Otsikon kysymys on tietysti retorinen. Tammikuun loppu on aina pakkosyötön aikaa. Itseinhoa, kulttuurimasokismia ja valkoista häpeää ei yksinkertaisesti voi väistää. Sanoma- ja ilmaisjakelulehdet olisi poltettava, tietokone vasaroitava säpäleiksi ja radion äänisaasteelta suojauduttava korvatulpin. Ehkä kuonaa ei edes pitäisi yrittää vältellä. Mieluummin sitä tulisi analysoida.
27.1. on venäjänjuutalaisen kommunistin ja sadistisesta propagandastaan tunnetun Ilja Ehrenburgin syntymäpäivä. Ehrenburg poti patologista vihaa ei-juutalaisia kulttuureita ja etenkin saksalaisia vastaan. Hänet muistetaan parhaiten rasistista väkivaltaa ihannoivasta veriherkuttelusta nimeltä ”Tapa”:
”Älä laske päiviä, älä peninkulmia. Muista vain yksi asia, tappamiesi saksalaisten määrä. Tapa saksalainen, huutaa äiti. Tapa saksalainen, pyytää lapsi. Älä epäröi. Älä luovuta. Tapa!”
Ehrenburgin mukaan saksalaisia ei tulisi kohdella kuin ihmisiä. Kaikki, mikä kiihottaisi murhaamaan juutalaisen Ehrenburgin inhoaman kansan jäseniä, oli oikeutettua. Tulisi valehdella, jotta saksalaisia tapettaisiin lisää. Tulisi levittää huhuja, jotka saisivat kansan murhatuulelle. Pitäisi tehdä propagandaa, joka konkretisoituisi joukkoteurastuksina.
[1]Onkin hauska yhteensattuma, että 27.1. on myös ”vainojen uhrien muistopäivä [2]”. Tietenkään valtamedia ei käsittele merkkipäivänä mitään muita vainottuja ryhmiä kuin juutalaisia. Eivät valtiomiehet mene 27. päivä mustalaisleirille vaan synagogaan. Ei silloin muistella Itä-Karjalan etnisiä puhdistuksia vaan vaaditaan lisää rahaa Israelille ja juutalaisille lobbausjärjestöille. Tänä vuonna erityistä pontta raha [3]– ja lakiuudistusvaatimuksille [4] antoivat Pariisin tapahtumat. Juutalaiset, jotka ovat maailman rikkain vähemmistö, ovat valitelleet rahanpuutettaan ja kasvaneita turvallisuusmenoja eri puolilla Eurooppaa. Eivätkö veroja maksavat gojim-kansat ymmärrä, etteivät Yhdysvaltojen ja Saksan vuotuiset miljardilahjoitukset Israelille yksinkertaisesti riitä kattamaan juutalaisten turvallisuuskustannuksia? Tarvitaan lisää ympärivuorokautista poliisivalvontaa, lisää Mossadin kouluttamaa puolisotilaallista turvahenkilökuntaa. Lisää aseita [5]. Lisää palstatilaa ja sympatiaa!
Toden totta, jopa Sauli Niinistö kaivoi jälleen kipan hattuhyllyltään ja suunnisti tuttua reittiä Malminkadulle. Siellä hän kohtasi kasvoja, jotka ovat viime päivien aikana tulleet ärsyttävänkin tutuksi kaikille lukutaitoisille suomalaisille. Todennäköisesti paikalla puhuttiin myös juutalaisyhteisön taloudesta. Tässä kuussa juutalaisseurakunta lähetti muun muassa Niinistön puoluetoveri Stubbille kirjeen, jossa vaadittiin suomalaisten veronmaksajien rahoja juutalaisille. Stubbin osalta painetta lisäsi se, että hänen avokätisin vaalirahoittaja on juutalainen [6] sionistimiljardööri Chaim ”Poju” Zabludowicz. Juhlapuheessaan Suomen rakastettu johtaja varoitti rasismin uhasta. Ristiriitaista on kuitenkin se, että viime vuonna Niinistö ilmaisi täyden tukensa [7] rasistista palestiinalaisvastaista politiikkaa tekevälle Israelin valtiolle.
