[1]
Olen hyvin ylpeä saadessani olla osa liikettä. En ensi sijassa siksi, että meidät nähdään vaarallisina, vaan siksi, että meidät on alettu myös valtavirrassa ottaa vakavasti, varteenotettavana poliittisena tahona. Valtaapitävät eivät enää näe meitä muutamana ekstremistinä, jotka voi vain sivuuttaa. Sen sijaan he näkevät meidät nyt peloissaan järjestönä, joka kasvaa määrätietoisesti ja ylpeänä.
On kuitenkin olemassa myös se joukko ihmisiä, joka suhtautuu epäillen ajatukseen, että Vastarintaliike olisi joskus vallankahvassa. On totta, ettemme ole joukkoliike vielä tänään, mutta olemme varmoja siitä, että tulemme vielä sitä olemaan. Vastarintaliikkeen ydin on luja ja yhteenhitsautunut ryhmä, joka jakaa käsityksen radikaalin yhteiskunnallisen muutoksen välttämättömyydestä. Tahdomme kitkeä pakotetun joukkomaahanmuuton, globalisaation ja sionismin turvataksemme kansamme ja rotumme tulevaisuuden. Haluamme radikaalin muutoksen kohti yhteiskuntaa, jossa ihmisen ja luonnon arvoa mitataan veressä, ei rahassa. Yhä enemmän ihmisiä tämän ytimen ulkopuolelta virtaa hiljaisesti tukemaan taisteluamme.
Jotta ymmärtäisi, että voitto todella on mahdollinen, on opiskeltava sitä, kuinka kansallissosialismi organisoitiin, kuinka se kasvoi ja kuinka se pääsi valtaan Saksassa 1920-, 1930- ja 1940-luvulla. Vaikka nykypäivän tilanne eroaa monessa suhteessa tuon ajan tilanteesta, on tämä loistava esimerkki siitä, että meidän on mahdollista voittaa.
Myös saksalainen kansallissosialismi alkoi pienestä muutamien ihmisten kokoisesta liikkeestä, joka halusi saada maassa aikaan läpikotaisen yhteiskunnallisen muutoksen. Monet nauroivat tälle liikkeelle tuolloin – pienelle ryhmälle, joka mahtui kokoontumaan yhteen huoneeseen Münchenissä. Tämä ryhmä perusti Saksan työväenpuolueen ja valitsi vuonna 1919 hallitukseensa jäsenen numero seitsemän, Adolf Hitlerin. Eihän tällainen joukko koskaan voisi päästä hallitsemaan suurta eurooppalaista valtiota?
Tämä liike kasvoi ennen kaikkea vahvan johtajuuden, kurinalaisuuden ja fanaattisen määrätietoisuuden ansiosta. Päämäärä oli selvä: Saksa oli jälleen yhtenäistettävä ja rakennettava uudelleen aivan uudenlaiselle pohjalle. Tavoitteeseen oli kuitenkin pyrittävä askel askeleelta. Kuten todettua, moni asia oli silloin toisin kuin nyt; tuolloin ei ollut käytettävissä aikamme informaatioteknologiaa, ei Internetiä, ei TV:tä. Jotta suuret ihmismassat tavoittivat liikkeen sanoman, oli siis ennen kaikkea jalkauduttava ihmisten keskuuteen, pidettävä puheita ja propagoitava. 1920-luvun aktivistit levittivät myös ahkerasti julisteita kaikkialle ihmisten nähtäville; tämä on tänä päivänäkin tehokasta.
1920-luvulla ihmiset elivät köyhyydessä, inflaatio ja työttömyysluvut olivat valtavia ja yhteiskunta äärimmäisen brutaali. Tämän vuoksi tuon ajan kansallissosialistien oli perustettava aktivistien armeija eli niin kutsutut iskujoukot. Nämä joukot puolustivat puolueen edustajia yleisötapahtumissa poliittisten vastustajien, ennen kaikkea kommunistien, väkivallalta. Kansallissosialistinen puolue kiellettiin kahteenkin otteeseen, mutta puolue palasi aina takaisin, nimi vain hieman muutettuna. Näistä viimeisin nimenmuokkaus oli Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue. Edes kiellot eivät estäneet liikkeen vahvaa kasvua. Monet liikkeen johtajista vangittiin, näiden joukossa Hitler, mutta tämäkään ei estänyt heitä tavoittelemasta voittoa.
