Jäljempänä osittain referoimamme artikkeli perustuu Islam Radiossa [1] julkaistuu kirjoitukseen Benjamin Freedman: Juutalaisten ylivallan kannattajista pois loikannut, osa 2 [1]. Alla olevassa kuvassa esiintyvät miehet varoittivat maailmaa muukalaisvallasta (eli juutalaismafian vallasta ref. huom.), joka nyt on johtanut Yhdysvallat loputtomaan sotaan Israelin puolesta Lähi-idässä. Vasemmalta oikealle: George S. Brown, senaattori J. William Fulbright sekä entinen sionistiagentti Benjamin H. Freedman.
Johdannoksi
Kirjoituksessä käsitellää muiden muassa ensimmäiseen maailmansotaan liittyviä ratkaisevia syitä, joiden voimakkaina taustavaikuttajina paljastuvat juutalaiseliittiin (kirjoituksessa sionistijuutalaiset) kytkeytyvät toimijat, kuten esimerkiksi Rothschildin finanssidynastia, Maailman sionistijärjestön johtaja Chaim Weizmann, Sokolow ja erilaiset juutalaisjärjestöt. Kirjoituksessa kuvataan ne ratkaisevat tekijät, joiden kautta juutalaiseliitti mahdollisti myöhemmin syntyvän terroristivaltion Israelin toteutumisen, mihin ensimäisellä maailmansodalla oli ratkaiseva vaikutus. Nykyisin juutalaiseliitin maailmanvalta on melkein totaalinen. Kansainvälinen velkarahajärjestelmä [2] on syövyttänyt melkein kaikkien maailman valtioiden talouden loputtomaan vararikkoon, ja riippuvaiseksi velkarahajärjestelmästä, henkinen huonovointisuus on yleistä ja mieltä myrkyttävät kasvatusmetodit sekä viihde, estävät sielujen kehittymisen, Lähi-idän [3] poliittinen tilanne on täysin riekaleina ja Irania [4], joka on vielä alueen itsenäinen valtio, uhkaa kansainväliset sanktiot sekä Yhdysvaltojen ja Israelin kasvava painostus. Juutalaiseliitin [5] masinoiman koronahysteria kautta suurin osa maailman väestöstä ollaan rokottamassa globaalien lääkekorporaatioiden kehittämillä ruiskeilla, joiden seuraukset ihmiskunnalle ovat täysin arvaamattomat. Lisäksi kolmas maailmansota saattaa syttyä milloin tahansa sionistisen Yhdysvaltojen ja Kiinan konfliktin kautta.
Markku Juutinen
Miksi kongressi on kiero, hullu, tai molempia?
[6](Omajulkaisu, New York, 1975) Benjamin H. Freedman
League for Peace with Justice in Palestine -järjestön perustaja (1946)
Benjamin Freedman oli käyttänyt suurimman osan elämästään ja varoistaan kirjoittamiselle ja tutkimukselle, mitkä liittyivät ensimmäisen ja toisen maailmansodan syiden selvittämiseen. Freedman uskoi löytäneensä nämä syyt. Jo tuolloin katsottiin, että ei ole aikaa hukattavissa, sillä kolmannen maailmansodan uhka oli jo tuolloin todellinen. Kirjoittajan toimet saadakseen tietonsa kongressin käyttöön kohtasivat ankaraa vastustusta niiden toimesta, jotka olivat silloin Yhdysvaltojen poliittisista vaikeuksista vastuussa.
Nämä uhkatekijät sai kirjoittajan kertomaan amerikkalaisia mahdollisesti uhkaavasta vaarasta. Vaara oli, ja on edelleen, uhka kaikelle, jota he pitävät tärkeänä. Jäljempänä esitetyt faktat paljastavat salaliiton, joka johdatti Yhdysvallat ensimmäiseen sekä toiseen maailmansotaan. Vielä on aikaa pysäyttää kolmas maailmansota – jos 200 miljoonaa amerikkalaista käyttävät voimaansa.
