"Revisionisti elää vaarallisesti. Poliisi, tuomarit ja valtamedia vaanivat häntä. Hän voi joutua vankilaan tai sairaalaan koska tahansa. Hän ja hänen perheensä voivat joutua vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Hän ei anna tämän kuitenkaan häiritä työtään."

Robert Faurisson

George Soros.

Miten sionistit selviävät valheistaan

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 3,84
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Uudessa kirjassaan The Invention of the Land of Israel israelilainen akateemikko Shlomo Sand esittää vakuuttavia todisteita sionistien historiankirjoituksen epäuskottavuudesta: Juutalaisten maanpako on myytti, kuten juutalaiset kansana ja itse Israelin maa.

Kuitenkin Sand monen muun tavoin jättää kuitenkin käsittelemättä kaikkein tärkeimmän kysymyksen: Jos sionismi perustuu myyttiin, miten sionistit ovat pystyneet niin kauan selviämään valheistaan?

Jos juutalaisten ’kotiinpaluu’ ja tarve juutalaisten kansankodille ei ole historiallisesti perusteltavissa, miksi sekä juutalaiset että länsimaat ovat sitä kannattaneet niin pitkään? Miten juutalaisvaltio on onnistunut niin pitkään ylläpitämään rasistista ideologiaa, joka perustuu palestiinalaisten ja arabien syrjinnälle? Yksi vastaus on se, että juutalaisilla on huomattavasti yhteiskunnallista valtaa. Mutta mitä on juutalaisten valta? Voiko tätä kysymystä edes esittää joutumatta syytetyksi juutalaisvastaisuudesta? Saammeko edes keskustella aiheesta? Tarkoittaako juutalaisten valta jotain hämärää salaliittoa? Onko se jotain, mistä juutalaiset itse eivät haluaisi kertoa?

Päinvastoin, juutalaisten valta on julkinen ylpeilyn aihe. Kuten hyvin tiedämme, israelilaisten etujärjestö Amerikassa AIPAC ei lainkaan häpeile agendaansa, toimintatapojaan tai saavutuksiaan. AIPAC, Englannin CFI ja Ranskan CFIR toimivat hyvin avoimesti ja usein jopa rehentelevät menestyksellään.

Lisäksi olemme jo nykyään tottuneet katsomaan miten demokraattisesti valitut johtajamme häpeilemättä jonottavat päästäkseen polvistumaan lobbaajiensa edessä.

Ainakaan Yhydsvaltojen uuskonservatiivit eivät vaikuta kokevan tarpeelliseksi peitellä läheisiä yhteyksiään sionisteihin. Abraham Foxmanin Anti-Defamation League toimii avoimesti länsimaisen keskustelun juutalaistamiseksi, jahdaten ja ahdistellen jokaista, joka uskaltaa esittää kritiikkiä Israelia kohtaan tai edes epäillä juutalaisten roolia valittuna kansana. Tietysti sama pätee mediaan, pankkimaailmaan ja Hollywoodiin. On lukemattomia julkisuudessa toimivia vaikutusvaltaisia juutalaisia, jotka eivät häpeile Israel-yhteyksiään ja omistautumistaan Israelin sotilasmahdille, sionisti-ideologialle, juutalaisten ”ainutlaatuisuuden” myytille sekä Israelin laajentamisaikeille.

obama-aipac-t1larg

Mutta vaikka vaikutusvaltaiset juutalaiset ja heidän järjestönsä ovat kaikkialla läsnä – AIPAC, CFI, ADL, Bernie Madoff, Bernard Henri Levy, David Aaronovich, Milton Friedman, Steven Spielberg, Haim Saban, Lord Levy ja monet muut sionisti-intoilijat ja Israel-propagandan puuhamiehet – eivät ne välttämättä ole juutalaisten valtaa ajava voima, vaan pikemminkin sen ilmentymiä. Juutalaisten valta on itse asiassa paljon monimutkaisempaa kuin pelkkä lista juutalaisten eturyhmistä ja näkyvimmistä henkilöistä, jotka käyttävät hyvin kehittyneitä manipulointitaitojaan. Kuten juutalainen sionisminvastainen aktivisti Gilad Atzmon on sanonut: ”Juutalaisten valta on erityistä, sillä se perustuu kaiken kriittisen keskustelun ja ajattelun tukahduttamiseen. Se pyrkii määrittelemään poliittisen keskustelun ja erityisesti kritiikin rajat.”

