- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Mitä Hitler-nuorille todellisuudessa opetettiin, osa 2

Valtamedia lähettää jatkuvasti valheellisia ”dokumentteja” Kolmannesta valtakunnasta ja silloisen Saksan poliittisesta järjestelmästä. Väitetään esimerkiksi, että Hitler-nuorista kasvatettiin verenhimoisia rasisteja, jotka myöhemmin toteuttivat ”holokaustin [1]”.

Valtamedian dokumentit eivät kuitenkaan koskaan kerro, mitä Saksan nuorisolle todellisuudessa opetettiin ja mistä kansallissosialismissa oli todella kyse.

Magneettimedian lukijan kahdessa osassa kääntämä suomennos Hitler-nuorten Glauben und Handeln –pamfletti [2](suom. ’Usko ja toiminta’) osoittaa, ettei nuorisoa kasvatettu ihannoimaan vihaa ja sortoa vaan oikeudenmukaisuutta ja hyveitä. Lue myös osa 1 [3]!

Kuri

Yksinkertaisilla ja kehittymättömillä ihmisillä on urheutta, mutta kehittyneillä ihmisillä on kurinalaisuutta. Kurin avulla pysytään linjassa. Kuri on sitä, että täyttää käskyn ilman, että tietää tai ymmärtää aina edes sen tarkoitusta.

Kuri myös tarkoittaa sitä, että jaksaa kestää epäoikeudenmukaisuutta hyvän asian puolesta. Kuri on rautainen hyve ja hiljaista kuuliaisuutta. Kuri tulee sinusta itsestäsi. Hyväksyt sen, koska seuraat sinua korkeampaa tahtoa. Tahdoltaan heikot joudutaan pakottamaan työskentelemään kansan ja valtion hyväksi.

Kuri on henkinen asenne. Laki ja käskyt toimivat sen kautta yhteisen edun hyväksi. Kurin heikkeneminen on romahduksen alku. Jokaisen velvollisuus on varmistaa, että myös hänen toverinsa käyttäytyvät kurinalaisesti.

Velvollisuus

”Velvollisuus” kuulostaa rumalta sanalta niiden korvaan, jotka eivät ole täyttäneet velvollisuuttaan. Tunnollisten korvaan sana kuulostaa sen sijaan kauniilta.

Velvollisuus on ”täytyy tehdä” -tunne, joka on sisälläsi. Velvollisuus on asia, jota perheesi, kansasi ja valtiosi vaatii sinulta. Velvollisuuden täyttäminen ei tarkoita, että olisit suitsien kahlitsema aivan kuin hevonen on. Pikemminkin velvollisuuden täyttäminen tarkoittaa sitä, että raskaatkin työt tehdään ilolla ja vapaaehtoisesti.

Isänmaa kasvoi velvollisuudesta, jonka isämme ja isoisämme täyttivät. Meidän velvollisuudentunnosta versoaa nykyinen valtio sekä meidän ja koko kansakunnan tulevaisuus.

Velvollisuus voi myös tarkoittaa uhrauksien tekemistä, oman elämänsä uhraamista. Kansakunta voi vaatia sinulta sitä, minkä se on antanut sinulle. Mitä tämä tarkoittaa? Valtio, isänmaa asuu sinun rinnassasi. Sinä vaadit sitä itseltäsi. Korkeimman velvollisuuden tie johtaa suurimpaan onneen, vaikka tämä merkitsisi kuolemaa. Oikeus tulee täytetystä velvollisuudesta. Kansallissosialistisessa velvollisuudessa oikeus seuraa täytettyä velvollisuutta aivan kuin palkka seuraa työsuoritetta. Mitä suurempi velvollisuus, sitä suurempi oikeus.

Eniten Saksan puolesta työskentelevällä on oikeus johtaa ja päättää Saksan kohtalosta. Hän on valtakunnan johtaja ja muiden velvollisuus on seurata häntä. Työläinen kadulla voi seistä korkeammalla kuin hallituksen ministerit, jos hän on täyttänyt velvollisuutensa paremmin. Velvollisuuden täyttäminen on kunniatehtävä, joka meiltä kaikilta vaaditaan.