Tämän kirjoituksen paljastukset selvittävät, miten kongressi häpäisi Yhdysvaltoja hyväksymällä lahjonnan ja kiristyksen, jotka ovat vastuussa meitä tänään uhkaavasta kriisistä. Kongressilla ei ollut koskaan mitään oikeutta tehdä Yhdysvalloista kuuden sadan tuhannen sionistimurhaajan ja varkaan liittolaista, jotka laittomasti siirrettiin Palestiinaan ja jotka toukokuun 14. päivänä 1948 ”julistivat” aseistetun kansannousunsa, joka sai aikaan ”Israelin valtion”. Kongressilla ei ollut perustuslaillista valtaa avustaa näiden rikollisten maan alkuperäisen krisityn ja islamilaisen väestön, jonka esi-isät olivat asuneet maassa yli 17 sukupolven ajan, ryöstöretkeä ja ryöstösaaliistaan kiinnipitämistä 74 miljardilla dollarilla. Suurin osa amerikkalaisista ei tajua, että tämä 74 miljardia maksetaan heidän kovalla työllä ansaituista verovaroistaan. Jos tämä valtava summa olisi pidetty Yhdysvalloissa ja käytetty USA:n kansalaisten hyväksi, olisivat korkeat elinkustannukset huomattavasti matalammat sekä työttömyys saattaisi olla olematonta. Kongressin on täytynyt olla kiero, hullu tai molempia tukiessaan Palestiinan valtausta ja miehitystä sitten toukokuun 14. päivän 1948, jota sionistit ovat harjoittaneet (joista suuri osa ei ollut koskaan aiemmin edes käynyt tässä maassa); jotka käyttivät miljoonia dollareita levittäen maailmalle Suurta valhettaan, että heidän Palestiinan laiton valtaamisensa oli ”Jumalan valitun kansan palaaminen heidän Luvattuun maahansa”.
Tuolloin kirjoittajan eli Freedmanin tietoon on tullut, että United Jewish Appeal (UJA) oli jälleen aloittanut vuotuista 600 miljoonan dollarin keräyskampanjaansa. Samanlaisten kampanjojen tarkoituksena on ollut haravoida lahjoituksia maan kahdelta sadalta miljoonalta ei-juutalaiselta. Yleensä lahjoitukset ovat olleet avokätisiä, sillä ihmiset pelkäävät ”antisemiitiksi” leimautumista mikäli he kieltäytyisivät. Myös vuosittainen ”Israel-obligaatioiden” myynti oli aloitettu. ”Israel-obligaatioiden” myynti tulee tarjoamaan toiset 800 miljoonaa dollaria niin kutsutulle ”Israelin valtiolle”. Suuri osa tästä summasta tulee juutalaisten kanssa asioivilta ei-juutalaisilta yrityksiltä. Yritykset kilpailevat ”obligaatioiden” ostossa, toivoen erityiskohtelua. Kongressi oli päättänyt myöntää Israelille avustuksia ensin 2,3 miljardia heti ja lisäksi 5 miljardia seuraavan kolmen vuoden aikana, yhteensä siis 7,8 miljardia dollaria. Tämän summan kattamiseksi nostetut verot ovat luonnollisesti lisänneet kahden sadan miljoonan veronmaksajan amerikkalaisen elinkustannuksia. Kongressin täytyy olla kiero, hullu tai molempia ottaessaan omalta armeijaltaan uudet aseet ja lahjoittaessaan ne Israeliin luomalla vaarallisen tilanteen Yhdysvaltain kotipuolustukselle. Tämä salainen amerikkalaisten aseiden vieminen salli niin kutsutun ”Israelin valtion” uusia hyökkäyksensä Egyptiä ja Syyriaa vastaan.
Kongressin täytyi olla kiero, hullu tai molempia, kun se ei tajunnut, että silloinen lama Yhdysvalloissa johtui maailman väestön kahden kolmasosan päätöksestä olla ostamatta mitään Yhdysvalloista tehtyä, jota ilman he pystyivät pärjäämään jonkin aikaa. He eivät hanneet tarjota USA:lle enempää rahaa annettavaksi niin sanotulle ”Israelin valtiolle”.