Vastoin yleistä luuloa juutalaisten valtaa eivät edistä ”oikeistolaiset” sionistit, vaan itse asiassa vasemmistohenkiset ”hyvät, valaistuneet ja edistykselliset”, jotka tekevät juutalaisten vallasta ainutlaatuisen. Juuri ”edistykselliset” hämärtävät kykymme tunnistaa juutalaisten heimopolitiikka, joka ohjailee uuskonservatiiveja ja siten Amerikan imperialismia ja ulkopolitiikkaa. Niin sanotut antisionistit pyrkivät usein estämään meitä huomaamasta, että Israel määrittelee itsensä juutalaisvaltioksi. ”Edistykselliset” estävät meitä näkemästä, että Israelin panssarivaunut on koristeltu juutalaissymbolein. Vasemmistojuutalaiset älyköt ryntäsivät tuomitsemaan Mearsheimerin, Waltin, Blankfortin ja Petrasin tutkimukset juutalaislobbauksesta. ”Edistykselliset” juutalaiset johtavat itse asiassa kampanjointia Yhdysvaltojen suurinta sionistista eturyhmää – AIPAC:ia – vastaan. Todelliset toisinajattelijat on sen sijaan hiljennetty.

George Orwellin kirjassa 1984 Emmanuel Goldstein on keskeisimpiä hahmoja. Orwellin Goldstein on juutalainen vallankumouksellinen, fiktiivinen versio Leon Trotskista. Hänet kuvataan salaperäisen hallituksenvastaisen järjestön, ”veljeskunnan”, johtajana ja vallankumouksellisen tekstin kirjoittajana (”Oligarkkinen kollektivismi, sen teoria ja käytäntö”). Goldstein on oppositio. Orwellin kirjassa puolueen sisäpiiriläinen O’Brien kuitenkin paljastaa, että Goldstein on itse asiassa Isoveljen keksimä hahmo vastarinnan kontrolloimiseksi ja toisinajattelijoiden toiminnan rajoittamiseksi.

orwellgoldstein

Orwellin henkilökohtainen selonteko Espanjan sisällissodasta, Katalonia, Katalonia, ennakoi selvästi Emmanuel Goldsteinin hahmon syntyä. Orwellin Espanjan-kokemukset kypsyivät vuosikymmen myöhemmin syvälliseksi teoriaksi kontrolloidusta oppositiosta. 40-luvun lopulla Orwell oli hyvin todennäköisesti havainnut vasemmistopolitiikan ytimessä sijaitsevan mielipidetyrannian.

Yllättävää kyllä, nykyinen vasemmiston ja ”edistysmielisten” kontrolloitu oppositio ei edes yritä vastustaa todellisia valtaapitäviä. Oikeistojuutalaisten lobbausjärjestöjen vastainen vasemmistolainen oppositio on aivan yhtä heimokeskeistä kuin ”vihollisensakin”.

Juutalaisen valuuttakeinottelija George Sorosin Open Society Instituten perustamien järjestöjen tarkastelu paljastaa synkän todellisuuden – lähes koko Amerikan ”edistyksellinen” liikehdintä on ainakin osittain liberaalin sionistimiljardöörin rahoittama. Soros tukee lukemattomia ”koko kansalle” suunnattuja hankkeita, jotka ovat kuitenkin erityisen hyödyllisiä juutalaisille. Kuten vankka sionisti Haim Saban, toimii Soroskin täysin avoimesti. Hänen instituuttinsa toiminta ja sen kautta virtaavat rahamäärät eivät ole salaisuuksia.

