huomiot.

Kuinka tällainen moderni ja nykytaide vaikuttaa yleensä esimerkiksi Suomen perinteiseen kuvataide tyylisuuntien julkisuuskuvaan ja perinteistä taidetta harjoittavan taiteilijan menestykseen?

– Modernien taiteiden kohtuuttoman voimakas esilletuonti suhteessa kansan ”sisäsyntyiseen”, ikään kuin kollektiivisessa muistissa olevaan taidemakuun, on ristiriitaista eikä ainakaan kansallista identiteettiä vahvistavaa. Käsittääkseni kautta historian erilaiset uudet tyylisuunnat ovat olleet perinteisen taiteen rinnalla siten, että hyvä perinteinen taide on saanut sen ansaitseman huomion. Nyt sitä huomiota ei median kautta juuri saa. Tämä taas varmasti vaikuttaa siihen että perinteisen taiteen tekijän on vaikea tulla julkisesti hyväksytyksi ja pärjätä taloudellisesti elääkseen ja omaa taidetta edelleen kehittääkseen. Puhun siis sydämellä tehdystä perinteistä taiteesta. Sitäkin, kuten modernia taidetta, on monenlaista; osa on vain kallista tapettia ja osa jää elämään tuleville sukupolville.

Jutun kirjoittajana esitän lisäksi, että tunnettavuuden näkökulmasta ajateltuna taiteilijan urakehitykseen vaikuttaa nykytaidemarkkinoilla oleva instituutio, brändi-systeemi. Brändillä tässä tarkoitetaan esimerkiksi modernin ja nykytaiteen mukaisen koulutuksen, massamedian ja sitä kautta verkostoitumisen välittämää taiteilijakuvaa, joka suosii modernin ja nykytaiteen harjoittajia. Taidemaalarin ansaintalogiikkaan vaikuttaa viestintä, markkinointi, verkostoituminen ja kenties yleisön ennalta määrittäminen (Kira Sjöberg 2010).

Selvää tietysti on, että Suomessa perinteisellä taiteilijalla ei ole niin tunnettavuutta ja ansainta- eli kannattavuus mahdollisuutta kuin esim. modernin taiteen tekijöillä. Tämä johtuu siitä, että institutionaalisuus valtamedioineen, verkostoineen ja markkinoineen ovat modernin ja nykytaiteen puolella.

Mikä on mielestäsi valtamedian rooli nykyisen kuvataiteen tunnetuksi tekijänä?

– Media antaa ihmisille kuvan siitä, mikä on tällä hetkellä hyväksyttyä, ajankohtaista ja suosittua taidetta. Jos esimerkiksi jokin julkinen tila lähtee hankkimaan taidetta tiloihinsa, heille on jo muokkaantunut jonkinlainen olettamus siitä millaista sen kuuluisi olla. Juuri tästä syystä julkisissa tiloissa on usein nimenomaan modernia taidetta. Jos selaa sisustuslehtiä vaikkapa viimeisen kymmenen vuoden ajalta, niiden sivuilla ei useinkaan kehoteta hankkimaan perinteistä taidetta seinille.

Yllä esitettyyn toimittajan roolissa mainittakoon, että Suomen Lontoon instituutti on aloittanut projektin, jonka tarkoituksena on näkyvyyden ja tunnettavuuden lisääminen suomalaiselle nykytaiteelle ja nykytaiteilijoille sekä vahvan kontaktipinnan lisääminen eri toimijoiden välillä. Hankkeella tuetaan Suomen kansallista kulttuurivientiä kasvattamalla suomalaisen nykytaiteen kansainvälistymistä, näkyvyyttä ja tietoisuutta Isossa-Britanniassa ja Irlannissa 2013–2015. (4)

Nykytaiteesta saa jonkinlaisen tämän artikkelin lopussa esitetyistä nykytaiteen teoksista.

Millaista taidetta massamediat yleensä tuovat valokeilaan?

– En hirveästi seuraa massamediaa mutta lähes aina kun aukaisen kulttuurisivut jostain lehdestä, siellä puhutaan modernista taiteesta. Herää iso kysymys, että miksi? Eikö jonkinlaisessa järkevässä suhteessa kannattaisi uutisoida myös perinteisestä taiteesta? Pitäähän suurin osa suomalaisista juuri siitä!