Vainojen uhrien muistopäivää edelsi tänä vuonna erityisen myrkyllinen kampanja, jonka yhteydessä myös Magneettimediaa mainostettiin. ”Helsingin juutalaiset pyytävät poliisilta säännöllisesti virka-apua”. ”Helsingin juutalaisseurakunnan johtaja: Toinen maailmansota tuntuu läheisemmältä kuin koskaan”. ”Juutalaisten turvattomuus lisääntyy myös Suomessa”. ”Juutalaisen seurakunnan johtaja: Kadulla huutelua ja sylkemistä”. ”Räsänen esittää valtion avustusta juutalaiselle seurakunnalle”. ”Antisemitismin nousu Suomessa huolestuttaa”. ”Poliisi turvaa huomaamatta juutalaisia Helsingissä”. ”Synagogan turvallisuus huolestuttaa Turussakin”. ”EU-johtaja varoittaa juutalaisten joukkopaosta Euroopasta”. Ja niin edelleen. Ad nauseam. Kymmenet suomalaisia (lähes missään artikkelissa ei puhuta maahanmuuttajista) syyllistävät lööpit onnistuttiin repimään siitäkin huolimatta, ettei Suomessa ole varsinkaan sotien jälkeen tapahtunut käytännössä yhtään merkittävää juutalaisvastaista rikosta. Mutta mikäli valtamediaan on uskominen, on ”antisemitismi nostanut päätään” jo viimeiset 5 000 vuotta, eikä loppua näy.
Ranskassa [8] juutalaisten vaatimukset sananvapauden kaventamiseksi ja poliittisen sensuurin lisäämiseksi saivat pontta median lietsomasta Auschwitz-hysteriasta. Vieraillessaan Ranskan holokaustimuseossa maan sionistipresidentti François Hollande [9] antoi julkisen lupauksen: Ranskan Internet-sananvapautta [10] tultaisiin kaventamaan, jotta juutalaisten ei tarvitsisi pahoittaa mieltänsä. Juutalaisvastaisten solvauksien lisäksi Hollande oli erityisen huolissaan siitä, että holokaustin kyseenalaistavat artikkelit ja videot voivat levitä vapaasti. Ilmeisesti valtamedian rummuttama versio holokaustista on niin epäuskottava, että eurooppalaisten hallitusten on tuhlattava verorahoja revisionistisen materiaalin [11] kitkemiseksi. Hollande vaati ”eurooppalaisia ja kansainvälisiä” rangaistuksia palveluntarjoajille, jotka eivät liity taisteluun holokaustirevisionismia vastaan. Myös YK:ssa [12] juutalaiset ja heidän vaikutusvaltaiset poliitikkoystävänsä ovat The Guardian –lehden mukaan lobanneet uusia ajatusrikoslakeja. Juutalaiset tahtovat, että kaikkialla Euroopassa ”antisemitismi” ja holokaustin epäily luokiteltaisiin rikolliseksi toiminnaksi.