Jotkut täyttävät velvollisuutensa vasta, kun sitä heiltä vaatimalla vaaditaan. Hän, joka täyttää velvollisuutensa vapaasta tahdostaan, on vapaa mies eikä orja.

tumblr_n9wpwxWAnS1tdbrcfo1_1280-604x445 [4]

Kunnia

Elät kunniasta etkä leivästä. Orjat uskovat, että he tarvitsevat ainoastaan ruokaa ja juomaa elääkseen. Vapaa mies tietää, että hän tarvitsee kunniaa ennen kaikkea. Kunniasi on sitä, että seisot yhdessä tovereidesi ja kansalaisten kanssa. Ollakseen kunniallinen pitää olla urhea. Ollakseen kunniallinen on oltava epäitsekäs ja uskollinen. Ollakseen kunniallinen on pystyttävä hallitsemaan itseään. Hän, joka tekee suuria tekoja isänmaalle, on kunniallinen.

Kunnia ei tule rahasta tai omaisuudesta. Sen sijaan hän, joka luo omalla työllään lisää arvoa, voittaa kunnian.

On myös kunniakasta syntyä jaloon sukuun ja olla isänmaataan esimerkillisesti palvelleen jälkeläinen. Mutta jälkeläinen ei ole kunnian arvoinen, ellei hän pysty lunastamaan asemaansa itse. Peritty kunnia ei kestä ikuisesti vaan se vaatii aina työtä ja uhrauksia. Kunnia on kuin kruunu. Jos kruunun omistaja ei osaa elää ja käyttäytyä kuin kuningas, menettää hän oikeuden kruunuunsa.

Kaikki eivät voi ottaa kunniaa toiselta. Pojan loukkaus ei vahingoita toisen kunniaa, mutta hän, joka hyväksyy loukkauksen pelkurimaisesti menettää kunniansa. Me emme vastaa loukkaukseen ensin. Sen takia on olemassa ylemmät johtajat ja tuomarit. Jos joku lyö sinua, lyö takaisin – jos joku iskee naamaasi, iske takaisin.

Meillä kansallissosialisteilla Saksassa on tänä päivänä vain yksi käsite kunniasta. Eri luokilla ei ole erilaista käsitystä kunniasta. Kansallissosialismi on antanut meille uuden yhteisen käsityksen kunniasta. Ne, jotka elävät kunniallisesti, ovat vapaita – kunniattomat alistuvat itse orjiksi. Kansallissosialistisessa valtiossa kunniallinen palkansaaja on vapaa kun taas varakas mutta kunniaton omistaja on orja. Kansallissosialistinen järjestys takaa kunnian ainoastaan rohkeille, epäitsekkäille, uskollisille ja itseään hallitseville eli niille, jotka tekevät kaikkensa isänmaan hyväksi. Kunnian tie on auki jokaiselle saksalaiselle.

Uskollisuus

Uskollisuus on pyhä sana. Mainitse se harvoin. Siihen pitää suhtautua itsestäänselvyytenä, kuin ilmana, jota hengitämme. Se, mitä on olemassa, on olemassa uskollisuuden takia. Jos olemassa oleva asia lakkaa olemasta uskollinen, se palaa merkitsemättömyyteen. Se rikkoo siteet, jotka pitävät kaiken yhdessä. Se pirstoo toverillisuuden, johtajiston, kunnian, uskon lakiin, armeijan, valtion, se pirstoo kaiken, mitä on olemassa.

Saksa romahti vuonna 1918, koska epäuskollisuus korvasi uskollisuuden. ”Ylitsepursuava uskollisuus” nosti maan syvyyksistä takaisin pinnalle. Nyt se seisoo uskollisuuden perustalla, jonka täytyy olla vahvempi kuin maailman tuhoavat voimat.