Vuonna 1928 kansallissosialistinen puolue sai 12 edustajaa Saksan valtiopäiville vaalien kautta. Tämä edustus oli lukumäärältään pieni, mutta on otettava huomioon, että aiemmin liike oli ollut vain katujen taistelujärjestö ja nyt sitä tuettiin jo melko laajalti kansan keskuudessa. Vuoden 1930 vaaleissa puolue sai jo 107 paikkaa valtiopäiville, ja siitä tuli jopa toiseksi suurin puolue. Hermann Göring kirjoitti seuraavasti tuosta hetkestä:
”Maailma pidätti henkeään ja kuunteli jännittyneenä. Nyt myös muut kansat kuin saksalaiset alkoivat ottaa uuden liikkeen vakavasti. Enää he eivät voineet puhua lahkosta eivätkä kutsua meitä lahkolaisiksi tai fanaatikoiksi ja näin sivuuttaa meidät kokonaan. Kuitenkin koska olemme vilpittömiä, olemme fanaatikkoja. Mitään suurempaa ei voi saavuttaa ilman fanatismia.”
Lopulta suuri hetki oli käsillä – 30. tammikuuta 1933 Adolf Hitler nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi. Vallankumous oli totisinta totta! Kova työ ja yhteiskunnalliset olosuhteet mahdollistivat pienen taistelevan ryhmän kasvun kansanliikkeeksi ja pääsyn valtaan 14 vuodessa. Tämä on todiste siitä, että kaikki on mahdollista. Kansallissosialistit olivat noiden lukuisten vuosien aikana määrätietoisesti rakentaneet järjestöään valmistautuakseen nousemaan valtaan ja hallitsemaan oikean hetken koittaessa. Hitler puhui Münchenissä seuraavasti vuonna 1936:
”Ymmärsimme, ettei riitä vain kumota vanhaa valtiota, vaan että uutta on rakennettava jo etukäteen ja että sen on oltava käytännössä valmista. […] Jäljelle tehtäväksi jäi vielä vanhan valtion viimeisten jäännösten tuhoaminen vain muutamassa tunnissa.” (Bullock 1952: 118).
Ensimmäinen asia, josta kansallissosialistien oli valtaan noustuaan huolehdittava, oli vihollistensa kohtalo. Ensin kommunistit, nuo maanpetturit, jotka olivat tehneet töitä Saksan tuhoamiseksi ja sen muuttamiseksi neuvostotasavallaksi. Nuo, jotka yrittivät murhien, terrorin ja kansainvälisen luokkataistelun keinoin repiä saksalaisen kansanyhteisyyden hajalle. Kommunistien johtajisto, josta merkittävä osa oli juutalaisia, tuomittiin rikoksistaan ja heitä rangaistiin niistä.
Sitten olivat vuorossa sosiaalidemokraatit, jotka olivat puukottaneet Saksaa selkään ja pettäneet sen ensimmäisen maailmansodan lopussa tekemällä yhteistyötä sodan vastapuolen kanssa taistelevien oman maan joukkojen selän takana. Tämän myötä nuo usein juutalaiset sosiaalidemokraattijohtajat saivat Saksassa ennen kansallissosialistien voittoa paljon valtaa. Tämän vallan sosiaalidemokraatit käyttivät taisteluun kaikkia isänmaallisuuden ja kansallistunteen muotoja vastaan. He työskentelivät ”kansainvälisen solidaarisuuden” ja luokkataistelun eteen – luokkataistelun, jossa pyrittiin siihen, että ihmiset tuntisivat yhteenkuuluvuutta vain oman yhteiskuntaluokkansa sisällä koko kansansa sijasta. Saksalainen työmies pyrittiin asettamaan saksalaista porvaria vastaan ja niin edelleen. Sosiaalidemokraattijohtajat tuomittiin, ja heitä rangaistiin samalla tavalla.
Kolmas ryhmä, joka oli vakava uhka kansallissosialistiselle valtiolle, olivat useat kansainväliset juutalaisjärjestöt, jotka olivat avoimesti osoittaneet vastustavansa Saksaa. Heidän valtansa oli rajatonta; he omistivat ja kontrolloivat tiedotusvälineitä, viihdeteollisuutta ja antikulttuuria aivan kuten tänäkin päivänä. He omistivat siis jättimäisistä taloudellisista resursseista koostuvan aseen, jota he käyttivät saadakseen Saksan koko talouden romahtamaan. Tämän kansallissosialistit hoitivat osin jäädyttämällä ne rahavarat, jotka uhkasivat valua Saksan ulkopuolelle. Esimerkiksi suurta osaa juutalaisväestöstä autettiin muuttamaan Palestiinaan, USA:han, Neuvostoliittoon, Ranskaan ja lukuisiin muihin maihin.