Kongressin täytyi olla kiero, hullu tai molempia häpäistessään Amerikkaa pakottamalla äänestyksen Yhdistyneissä kansakunnissa (YK), joka eristi USA:n niin, että sen kanssa on samassa leirissä vain Dominikaaninen tasavalta, Bolivia ja niin kutsuttu ”Israelin valtio”. Kun tuo äänestys pidettiin YK:ssa siitä, kutsutaanko edustajia Palestiinan kristityistä ja muslimeista selittämään heidän näkemyksiään niistä epäoikeudenmukaisuuksista, joista he ovat kärsineet viimeiset 26 vuotta, USA:n edustaja kieltäytyi liittämästä USA:ta muihin 95 Euroopan, Aasian, Afrikan ja latinalaisen Amerikan maan joukkoon, jotka äänestivät sen puolesta, että Palestiinan kristittyjen ja muslimien edustajia kutsuttaisiin ilmaisemaan näkemyksiään YK:n.
Kongressin täytyi olla kiero, hullu tai molempia raivostuttaessaan koko islaminuskoisen maailman Yhdysvaltoja vastaan. Kongressi ei ymmärtänyt, että koko läntisen maailman täytyy nojata Lähi-idän öljyyn monien vuosien ajan. Lähi-idän valtioilla on arvioiden mukaan yli 850 miljarin barrelin öljyvarannot. USA:lla, Kanadalla, Meksikolla, Venezuelalla, Ecuadorilla ja Argentiinalla on yhteensä vain 80 miljardin barrelin varannot. USA:lla on vain 36 miljardin barrelin öljyvarannot.
New York Times julkaisi 8.8.1975 sivulla 2. artikkelin, jonka otsikko oli The Israel Lobby in Washington Is Small and Effective. Artikkelissa kuvattiin, sitä kuinka alle viiden prosentin vähemmistö, joka koostuu juutalaista syntyperää olevista naturalisoiduista (tässä tapauksessa kansalaisuuden saaneet) maahanmuuttajista, kontrolloi kongressia. He käyttivät painostusta kongressin jäseniä kohtaan, joihin he pitävät jatkuvasti yhteyttä. He vaikuttavat heihin, jotta he äänestäisivät suotuisasti sellaisen lainsäädännön puolesta ”jolla on merkitystä Israelin eduille” kuten New York Times -lehden artikkelissa myönnettiin.
New York Timesin artikkeli listaa ne 18 järjestöä ympäri Yhdysvaltoja, joiden jäsenistö pitää jatkuvasti yhteyttä kongressiin sen käsittelyä odottavan lainsäädännön suhteen, joka vaikuttaa niin kutsuttuun ”Israelin valtioon”; järjestöt ovat: The American Jewish Committee, The American Jewish Congress, B’nai B’rith Anti-Defamation League, Jewish War Veterans, B’nai B’rith International, National Jewish Welfare Board, National Council of Jewish Women, Jewish Community Council, Union of American Hebrew Congregations, Institute for Jewish Policy Planning and Research, National Conference on Soviet Jewry, Zionist Organization of America ja B’nai B’rith Women.
200 miljoonaa amerikkalaista on myös kasvotusten sen tosiasian kanssa, että massamedia on saman vähemmistön omistuksessa ja kontrollissa. Tämä tarkoittaa sanomalehtiä, aikakauslehtiä, elokuvia, radiota, televisiota, teatteria ja kirjoja. Tällaisen joukkotiedotusvälineiden kontrollin vuoksi useimpien ruohonjuuritason 200 miljoonasta amerikkalaisesta on mahdotonta kyseenalaistaa sen totuudenmukaisuutta, jota heille jatkuvasti esitetään. Tätä valaisee heidän Suuri valheensa, että juutalaiset ovat ”Jumalan valittu kansa, joka palaa Luvattuun maahansa”. Tätä juutalaisvaltaa kuvastaa silloinen tapaus, missä senaattori J. William Fulbright puhui 18 miljoonalle kuuntelijalle Meet the Press –ohjelmassa ja vastasi Israelia koskevaan kysymykseen, että asialle ei voi tehdä mitään koska yli 80 prosenttia senaatista on juutalaisten kontrollissa, käytännössä juuri näillä sanoilla. Oltuaan 32 vuotta kongressissa lähinnä ulkomaansuhteiden komitean puheenjohtajana, hän hävisi eräälle tulokkaalle esivaaleissa muutamaa kuukautta myöhemmin eikä häntä valittu enää kongressiin.
