- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

Masennuslääkkeet

Kaksi ystävistäni ovat psykiatreja ja toinen on sen lisäksi psykoanalyytikko. Molemmat jakavat saman näkemyksen psykiatrian nykytilasta. Heidän mielestään psykiatria on vajonnut syvään rappiotilaan. Humanismi on kuollut ja kaikki mitä on ymmärretty mielen toiminnasta, on heitetty romukoppaan lääkkeiden ja kemiallisen näkökulman takia. Voittajina ovat suuret lääketehtaat, joille mielestä ja sen manipulaatiosta on tullut tärkein rahan lähde.

Kaikki, mitä lääketehtaat ovat median myötävaikutuksella saaneet ihmiset uskomaan lääkkeiden vaikutuksista ja mielen toiminnasta, on täysin epätieteellistä ja oikeastaan todellista roskaa. Psykiatrian keskeiset mielipidevaikuttajat ovat tienanneet kymmeniä ellei satoja miljoonia ajaessaan lääketehtaiden asiaa. Lääketieteen pahin korruptio koskeekin juuri psykiatriaa. Vaikka lääketehtaat ja osa näistä henkilöistä ovat saanet melkoisia sakkotuomioita väärästä markkinoinnista ja tieteellisistä väärennyksistä, niin sama meno jatkuu. Häikäilemättömät valmistajat pitävät satojen miljoonien sakkoja pelkkinä mitättöminä markkinointikuluina, kun kassavirta on vuositasolla useita miljardeja.

Masennus on nykyajan muotisairaus. Ei siksi, että sairaus olisi äkillisesti tipahtanut ulkoavaruudesta vaan siksi, että masennukseen on tarjolla uusia lääkkeitä. Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun ihmisten mielenongelmat saivat nimen ahdistus, kun oli keksitty ahdistusta poistava lääke, Valium klooridiatsepoksidi. Lääkkeen piti olla käänteentekevä ja turvallinen. Valmistajan mukaan valium ei aiheuttanut riippuvuutta. Asia osoittautui toiseksi. Valium on riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden kärjessä. Suomalaisille tutumpi lääke on valiumin johdannainen Diapam, jolla on samat ominaisuudet haittoineen kuin Valiumilla. Valiumin kuten diapamin käyttöön liittyy paljon eri syistä johtuvia kuolemantapauksia. Lääkkeet vaikuttavat muistiin. Ihmiset unohtavat ottaneensa lääkettä, jolloin annosmäärät kasvavat. Ihmiset vain lopettavat hengityksen tai sitten nukahtavat auton rattiin tunnetuin seurauksin. Moni ikääntynyt on sammunut pytylle. Olen tavannut potilaita, joilla on alaraajahermovammat pitkästä istumisen aiheuttamasta hermopuristuksesta ja vauriosta.

Lääketehtaiden uusin koukku on SSRI-lääkkeet, joiden sanotaan vaikuttavan aivojen serotoniinin määrään. Todistamattoman teorian mukaan matala serotoniini on yhteydessä masennukseen. Tästä väitteestä on muodostunut sitten todellisuutta, vaikka ei ole mitään menetelmää mitata aivojen serotoniinitasoja elävältä potilaalta. Uskomuksesta on tullut sitten tieteellinen fakta ihmisten mielissä, ja siitä on paljolti kiittäminen mediaa. Asioiden yksinkertaistaminen kun on muotia nykyisin. Pilleri poskeen ja baanalle, niin hyvin menee.