Mitä on uskollisuus, toveri? Uskollisuutesi on sitä, että et ikinä hylkää ihanteita, joille vannoit valasi. Kansallissosialismi nosti ne korkealle, jotta ne elävät sinussa ja menevät hautaan asti kanssasi. Se on sinun ensimmäinen ja syvin uskollisuutesi kohde. Ja sinä olet vilpitön isänmaallesi, jota kutsutaan Saksaksi. Saksa turvasi veresi perinnön ja siksi sinun on oltava Saksalle aina uskollinen.

Kolmas vaatimus uskollisuudessasi on seurata johtajaa myös valoisimpina ja pimeimpinä päivinä. On parempi seurata häntä pimeyteen ja kurjuuteen kuin antaa uskollisuutesi heikentyä kertaakaan. Neljänneksi, sinä olet velkaa uskollisuutesi tovereillesi. Sinä autat heitä aina myös hädässä ja vaarassa. Toverisi täytyy tietää, että hän voi tulla aina luoksesi ja että hän voi luottaa sinuun täysin, aivan kuin olisit hänen veljensä.

Siegfried ja Hagen olivat uskollisia. Siegfried, tuo loistokas sankari, joka taisteli kuninkaansa puolesta. Hänen elämänsä oli iloista ja voittoisaa. Rakkaus ja uskollisuus kulkivat aina hänen mukanaan aivan kuin ne olisivat kantaneet häntä käsivarsillaan. Hagen surmasi Siegfriedin, mutta ei pelkurimaisen murhaajan tavoin, vaan koska Siegfried otti vapaaehtoisesti syyllisyyden taakan kannettavakseen. Kuninkaan kunnia oli pelissä. Siegfriedin täytyi kuolla, mutta Hagen otti syyn niskoilleen. Uskollisuus kuningasta kohtaan ylitti jopa henkilökohtaisen maineen. Hän otti murhaajan kirouksen kannettavakseen. Hän oli sankareista suurin ja uskollinen loppuun asti. (Tämä tarina on osa Niebelungein laulua)

Saksalainen soturi seurasi hänen johtajaansa eikä palannut kotiin ilman häntä. Ritarit seurasivat uskollisesti heidän herrojaan ja keisareitaan. Preussin parhaimmat pojat palvelivat heidän kuningastaan uskollisesti – silloinkin, kun he olivat häntä parempia. He eivät palvelleet hänen persoonaansa vaan kruunua, jota hän kantoi. Miljoonat, jotka kuolivat maailmansodassa uskollisesti seurasivat heidän johtajiaan. Uskollisuutensa ylevöittäminä he lepäävät nyt kuin kuolleiden sormus Saksan ympärillä.

Uskollisuudessa me kaikki seuraamme johtajaa ja hänen lippuaan. Kätemme pitävät lipusta kiinni kuolemaan saakka; lippusta, joka johtaa Saksan uuteen elämään. Me todistamme uskollisuutemme jokapäiväisessä elämässämme. Miehen sanaan voi kansallissosialistisessa valtiossa luottaa. Lupaukset täytyy pitää ja ne tullaan pitämään. Me emme tarvitse kädenpuristusta tai valaa. Jokainen voi luottaa meidän sanaamme, koska me olemme taas uskollisia. Saksa on luotettavien maa. Luottamus asuu sen valtavissa metsissä. Luottamus asuu sen muinaisissa ritareissa ja nykyisissä sotilaissa. Se asuu uudestaan meissä. Uskollisuus on kunniamme. Kuka haluaa olla epäkunniallinen rohkeiden ja sankarien keskellä?

Vapaus

Saksassa ei ole sellaista ”vapautta”, että kuka tahansa voi tehdä mitä haluaa. Vapaus ei tarkoita, että voi käyttää toisia hyväksi tai varastaa toisilta ilman rangaistusta. Vapaus ei tarkoita sitä, että voi elää miten tahtoo. Eikä se tarkoita sitäkään, että voi säilyttää oman elämänsä pelkuruuden kautta.

