Kristiina Kalliojärvi esittää kirjoituksessaan “Miljardikavallus!” kuinka Suomen eurojäsenyyteen liittymisprosessissa toimittiin vastoin Suomen perustuslakia. Lakia Suomen maksuvälineen muuttamiseksi euroksi ei ole koskaan säädetty, eikä sitä löydy Suomen lakikokoelmasta. Tähän maanpetokselliseen toimintaan osallistuivat muiden muassa yksityishenkilönä Esko Aho (Aholla ei ollut pääministerinä kansan antamaa mandaattia) ja nykyinen istuva presidentti Sauli Niinistö.
Miljardikavallus!
Jäljempänä esitetään 5 kysymystä lainsäädännästä eurojäsenyyttä koskien, selvyyden vuoksi vastausten kanssa:
1. Milloin laki Suomen maksuvälineen muuttamisesta euroksi ja liittymisestä euroalueeseen säädettiin?
Oikea vastaus: Ei milloinkaan.
2. Mitä tuossa laissa lukee?
Oikea vastaus: Ei mitään. Sellaista lakia ei ole säädetty, eikä sellaista lakia löydy Suomen lakikokoelmasta.
3. Mitä perustuslakivaliokunta lausui lakiehdotuksesta euroon siirtymisestä?
Oikea vastaus: Ei mitään. Koska euroon siirtymistä, (vastoin Suomen perustuslakia, jonka mukaan Suomen rahayksikkö on markka) ei koskaan käsitelty perustuslakivaliokunnassa.
4.Ketkä äänestivät tuon lain hyväksymisen puolesta?
Oikea vastaus: Ei kukaan. Olemattomasta laista jota ei ole edes valmisteltu, on mahdotonta äänestää.
5. Milloin tuo äänestys pidettiin?
Oikea vastaus: Ei koskaan. Kuten edellisen kohdan vastauksestakin käy ilmi.
Suomessa on lailla säädetty jopa siitä, missä ja milloin sinun täytyy pitää koirasi kytkettynä. Miten on mahdollista menetellä niin, että jonkin asian, josta ei ole olemassa minkäänlaista lakia, perusteella voidaan siirtää kymmeniä miljardeja euroja Suomen vero- ja lainarahoja ulkomaisille toimijoille?
Koska se ei ole, eikä siis voi olla, koska lakia siitä ei ole, laillinen menettely, on vain yksi vaihtoehto: se on laitonta.
Koska se on laitonta, sille on olemassa selvä laillinen termi:
Kyseessä on KAVALLUS.
”Miljardien eurojen kysymys: mihin perustuu ‘eurojäsenyytemme’”?
Se perustuu, vain ja ainoastaan, Esko Ahon, oman kehaisunsa mukaan lukematta, sutaisemaan allekirjoitukseen Maastrichtin sopimukseen vuonna 1992. Sillä Esko Aho sitoi Suomen Euroopan unionin liittovaltiokehitykseen, mm. valuuttaunioniin.
[1]Mikä tässä on kaikkein omituisinta? Aivan: vuonna1992! Suomi ei ollut EU:n (silloin EY) jäsen. Edes jäsenhakemusta ei oltu jätetty.
Itse asiassa kaikki puolueet, Kokoomusta lukuun ottamatta, olivat ennen vaaleja luvanneet, ettei hakemusta tulla jättämään tulevan vaalikauden aikana. Keskustan vaalivoitto perustui nimenomaan siihen, että Keskusta esiintyi suurista puolueista selkeimpänä EU:n vastustajana.
Tästä teosta lähtien ovat meidän maanpetokselliset päättäjämme kuitenkin käyttäneet tätä kansan selän takana tehtyä, maanpetoksellista, ilman kansan mandaattia tehtyä allekirjoitusta pitävänä sitoutumisena kaikkeen EU kehittämispolitiikkaan.
Meillä on puhuttu esimerkiksi valelääkäreistä. Tuomioitakin on muistaakseni annettu. Olisiko tässä tapauksessa syytä puhua valepääministeristä? Minä väitän, saatavilla olevan todistusaineiston perusteella, että Maastrichtin sopimusta ei allekirjoittanut pääministeri Esko Aho, sillä siihen hän olisi tarvinnut kansan ja eduskunnan mandaatin, vaan yksityinen kansalainen Esko Aho.
Tästä teosta lähtien ovat päättäjämme käyttäneet tätä kansan selän takana, ilman kansan mandaattia tehtyä allekirjoitusta pitävänä sitoutumisena kaikkeen EU kehittämispolitiikkaan. Allekirjoittamalla Maastrichtin sopimuksen Esko syyllistyi maanpetokseen.
“Toiset ovat sittemmin tehneet itsestään osallisen tuohon maanpetokseen.”
Uskomattominta ja kauhistuttavinta on, että yksi heistä on Suomen nykyinen presidentti.
Varatuomari Sauli Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994. Hän kertoi, että markasta ei vielä näillä päätöksillä luovuta, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä – vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite.