Kukaan ei voi siis syyttää Sorosta tai hänen instituuttiaan salailusta, sananvapauden rajoittamisesta tai ”opposition kontrolloimisesta”. Soros vain tukee laajoja ”humanitaarisia hankkeita”, ”ihmisoikeuksia”, ”naisten oikeuksia”, ”homojen oikeuksia”, ”tasa-arvoa”, ”demokratiaa”, ”arabikevättä”, ”suvaitsevaisuutta”, ”sodanvastaisuutta” ja Israelia.

Kuten Orwellin Isoveli, joka rajoittaa sallittua ajattelua kontrolloimalla oppositiota, myös Sorosin instituutti määrittelee – tietoisesti tai tiedostamattaan – kriittisen ajattelun rajat. Mutta toisin kuin kirjassa 1984, jossa puolue keksi itse opposition ja sen opinkappaleet, nyky-yhteiskunnassa oppositio on alkanut rajoittaa itse itseään – tietoisesti tai tiedostamattaan.

Kenties Soros on lukenut Orwellia. Hän selvästi uskoo asiaansa, sillä ajoittain hän tukee jopa omia vastustajiaan. Hän esimerkiksi tukee sekä sionistijärjestö J-Streetiä että palestiinalaisia kansalaisjärjestöjä. Paras tapa kontrolloida palestiinalaisoppositiota on saada heidät riippuvaiseksi sionistien avustusrahoista.

 

Näkyvä käsi

Adam Smith loi käsitteen markkinoiden ”näkymättömästä kädestä” kuvaamaan markkinavoimien itsesäätelyä. Nykypolitiikassa puhutaan sen sijaan ”näkyvästä kädestä”, joka merkitsee poliittisten vaikuttajien taipumusta itsesäätelyyn, jotta he eivät suututtaisi rahoittajiaan.

Democracy Now, tärkein amerikkalainen toisinajattelijoiden äänitorvi, ei ole koskaan keskustellut julkisesti juutalaisten lobbaurjärjestöistä Mearsheimerin, Waltin, Petrasin tai Blankfortin kanssa. Samasta syystä Democracy Now ei tutki uuskonservatiivien juutalaiskeskeistä agendaa tai puhu vaikutusvaltaisten juutalaisten identiteettipolitiikasta. Democracy Now voi antaa palstatilaa Noam Chomskylle tai Norman Finkelsteinille ja voi jopa antaa Finkelsteinin läksyttää sionistien irvikuvaa Alan Dershowitzia. Tämä on toki viihdyttävää, mutta sillä ei ole mitään käytännön vaikutusta Yhdysvaltojen poliittiseen keskusteluun.

Vaikuttaakohan linjaan se, että Democracy Now on suurilta osin Soroksen rahoittama? Mielestäni tämä on melkoinen ongelma. Oppositio, jonka tulisi suhtautua kriittisesti valtaapitäviin, hännysteleekin vaikutusvaltaisia juutalaisia. Democray Now’n kaltaiset ”edistykselliset” juutalaisten rahoittamat järjestöt ovat oikeistosionisteja paljon suurempi uhka sananvapaudelle.

”Edistyksellisten” näkemys antisemitismistä on täysin sama kuin sionistien. Sionistien tavoin ”edistykselliset” järjestöt väittävät, että juutalaisten vallan vastustaminen on irrationaalista ”rasismia”. Tiukan paikan tullen sionistit ja edistykselliset syyttävät yhdessä Israelin kritisoijia antisemitisteiksi. Valtaapitävien ja kontrolloidun opposition liitto hyödyttää molempia osapuolia.