Kun kenraali George S. Brown, Yleisesikunnan puheenjohtaja, joka oli sotilasasioissa toiseksi korkein heti presidentti Fordin jälkeen, ilmaisi huolensa oikeustieteiden opiskelijoiden edessä Duken yliopistossa Israel-lobbareista Washingtonissa, hän ilmaisi monen noiden 200 miljoonan ruohonjuuritason amerikkalaisen mielipiteen. Kenraali Brown on älykäs ja korkeamoraalinen sotasankari. Hänet mustamaalattiin ja häpäistiin ja pakotettiin pyytämään anteeksi lausuntoaan Duken yliopiston opiskelijoiden edessä sekä vetämään se takaisin. Presidentti Ford moitti häntä.
Israel-lobbarit saivat 76 senaattoria taivutettua allekirjoittamaan kirjeen presidentti Fordille, jossa vaadittiin, että USA jatkaa tukeaan niin kutsutulle ”Israelin valtiolle”. Senaattoreita, jotka kieltäytyivät allekirjoittamasta tuota kirjettä, uhkailtiin, taivuteltiin ja mustamaalattiin Washingtonin Israel-lobbareiden toimesta. Kongressiedustaja John R. Rarick menetti paikkansa kongressissa silloisissa vaaleissa, koska hän kannatti sellaista politiikkaa Yhdysvalloille sopivaksi Lähi-Idässä, joka olisi perustunut pelkästään kansallisiin etuihin.
Demokraattisenaattori puhui artikkelissa Israel-lobbareista: ”He voivat toimittaa ääniä ja kontrolloivat suurta osaa kampanjalahjoituksista – siksi en voi kertoa nimeäni tai kuolen. Se on vahvin eturyhmä. Se ei laimenna voimaansa ajamalla useita asioita. Monet kongressin jäsenet vihaavat sitä, mutteivät tunne pystyvänsä tekemään asialle mitään. Tämä eturyhmä haluaa kongressin ajattelevan Israelia eikä mitään muuta. He eivät halua mitään itsenäistä ajattelua. Viime keväänä tämä eturyhmä kasasi 76 senaattoria allekirjoittamaan vetoomuksen Israelin puolesta. Monet sanoivat, etteivät uskalla jättää allekirjoittamatta vaikka olisivat halunneetkin. Jotkut sanoivat, etteivät enää koskaan allekirjoita sellaista vetoomusta, mutta tiedän, että he olisivat taas aivan yhtä peloissaan ja kirjoittaisivat nimensä jälleen, mutta älä kerro nimeäni lainauksessa.”
Kaikki mitä on tapahtunut aikaisemmin mitä tulee ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan ja kolmannen maailmansodan välittömään uhkaan, on suoraa seurausta juutalaisen Rothschildin finanssidynastian epäonnistumisesta vuonna 1908 Lontoossa saada brittiläiselle imperiumille ottomaanien valtakunnalta ensin mainitun himoitsema oikeuden hyödyntää heidän luonnonvarojaan. Heitä kiinnosti etupäässä kolme hyötyä: Öljy, kemikaalit ja lyhempi reitti Kauko-itään brittiläisen lipun alla. Suezin kanava oli luovutus, joka saatiin Egyptin hallituksen Ferdinand de Lesserpsiltä Suez Canal Companylle, joka oli organisoitu ja rahoitettu Pariisissa. Rothschildit olivat kiinnostuneita Lähi-idän öljyvaroista, jotka olivat elintärkeitä Iso-Briannian jatkamiselle johtavana maailmanvaltana. Iso-Britannian kontrolli hiilikaivoksista maailmanlaajuisesti oli taannut sille johtoaseman maailmassa, mutta öljyä polttavat laivat olivat nopeasti korvaamassa hiiltä polttavat alukset. Iso-Britannialla ei ollut öljyvarantoja yhdessäkään siirtomaassaan ja se etsi öljyvaroja Lähi-idän arabiprovinsseista, jotka kuuluivat ottomaanien valtakunnalle, saadakseen öljyä laivoihinsa.
Arabiaa puhuvat ottomaanien keisarikunnan osat, Saksan tappion jälkeen ensimmäisessä maailmansodassa, jaettiin Lähi-idän valtioiksi, kuten niitä nykyään kutsutaan. Saksa oli auttanut ottomaanien valtakunnan asevoimien jälleenrakentamisessa niiden Krimin sodassa Venäjälle kärsimän tappion jälkeen. Tämä johti suurenmoiseen ystävyyteen Saksan keisarin ja ottomaanien valtakunnan sulttaanin välillä, joka antoi vuonna 1908 Saksalle luvan käyttää ottomaanien valtakunnan luonnonvaroja. Tämän oikeuden käsittävä alue levittäytyi Konstantinopolista aina Basraan (Kuwaitissa) Persianlahdella.