Kun tarvittavat toimenpiteet oli tehty, kansallissosialistien oli mahdollista laittaa itsensä likoon uuden, kansallissosialistisen Saksan rakentamisessa. Kestäisi liian kauan kuvailla tässä artikkelissa tämän valtion rakentaminen kokonaisuudessaan, mutta seuraavassa on muutamia esimerkkejä:
- Luotiin täysin uusi talousjärjestelmä, joka perustui nelivuotissuunnitelmille. Tämä talousjärjestelmä teki kannattavaksi sekä työntekijän roolin että yrittämisen. Korko-orjuus poistettiin. Innovaatioihin ja kehitykseen panostettiin suuresti. Nelivuotissuunnitelmat toivat kauaskantoisuutta ja vakautta teollisuuteen ja alkutuotantoon.
- Rakennettiin uusi sosiaalijärjestelmä, jonka moderneista uudistuksista tuli jopa esikuvia monille muille valtioille, esimerkiksi Pohjoismaille. Asetettiin esimerkiksi yleiset oikeudet lomiin, lapsilisiin, hoitotukiin ja vuokrasäännöksiin niin, että kaikilla oli varaa asumiseen. Sotilaiden leskiä tuettiin taloudellisesti erityisen suuresti.
- Asetettiin suuri määrä luonnonsuojeluun liittyviä uusia lakeja. Näin luotiin ekologisesti kestävä pohja, jota useimmat valtiot eivät vielä tänäkään päivänä ole saaneet rakennettua. Perustettiin luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja, ja eläinkokeet ja eläinten kiduttaminen sirkuksissa kiellettiin.
- Luokkayhteiskunta hajotettiin, ja sen tilalle luotiin kansankokonaisuus, jossa lapsilla oli jo nuoresta iästä pitäen mahdollisuus koulutukseen ja hyödylliseen toimintaan. Kansallissosialismi antoi maailmankatsomuksena korkeamman tarkoituksen olemassaololle, eikä se rohkaissut jokaista vain itsekkäästi toteuttamaan itseään ja hankkimaan omaisuutta.
Nyt on tullut meidän vuoromme tehdä kaikki tämä uudelleen. Huomaatteko yhtäläisyydet nykypäivän kanssa? Liikkeemme on alkanut nopeasti kasvaa siitä pienestä ryhmästä ”eksyneitä yksilöitä”, joksi järjestelmä meitä vielä jokin aikaa sitten kutsui. Kasvun perustana ovat vahva johtajuus, järkevä ideologia, selkeät päämäärät ja fanaattiset aktivistimme, jotka asettavat liikkeen kaiken muun edelle. Meillä on samat uhkaavat viholliset: katuväkivallassa kunnostautunut vasemmisto, valtapuolueet (joista sosiaalidemokraatit ovat yksi äänekkäimmistä tahoista) sekä kansainväliset sionistit, jotka työskentelevät kaikin mahdollisin tavoin kansankokonaisuutta vastaan.
Olemme vallankumouksellinen liike, ja nykyään Vastarintaliikkeellä on Ruotsissa olemassa myös parlamentaarinen siipi, oma puolueemme, joka vain odottaa pääsyä valtaan. Jos vaalit pidettäisiin huomenna, saisimme tuskin kovin suurta äänisaalista. Asia on vielä toistaiseksi näin, koska suurimmalla osalla pohjoismaalaisista on tällä hetkellä egoistisessa ja materialistisessa elämässään liian mukavat oltavat. He voivat vielä sulkea silmänsä joukkomaahanmuutolta, kulttuurimme raiskaamiselta ja kaiken aikaa käynnissä olevalta valkoisen Pohjolan hävitykseltä.
Tämä mukava olotila ei kuitenkaan kestä enää kauaa. Lähestymässä on suuri taloudellinen romahdus, joka tulee murentamaan pohjoismaalaisten hyvinvoinnin ja tekemään kaiken rahan, osakkeet ja kiinteistöt arvottomiksi kertaheitolla. Tulossa voi myös olla esimerkiksi ydinvoimalaan kohdistettu terroriteko, jolla on kauaskantoisia seurauksia koko yhteiskuntaan. Lähialueellamme saattaa puhjeta sota, tai meitä voi odottaa lähitulevaisuus, jossa esimerkiksi vihreät, feministit tai liberaalit ovat suurin puolue. Tällöin he alkavat ajaa entistä voimakkaammin äärimmäisen sairaita uudistuksiaan, kuten täysin avoimia ja kontrolloimattomia rajoja. Tämä johtaisi tietysti ongelmien lisääntymiseen entisestään. Tässä oli joitakin esimerkkejä, kuinka tilanne ”turvallisessa, mukavassa ja demokraattisessa” yhteiskunnassa voi muuttua hyvinkin äkkiä.