Vapaus on sitä, että valitsee tien, jota velvollisuus edellyttää. Muut ovat omien mielihalujensa orjia. Vapaat miehet kannattelevat valtiota harteillaan. He ovat tehneet itse itsestään vahvoja. Vapaa mies täyttää velvollisuutensa, kun muut viettävät lomaa. Velvollisuuden täyttäminen nostaa hänet hänen oman egonsa yläpuolelle ja tekee hänestä jalon.

Kuumana kesänä kylä kärsii kuivuudesta. Yötä päivää joku tekee kovasti työtä uuden kaivon eteen. Kukaan ei antanut käskyä, mutta vapaaehtoisella on iloinen velvollisuus löytää vettä naisille, lapsille ja tovereille. Muut tekevät mitä haluavat. Vapaaehtoinen kovan työn puurtaja on vapauttanut itsensä. Toiset ovat halujen ja intohimojen orjia. Laiskottelija julistaa pubissa, että kaikki ovat syntyneet vapaiksi ja saavat tehdä mitä haluavat. Hän, joka ajattelee vain itseään, on orja ja sidottu; hän, joka ajattelee yhteisöään, on paras ja vapaa.

hj2 [5]

Usko

Tietoisuus on järkiperusteista. Tietoisuus yksin ei tarkoita mitään ja se voi johtaa häviöön. Toivetta, jonka voi täyttää, kutsutaan toivoksi. Toivo on usein katteetonta, mutta usko ei voi ikinä pettää, koska usko on vahva. Usko virtaa syvimmissä tunteissasi. Se on tietoisuutta, jolle ei ole järkiperäistä selitystä. Uskossa sielu näkee osan maailmanjärjestyksestä.

Usko on myös käsitys siitä, millainen maailman tulisi olla ja kuinka sen tulisi kehittyä. Usko tietää, mitä reittiä ihmisen tulee kulkea voidakseen täyttää Luojan tahdon. Uskon avulla ihminen voi olla osa jotain mittaamattoman arvokasta.

Usko on siis mittaamattomasti suurempi voima kuin inhimillinen vahvuus. Se on osa käsittämätöntä voimaa, joka on yhtä aikaa kaikkialla. Uskossaan vahva henkilö on päättäväinen kuin unissaankävelijä. Kuka pystyisikään vastustamaan häntä, kun hän seuraa suurimman uskon tietä? Hän onnistuu, kun hän uskoo. Häntä vastaan nostettu käsi ei voi kääntää häntä hänen valitsemaltaan tieltä. Häneen tähdätty luoti ei osu häneen, mikäli hän kävelee päättäväisesti valitsemallaan polulla.

Monet eivät voi ymmärtää uskovaa ihmistä, sillä he eivät näe maailmaa samalla tavalla kuin hän. Uskova ei kuitenkaan välitä muiden mielipiteistä. Vahva ei välitä heikkojen herjoista. Usko on avain kaikkiin suuriin saavutuksiin.

Adolf Hitler uskoi asiaansa ja johdatti Saksaa. Hänen uskonsa oli niin vahva, ettei sitä voinut järkiperustein selittää. Uskon tie on meidän kaikkien edessä. Usko ei automaattisesti merkitse mainetta ja kunniaa, mutta se merkitsee silti aina velvollisuuden täyttämistä ja korkeinta onnellisuutta. Uskova ihminen on osa järisyttävää voimaa, joka pitää maailmankaikkeuden liikkeessä. Usko on vahvuus; se voi tehdä asioita, jotka voivat vaikuttaa mahdottomilta. Se on kaikkien tekojen perusta. Kukaan ei voi tehdä mitään ilman uskoa. Kukaan ei voi edes hypätä ojan yli ellei hän usko, että hän pystyy siihen.

Korkein ja tärkein asia henkilössä ei ole tietoisuus tai ymmärtäminen vaan hänen uskonsa. Ihmisen arvo mitataan hänen uskonsa vahvuuden kautta. Saksan valtakunta rakennettiin uskon perustalle. Ensimmäinen puoluekokous valtaantulon jälkeen oli nimeltään ”Uskon voitto”. Valtakunta kasvoi ja tuli suureksi uskon kautta. Se ei enää kasva vain yhden miehen uskosta vaan meidän kaikkien uskosta. Saksa on uskon vuoksi enemmän kuin kansalaistensa summa.