[13]Suomessa etenkin Yleisradio kunnostautui tiistaina. Suomalaiset veronmaksajat joutuivat jälleen kustantamaan valehtelukampanjaa, jossa kulttuurimarxilaiset tendenssitutkijat ja pesunkestävät sionistit pääsivät laukomaan päättömiä valheita nationalismin historiasta ja Euroopan poliittisesta perinteestä. Yle Watch –blogi torppasi [14]ansiokkaasti esimerkiksi artikkelin ”Antisemitismi – rotuopin ja salaliittoteorioiden sekasotku”:
”Tämän vihamielisen eliitin filosemiittisinä perskärpäsinä toimivat myös monet Ylen toimittajat kuten pahamaineinen 60-lukulainen kulttuurimarxisti Hannu Reime, jonka tämänpäiväinen kiliseinen olkkiukkokokoelma [15] ei pidä lainkaan vettä, mikäli vastaan asetettaisiin esimerkiksi professori Kevin MacDonaldin viime vuosikymmenten tutkimukset juutalaisen sisäryhmän evolutiivisesta strategoista [16] vieraassa kulttuuriorganismissa ja miten tämä on synnyttänyt väistämättä kansallisen itsesuojelureaktion kaikkialla minne juutalaiset ovat yrittäneet soluttautua. Jutussaan Reime rinnastaa juutalaiset mihin tahansa etniseen vähemmistöön, ikään kuin esimerkiksi eskimot tai baskit omistaisivat puolet Wall Streetistä ja 90% globaaleista medioista.”
Hannu Reimettäkin tökerömpiä ”asiantuntijalausuntoja” suomalaisyleisölle tarjosi Ylen Kultakuume-sarjan haastattelema helsinkiläinen juutalaisaktivisti Michel Grünstein. Pääsemmekin nyt tämän artikkelin otsikkoon. Grünsteinin mukaan juutalaisryhmät eivät ole koskaan syyllistyneet terrorismiin, poislukien ehkä Israelin syntyvuodet, jolloin esimerkiksi Haganah, Irgun ja Lehi –terroristijärjestöt [17] murhasivat massoittain palestiinalaisia ja brittejä sionismin nimissä. Tämä aika on kuitenkin pyyhitty pois julkisen historian lehdiltä, eikä Hollywood [18] koskaan tuota tunteisiin vetoavia elokuvia Irgun-juutalaisten murhaamien [19] brittien tai palestiinalaisten perheenjäsenten surusta.
Ilmeisesti Grünsteinin mukaan Israelin perustamisen jälkeiset tapahtumat, kuten Operaatio Susannah Egyptissä, hyökkäys USS Libertyä [20]vastaan, Mossadin ja Shin Betin salamurhahankkeet, ohjusiskut palestiinalaiskouluihin, palestiinalaislasten uhkaaminen raiskaamisella [21], laittomat siirokunnat, valkoisen fosforin käyttäminen aseena ja erilaiset kansainväliset laittomat sotilasoperaatiot eivät ole ”terrorismia” vaan Israelin oma erityinen tapa huolehtia juutalaisten turvallisuudesta. Samaan kategoriaan luetaan varmaan myös Eden Natan-Zadan ja Baruch Goldsteinin kaltaisten juutalaisterroristien iskut.
Grünsteinin Yleisradiossa kertoma valhe on tätäkin laajempi. Juutalaiset ovat läpi historian ja aina tähän päivään asti syyllistyneet rasistiseen terrorismiin myös Euroopassa. Kuten professori Kevin MacDonald [22] ja Nobel-palkittu Aleksandr Solženitsyn [23] ovat todistaneet, juutalaiset olivat Neuvostoliitossa bolsevistiterrorin [24], salaisen poliisin ja keskitysleiriverkoston kantava voima. Ennen toista maailmansotaa Herschel Grynszpanin, Heinz Naumannin ja Hans Kippenbergerin kaltaiset juutalaisradikaalit kärjistivät eurooppalaisten asenteita juutalaisia vastaan murhaamalla poliittisia vihollisiaan.
