- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Mitä on kulttuurimarxismi?

Kansalle vihamielisiä homojen etujärjestöjä kuvaillaan usein ”kulttuurimarxilaisiksi”, mutta mitä kulttuurimarxismi oikeastaan on? Mitä on ilmiön taustalla ja mikä sen päämäärä on?

Marxismi astui ihmisten tietoisuuteen ensimmäisen kerran vuonna 1847 juutalaisen Karl Marxin ja Friedrich Engelsin julkaistua Kommunistisen manifestin. On tehtävä selväksi, että kommunismin alkuperäinen tavoite oli tehdä maailmanlaajuinen vallankumous, jonka seurauksena koko maailmalla olisi yksi kommunistinen hallitus. Tuolloin rikas ja valkoinen länsimaailma oli dominoiva, ja siksi kommunistit kohdistivat hyökkäyksensä länttä vastaan. Kommunistit nimittäin laskivat kylmästi ja luultavasti aivan oikein, että muukin maailma siirtyisi kommunistiseen järjestelmään pian länsimaailman valloituksen jälkeen.

Kommunismi saavutti läpimurtonsa sen valloitettua Venäjän ”venäläisen” vallankumouksen kautta 1917. Marxistit luulivat maailmansodan johtavan siihen, että työväki tekisi vallankumouksen ja nousisi valtaan länsimaissa. Niin ei tapahtunut. Työväki ei tehnyt vallankumousta kaikesta ensimmäisen maailmansodan jälkeen aiheutuneesta hädästä ja pulasta huolimatta. Marxilaisteoreetikot alkoivat puolestaan ideoida, kuinka maailmanvallankumous ja maailmanhallitus luotaisiin länsimaisen työväenluokan ulkopuolelta heidän hylättyä marxilaisen vallankumouksen.

Juutalaisella Vladimir Leninillä, uuden bolshevistisen neuvostohallituksen ensimmäisellä johtajalla oli visio valloittaa länsimaailma ja vapauttaa siirtomaat lännen otteesta mobilisoidakseen sitten aikaisemmat siirtomaat entisiä herrojaan vastaan. Leninin ajatus oli omia siirtomaiden tärkeät mineraali- ja energiaresurssit länsimaailmalta. Lenin arveli tämän saavan länsimaat polvilleen.

Toinen korkea-arvoinen bolshevikki oli nimeltään Lev Trotski, joka halusi saada aikaan rodullista vastakkainasettelua ja ennen kaikkea kiristää lisää jo ennnestään jännittyneitä USA:n mustien ja valkoisten välejä. Tätä vastakkainasettelua Trotski halusi käyttää työkaluna maailmanvallankumouksen tekemisessä. Yhdysvaltalainen Sosialistinen työväenpuolue julkaisi Trotskilta saamiensa vaikutteiden jälkeen seuraavan kannanoton New Yorkissa heinäkuussa 1939:

”Mustat amerikkalaiset ovat vuosisatoja olleet vainotuin ja syrjityin osa amerikkalaista yhteiskuntaa. Siksi he ovat myös potentiaalisin vallankumouksellinen kansanosa. Mustat ovat ennalta määrättyjä historiansa vuoksi proletaarisen vallankumouksen etujoukoiksi.”

Ja edelleen:

”Värillisten rotujen vastarinta imperialistisia sortajiaan vastaan on eräs tärkeimmistä voimista käytettäväksi vallitsevan järjestyksen murentamisessa. Siksi kehotammekin ehdoitta ja rajoitteitta tukemaan värillisten rotujen vapaustaistelua.”

Kaksi muuta marxilaisintellektuellia, italialainen Antonio Gramsci ja unkarinjuutalainen Georg Lukács pohtivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen kysymystä siitä, miksei työväenluokka tehnyt vallankumousta. Molemmat tulivat lopulta samaan tulokseen, joka oli, että työväenluokka oli länsimaisen kulttuurin aivopesemä. Gramscin ja Lukácsin mukaan tätä länsimaista kulttuuria tulisi ensin muokata, jotta kommunistinen vallankumous olisi mahdollinen. Olisi siis työskenneltävä ensin kulttuurin eikä talouden ja politiikan kautta, Marxin ja Engelsin kirjoituksia noudattaen.

[1]

Vladimir Lenin.

[2]

Lev Trotski.

Gramscista tuli tunnettu siten, että hän loi strategian siitä, kuinka länsimaat tuhottaisiin sisältäpäin. Sen sijaan, että panostettaisiin epälojaalin työväenluokan värväämiseen tekemään vallankumousta, keskityttäisiin ”pitkään marssiin läpi instituutioiden”. Tämän suunnitelman mukaan marxistit valtaisivat siis koulut, tiedotusvälineet, kirkot ja vähitellen kaikki yhteiskunnalliset ja länsimaista kulttuuria ylläpitävät instituutiot. Gramscin strategia on osoittautunut länsimaissa hyvin toimivaksi; tosiasia on, että nykyään kaikki yhteiskunnalliset instituutiomme ovat marxilaisten käsissä.