Kun tästä sopimuksesta ilmoitettiin, Rotschildin perheen jäsen Lontoossa vieraili Berliinissä ja neuvotteli Saksan kanssa viidenkymmenen prosentin korkoa vastaan, tarjoten 100 miljoonaa dollaria Saksalle. Saksa kieltäytyi tarjouksesta. Epäonnistuminen tämän etuoikeuden turvaamiseksi ottomaanien valtakunnalta 50 prosentin korkoa vastaan Saksalle johti siihen, että Rothschildit alkoivat ajaa ensimmäistä maailmansotaa. Iso-Britannia solmi Kolmoisliiton vuonna 1903 salaisella sopimuksella Ranskan ja Venäjän kanssa. Iso-Britannia tarjosi Ranskalle tästä hyvästä Alsace-Lorrainen alueen palautusta, jonka tämä oli menettänyt Saksalle ranskalais-preussilaisessa sodassa. Venäjälle Iso-Britannia lupasi Konstantinopolin lämpimänvedensatamaksi kunhan ottomaanien valtakunta on kukistettu, joka taas oli Saksan liittolainen ensimmäisessä maailmansodassa.
Iso-Britannia epäonnistui saksanvastaisessa sodanlietsonnassaan 1907 ja 1911, mutta sai haluamansa vuonna 1914. Vuoteen 1916 mennessä Ranska ja Venäjä eivät enää kyenneet jatkamaan sotaa. Iso-Britannia jäi yksin Saksaa vastaan. Saksan sitä vastaan käymä sukellusvenesota oli eristänyt sen muusta maailmasta. Ei kestänyt kauaa kun Iso-Britannialla ei enää ollut ruokaa väestölleen tai ammuksia joukoilleen Ranskassa. Kesään 1916 mennessä Iso-Britannia harkitsi vakavasti antautumista Saksalle. Saksa oli innokas solmimaan rauhan ja omistamaan huomionsa vuonna 1903 saamalleen etuoikeudelle ottomaanien valtakunnan sulttaanilta.
Saksa antoi Iso-Britannialle löyhät antautumisehdot. Saksa ei vaatinut sotakorvauksia, ja tarjoutui palauttamaan valtaamansa maat ja vallattujen maiden itsenäisyyden.
Niiden päivien aikana, jolloin Iso-Britannia oli päättämässä hyväksyisikö vai torjuisiko se Saksan antautumisehdot, Chaim Weizmann, Maailman sionistijärjestön johtaja, ehdotti Britannian sotakabinetille, että ottaen huomioon Iso-Britannian lupauksen Palestiinan luovuttamisesta ”maailman juutalaisille”, he toisivat USA:n sotaan Iso-Britannian liittolaisena. Britannian sotakabinetti hyväksyi tarjouksen ja niin syntyi Balfourin julistus, jossa sanotaan Iso-Britannian tukevan juutalaisten vaateita Palestiinaan.
Vilpitön totuus Balfourin julistuksen alkuperästä on peräisin Samuel Landmanilta vuodelta 1936 teoksesta Great Britain, the Jews, and Palestine. Landman oli asemassa, jossa hän tiesi enemmän Balfourin julistuksen alkuperästä kuin kukaan maailmassa. Landman oli tunnettu englantilainen sionisti sekä Iso-Britannian sionistineuvoston kunniasihteeri 1912, The Zionist-lehden päätoimittaja 1913–1914 sekä ensimmäisen maailmansodan aikana julkaistujen The History of Zionism ja Zionism, Its Organization and Institutions-pamflettien kirjoittaja. Vuodesta 1917 aina vuoteen 1922 hän oli Zionist Organizationin neuvottelija ja sihteeri. Maaliskuussa 1936 hän nautti kaikkien merkittävien juutalaisten luottamusta The New Zionist Organizationin laillisena neuvonantajana.