Voi niitä, jotka eivät usko. He eivät edusta luovaa voimaa vaan tuhoa. He ovat valtakunnan tuhoajia. Usko on kuitenkin vahvempi kuin mikään muu voima.

Kohtalo

Me emme usko sokeaan kohtaloon, joka johtaa ihmisiä elämän läpi. Me emme usko, että ulkopuolinen voima suojelee jokaista askelta ja estää meitä esimerkiksi kaatumasta. Me uskomme jumalaiseen tahtoon, joka antaa merkityksen jokaiselle elämälle. Tämä ei tarkoita tasapäistämistä vaan sitä, että jokaisella on oma erityinen tehtävänsä. Sielujemme syvyyksissä me tiedämme, toimimmeko tämän tarkoituksen mukaisesti. Joku voi kutsua esimerkiksi omatunnoksi. Tiedämme, mikä on oikein. Jos epäröimme, ääni sisällämme antaa meille vastauksen ja puhuu jumalallisen tahdon voimalla näyttäen tien, jota meidän pitää kulkea. Tämä tie on kohtalomme.

Jokaisella on yksi oikea tie. Sitä seuraamalla saavuttaa korkeimman onnen, vaikka tämä tarkoittaisi toisinaan köyhyyttä ja kovaa työtä. Toiminta, joka vie loitommalle elämän merkityksestä ja tarkoituksesta, on tappavaa ja syntistä. Synti voi hetken aikaa tuntua hyvältä, mutta lopulta se tappaa.

Sinulla on vapaus päättää mitä tietä tahdot kulkea. Mikään sokea kohtalo ei päätä sitä. Sinä menet tietäsi pitkin. Sinä seuraat sydämesi lakia, se on tie Luojasi luo. Se on tie, joka alkaa ikuisuudesta ja jatkuu ikuisuuksiin. Kuolema on uusi alku. Kaikki on osa valtavaa suunitelmaa, jonka osa voit olla löytämällä oman tiesi. Luomisen ilo elää meissä. Löydämme ilon ja onnen tekemällä työtä. Työ ja elämä vuorottelevat kehon ja sielun valtakunnissa. Kansa ja isänmaa työskentelevät Luojan hyväksi. Samalla he voimistavat yhteistä kansanruumistamme.

Meistä jokaisella on siis oma roolimme suuressa suunnitelmassa. Suunnitelman takana on Luoja, jonka viisautta ihmisjärki ei kykene käsittämään. Kun ymmärrät velvollisuutesi ja kuljet tietäsi, olet vahva. Ymmärrät osasi ja teet minkä pystyt. Mitä ikinä tapahtuukaan sinulle, tulet aina olemaan onnellinen. Kannat Luojaa sydämessäsi. Olet ylittänyt kuolemanpelon. Jos kuolet, elät osana ikuista luovaa voimaa. Meistä jokaisella on oma rooli, mutta saamme itse vapaasti päättää, täytämmekö velvollisuutemme.

jugend [6]

Syntymä ja kuolema

Syntymä ja kuolema ovat yhtä; ne ovat kaksi huonetta, joita yhdistää sama ovi. Yhteen huoneeseen astuminen tarkoittaa toisen huoneen jättämistä. Jossain vaiheessa jokaisen on astuttava kuolemaan. Elämän kiertokulun ymmärtäviä kuolema ei pelota. Sen sijaan syntinen pelkää kuolemaa. Oman syyllisyyden ja alhaisuuden ymmärtäminen kuoleman hetkellä on paljon suurempi rangaistus kuin julminkaan kidutus.