Serotoniini, kuten kaikki elimistön biologisesti aktiivit aineet, ovat osa kokonaisvaltaista, suljetun järjestelmän dynaamista prosessia. Tietyt mielentilat aiheuttavat muutoksia aivojen kemiassa, joka muuttuu mielentilan muuttuessa. Aineet sinänsä eivät aiheuta mielentilaa, vaan kaikki johtuu mielestä. Jos ihmistä kehutaan, niin se tukee hänen narsismiaan, ja mieliala kohenee, jolloin aivojen kemia serotoniini mukaan lukien muuttuu. Jos sitten hänelle pottuillaan, niin ilmiö on vastakkainen. Kemian muutos ei johdu kemiasta vaan mielestä, joka reagoi elämän eri tilanteisin kunkin persoonallisen rakenteen mukaisesti. Toiset ymmärtävät, että elämään kuuluu niin ikäviä kuin iloisiakin asioita, toiset taas eivät. Joidenkin mielestä ikävät asiat ovat sairautta, ja elämän tulisi olla aina hauskaa. Valitettavasti tämä jälkimmäisten joukko kasvaa jatkuvasti elintason kohotessa. Tästä kasvavasta joukosta lääketeollisuus on löytänyt suuren rahastuksen kohteen. He uskovat aivojen kemiateoriaan, jonka hypen markkinamiehet ovat luoneet. Lääketeollisuus on saanut ihmiset uskomaan, että kaikkien psyykkisten vaivojen takana on aivotoiminnan kemiallinen häiriö, jota tulisi hoitaa kemiallisesti.

Kasvanut elintaso, media, internet ja tämä luonnoton kulutuskulttuuri ovat keskeinen syy narsismin yleistymiseen. Kaikki tuo luo epärealistisen kuvan omista mahdollisuuksista ja omavoimaisuudesta. Typerinkin voi olla kingi netissä ja samalla Beckhamin kaveri virtuaalisesti. Harveneva joukko osaa enää tehdä eroa todellisuuden ja virtuaalimaailman välillä. Virtuaalisuus kasvattaa omia kuviteltuja mahdollisuuksia epärealistisen suuriksi, jolloin haaveiden ja oman todellisuuden välinen ero kasvaa patologisen suureksi. Tunnettu amerikkalainen reichilainen analyytikko ja psykiatri Alexander Lowen oli todellinen visiönääri kuvatessaan psykiatrian nykytilan jo 60-luvun lopussa. Hänen mukaansa narsismin looginen seuraus on masennus, mutta se ei ole perinteistä masennusta, joka on todellinen sairaus vaan tilaa voisi kuvata eräänlaisena hepulitilana, kun ei olekaan maailman napa, kaunein ja kaikkien ihailema. Sillä, kun tosiasiassa joka toinen alkaa olla narsisti, niin siinä sakissa vain yksi on kaikkein kaunein, mikä on sietämätöntä, lähes hirsipuun paikka.

Väistämättä elämässä syntyy tilanteita, jolloin normaalielämä tunkee väkisin haaveiden läpi. Silloin yleensä tulee huono fiilis ja heti juostaan lääkäriin hakemaan pilleriä. Jos sitten sattuu paikalla olemaan sellainen aito lääkäri pillerinpyörittäjän sijaan, joka kyselee potilaalta vaivojen taustoista, koetaan tämä vanhanaikaisena ja jopa loukkaavana, minkä seurauksena potilas nosta äläkän. Helpompaa on siten kirjoittaa ”ilopilleriresepti”, niin pääsee valittajasta eroon. Omaatuntoaan voi lohduttaa sillä, että ilopillerit kuuluvat tämän maan psykiatrisen hoidon perussettiin ja jopa KELA pakottaa niitä syömään kuukausia ennen kuin edes voidaan keskustella terapiasta tai muusta hoidosta. Systeemin mukana on jopa virhe jättää kirjoittamatta ”ilopilleriresepti”. Olemme tullet tähän kiitos lääketehtaiden kanssa yhteistyötä tekevien ja määräävissä asemissa olevien psykiatrien takia. Kritiikki on kiellettyä, sillä jokainenhan näki, miten kävi Mehiläinen -yhtymän psykologille, joka kertoi tästä todellisuudesta. Kenkää tuli.