Sekä edistykselliset että sionistit pitävät itseään ”valittuina”. Vasemmistolaiset edistykselliset määrittelevät itsensä siten, että he ovat älyllisesti ja moraalisesti ylivertaisia verrattuna ”oikeistolaisiin taantumuksellisiin”. Vasemmistopolitiikka on jo vuosikymmenien ajan korvannut uskonnon monen maallistuneen juutalaisen elämässä. Rikkaiden vasemmistojärjestöjen rakkaus juutalaisia kohtaan johtuu kuitenkin ennen kaikkea näkyvän käden – juutalaisrahoittajien – vaikutuksesta.

Juuri ”edistyksellinen” kontrolloitu oppositio on Israelin tehokkain työkalu länsimaissa. Vaikka he kritisoisivat Israelin hallitusta, antavat he lopulta siunauksensa rasistisen juutalaisvaltion olemassaololle ja syyttävät toisinajattelijoita antisemitismistä. Strategia toimii, sillä Israel ja sionistijärjestöt kohtaavat vain mitäänsanomattoman laimeaa vastustusta. Nykyilmapiiri käytännössä vain vahvistaa Israelin laajentumisen, sorron ja ihmisoikeusrikosten politiikkaa.

Sionisminvastainen oppositio on kyetty käytännössä tukahduttamaan; käytännössä ”vastarinta” tarkoittaa tällä hetkellä pientä joukkoa palestiinalaishuiveihin sonnustautuneita kyltinheiluttelijoita pienissä mielenosoituksissa. Näkyvimmässä roolissa näissä mielenosoituksissa ovat usein äänekkäät, ”oikeamielisyyttään” maailmalle vakuuttelevat juutalaiset. Jos kukaan uskoo, että muutama kyltti ja liuta juutalaisten oikeamielisyyttä julistavia Youtube-videoita tulee kärjistymään maailmanlaajuiseksi Israelin-vastaiseksi liikkeeksi, he ovat joko naiiveja tai typeriä.

palestiinamielenosoitus

Tätä kirjoittaessani amerikkalaiset ovat ennätyksellisen Israel-myönteisiä. 64 % tuntee myötätuntoa juutalaisvaltiota kohtaan ja vain 12 % on Palestiinan puolella. Tämä ei ole mikään yllätys. Mitä tulee Palestiinaan, ”edistyksellisten” solidaarisuus ei ole johtanut mihinkään konkreettiseen. Palestiinalaisasian sijaan vasemmisto keskittyy tuomaan esille ”hyviä”, Israelin hallitusta syystä tai toisesta vastustavia juutalaisia.

Milloin viimeksi palestiinalainen vapaustaistelija ilmestyi televisioruutuusi? Kaksikymmentä vuotta sitten palestiinalaississeistä leivottiin uusia cheguevaroja. Palestiinalainen vapaustaistelija ei välttämättä puhunut täydellistä englantia eikä ollut englantilaiskoulun oppilas, mutta hän oli vapaa, aito ja määrätietoinen. Hän puhui maansa menettämisestä ja itsenäisyyden kaipuusta. Mutta nyt palestiinalainen on ”pelastettu”, eikä hänen tarvitse taistella maansa puolesta, sillä lännen ”edistykselliset” ovat ottaneet hänen asiansa omakseen.

”Edistykselliset” puhuvat Palestiinan puolesta. Samalla he kuitenkin vaativat ”uskonnollisen radikalismin vastaista taistelua” ja Yhdysvaltojen sotilaallisia ”väliintuloja” Lähi-idässä. Ja ennen kaikkea ”edistykselliset” vaativat aina antisemitismin kieltämistä.

Kontrolloitu oppositio näkee Palestiina-kysymyksellä vain välinearvoa. Palestiina-solidaarisuus ylläpitää myös mielikuvaa kahtiajakautuneesta juutalaisyhteisöstä, mikä on tärkeä ase ”antisemitismiä” vastaan. Sen on tarkoitus todistaa, etteivät kaikki juutalaiset ole pahoja sionisteja. Kaikkein suosituimman Palestiina-myönteisen blogin perustaja Philip Weiss oli jopa niin rohkea, että tunnusti minulle, että tärkeä syy hänen Palestiina-solidaarisuudelleen on juutalaisen edun ajaminen.