[25]Valheillaan Grünstein sylkee myös miehitetyn Palestiinan alueella elävien arabien kasvoille. Järjestöt, kuten Lehava, Hilltop Youth –liike ja Arvut Hadadit –aktivistit käyttävät aktiivisesti väkivaltaa (katumellakoista pommi-iskuihin) estääkseen seka-avioliitot juutalaisten ja ”ali-ihmisten” välillä, polkeakseen palestiinalaisten kansalaisoikeuksia ja laajentaakseen juutalaisten laittomia siirtokuntia. Ylen haastatteleman Grünsteinin mukaan Israel ei toteuta etnistä puhdistusta, mutta siirtokuntajärjestelmä, ei-juutalaisen maahanmuuton vastustaminen, arabivastaiset etniset bioaseet [26], mustien etiopianjuutalaisten sterilointi ja uutiset erilaisista rotuerotteluhankkeista [27] kertovat toisenlaisen tarinan [28]. Eikä unohtaa sovi, että Israel käyttää al-Nusran rintama –terroristijärjestöä [29]geopoliittisena aseenaan Libanonia ja Syyriaa vastaan. Miksi Grünstein sitten valehtelee suomalaisille? Miksei hän tahdo osoittaa solidaarisuutta vainotuille palestiinalaisille ”vainojen uhrien muistopäivänä”?
Valehtelemalla Grünstein ja Yleisradio sylkivät myös eurooppalaisten ja amerikkalaisten juutalaisterrorismin uhrien kasvoille. Holokaustia kriittisesti tutkinut David Cole joutui vaihtamaan identiteettinsä saatuaan juutalaiselta terroristijärjestö Jewish Defense Leaguelta (JDL) tappouhkauksen. Tätä ennen JDL ehti pahoinpidellä Colen useaan otteeseen. Entä eivätkö juutalaisten murhaamat Hermann Greive ja François Duprat olleet terrorin uhreja? Entä Norjan Lillehammerissa ammuttu Ahmed Bouchiki? Kuka muistaa Alex Odehin?
JDL:n johtajia ja jäseniä on vangittu ja epäilty pommi-iskuista, tuhopoltoista, laittomista uhkauksista, pahoinpitelyistä ja lukemattomista muista terrorismirikoksista. Se on viime vuosina lähettänyt tappouhkauksia toimittajille [30] Kanadassa ja Euroopassa. Viime vuonna sen jäseniä tuomittiin Ranskassa terrori-iskun [31] yrityksestä, mutta valtamedia ei aiheesta maailmalla kirjoittanut. Gazan kansanmurhan aikana Ranskan JDL-aktivistit [32] järjestivät väkivaltaisia mellakoita Palestiina-solidaarisuusliikkeen tukahduttamiseksi.
Juutalaisterroristien tärkeimpiä kohteita ovat olleet holokaustin kriittiset tutkijat niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa. Tunnetuimpia tapauksia ovat esimerkiksi Ernst Zündelin salamurhayritykset. Tapauksia on yksinkertaisesti liikaa tässä artikkelissa käsiteltäväksi, joten kehotan lukijoita tutustumaan artikkeleihin ”The Zionist Terror Network [33]”, ”Jewish Militants: Fifteen Years, and More, of Terrorism in France [34]” ja ”Holokausti on maailmanpoliittinen ase [35]”. On hieman pelottavaa, että Ranskan JDL on julkaissut sivuillaan Suomessa asuvan sionisti Kenneth Sikorskin [36]Tundra Tabloids –kirjoituksia. Onkohan suojelupoliisi pannut tätä merkille?
Valhe ”holokaustista” elää ja voi hyvin samasta syystä, miksi Grünstein voi kirkkain silmin valehdella valtiollisen viestintäyhtiön ohjelmassa, etteivät juutalaiset syyllisty koskaan terrorismiin. Valheita ei uskalleta haastaa, koska se olisi poliittisesti epäkorrektia. Suomalaiset pidättäytyvät tarttumasta valheisiin rasismisyytösten pelossa. Tämän vuoksi Suomeen on syntynyt täysin perverssi mediakulttuuri.