Tuomio ja rangaistus ovat sinussa. Laiminlyöty työ voidaan korvata vain kaksikertaisella aikaansaannoksella. Ihminen valitsee itse, tuleeko hänestä yhteiskunnan rakentaja vai vihollinen. Fyysistä kuolemaa paljon karmeampi kohtalo on tulla yhteiskuntaa tuhoavaksi voimaksi. Tahdotko palvella Luojaa vai paholaista? Syntymä ja kuolema ovat luontevia osia elämän jatkumoa; tärkeintä on, ettet haaskaa elämääsi toimimalla tuhoisasti.

Luonto

Luojan voima on vahvimmillaan luonnossa, eläimissä ja ihmisissä. Rakennukset ovat sen sijaan ihmisten aikaansaannoksia. Ne voivat symboloida Luojaa, mutta lopulta todellinen voima on läsnä elävissä eliöissä. Esivanhempamme menivät metsään löytääkseen tai kunnioittaakseen Luojaa. He tervehtivät hänen nousevaa valoa aamulla. He seisoivat vuorten huipuilla, koska hänen mahtavin luomus, tähtikirkas taivas, oli lähimpänä siellä. Ken uskaltaa väittää, että he eivät olleet lähellä elävää Luojaa? Toiset kansat saattavat hakea suojaa kaupunkien kivimuureista tai etsiä Luojaa luolista. Saksalaisille Luoja merkitsee kuitenkin elämää.

Isiemme usko on säilynyt vahvana meissä. Vielä tänäkin päivänä saksalainen kulkee maaseudun läpi ja liikuttuu kauneudesta, jonka Luoja on antanut hänelle. Hänen vuoriensa huiput antavat vapauden. Hän tuntee ikuisuuden meren keskellä. Virtaava vesi on hänelle ikuisen muutoksen kuva. Hän suojelee metsiä, puita ja kasveja, kuin ne olisivat hänen tovereitaan. Saksalaiset rakastavat eläimiä, vaikka monissa muissa kulttuureissa eläimiä kidutetaan rutiininomaisesti. Hän näkee ja kunnioittaa kaikkea Luojan luomaa, pyhässä maassa, vaeltavassa tuulessa sekä lepattavissa liekeissä. Taas kerran me seisomme vuorten huipuilla, heilutamme soihtuja sekä koemme jotain sanoinkuvaamatonta.

Tehdä asia vain asian itsensä vuoksi

Sinun ei pitäisi tehdä asiaa sen vuoksi, että siitä saa palkkion, vaan mielummin siksi, että asia on tekemisen arvoinen. Menikö saksalainen sotilas sotaan rahan takia? Hän teki sen isänmaalle. Hän, joka pyytää meitä olemaan hyviä ja hurskaita rahan takia, viettelee meitä loitommalle Luojasta. Hän on paholaisen puolestapuhuja, vaikka hän lupaisi meille taivaan. Luoja sen sijaan edustaa kaikkia hyviä tekojamme.

On saksalaista tehdä asia sen arvon takia. Se oli aina ensimmäinen ja suurin palvelus Luojalle Saksassa. Sellaisena se myös pysyy niin kauan kun maamme elää.

Järjestys

Maailma syntyi järjestyksestä. Se on olemassa niin kauan kuin on olemassa järjestys. Se saavuttaa huippukohtansa, kun se on saavuttanut korkeimman järjestyksen olotilan. Saksalaisilla on kyky luoda järjestystä, mikä näkyy myös tehtaissamme, puolustusvoimissamme ja koko valtiossamme. Saksalaisessa järjestyksessä kaikilla on oma paikkansa ja tehtävänsä – olemme kuin osa yhtä ja samaa kehoa.

Saksalaisen järjestyksen voi nähdä pienissäkin yksityiskohdissa.

Se näyttäytyy saksalaisessa kodissa, joka on vertaansa vailla puhtaudessaan ja järjestyksessään. Se näyttäytyy myös saksalaisissa koneissa, jotka toimivat tehokkaammin kuin missään muualla valmistetut. Se näyttäytyy saksalaisissa sotilaissa, joiden aseet ovat tahrattomia ja joiden saappaista ei puutu niittiäkään. Se näyttäytyy SA-miehessä ja Hitler-nuorissa, joiden reput ja kaapit ovat täydellisesti järjestettyjä.