Georg Lukács on vaikuttanut yhteiskuntaan vielä enemmän kuin Antonio Gramscin ajatukset. Lukácsista tuli vuonna 1918 kulttuuriministeri lyhytikäiselle Béla Kunin hallitukselle Unkarissa. Lukács nosti esiin tunnetun kysymyksen: ”Kuka pelastaa meidät länsimaiselta kulttuurilta?” Vastauksena tähän hän vakiinnutti yhteiskuntaan ilmiön, jota hän nimitti ”kulttuurilliseksi terrorismiksi”.

Yksi tärkeimmistä kulttuurillisen terrorismin keinoista oli aloittaa seksuaalikasvatus unkarilaisissa kouluissa. Nämä Unkariin kohdistetut hyökkäykset kuitenkin epäonnistuivat; unkarilainen työväenluokka oli niin raivoissaan, että Lukács ajettiin ulos maasta. Hän ilmestyi kuitenkin Saksan niin kutsutulle marxistiselle viikolle vuonna 1923. Tätä seminaaria oli sponsoroimassa nuori juutalainen miljonääri ja marxisti Felix Weil. Hän ja muut seminaarin osallistujat vaikuttuivat Lukácsin kulttuurimarxismin teorioista.

Weil käytti myöhemmin osia omaisuudestaan uuden instituutin perustamiseen Frankfurtin yliopistoon. Tämä instituutti tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Frankfurtin koulukunta. Frankfurtin koulukunnan tarkoitus oli löytää tapoja rekrytoida uusia ryhmiä, jotka olisivat mukana maailmanvallankumouksen tekemisessä työväenluokan käännettyä selkänsä marxismille. Frankfurtin koulukunnan ideologista pohjaa kutsutaan nykyään nimellä kulttuurimarxismi, vielä tunnetummin nimellä ”poliittinen korrektius”.

Vuonna 1930 Frankfurtin koulukunta sai uuden johtajan juutalaisesta Max Horkheimerista. Myöhemmin koulukuntaan tuli mukaan myös muita intellektuelleja, kuten toinen juutalainen Theodor Adorno, juutalaiset psykologit Erich Fromm ja Wilhelm Reich sekä nuori juutalainen opiskelija nimeltä Herbert Marcuse. Heidän toimintansa erosi perinteisestä marxistisesta opista, jonka mukaan kulttuuri koostuu taloudellisista tekijöistä.

[3]

Juutalaisen Georg Lukácsin mukaan koulujen seksuaalikasvatus on tärkeä työkalu länsimaisen kulttuurin murtamisessa.

[4]

Juutalaiset Frankfurtin koulukunnan jäsenet Max Horkheimer ja Theodor Adorno.

Frankfurtin koulukunta katsoi kulttuurin olevan itsenäinen ja merkittävä osa yhteiskuntaa. He ajattelivat, ettei työväenluokka koskaan tulisi suorittamaan maailmanvallankumousta, ja siksi oli välttämätöntä löytää uusia yhteiskunnallisia ryhmiä vallankumouksen moottoriksi. Kysymykseen siitä, mitkä yhteiskuntaryhmät korvaisivat työväenluokan maailmanvallankumouksen keihäänkärkenä, vastasi ensi kerran Marcuse vuosia myöhemmin.

Frankfurtin koulukunta työskenteli juutalaisen Sigmund Freudin ja juutalaisen Marxin ajatusten yhteenliittymän saamiseksi vallalle yhteiskunnallisissa instituutioissa. Näiden ajatusten pohjalta koulukunta totesi merkittävästi tehokkaammaksi strategiaksi vedota ihmisten tunteisiin kuin järkeen. Freudin veljenpoika Edward Bernays kehitti teoriat ihmismassojen aivopesemisestä. Hän on tänä päivänä käytännössä tuntematon, mutta hän on yksi 1900-luvun kehitykseen eniten vaikuttaneista henkilöistä.

Bernaysin teorioita jalosti edelleen muiden muassa brittiläinen Tavistockin instituutti. Nykyaikaisten tiedotusvälineiden kuten lehdistön, radion, TV:n ja elokuvan johdosta ihmismassojen aivopesua suoritetaan tänä päivänä periaatteessa kaikkialla ja lähestulkoon totaalisesti. Eräs Frankfurtin koulukunnan vaikutusvaltaisimmista kirjoituksista oli Theodor Adornon Autoritaarinen persoonallisuus. Kirjoitus oli työkalu ”taistelussa ennakkoluuloja ja syrjintää vastaan” ja ennen kaikkea väline valkoisten harjoittaman mustien syrjinnän poistamisessa.