Nämä Niinistön tekemät harhautukset kirjattiin ja liitettiin virallisiin eduskunnan asiakirjoihin (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) sekä myös äänestäjille lähetettyyn tiedotteeseen. Osa eduskuntaa ja useimmat suomalaiset äänestäjät uskoivat tämän väitteen.
Kun kansa ja sen jälkeen eduskunta oli harhautettuna äänestänyt EU-jäsenyyden hyväksymisen puolesta, niin näiden äänestyksien jälkeen Sauli Niinistö – tällä kertaa oikeusministerin ominaisuudessa – sanoikin, että eurosta päätettiin jo EU-jäsenyysäänestyksessä, eikä siitä tarvitse tehdä erikseen lakialoitetta.
Tämän Niinistön tekemän järkyttävän teon vahingot nousevat Suomen kansalle tässä vaiheessa mahdollisesti jopa kymmeniin miljardeihin euroihin, tulevaisuudessa jopa satoihin miljardeihin euroihin. (Seppo Hauta-aho Uusi Suomi Puheenvuoro 2013)
Sauli Niinistö valehteli 2018 presidentinvaalin suorassa tv-lähetyksessä.
Sauli Niinistöltä kysyttiin Ylen presidenttivaalitentissä kantaa Paavo Väyrysen väitteeseen, että Suomi vietiin perustuslain vastaisesti euroon. Tuossa prosessissahan Niinistön toimi kaksoisroolissa: ensin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana vuonna 1994, kun valiokunta antoi lausunnon EU-liittymissopimuksesta, vakuuttaen ettei päätös eurosta vielä sisältynyt sopimukseen ja sitten Lipposen hallituksen ministerinä keväällä 1998 esittäen täysin vastakkaisen kannan.
Niinistö katsoi hyväksi kääntää tämän kysymyksen leikiksi.
Niinistö vastasi ensin, ettei hän yksin Suomea euroon vienyt, mikä jäikin sitten ainoaksi totuudenmukaiseksi lauseeksi tässä Niinistön vastauksessa. Aivan ilman tinahattuja: kysymyksessä oli tosiaankin useamman ihmisen salaliitto, pienen eliittipiirin tieten tahtoinen päätös kävellä kansanvallan ja Suomen lain yli.
Sen jälkeen Niinistö koittikin sitten kuitata asian huumorilla:
– Oli siinä jotain kavereitakin: hallitus ja 135 kansanedustajaa.
Valhe nro.1. Tai jos oikein armollisia ollaan : saivartelu nro:1.
Niinistö väitti myös, että hallituksen menettelytapa oli perustuslain mukainen. Valhe nro.2.
Presidentti Niinistö myös väitti Suomen hyötyneen eurosta taloudellisesti. Valhe nro.3. Toimittajan huomauttaessa, että ekonomistien mielipide on päinvastainen, Niinistö vastasi ainoastaan:
– Sitten se on viisaampi kuin minun mielipiteeni.
Tarkemmin ajatellen myös tuo lause on katsottava täysin totuudenmukaiseksi.
Suomeen perustuslakiin oli kirjattu Suomen rahayksiköksi markka. Oli muuten vielä vuosia tämän kohtalokkaan europäätöksen jälkeenkin.
Perustuslakia on mahdollista muuttaa vain ja ainoastaan perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Ei niin kuin tuolloin tehtiin: Lipposen hallitus toi euro-asian eduskuntaan pelkästään hallituksen tiedonantona. Tässä tiedonantoäänestyksessä 17.4.1998 äänestettiin siitä, astuvatko valmiina olevat EU-säädökset voimaan, samalla äänestäen hallituksen kaatumisesta tai jatkosta.
Toisin sanoen nuo Niinistön mainitsemat 135 kansanedustajaa ynnä hallituksen ministerit äänestivät, paitsi tapahtuneeksi ilmoitetun tosiasian hyväksymisen, myös oman kansanedustajan/ministerin pestinsä varman jatkumisen puolesta.
Kalliisti maksettuja tilipusseja.
Istuva presidentti ja tuolloin myös presidenttiehdokas siis valehtelee kansalle häpeämättömästi suorassa televisiolähetyksessä. Miksi toimittajat tai ennen kaikkea oikeusoppineemme eivät millään lailla puutu näihin ilmiselviin valheisiin, vaan joko vaikenevat kahdella kielellä tai yhtyvät kuorossa lausuntaesitykseen herra presidentin kanssa. (Kristiina Kalliojärvi Uusi Suomi Puheenvuoro 2018)
Nyt ollaan sitten osallistumassa satojen miljardien ”elvytyspakettiin” samoihin maanpetoksellisiin tekoihin ja harhautuksiin vedoten. Ja edelleen sekä media, että oikeusoppineet vaikenevat melkein rikkumattomana rintamana.
Me tarvitsemme kansan rikostuomioistuimen.
Kristiina Kalliojärvi