Kaiken rappion perussyy on Yhdysvaltojen psykiatriyhdistyksen (APA) julkaisema käsikirja nimeltään Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders DSM, jossa on meneillään IV painos. Siinä luetellaan 374 mielenterveyden häiriötä. Edellisessä III painoksessa oli vain 297, joten kirjasta alkaa löytyä vähän jokaiselle jotakin. Periaatteessa DSM-käsikirjan mukaan jokainen kärsii mielenterveyden häiriöstä, sillä selailemalla löytää vaikka mitä, mikä on ollut tuttua elämän eri vaiheissa. Ennen tuo kaikki oli sitä normaalia elämää vasta- ja myötämäkineen, nyt siitä kaikesta on tehty sairautta. Todellinen vallankaappaus tässä elämän kentässä mikä koskee hoitoa ja perustuu lähes täysin lääkkeisiin. Mikä on hämmästyttävää, on että suurimmalle osalle tuosta hölynpölystä ei löydy edes minkäänlaista empiiristä näyttöä.

Yhdysvalloissa masennuksen kriteerit ovat niin löysät, että kymmenesosa väestöstä kärsii masennuksesta. Suomi on pärjännyt hyvin tässä hulluudessa. Tällä hetkellä masennuslääkkeitä syö noin puoli miljoonaa suomalaista, mikä vastaa Yhdysvaltain tilannetta. Suomi kulkee uskollisesti suurten lääketehtaiden koirapannassa. Ehkä parhaiten tätä todella huolestuttavaa prosessia kuvaa suhtautuminen suruun [1]. Luonnollinen suru on näiden psykiatristen älypäiden mukaan masennushäiriö. DSM III:n aikaraja oli yksi vuosi, DSM IV:n aikaraja kaventui kahteen kuukauteen, ja uusin DSM V määrittelee surun sairaudeksi, jos se kestää yli kaksi viikkoa.

Tässä kohtaa kannattaa pysähtyä miettimään maailman johtavien psykiatrien loogisia kykyjä. Traagisesti lapsensa menettänyt äiti muuttuu kahdessa viikossa mielenterveyspotilaaksi, jos hän ei pääse surustaan tuossa ajassa. Todella erikoinen näkökanta, joka voi koskea robotteja, mutta ei ihmisiä. Myös logiikka ontuu, sillä on erikoista, että elämän tapahtuminen esiin nostattama tunne muuttuu kahdessa viikossa aivojen kemialliseksi häiriöksi, jota on hoidettava kemialliseksi. Pelkästään tällä perusteella on helppo tehdä diagnoosi niistä, jotka laativat noita listoja tuon DSM V:n perusteella. Se on, jos mikään, antisosiaalista psykopatiaa.

Kuvaan tietysti kuuluu myös se, että näitä ilopillereitä myydään vailla haittoja. Todellisuus on aivan toisenlainen. Masennuslääkkeet aiheuttavat riippuvuutta. Sen sijaan, että tunnistettaisiin tämäkin haitta, niin johtavat korruptoituneet psykiatrit selittävät asian tosin. Kun lääkitystä lopetellaan, niin yleensä oireet pahenevat, minkä sitten tulkitaan johtuvan masennuksesta. Näin sitten on hyvä syy jatkaa lääkitystä loputtomiin, kun todellisuudessa kysymys on vieroitusoireista, jotka voivat olla huomattaviakin. Pahin puoli näissä oireissa on niiden pitkäkestoisuus. Usein vie jopa vuoden, kunnes oireet helpottavat. Siksi on äärimmäisen tärkeää miettiä, kenelle määrää lääkkeitä. Valtaosa potilaista syö lääkkeitä turhaan. On tosin potilaita, jotka voivat hyötyä lääkkeistä, mutta heitä on huomattavasti vähemmän kuin tämä valtavan kokoinen lääkittyjen lauma.