Myöhemmin juutalaisen Betty Friedmanin feministis-vallankumoukselliset teoriat alkoivat saada yhä enemmän jalansijaa. Teoriat ovat läheisesti yhteydessä Frankfurtin koulukunnan ajatuksiin, ja ne on kohdistettu etupäässä länsimaisia miehiä vastaan. Valkoiset heteroseksuaalit miehet kuvaillaan Friedmanin teorioissa arkkivihollisina, joita tultaisiin syyttämään muun muassa rasismista, seksismistä ja homofobiasta. Tämän kaiken tarkoitus on saada tuhotuksi valkoinen länsimainen sivilisaatio.

Frankfurtin koulukunta todensi niin kutsumansa ”kriittisen teorian” avulla Trotskin opit pysyvästä vallankumouksesta. Horkheimerin versiossa tämä oli sosiaalinen teoria, jossa kritiikki kohdistui kaikkiin länsimaisen yhteiskunnan aspekteihin tarkoituksena tuhota se. Horkheimerin teoria kohdisti hyökkäyksensä erityisesti seuraavia yhteiskunnan osasia vastaan: usko, yhteisöllisyys, normit, perhe, moraali, perinne, seksuaalimoraali, uskollisuus, isänmaallisuus, maskuliinisuus, nationalismi ja konservatismi.

[5]

Frankfurtin koulukunta pakeni USA:han kansallissosialistien noustua valtaan Saksassa vuonna 1933. Useammat koulukuntalaiset muuttivat kuitenkin takaisin Saksaan vuoden 1945 jälkeen, poikkeuksena Herbert Marcuse, joka jäi USA:han. Hän osoitti pelottavaa kyvykkyyttä marxismin levittämisessä, ja tällä on ollut valtava vaikutus myöhempiin sukupolviin. Hänen teoksensa Eros and Civilization yhdisti Marxin ja Freudin ajatukset argumentoidakseen ”Eroksen vapauttamista”. Tällä tavoin oli mahdollista luoda ilmiö, jota hän kutsui ”monimuotoiseksi perversiteetiksi”. Tämä oli jalostusta Georg Lukácsin ajatuksista seksuaalisuuden hyödyntämisessä länsimaisen sivilisaation tuhoamiseksi. Eros and Civilization oli hyvin suosittu teos 60-luvun hippiliikkeen sisällä.

Marcuse kirjoitti teoksessaan The Carnivorous Society (1970):

”Voi oikeutetusti puhua kulttuurillisesta vallankumouksesta, jossa protesti on kohdistettu koko vallitsevaa kulttuuria ja erityisesti yhteiskunnan moralismia vastaan. On eräs asia, jonka voimme varmuudella todeta; perinteistä ajatusta vallankumouksesta ei oikeastaan ole enää olemassa. Nämä ajatukset ovat vanhentuneita. Meidän on luotava eräänlainen jakaantuminen ja laajalle levinnyt vastine vallitsevalle järjestelmälle.”

Marcuse selvensi ajatuksiaan jakaantuneesta ja laajalle levinneestä vastineesta alkamalla saarnata great refusal -periaatteen nimissä. Kyse on prosessista, jossa seksuaalisen vapautusliikkeen, mustien ja feministisen vallankumouksen avulla opiskelijat valjastettaisiin vihaamaan valkoista, länsimaista kulttuuriperintöä. Marcuse käytti hyväuskoisia opiskelijoita hyödyllisinä idiootteina ja hyödynsi heidän sympatioitaan ”köyhiä ja sorrettuja” maailman värillisiä kansoja kohtaan. Tuloksena oli, että opiskelijat alkoivat ihannoida Trotskin ”pysyvää vallankumousta” ymmärtämättä, millaiseen peliin he olivat lähteneet mukaan.

On tärkeää ymmärtää, etteivät naisten ja mustien ”vapautusliikkeet” olleet itsessään päämäärä, vaan marxismin keino levittäytyä. Kulttuurimarxistit käyttivät naisia ja mustia hyödyllisinä idiootteina repiäkseen yhteiskunnan kahtia ”hajota ja hallitse” -taktiikalla. Todellinen tavoite oli tuhota valkoinen länsimainen sivilisaatio, minkä jälkeen maailmanvallankumous olisi mahdollinen.