Yllä olevaan viitaten kirjoittajana esittäisin seuraavaa: On ilmeisen tosiasia, että valtamediaan vaikuttaa ja myös tietyiltä osin omistaa globaalia hegemoniaa nauttiva eliitti. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin.(5) Koska eliitti hallitsee massamediaa, pyrkii se silloin tuomaan esille taidetta, joka muodostaa sopusoinnun oligarkian ideologialle. Myös muut ”kulttuuri” sektorit, kuten esimerkiksi kirjallisuus, musiikki, elokuvat, vaatetukseen liittyvät muotovirtaukset jne. noudattavat kyseisen, nimeltä mainitsemattoman eliitin hyväksyntää. Itse asiassa myös Suomen yhteiskunta kärsii kauttaaltaan kansainvälisen harvainvallan vaikutuksesta.

Tuleeko aina modernin- ja nykytaiteen harjoittamisessa taiteilijan lahjakkuudet esille?

– Mielestäni ei useinkaan tule. Nykyään tilanne on hankala kun lobataan modernia taidetta kohtuuttomalla voimalla samaan aikaan kun ilmeisen tietoisesti taide- käsitteen ympäriltä vedetään kaikki rajat pois. Eli kaikki osaamisen mittarit mitätöidään. Kuka vain, varsinkin jos on käynyt jonkun hienon koulun, voi käyttää ihmisten tietämättömyyttä ja median suopeutta modernia taidetta kohtaan hyväksi ja ryhtyä taiteilijaksi. Sitten sillä, miten taideteokset menevät kaupaksi, indikoidaan taiteen taso. Tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä taiteellisen lahjakkuuden kanssa.

Tässä juuri tulee esille, kuinka taiteilijalle annetaan institutionaalinen brändi, jonka myötä modernin ja nykytaiteen harjoittaja verkostoituu saaden etulyöntiaseman taidemarkkinoilla. Kyseisen ismin tuotokset saavat sijoitusarvon, jota keräilijät ja liikelaitokset kahmivat valtamedian ja itserakkautensa innoittamina omistukseensa. Tämä itseriittoisuuden muoto tulee esille silloin, kun esim. taiteen keräilijä haluaa omistaa sellaista taidetta tai taiteilijan töitä, joita toisilla ei niin paljoa ole.

Läheskään kaikissa modernin ja nykytaiteen tuotoksissa ei ole tarvinnut välttämättä taiteellista lahjakkuutta, johon sisältyy hyvin monia asioita, esimerkiksi luontainen kyky havaita eri elementtien esteettiset arvot, valon vaikutus, piirustustaito, kolmiulotteinen ajattelukyky jne. Modernin ja nykytaiteen luomus voi periaatteessa syntyä muutamalla geometrisen kuvion maalaamisella kankaalle, joka ei luultavasti paljoa vaadi. Sen sijaan perinteisen taidemaalauksen taidokkaat työt vaativat välttämättä taiteellisesti lahjakasta panostusta luomistyössä. Tästä saa hyvän kuvan vertaamalla muun muassa tämän artikkelin lopussa olevia perinteisen taiteen töitä ja nykytaiteen tuotoksia keskenään. Vertailusta selvästi nähdään, että perinteinen taide on vaatinut lahjakkuuden lisäksi kovaa harjoittelua ja työtä, kun vielä huomioidaan, että taulut maalataan luonnossa, eikä taidesäätiöiden tai yms. osittain tukitoimintana saaduissa ateljeissa.

Ehkä yksi syy siihen, että perinteinen kuvataide ei ole saavuttanut niin suurta suosiota taiteilijoiden keskuudessa kuin moderni- ja nykytaide on siinä, että realistinen tyylisuunta vaatii paljon enemmän osaamista ja ponnisteluita, kuin nykyajan taidevirtaukset. Tietenkään tätäkään seikka ei voida yleistää.

Saako perinteisen kuvataiteen tyylisuuntia ylläpitävä kuvataiteilija yhtä helposti taiteilija-apurahoja kuin esimerkiksi nyky- ja moderninkuvataiteen harjoittajat?

– Ei varmasti saa vaikka olisi hyvätkin perusteet. Apurahat menevät yleensä taidekoulun käyneille modernin taiteen tekijöille. Tänä päivänä perinteisen taiteen tekijät Suomessa eivät useinkaan käy taidekouluja. Visio siitä, millaista taidetta haluaa maalata, voi olla niin vahva että he voisivat kokea kouluissa käytetyt vuodet jopa jarruttavan kehitystään. Perinteisen taiteen tekijät eivät myöskään ole verkostoituneet samalla tavalla. Tässä genressä kehittyminen ja taloudellinen pärjääminen vaativat valtavasti voimavaroja yhdeltä ihmiseltä. Varsinkin nykyään kun opetusta realistisen taiteen tekemiseen perinteisin menetelmin ei juuri saa.