Juutalaisten etnosentrismi ja avoin sionismi ovat kiehtovia aiheita. Mutta vielä kiehtovampaa on ”edistyksellisten” juutalaisten tekemä Palestiina-politiikka. Sorosin kaltaisten miljardöörien vuoksi ”solidaarisuudesta” on tullut teollisuutta, jossa hyötynäkökulma on korvannut etiikan ja arvot. Tämä on sekä huvittavaa että traagista: palestiinalaiset itse työnnetään kokonaan syrjään Palestiina-keskustelussa.

Ennen kuin alamme vaatia Palestiinan vapautusta, meidän täytyy ensin vapauttaa itsemme.

 

Alkuperäinen artikkeli englanniksi David Duken verkkosivuilla.

 

Lue myös: Helsingin Sanomat jätti jotain kertomatta USA:n vaalirahoittajista

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

9 Kommentit

  1. Minä heräsin tänä aamuna, Suomen itsenäisyyspäivän aamuna, kauheaan painajaiseen. Olin hiestä märkä ja kauhuissani. Tällainen oli uneni:

    ” Valkoiset nationalistit olivat nousseet valtaan yli kaikkien valkoisten maiden. Valkoiset ihmiset olivat taas itse rakentamiensa maiden herroja. Suomen lippu liehui ylväänä ja arvokkaasti kaikissa lipputangoissa.

    Euroopan Unioni oli purettu. Vahvat valkoiset johtajat olivat karkottaneet ääri-islamistit pois kotimaistamme. Sionistipankkiireilta oli otettu pois valta yli rahapolitiikan. Mediat olivat riippumattomia ja vapaita. Sionistimedioita ei siis enää ollut. BBC, FOX ja CNN, puhumattakaan HS:stä, olivat pilkkasanoja, joita käytettiin kouluissa, kun puhuttiin objektiivisesta tiedonvälityksestä.

    Kouluissa lapsille opetettiin historiaa niin kuin asiat olivat tapahtuneet. Bolshevikkien ja NKVD:n juutalaispäälliköiden teot olivat kaikille pakollista luettavaa, sillä pahalle ei haluttu enää antaa mahdollisuuksia. Joka puolella valkoisten ihmisten aluetta pystytettiin muistomerkkejä muistuttamaan siitä hirveästä tapahtumasarjasta, jonka pistivät alulle juutalaisintellektuellit, kuten Trotski et al.

    Ihmiset tekivät töitä ja maanosamme nousi jälleen sille kuuluvaan paikkaansa, johtamaan maailmaa. Olimme rauhanomaisia, mutta vahvoja. Meille ei tultu luennoimaan, me tiesimme itse, keitä olemme, mistä tulemme ja mihin haluamme mennä.

    Kaikki oli rauhallista ja ihmiset olivat iloisia ja optimistisia. Yksi vain puuttui, monikulttuurisuus. Missään ei ollut arabighettoja, poliisi uskalsi mennä joka paikkaan. Asemien tienoilla ei notkunut väkeä, joka ei kuulunut maahamme. Hollywoodia ei ollut, sillä Horst Wessel-Säätiö oli ottanut asiakseen huolehtia siitä, että monikulttuurisuuspropagandaa ei enää tehdä ja viimeisetkin monikulttuurisuusmogulit oli lähetetty Israeliin.

    Tilanne oli siis kauhea.

    Ja niinpä syttyikin sota. Kauhea sota, jonka jälkeen monia maita ei enää ollut, mm. Lähi-Idässä. Usemapikin I-kirjaimella alkava maa oli hävinnyt, niin kuin Hiroshima ja Nagasaki aikoinaan. Tuuli oli pyyhkinyt niiden ylitse.”