[37]Viime lokakuussa Ylen Horisontti-sarja lähetti ohjelman ”Mitä on uusantisemitismi”. Mukana olivat juutalainen monikulttuurisuusaktivisti ja psykologi Karmela Liebkind sekä sionisti Eero Kuparinen, jonka tuotannon perusteella Magneettimedialle langetettiin 2013 sananvapaustuomio [38]. Kun keskustelu siirtyi poliitikko Pertti Salolaisen [39] kannanottoon Yhdysvaltojen Israel-lobbysta, sortui Liebkind mielenkiintoisiin yleistyksiin eurooppalaisista. Liebkindin mukaan puhe Israel-lobbysta on tyypillistä modernia juutalaisvihaa. Liebkind vertasi ”antisemitistejä” ahdistuneisuushäiriötä sairastaviin ihmisiin ja totesi, että eurooppalaiset saavat ”antisemitismin” äidinmaidossa. Antisemitismi on sairaus. Eurooppalaiset ovat perinnöllisesti antisemitistejä. Eurooppalaiset ovat perinnöllisesti sairaita. Kun Jussi Halla-aho totesi satiirisisessa tekstissään somalien olevan mahdollisesti perinnöllisesti rikollisia, syyttäjä Mika Isidor Illman aloitti ristiretken häntä vastaan tunnetuin seurauksin [40]. Mitähän mieltä Isidor on Liebkindin kommenteista? Vai onko Liebkind jollain tavoin etuoikeutettu? Miksei Yle kyseenalaistanut Liebkindiä lainkaan?
Ehkäpä kaikista irvokkainta viime päivien uutisoinnissa on kuitenkin ollut tapa, jolla ”kasvaneen antisemitismin” ja Israelin politiikan suhdetta on käsitelty. Valtamedia on syyttänyt suomalaisia siitä, että pidämme juutalaisia vastuullisina Israelin epäinhimillisestä politiikasta. Helsingin Sanomien haastattelema juutalaisen seurakunnan johtaja Yaron Nadbornik valitteli: ”Se on täysin käsittämätöntä. Monilla ihmisillä on tästä väärä käsitys. Suomen juutalaisilla ei ole mitään tekemistä Israelin valtion toimien kanssa.”
Täysin käsittämätöntä? Artikkelissa ”Suomen juutalaisyhteisön julkaisuilta tuki rikollisvaltio Israelille [41]” kävimme läpi useita vuosikertoja Suomen juutalaisten julkaisemaa HaKehila-lehteä sekä muita heidän julkilausumiaan. Emme löytäneet ensimmäistäkään tuomitsevaa kannanottoa Israelin hallitusta vastaan. Sen sijaan lehdet olivat täynnä Israelin oikeistopolitiikkaa ylistäviä artikkeleita sekä kehotuksia liittyä Israelin puolustusvoimiin ja lähettää juutalaislapset sionistisille puolisotilaallisille leireille [42]. Lisäksi Helsingin juutalainen seurakunta on kutsunut toistuvasti juhlapuhujikseen oikeistolaisia israelilaispoliitikkoja ja World Zionist Organizationin kaltaisten järjestöjen johtajia.
[43]Israel esitetään valtamediassa yleisjuutalaisena hankkeena silloin, kun uutisoinnilla tavoitellaan positiivista julkisuutta. Juutalaisvaltiona Israel esitetään silloin, kun puhutaan taloudellisesti kukoistavasta ”Lähi-idän ainoasta demokratiasta”. Kun Israel alkaa teurastaa siviileitä Palestiinassa ja Libanonissa, ei se yhtäkkiä olekaan enää juutalaisvaltio. Kaikki pesevät kätensä vastuusta ja syyttävät rikoksista kourallista hallituksen poliitikkoja. Aivan samoin juutalaiset ylpeilevät länsimaissa mielellään sillä, että he olivat mustien kansalaisoikeusliikkeen [44] näkyviä johtajia [45] ja modernin ”suvaitsevaisuuden” edelläkävijöitä [46]. Kun keskustelu siirtyy monikulttuurisuuden varjopuoliin ja maahanmuuttajaväkivaltaan [47], ollaan jälleen pesemässä käsiä.
Vainojen uhrien muistopäivä oli tänäkin vuonna tekopyhyyden ja Eurooppa-vihan juhla. Milloin siitä päästään eroon?
Arvi Pihkala