Kirjoittajan kommenttina voisin huomioida, että vallitseva taidemaailma on linkittynyt muodostaen eräänlaisen liittymän, joka alkaa taidekouluista jatkuen ilmeisesti osittain taidesäätiöiden sponsoroimana ateljein hyödyntämiseen sekä hyvin markkinoitujen näyttelyiden avaamiseen, jotka siunataan toinen, toistaan pönkittävällä valtamedian tiedottamisella. Huomioituna vielä mahdolliset taloudelliset tulonsiirrot, niin varmaankin nykytaiteen tuottaja on paljon paremmin resursoitu kuin perinteisen taiteen kimpussa uurastava kollegansa. Tilanne on siis hyvin epäoikeudenmukainen ja mainittu nykytaiteen linkittyminen saa elitistisiä piirteitä, jotka alkavat muistuttaa eräänlaista mafiaa.

Kirjoittajan lisähuomiot

Lausuttakoon vielä kuinka Guggenheim-museoiden modernin ja nykytaiteen tarjonta tulisi entisestään synkentämään suomalaiseen alkuperäiseen kulttuuriin kytkeytyvää realistisia tyylisuuntia. Kansa ei varmaankaan halua tuhottoman kallista G-museota maaperälleen, ellei ihmisiä systemaattisesti manipuloida hankkeen taakse.

Modernin ja nykytaiteen tuotteet ovat usein sairaan mielen heijastuksia. Tietysti tältäkin tyylialueelta voi löytää arvokkaita töitä. Kuvaamataiteissa esimerkiksi töiden keräilyarvo ja sijoitusarvo ovat täydellisesti sokaisseet ihmisten käsityksen taideteosten todellisesta arvosta. Tämä asiantila on vaikuttanut koko taiteen nykyiseen kehitykseen. Voi vain huudahtaa hämmästyneenä, että ”eihän keisarilla ole vaatteita ensinkään”. Tätä kaikkea vahvistaa artikkelissa mainittu taidemaailman verkostoituminen nykytaiteen rintamaan, jonka massamedia korottaa jalustalle uutisoinnillaan.

Kerrotaan, että Suomessa 20 000 euroa maksavat nykytaiteen työt ovat jo kovin hintaisia töitä. Kuitenkin kallein Nykytaiteen museon, Kiasman, muutama vuosi sitten ostama suomalaisteos maksoi 35 000 euroa.(6)

Siitä kuinka ihmisten käsitys taideteosten arvon suhteen on sumentunut olkoon yhtenä esimerkkinä edesmenneen taiteilija Andy Warholin tekemä Suuri Coca-Cola –taulu, joka myytiin Sothebyn taidehuutokaupassa noin 25,8 miljoonan euron hintaan.(7)

Lauri Tervon maalauksia vuosilta 2011-2012

Lauri Tervo On kevät 2011

On kevät 2011

Tie Hiidenvuorelle 2012

Tie Hiidenvuorelle 2012

Hiiden vuori

Hiiden vuori

On syksy 2011

On syksy 2011

Pakkaspäivä 2012

Pakkaspäivä 2012

 

Nykytaidetta

Antti Leppänen: In the Year 2000

Antti Leppänen: In the Year 2000

'Snowflake' Riitta Ikonen

’Snowflake’ Riitta Ikonen

Marika Mäkelän maalaus Falling Roses. Helsingin kaupungin museo.

Marika Mäkelän maalaus Falling Roses. Helsingin kaupungin museo.

Elina Merenmiehen maalaus Language of Trees. Nykytaiteen museo Kiasma.

Elina Merenmiehen maalaus Language of Trees. Nykytaiteen museo Kiasma.