Saksalaiset kasvatetaan ylläpitämään järjestystä järjestyksen itsensä vuoksi. Tahdomme vaalia saksalaista laatua. Lopputulos riippu pienistä asioista. Arvokas kone on käyttökelvoton, jos yksi osa ei ole asennettu oikein. Konekivääri, johon kaikki luottavat, muuttuu käyttökelvottomaksi, jos hiekanjyvä pääsee piippuun. Samaa periaatetta voi soveltaa myös ihmiseen ja yhteiskuntaan.

Rehellisyys

Et saa olla epärehellinen! Sinä olet syntynyt olemaan rehellinen ja pysymään rehellisenä. Kasvosi eivät valehtele, sanasi ovat totta, toimesi ovat selvät ja kestävät kriittisen arvioinnin. Et sano tovereistasi selän takana mitään, mitä et voisi sanoa suoraan hänelle. Jos teet näin, tuhoat yhteisön ja vahingoitat omaa ja toisten kunniaa. Sinusta tulee epärehellinen. Et edes ajattele varastavasi kymmentä penniä toverilta.

Rahan varastaminen on kuitenkin pieni rikos verrattuna siihen, että pilaa toisen ihmisen maineen tämän edes tietämättä siitä. Kunnia on paljon fyysistä omaisuutta arvokkaampaa. Varkaalla on enemmän kunniaa kuin herjaajalla. Ihminen ei voi olla kunniallinen, ellei hän kunnioita muita.

Saksasta on tultava taas maa, jossa voi jättää oven auki yöksi. Saksasta on tultava taas maa, jossa hukattu omaisuus palautetaan ja jossa kansalaiset uskaltavat luovuttaa rahansa tuntemattoman ihmisen hoidettavaksi. Meidän täytyy tehdä loppu kaikelle epärehelliselle käytökselle. Se täytyy puristaa meistä pois. Uudelle saksalaiselle sukupolvelle kunnia on tärkeämpää kuin itse elämä.

99582de953608f33fa8c8b9e3eccda26 [7]

Omaisuus

Kansallisosialistisessa valtiossa ei ole omaisuutta, jolla yksilö voi tehdä mitä ikinä haluaa. Ei ole rajoittamatonta oikeutta omaisuuteen vaan ainoastaan oikeus, jonka omistaja on ansainnut yhteisen hyvän palveluksesta.

Omaisuus on lainaa. Maanviljelijällä on pelto. Se kuuluu hänelle. Ja sen pitäisi kuulua hänelle, koska hänen isänsä ja esi-isänsä ovat viljelleet ja puurtaneet pellolla. Se kuuluu hänelle niin kauan kuin hän viljelee sitä, jotta siitä kasvaa ruokaa muille kansalaisille. Mutta pelto pitää ottaa häneltä pois, jos hän laiminlyö sitä laiskuuttaan.

Saksalaisilla on oikeus omaan asuntoon ja tonttiin, kunhan hän on ansainnut ne. Omaisuus täytyy ansaita rehellisellä työllä. Kunnianhimoinen ja ahkera uudisasukas vasta voitetulla maalla kyntää maata enemmän itselleen ja lapsilleen kuin muille. Onko tämä väärin? Hän ei ainoastaan kasvata viljaa itselleen vaan myös muille.

Varas kavaltaa itselleen omaisuutta, jonka rehelliset ihmiset ovat työllään rakentaneet. Hän ei luo itse mitään vaan parasiitin tavoin käyttää korruptoitunutta yhteiskuntaa hyväkseen. Hänen kaltaisensa ihmiset on häädettävä ulos Saksasta. Kerran Saksan metsät olivat vapaat susista. Samalla tavalla Saksa täytyy vapauttaa niistä, jotka ovat pahempia ja viekkaampia kuin sudet.