Toinen seikka, millä lääkityksiä perustellaan, ovat itsemurhat. Katsotaan että lääkkeet estävät itsemurhia, mikä on paljolti lääketeollisuuden luoma hype. Sen tueksi ole ole esitetty mitään todellista faktaa. Itse asiassa masennuslääkkeet lisäävät itsemurhia ja itsemurhariskiä. SSRI-lääkkeet synnyttävät potilaissa hyvin aggressiivisia itsetuhoon yllyttäviä ja väkivaltaisia, pakkomielteenomaisia fantasioita. Erityisen herkkiä tälle ovat lapset ja nuoret. Näiden lääkkeiden myötä maailmalla on yleistyneet massamurhat ja kouluampumiset, mikä sinänsä on aivan uusi ilmiö. Näin ei ollut valiumin kultakaudella. Tämä on niin arka asia, että sitä on yritetty peitellä kaikin tavoin. Kaikki kriittiset äänet on tavalla tai toisella vaiennettu. Mahdolliset julkitulleet tapaukset selitetään aina johtuneen tekijän masennuksesta eikä lääkkeistä. Selitys ontuu, sillä eikö lääkkeiden olisi pitänyt estää moiset tapahtumat.

Alan lehdet eivät julkaise kriittisiä tutkimuksia tai sitten tutkimusten loppupäätelmiä manipuloidaan niin, ettei tuo karmeus tule esille. Ehkä tunnetuin tapaus oli maailmankuulu walesilainen psykiatri David Healy. Hänet kutsuttiin vuonna 2000 johtamaan Toronton yliopiston psykiatrista keskusta. Kaksi kuukautta virkaan astumisen jälkeen Healy [2] piti esitelmän lääketehdas Eli Lillyn SSRI- myyntihitistä Prozacista (fluoksetiini), joka tunnetaan Suomessa paremmin nimellä Seronil tai Seromex. Prozac [3] oli aikansa hiittituote, ihmelääke ja todellisen onnentuoja. Sillä hoidettiin masennusta [4], dysmorfista ruumiinkuvan häiriötä [5] eli ihmisiä, jotka olivat tyytymättömiä siihen, miltä oma kroppa näyttää, pakko-oireista häiriötä [6], bulimiaa [7], premenstruaalista dysforista häiriötä [8], hypokondriaa [9] (luulotautia) sekä paniikkihäiriötä [10], noita DSM-listan vaivoja, jotka tekivät ihmisten elämästä kurjaa ja jotka psykiatrigurujen mukaan johtuvat aivojen häiriintyneestä kemiasta. Sanottakoon, että sana ”dysmorfinen” suomalaisen sivistyssanakirjan mukaan tarkoittaa epämuotoista, mikä on todella hyvä ilmaisu siitä, mistä näissä lääkeasioissa on todellisuudessa kysymys. Kaikki on todella epämuotoista, hämärää, usvanomaista, mistä ei saa otetta, mutta nimillä voi myydä mitä vain. Helayn tutkimuksen mukaan Prozaciin liittyi itsemurhariski. Ei kestänyt kuin viikko, niin Healy sai kenkää. Ei auttanut laaja kansain-välinen protesti, johon joukkoon kuului jopa kaksi nobelistia. Eli Lilly teki vuonna 2000 Prozacilla 2.6 miljardia dollaria voittoa ja oli antanut 1.5 miljoonaa dollaria Toronton keskukselle. Oivallinen esimerkki siitä, miten talouselämä säätelee tiedettä. Lääketehtaat ovat väheksyneet potilaiden itsemurhariskiä käyttämällä termiä emotionaalinen epävakaus. Taaskin syyllistetään potilaat, jolloin tapaukset voidaan pistää mappi ööhön. Kyseessähän oli tavallinen sekoboltsi. Sitä se netti tekee hevirokin ohella.