 

 

Lähteet
Sjöberg, Kira (2010). Nykytaiteen markkinarakenne, ansaintalogiikka ja uudet liiketoimintamallit. Cupore.
1. http://www.magneettimedia.com/mielipide-guggenheim-museo-hankkeen-taustavoimat-ja-g-saation-elitistiset-kytkennot/
2. Lauri Tervo: http://www.lauritervo.com/yhteydenotto.htm
3. http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/modernismi/1900-luvun-modernismi http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/modernismi/1800-luvun-modernismi
http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/nykytaide
4. The Finnish institute in London. Saatavilla http://www.finnish-institute.org.uk/fi/articles/26-suomalaiset-taiteilijat-uk-ja-irlanti
5. http://www.magneettimedia.com/massamedian-vaikutus-ja-sen-omistussuhteet/
6. http://yle.fi/uutiset/huippunykytaiteen_hinnat_karkaavat_suomen_museoilta/6482262
7. http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2010/11/11/maailman-kallein-cola-pullo-kaupaksi-25-miljoonalla/201015709/12

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

6 Kommentit

  1. Enään ei arvosteta kunnon maalareita, jotka ovat nähneet vaivaa töidensä eteen. Nykyisin menet museon niin voit löytää sieltä sellaisia tekeleitä kuin pöytä jonka päälle on heitetty erilaisia ruokailuvälineitä sikinsokin lattialle asti ja sitten on saatettu heittää joku juustohöylä seinään ja sitä kutsutaan taiteeksi, miten alas taidemaailma voi vajota kun se kutsuu tuollaista taiteeksi. Taidemaailma on menossa ihan naurettavaan suuntaan jossa ei arvosteta enään oikeata taidetta vaan rappiollista nykytaidetta, mutta sitähän se siionisti eliitti juuri haluaa, paskaa oikean taiteen tilalle ja paskaa muutenkin kaiken hyvän tilalle.

    (2)(2)
  2. Täyttä tietämättömyyttä tästä aiheesta, hävetkää. Katsokaa vaikkaa muutaman abstraktimpia töitä myöhemmin maalanneen tunnetun taiteilijan alkupään töitä, he ovat osanneet maalata realistisia maisemakuvia ja muotokuvia erittäin hyvin. Ongelmana on että tällaisia kuvia on maalailtu jo sen monta vuosisataa että taiteen ilmaisun täytyy kehittyä. Jos ette ymmärrä jotakin abstraktia teosta niin vika on omien korvien välissä, ei taiteilijassa joka on jo taitonsa perinteisemmässä taiteessa todistanut. Lisäksi on täysi olkinukke että ”tavallinen kansa” tykkäisi sadannesta samanlaisesta kopiosta ”metsot taistelevat”-teoksesta. Taide puhuttelee kansaa, riippuu teoksesta eikä sen määritelmästä, miten.

    (4)(2)
    • ”Jos ette ymmärrä jotakin abstraktia teosta niin vika on omien korvien välissä”

      Niin… tai sitten taiteilija on laiska & elitistinen ja yrittää myydä nopeasti tehtyä sutaisua suurena taideluomuksena. Vähän kuten jotain nykyistä 3-soinnun poppihittiä markkinoidaan samanarvoisena klassisen musiikin mestariteoksien kanssa. Tai halvat konttiasunnot vs. vaikka Tuomiokirkon arkkitehtuuri.

      (0)(0)
  3. Modernimpi ilmaisu alkoi kehittymään kun keksittiin valokuvaustekniikka. Joten itsekään en näe mieltä jatkaa pelkkää valokuvan tarkkaa jäljentämistä siveltimellä. Tuloksena ns. ”toritaidetta”. Toki saa sitäkin tehdä ja hyvä on olla olemassa hieman nykyäänkin. Mutta olisi haettava uusia tasoja, väreillä ja muodoilla voi luoda tunteita, tiloja ja vaikutelmia. Abstraktikin tai muuten moderni taide voi omata jalot pyrkimykset hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen. Valitettavasti suuri osa ns. post-modernista nykytaiteesta ei niin tee. Vaikka keinot ja teemat olisivat käsillä. Puuttuu vain ehkä taiteilijan sielun ja hengen jalous, joka muovaisi teoksia siihen suuntaan uusin menetelmin. Tai yhdistäisi vanhaa tekniikkaa uudempiin teemoihin. Taitaa olla yksi suomalainen maalari(en muista nimeä) joka on käyttänyt vanhaa renessanssin aikaista monikerroksista maalaustekniikkaa nykyisiin teemoihin. Tulos on todella hieno. Harmi kun ei ole nyt linkkiä.

    Kymmenen vuotta sitten Madridin Pradossa ja Reina Sofiassa vierailtuani, jälkimmäisessä olin inspiroitunut ja lumoutunut. Kun taas Prado muutamaa teosta luuunottamatta oli todella raskas 10x20m ritariratsukko tauluineen. Niilläkin on oma historiallinen paikkansa toki. Joku Goya oli hieno ja tietty ne karitsa teemat jne. En tosin tiedä Reina Sofian nykyisten kokoelmien tasosta. Liekö mennyt Kiasma tasolle.