Kuten sanottua, Frankfurtin koulukunta muokkasi Marxin ajatuksia lisäämällä siihen freudilaiset teoriat alitajunnasta. Kulttuurimarxismin keskiössä oli muovata länsimaisten miesten ja naisten alitajuntaa ja luoda sen kautta uudenlainen ihminen – ihminen, joka reagoi kaikkiin provokaatioihin passiivisesti. Länsimaiset uskomukset, arvot ja asenteet murskattaisiin, ja miljoonat länsimaiset miehet ja naiset tulisivat myöhemmin arvostamaan täysin päinvastaisia asioita kuin mihin he aiemmin olivat uskoneet. Tämä oli ajatuksen vallankumous.

[6]

Globalistirahoitteiset feministit ihannoivat valkoisten kansanmurhaa.

[7]

Juutalainen Sigmund Schlomo Freud.

[8]

Valkoisten naisten tulisi kulttuurimarxistien mukaan toteuttaa itseään työn, uran ja koulutuksen parissa. Lapset ja perhe-elämä ovat heistä taakka.

Kulttuurimarxistien aiheuttama moraalisen järjestyksen kääntäminen päälaelleen tuli johtamaan uudenlaiseen käsitykseen valkoisesta rodusta. Valkoisen rodun ja erityisesti valkoisen miehen asemaa tultiin polkemaan alas samaan aikaan kun kaikkia muita rotuja alettiin ihannoida. Tämä tehtiin ennen kaikkea koulukirjoihin ja tiedotusvälineisiin älykkäästi muotoillun propagandan avulla. Kulttuurimarxistit ovat taitavia syyttämään valkoista miestä kaikesta maailman kurjuudesta, erityisesti sodista, orjakaupasta, rasismista, seksismistä, homofobiasta, muukalaisvihamielisyydestä ja alempien yhteiskuntaluokkien sorrosta. Tämä herätti sympatian tunteita väitettyjä ”uhreja” kohtaan, ja samaan aikaan valkoisia demonisoitiin.

Länsimaisen yhteiskunnan totaalinen moraalinen murskaaminen on pohja kulttuurimarxistien seuraavalle askeleelle, joka on valkoisen sivilisaation fyysinen tuhoaminen. He tuputtavat abortteja, ehkäisyvälineitä, avioeroja, homoseksuaalisuutta, ”uranaisia”, huumeita, rodunsekoitusta, ydinperheinstituution hävittämistä sekä rajoittamatonta muukalaisten maahanmuuttoa valkoisiin maihin. Tämä ilmentää kulttuurimarxistien ajatuksia: valkoisten lisääntyminen on huono asia ja lisääntymättä jättäminen hyvä asia.

Tässä kohtaa on ymmärrettävä kommunismin ja marxismin tosiasiallinen tavoite. Päämääränä ei ole hyvinvoinnin jakautuminen tasaisesti, vaan kaiken vallan keskittäminen pienelle ihmisjoukolle, joka elää luksuselämää samaan aikaan kun muu osa kansasta elää köyhyydessä tai keskiluokassa. Näin kommunismi on myös käytännössä toteutunut historiallisesta näkökulmasta katsottuna. Salaliitto on hyvin dokumentoitu ja melko selvästi nähtävillä päivän yhteiskunnassa. Marxistit ovat työskennelleet kuumeisesti 150 vuotta muuttaakseen länsimaisen ihmisen omakuvaa tarkoituksenaan lopulta aloittaa sosiaalisen hajauttamisen ja valkoisten länsimaiden hävittämisprosessi.

Tämän kaiken kutsuminen salaliitoksi on tietenkin hieman harhaanjohtavaa, sillä suuri osa kumouksellisesta työstä on tapahtunut täysin avoimesti, ei salassa. Länsimaisten rakenteiden tuhoamisen eteen työskennelleet marxistiset sosiaalivallankumoukselliset ovat kirjoittaneet pinon kirjoja toimintastrategioistaan. Tämä kirjallisuus käsittää Marxin, Engelsin, Leninin, Trotskin, Gramscin, Lukácsin, Ernst Blochin ja Frankfurtin koulukunnan henkilöiden kuten Max Horkheimerin, Theodor Adornon, Erich Frommin, Wilhelm Reichin, Leo Löwenthalin, Frederick Pollockin, Franz Neumannin sekä Herbert Marcusen kirjoituksia.

Yksi ensimmäisistä ja ehdottomasti tunnetuimmista tulevan globaalin diktatuurin kuvauksista on George Orwellin romaani 1984. Kirjaa kuvaillaan tavallisesti puhtaaksi fiktioksi, mutta sen teksti täsmää pelottavan hyvin siihen, miltä maailma näyttää tänään ja mihin me olemme matkalla.

”Jos haluat kuvitella tulevaisuuden, voit kuvitella saappaan, joka polkee ikuisesti ihmiskasvoja.”

 

Julkaistu alunperin Kansallisessa Vastarinnassa [9].