Laki ja oikeus

On parempi, että yksilö kärsii lain vuoksi, kuin että ei olisi lainkaan lakeja. Laki kukistaa mielivaltaisuuden, koska kaikki ovat samalla viivalla siihen nähden. Ihmisyksilölle ei ole annettu lupaa harjoittaa korkeinta oikeutta. Mutta laki antaa yksilölle mahdollisuuden arvioida oikeutta ja rangaistusta. Oikeudenmukaisuus ei ole subjektiivinen vaan koko kansaa yhdistävä ajatus. Lain on palveltava kansaa.

Oikeus on valtion perusta. Epäoikeudenmukaisuus tuhoaa sen. Valtio ilman oikeutta on vapaamatkaajien ja ryövärien leikkikenttä. Maanviljelijä, työläinen ja kansalainen tarvitsevat lakia heidän työnsä suojelemiseksi. Laki suojaa kunniaa, elämää, avioliittoa ja omaisuutta. Laki on valtion perusta. Riippumattomat tuomarit varjelevat oikeutta. Poliisi ei ole mielivaltainen käskyttäjä vaan yhteisten ihanteiden varjelija.

Mikään uhraus ei ole liian suuri oikeuden puolesta. ”On parempi, että poikani kuolee, kuin että oikeus katoaisi maailmasta,” sanoi kerran preussilainen kuningas. Me haluamme oikeuden hallita Saksaa taas kerran. Se on veremme mahtava perintö. Perinnön vaalimisen tulisi olla jokaista saksalaista sitova laki. Oikeutta ei ole se, mikä palvelee yksilöä, vaan ennemmin se, mikä palvelee kansaa. Tämä on kansallissosialismin ylin laki, jolle kaikkien täytyy olla uskollisia.

Elämän rakentaminen

Elämä alkaa nuoruudessa. Se saavuttaa korkeimman pisteensä miehessä ja naisessa. Se laskee auringon tavoin vanhuuden myötä. Meidän täytyy nähdä elämä kokonaisuutena, luonnollisena prosessina, joka täydentyy jokaisella hetkellä.

Nuoruus ja vanhuus eivät itsessään ole hyvästä tai pahasta – ne ovat vain osa elämän luonnollista kaarta. Nuoruus on toivoa, vanheneminen tulemista. Nuoruus tarkoittaa mahdollisuuksia hyvään elämään ja suurin tekoihin. Jos nuori pelkää tulevaisuutta, on hänellä huono asenne, joka saattaa johtaa suuren lahjan haaskaamiseen. Nuoren ei ole tarkoitus pysyä nuorena vaan kasvaa mieheksi tai naiseksi. Mies on urhea, voimakas, vakava ja kokenut.

Sekä miehen että naisen elämässä tarjoutuu tilaisuuksia tehdä suuria tekoja. Sen jälkeen, kun suuret taistelut on taisteltu ja kovat työt tehty, ihminen on saavuttanut potentiaalinsa. Iän myötä ihminen pehmenee. Nuoruuden kärsimättömyys ja miehen vahvuus katoavat. Näkökulma laajenee, ja ihminen ymmärtää, mikä maailmassa on arvokasta ja mikä turhaa.

Ihmisen viimeinen ilme suuren taistelun jälkeen ja juuri ennen kuolemaa on aina paras. Se paljastaa hänen elämänsä suuruuden, vastoinkäymiset, uurastuksen, kamppailun, ilon ja tulevaisuuden. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Fredrik II Suuren kuolinnaamiossa – hänen kasvonsa kertovat kaiken! Suuri taistelija voi vanhoilla päivillään nauttia suurta kunnioitusta. Nuorten on aina kunnioitettava vanhuksia.

”Palvelin isänmaatani koko elämäni ajan,” sanoi Bismarck. Hän ansaitsi kaikkien kunnioituksen. Kukaan ei kunnioita sen sijaan ihmistä, joka kertoisi vältelleensä isänmaan palvelemista koko elämänsä ajan.

Jokainen elämän vaihe on hyvä: nuoruus täynnä toivoa, aikuisena voimaa täynnä, vanhana täynnä kunniaa. Meidän on kunnioitettava itseämme suurempia!

 

Lue myös: Mitä on fasismi? [8]