    Heräsin tähän. Olin tuskissani. En tiennyt mihin uskoa…

    Mutta sitten kuulin muessinin viiltävän huudon Suurtorin moskeijasta: ”Allahu akbar!” Se kuului hyvin 10 m2:n kellariasuntooni ja silloin tiesin: Kaikki on hyvin! Sionistit voittivat. Maailmani on monikulttuurinen ja minä olen onnekas, minullahan on kenkäplankkarin työ asemalla ja sieltä saa aina lantin jos toisenkin aamuisin, kun plankkaa nöyrästi ja hyvin herrojen kengät… Oi, se oli vain paha, paha uni.

    Hyvät olivat sittenkin voittaneet!

    (0)(0)
  2. Minä näin tänään Valkoisen Suomen Itsenäisyyspäivän.

    Näin kynttilät ikkunoissa. Näin soihtukulkueet hautausmaille sankarivainajia kunnioittamaan.

    Minä näin upeat soihdut sankarivainajien haudoilla.

    Minä näen minun Suomeni. Valkoisten ihmisten Valkoisen Suomen. Minä rakastan tätä maata, näitä ihmisiä.

    Minä näin Kämpin jatkojuhlien karsean juutalaisakan kehumassa kulttuurimarxistista sontaansa ja akan yhteyksiä karseaan jenkkiohjaajaan Quentin Tarantinoon. Tämä akka oli loistava ryhmänsä edustaja: ruma, ilkeä, sanalla sanoen: paha ihminen.

    Minä näin oikeat ihmiset ja minä näin tuossa akassa sarvipäisen demonin.

    Nuo kaikki minä tänään näin.

    Minä opin, minä olen paljon viisaampi, ja minä tiedän, mikä on tärkeätä ja minä tiedän, mikä ei ole tärkeätä ja mitä ilman minä voin hyvin elää.

    Mutta ennenkaikkea minä näin hyvän maan, hyvät ihmiset. Minä näin Suomen.

    Ja minä näin nuo veteraanit ja lotat. Nuo oikeat ihmiset. Ja kun vertaan noita oikeita ihmisiä tuohon demoniin… Minä…

    (0)(0)
  3. Suomen 98. vuosi on käynnissä ja kuuntelen The Corbett Reportin podcastia (ennen pihatöitä) aiheesta ”Lionel on Media Fakery and Historical Distortion”.

    Media on mielenkiintoisesti AINA epäluotettavaa ja manipuloivaa, jos se on juutalaisomistuksessa.

    Jos haluaa saada objektiivista tietoa asioista niin aivan ensimmäiseksi pitää varmistaa median ”puhtaus”. Jos media on juutalaisten johtama, se on epäluotettava ja asenteellinen, by definition. Silloin media ajaa sionismia. Piste.

    Otan aina selvää median taustoista ennen kuin suhtaudun siihen vakavasti.

    Yhdysvaltalainen, juutalaisomistuksessa oleva media, on epäluotettavuudessaan liikuttavan luotettava. FOX ja CNN, muiden muassa, ovat niin epäluotettavia ja naurettavia, että niihin voi jo luottaa. Jos ne uutisoivat jotakin niin jotakuinkin sataprosenttisen varmasti totuus on päinvastainen. Ne ovat pahempia kuin George Orwellin Isoveli, ne esittävät olevansa aitoja medioita, kun ne ovat totaalisen valheellisia. Ne ovat vitsi, tosin karmea vitsi, mutta vitsi.

    BBC on uudempi sontamedia. Uudempi siinä mielessä, että vielä vuosikymmen pari sitten se oli jossakin määrin luotettava. Nyt sekin kuuluu jenkkien sontasarjaan.

    HS on kauniissa paketissa, mutta sekin kuuluu jo roskalainasarjaan, vaikka suomalainen toimittajakunta ei ole vielä myynyt sieluaan, eivät totaalisesti. Mutta lehti on jo asenteellinen.