Tällaisessa kriisitilanteessa kansalaiset eivät voi enää kääntyä vallitsevan poliittisen järjestelmän puoleen saadakseen apua, sillä systeemi olisi joko täysin lamaantunut tai se olisi itse mukana organisoimassa kriisiä. Kuitenkin aivan kuten Saksassa vuonna 1933, tulee tällöin olemaan yksi varteenotettava, vaihtoehtoinen taho. Kansallissosialistit Pohjoismaisessa Vastarintaliikkeessä tulevat pysymään lujina eivätkä he kumarra globalisteja ja kulttuurimarxisteja, jotka ovat myyneet maamme vastustajillemme. Emme tule olemaan osa sitä systeemiä, joka lopulta kaatuu.
Kaikkien ”demokraattisten” instituutioiden ollessa sidottuja säännösten ja kansainvälisten direktiivien verkkoon tulevat kansallissosialistit yhtenä rintamana käyttämään kaikki mahdolliset keinot, ja fanaattista hehkua loistaen tulemme murskaamaan kansaamme koskettavat uhat. Emme tunnusta kompromisseja tai sopimuksia sortuvan järjestelmän kanssa. Tulemme puolestaan suorittamaan täyden vallankumouksen ja olen varma, että siinä vaiheessa meillä on suuri osa kansasta puolellamme, ainoan varteenotettavan tahon puolella.
Riippumatta siitä, miten vallankumoukseen päädytään – joko täydellisen yhteiskunnallisen romahduksen kautta, jonka jälkeen meillä on riittävän suuri osa kansasta puolellamme, tai sen kautta, että vähän ”puhallamme korttitaloon” – olen vakuuttunut, että eräänä päivänä tulemme olemaan vallassa. Tuolloin meillä on kokonainen valtio rakennettavana uudelleen.
Kun olemme päässeet tuohon asti, ensimmäinen asia on käsitellä vihollisemme. Keitä he ovat? Kyllä, he ovat lähes täysin samat kuin 30-luvulla. Kansainvälisyyden nimiin vannovat marxistit ovat syöpäkasvainten tavoin tehneet koko yhteiskunnasta sairaan ottamalla haltuunsa tiedotusvälineet, kulttuurin ja koululaitoksen, minkä lisäksi he ovat johtaneet homolobbarijärjestöjä ja feminististä terroria. Heidät viedään kansantuomioistuimeen tuomittaviksi rikoksistaan. Samoin käy useille johtaville sosiaalidemokraateille ja liberaaleille poliittiseen väriin katsomatta, sillä he ovat pettäneet maamme ja puukottaneet sitä selkään myymällä sen EU:lle, Natolle ja kansainvälisen suurpääoman käsiin. Heti näiden toimenpiteiden jälkeen tehdään massiivinen operaatio tunkeutujien palauttamiseksi heidän kotimaihinsa. Joukkomaahanmuutto ja monikulttuurinen maamme miehitys tullaan pysäyttämään kertaheitolla.
Tämän jälkeen olemme vapaat rakentamaan uutta kansallissosialistista biologiaan perustuvaa kansankotia. Tuletko silloin seisomaan riveissämme? Ojennatko tuolloin auttavan kätesi uuden talousjärjestelmän luomisessa – järjestelmän, joka ei tunne ahnetta egoismia ja ryöstökapitalismia? Rakennatko kanssamme lapsillemme tervettä koululaitosta, jossa he voivat tuntea olonsa turvallisiksi ja oppia hyödyllisiä elämäntaitoja? Siivoatko monikulttuurisen kaaoksen ja luotko kanssamme koko lailla terveen yhteiskunnan, joka on sopusoinnussa luonnon ja kansankokonaisuuden kanssa? Autatko meitä rakentamaan yhteiskunnan, jossa kaikilla on paikkansa, tehtävänsä ja arvonsa?
Haluatko olla mukana rakentamassa jo nyt perustaa tälle yhteiskunnalle taistelemalla aktiivisesti tätä maamme, rotumme ja tulevaisuutemme sionististen rahojen tähden myynyttä kansanpetturiyhteiskuntaa vastaan? Siinä tapauksessa liity Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen, tule mukaamme seuraavaan mielenosoitukseemme ja taistele kansallissosialismin puolesta!
Leif Eriksson
Lähteet
Matkalla kohti vallankumousta! (14.6.2017). Saatavilla: http://www.vastarinta.com/matkalla-kohti-vallankumousta/ [2]; alkuperäinen lähde: / [2]Nordfront.se [3]