    Picasso piti oman aikansa muka avantgardistista kriitikko kuntaa pilkkanaan.
    Hän oli teknisesti ja klassisesti pätevä maalari, mutta päätti vaan lyödä rahoiksi uudella aallolla kun turhamaiset kriitikot ja varakkaat ostajat jotka luulivat olevansa jotain kun olivat muka ymmärtävinään Picassoa vaikka töissään hänen itsensäkään mielestä ei ollut mitään sen kummempaa ymmärrettävää. Vain värien ja muotojen iloittelua. Sekavaa, hetkittäin oivaltavaa tajunnan virtaa, mutta ei välttämättä ihan niin mestarillista kuin yleisesti on ajateltu. No, pistäisin silti ehkä seinälleni mieluummin Picassoa, teos kohtaisesti harkiten, ne rumimmat pois sulkien(tai mainitsemani suomalaisen taiteilijan töitä, joissa klassinen tekniikka) kuin pelkkää korpimaisemaa jota näkee kun katsoo ikkunasta ulos. Tai sitten yhteen huoneeseen Suomi maisemaa ja muihin muuta.

    http://www.heretical.com/miscellx/jewart2.html

    ”The time to look to Art for comfort and exaltation is past, but the over-refined, the rich and the busybodies trying to extract conclusive wisdom out of everything always hope to find something new, unique and unusual. Since the days of cubism and later I have endeavoured to satisfy these lovers and critics with those freakish ideas passing through my head and the less they understood the more they marvelled at me. While I amused myself with this sort of game I became famous and rich and that very quickly too. But when I am alone with myself I have no courage to consider myself an artist in the great and worthy sense. I am just a public joker who gained an insight into his days and has succeeded in exploiting the stupidity, vanity and avidity of his contemporaries. Of course my confession is bitter and painful but at least it has the advantage of being an honest one.”

    Pidän myös Marc Chagallista vaikka olikin *piip* heimolainen. Esim. hänen siniset romanttiset Pariisi aiheiset teokset ovat hyvin ihastuttavia ja satumaisia, unenomaisia. Omalaatuinen tekniikka ja herkkä tunnelma.

    http://media.tumblr.com/tumblr_lw86e48Dxg1qbjsw7.jpg

    Joka tapauksessa Guggenheim ei ole hyvä idea tänne.

    (1)(0)
  4. Minun mielestäni erittäin hyvin tehty realistinen maalaustaide ja valokuvaus täytyisi kuitenkin pitää erillään. Realistisella (maisema)maalauksella ei aina suinkaan yritetä tavoitella valokuvamaista lopputulosta vaan jotain vielä enemmän. Hyvin tehty realistinen maisemamaalaus voi antaa katsojalleen
    paljon suuremman tunne-elämyksen kuin samasta paikasta otettu valokuva. Maalaamisella ei kannatakaan kilpailla valokuvien kanssa yhsityiskohtien määrässä vaan tunteen välittämisessä. Yksityiskohdilla voidaan tehostaa katsojan luontoelämystä mutta ne eivät ainakaan minulla ole koskaan itsetarkoitus.

    Niin kuin haastattelussa mainitsin, sekä realistista että modernia taidetta on monenlaista mutta realistisen taiteen uudet helmet jäävät aika lailla huomiotta median yksipuolisuuden vuoksi.

    Eräs ongelma on myös se, että on taiteilijoita jotka eivät yritä parastaan jokaisen työn edessä. Näinollen on syntynyt määrällinen enemmistö ”helppoa” taidetta (eri tyylisuunnissa) ja ihmisten mieleen on piirtynyt melko suppea mielikuva realistisesta taiteesta taistelevine metsoineen.

    (1)(2)
  5. Suoraan sanottuna aivan hirveän näköistä, hajuista ja tuntuista paskataidetta tulvillaan noi galleriat nykyisin ja on ollut sitä jo erittäin pitkään. Kiasmassa kun kävin, niin en voinut kun häkeltyä mitä teennäistä paskaa. Tähän ei tarvita sen enempää perusteluita selittää mikä on paskaa koska, jokainen joka sitä katsoo niin varmasti näkee sen, mutta ihmisen kieroutunut mieli luo paskasta prinsessakakun, jos se on yleisesti hyväksyttyä, eli se on pop.

    (2)(0)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*