    Median juutalaisomistus näkyy aina seuraavanlaisesti:

    – juutalaisten arvostelu on mahdotonta, sitä ei esiinny vahingossakaan
    – monikulttuurisuus on itseisarvo, sitä ei uskalleta kyseenalaistaa
    – rikoksista ja rikollisista ei kerrota avoimesti, rikollisen tausta pyritään salaamaan, paitsi jos tekijä on valkoinen
    – Israelin ja juutalaisten sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan pyritään vaikenemaan
    – lähes jokaisen päivän uutisotsikoissa on oltava aiheena holokausti, natsi, fasismi
    – sana sionismi esiintyy äärimmäisen harvoin ja ei koskaan negatiivisessa valossa
    – valkoinen nationalismi on tuomittavaa kaikissa muodoissaan

    Sanalla sanoen: Tällainen media on objektiivisesti arvoton.

    Sen tuottama uutisaineisto on arvokasta vain siinä mielessä, että se kertoo omistajansa tarkoitusperistä.

    Se haluaa tuhota valkoiset maat. Se ihailee juutalaisvaltiota, se peittää juutalaisvaltion rikokset. Se ei paljasta pankkimaailman Jewish Privilege-ilmiötä, vrt. FEDin johdon juutalaisläänitys. Se ajaa monikulttuurisuutta ja suojelee maahanmuuttajarikollisia.

    Se on hyvä siinä, että totuus on täysin päinvastainen. 🙂

    (1)(0)
  4. Maahanmuuttajien rikollisuuden suosiminen ja mamurikollisten suojeleminen ovat kyllä selvä merkki siitä, että media ja poliitikot ovat vihollistemme hallussa.

    http://jungefreiheit.de/debatte/kommentar/2014/angriff-auf-uns-alle/

    Saksassa media väitti ”serbin” tappaneen saksalaistuneen turkkilisnaisen, vaikka kyseessä oli Serbian passilla ollut albaanimuslimi. Koska uhri oli mamu, seurasi yleinen itku ja voivottelu. Liittopresidentti esitti pahoittelut tunteikkaasti. Kuitenkaan ei kritisoitu systeemiä, jossa moninkertainen väkivallantekijä oli ennen tätä saanut lähinnä vain sosiaalitätien järjestämää ”sopeutusta” rikoksiensa vuoksi. Systeemi siis rohkaisi islamistia vihakäyttäytymisen katsomalla muualle ja jättämällä rankaisematta. On tarkoitus, että näitä tuodaan joka vuosi uskomaton määrä ja että he alkavat tuhoamana kulttuuria myös suoralla väkivallalla kantaväestöä vastaan. Tämä on tarkoituskin ja siksi poliisi ei halua suojella eivätkä tuomarit tuomita.

    Kantaväestöä vastaan nämä mamut ovat osa marxistien armeijaa. Yhteiskunta ei piittaa, jos kantaväestöön kuuluva saa surmansa tms. Silloin ei kynttiläkulkueisiin osallistuta, vaan ne luetaan suoraan vihakulkueiksi ja äärioikeistolaisuudeksi. Presidentti on hiljaa, koska on tarkoituskin, että kantaväestöä tapetaan. Koko yhtiskunta on sitä mieltä, että tällöin on vain ”yksi natsi vähemmän”. Näin väkivaltainen mamuaines kuuluttaa ja iloitsee, kun saksalainen kuolee. Tällaista porukkaa on tarkoituskin tuoda muiden pummien lisäksi valtavien turvapaikanhakijoiden virtojen joukossa.

    On selvää, että pian alkaa yleinen verenvuodatus ja hulina. Johan eliitti Suomessakin suosii itsenäisyyspäivän rikollisia huligaanijengejä. Ehkäpä tulevissa rotusodissa kantaväestö tapetaan melko nopeasti ja ehkä piankin.