Herra Landmanin selitys juutalaisten esittämästä roolista Yhdysvaltain tuomisessa ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1917 ei jätä mitään mielikuvituksen varaan. Herra Landmanin selitys palvelee monien asioien paljastamisessa, joista ei tiedetty ennen vuotta 1936, koskien Rothschildien salaliittoa hankkia Lähi-idän öljyn hallinta. Kirjassaan Great Britain, the Jews, and Palestine herra Landman sanoo:
”Kun Balfourin julistus syntyi sotaministeriössä, käsiteltiin ulkoministeriössä, ja nyt pannaan toimeen siirtomaavirastossa, on varmaan hyvä kerrata tapahtumat, jotka johtivat tähän mandaattiin.”
”Balfourin julistuksen synnyttämisessä avustaneita oli vähän… sodan alkuvuosina sionistijohtajat tri. Weizmann ja herra Sokolow pyrkivät kovasti saamaan sotajohdon myönteisiksi sionistiaatteelle… todellinen alkuunpanija oli James A. Malcolm… vuoden 1916 kriittisinä päivinä ja Venäjän sodasta irrottautumisen ollessa käsillä juutalaiset kokonaisuutena olivat tsaarin hallitusta vastaan ja toivoivat Saksan, mikäli se voittaisi, antavan tiettyjen olosuhteiden vallitsessa heille Palestiinan…”
”Monia yrityksiä tuoda Amerikka sotaan vaikuttamalla juutalaisten mielipiteeseen tehtiin ja tyrittiin… Herra James A. Malcolm, joka oli jo tietoinen Saksan sotaa edeltäneistä toimista saada jalansija Palestiinassa sionistijuutalaisten kautta… ja joka tiesti, että herra Woodrow Wilson, hyvistä ja riittävistä syistä, luotti sionistin ja Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarin Brandeisin neuvoihin… otti spontaanisti aloitteen itselleen vakuuttaa aivan ensimmäiseksi Sir Mark Sykes, sotakabinetin alivaltiosihteeri… että paras ja ehkä ainoa tapa, joka osoittautuikin sellaiseksi, saada Amerikan presidentti tulemaan sotaan oli turvata sionistijuutalaisten yhteistyö lupaamalla heille Palestiina… ja näin värvätä ja mobilisoida edelleen ilman epäilysten heräämistä Amerikan ja muun maailman sionistijuutalaisten vaikutusvaltaiset voimat liittoutuneiden puolelle ’quid pro quo’ -sopimuksen pohjalta…”
”Sionistijohtajille annettiin käyttöön suora kaapeliyhteys sotaministeriöstä, ulkoministeriöstä ja Britannian lähetystöistä jne. …kertoa ilouutiset tovereilleen ja järjestöilleen Amerikkaan ja muualle, ja täten muutos virallisessa ja julkisessa mielipiteessä, kuten se joka heijastui Amerikan lehdistössä liittoutuneiden puolelle tuloa sodassa kohtaan, oli sekä tyydyttävä että erittäin nopea…”
”Balfourin julistus oli professori H. M. V. Temperleyn sanojen mukaan ’selkeä sopimus brittihallituksen ja juutalaisten kesken’… pääaiheena juutalaisilla oli siihen aikaan heidän sionistijärjestönsä johtajien tarkoitus auttaa presidentti Wilsonin tuomisessa liittoutuneiden avuksi… ja sionistijohtajien vaatimuksesta.”
”Se tosiasia, että se oli juutalaistoimijat toivat Yhdysvallat mukaan sotaan liittoutuneiden puolelle, on vaivannut saksalaisia – erityisesti kansallissosialisteja – siitä asti, ja on varmasti ollut osasyy sille huomionarvoisuudelle, mikä antisemitismillä oli kansallissosialistien ohjelmassa…”
[7]Lopuksi
Jatkoa yllä esitetylle juutalaiseliitin ratkaisevalle vaikutukselle ensimmäisen maailmansodan tapahtumille ja ”Israelin valtion” syntymiselle paljastetaan artikkelissä Miksi kongressi on kiero, hullu, tai molempia? [1] (osa 3), joka julkaistaan myös täällä Magneettimediassa lähiaikoina.
Toimitus
Lähteet
http://islam-radio.net/finish/power/freedman.htm [1]
https://www.dw.com/en/debate-over-monetary-system-grows/a-18100679 [2]
https://www.bloomberg.com/news/articles/2018-05-10/can-putin-stop-israel-and-iran-going-to-war [3]
———
Islam Radio: http://islam-radio.net/ [8]