    (0)(0)
  5. Tottatosiaan. Todella kammottava uni. Minua toisaalta kammottivat taas vaihteeksi enemmän nämä hilpeät hippailijat jotka eivät edes halua tietää mitään maan ja maailman menosta. Tässä ollaan kaulaa myöten lillissä ja lilli senkun nousee EIKÄ KUKAAN EDES HALUA TEHDÄ ASIOILLE MITÄÄN. Kun nyt on kohta jo kolmekymmentäviisi vuotta puhunut, perustellut, tilastoja, tutkimuksia, historiallisia lädeteoksia, eri tiedusteluyhteisöjen julkistamia raportteja ja omaa järkivähäänsä hyväksi käyttäen yrittäny puhua asioista niinkuin ne ovat niin eiköstä vain joku ääääääää(liö) kuittaa koko paskan parilla todella ääliömäisellä heitolla ja kaikki menevät rannalle katsomaa BB:tä. Siitä huolimatta ja juuri siitä syystä vielä alusta. Ptriotismi ja nationalismi ovat täysin eri asioita. Minä en ole patriootti vaan nationalisti, mikä tarkoittaa sitä että eivät kaikki joilla on suomen passi ole suinkaan suomalaisia. Tähän maahan ei tule kotouttaa ketään vaan kansalaisuus olkoon riippuvainen syntyperästä. Suomessa melskataan ”isänmaallisuudella” joka on kyllä niin väljä käsite kuin olla ja voi. Jos joku somalian hallituksen jäsenen poika esiintyy syyriassa kuvatulla videolla ja yllyttää jihadiin, niin kyllä ainakin minä kysyn itseltäni että mikä suomalainen se tämä on? Ja sitten toisaalta J-rahan merkeissä meilläkin ollaan oikein intomielin taas vaihteeksi menossa karjalan korpeen tappelemaan täydellisten epäoleellisuuksien takia. Kyömynenä hallitus (asia tarkistettavissa) on joutavanaikaisella jaskanpauhulla saanut koko euroopan tappeluun amerikkalaisen (lue israel) rahan puolesta ja nyt kun nämä jenkki PATRIOOTIT, joista yksi on latino, toinen afro, kolmas pensylveeniasta ja neljännen ulkonäkö viittaa jonnekkin kauko itään saapuvat tänne tekemään maasta taistelualuetta niin meneekö äääääliö tarjoamaan vapaaehtoisesti persettään näille raiskareille? Ja se historia kannattaa aloittaa alusta. Gruusialainen (Georgia) ylipäällikkö J. Dzugasvilin (Stalin) komennosta suomeen hyökkäsi Ukrainalaisia joukkoja ja huolimatta suomen armeijan tarmokkaasta vastarinnasta maa menetti karjalan kannaksen, petsamon, ja ison osan sallasta. Ensin hommaa johti Kliment Vorosilov (ukrainalainen), hänen jälkeensä Meretskov (J – miehiä) ja lopuksi Timosenko (ukrainalainen) niin että minulta ei ainakaan sympatiaa tipu.

    (0)(0)
  6. Sionistit tuhoavat Suomen

    Sionistit tuhoavat kaiken, joten he tuhoavat myös Suomen.

    Sheikki Imran Hosein selittää meille historiallisen taustan Englannin ja Ranskan Venäjälle lupaamasta Konstantinopolista ensimmäisen maailmansodan päättymisen ja Ottomaanien valtakunnan hajoittamisen seurauksena. http://youtu.be/CRO8n2R0GfM

    (0)(0)
    • On todella epäuskottavaa, että juutalaisten johtamat Englanti ja ranska olisivat oikeastiu aikoneet luovuttaa Konstantinopolin venäläisille. Tämä oli petosta tämä lupaus ja varmasti bolshevikkikumous jo suunniteltu sodan lopputuloksena Saksan tuhoamisen lisäksi. Tuossa linkissäsi tosin ei ole kuin baaritiski kuvissa ilman mitään selityksiä.

      (0)(0)
  7. seonselvääse

    Kuinka vihaat salakavalasti kristittyjä ja heidän hyvyyttään.
    ”Rakasta” heidän vihollisiaan perkeleellisellä innolla.
    Heh, huomaatko?

    (0)(0)

Jätä vastaus h.e.bolla Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*