Muutkin tutkijat Healyn ohella ovat havainneet lääkkeisiin liittyvän Itsemurhariskin. Vuonna 2005 BMJ [11]:ssa julkaistun tutkimuksen mukaan SRRI-lääkkeet lisäävät tuplasti itsemurhariskiä lumelääkkeeseen verrattuna. Tämän, jos minkään pitäisi herättää tämän maan itsemurhien ehkäisystä vastaavat. Mutta tähän mennessä tämän tyyppinen tieto ei ole läpäissyt median kynnystä eikä muuttanut KELAN käytäntöjä. Epätoivoiset, väkivallasta kärsineet ovat organisoituneet netissä ja heillä on omia sivustoja [12], joissa puhuu uhrien, omaisten ja potilaiden ääni. Heitä ei kuulla, sillä vastassa on massiivinen lääketeollisuus ja yhteiskunta, jonka päättäjien vastuunkantokyky on nollan luokkaa. Potilaat ja heidän omaisensa ovat syyttömiä, syyllinen on tuo monoliittinen järjestelmä. Tämä ei ole mitään salaliittoteoriaa, vaan faktaa, jos lukee siitä, mitä todella tiedetään.

Brittipsykiatri Joanna Moncrieff [13] on pitkään kritisoinut holtittomia lääkehoitoja vastaan. Hänen kirjansa The Myth of the Chemical Cure pitäisi kuulua jokaisen lääkärin opetusohjelmaan sen sijaan, että istuisivat lääketehtaiden illanistujaisissa. Moncrieff monen muun alan ihmisen ohella on todennut, etteivät SSRI ja muut nykyajan kemialliset manipulaation välineet ole sen tehokkaampia kuin lumelääkkeet, mutta huomattavasti vaarallisempia. Erikoista on, että kun potilaat saavat hankalia sivuvaikutuksia lääkkeestä, kokevat he, että lääke tehoaa ja voivat pelkästään sen takia paremmin. Eli sivuvaikutukset saavat potilaat uskomaan, että heitä hoidetaan. Saman asian voisi ajaa vaikkapa risiiniöljy yhdistettynä nokkoskäsittelyyn, joista molemmista syntyy melkoisia oireita, mutta ne ovat muuten vaarattomia, ja potilas voi kokea, että nythän sitä saadaan todella tehokasta hoitoa.

Tänä vuonna heinäkuussa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa psykiatrinen potilas riehaantui ja ampui terapeutin [14]. Vastineeksi psykiatri ampui useammalla laukauksella potilaan. Ampumisen tapa kertoo, että se tehtiin tappamistarkoituksessa. Seriffin mielestä psykiatri epäilemättä pelasti ihmishenkiä ampuessaan potilaan, vaikka sääntöjen mukaan kellään muulla kuin poliisilla ei ollut lupaa kantaa asetta sairaala-alueella. Potilas oli SSRI- lääkityksellä, mutta miksi psykiatrilla oli ase sairaalassa? Tiesikö hän lääkkeiden haitat vai oliko kyse uudesta hoitomenetelmästä?

Kolmas todellinen SSRI-lääkeiden haitta on, että ne muuttavat aivojen kemiaa ehkä pysyvästi ja huonompaan suuntaan. Ei siis lainkaan siihen suuntaan, että ne parantaisivat aivojen kuviteltua kemialista häiriötä, vaan ne aiheuttavat todellista häiriötä. Osalla SRRI-lääkkeet aiheuttavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jota voi pitää jo aitona mielisairautena, mikä sairaus on lisääntynyt näiden lääkkeiden myötä. Siihen sitten tarvitaan psykoosilääkkeitä, ja kierre jatkuu. Psykoosilääkkeet vuorostaan sekoittavat aineenvaihdunnan, aiheuttavat huomattavaa painonnousua, diabetesta ja lisäävät sydänperäisiä äkkikuolemia. Nämä psykoosilääkkeet ovat hyvin vaarallisia.

Akatisia [15] on yksi SSRI-lääkkeiden aiheuttama aivojen toiminnan häiriö. Akatisia on tila, jossa potilas kokee valtavaa tuskaisuutta, levottomuutta ja liikkumispakkoa. Ihminen muuttuu vangitun villieläimen kaltaiseksi, joka juoksee loputtomasti edestakaisin häkkinsä päästä päähän suuren tuskan ajamana. Akatisia voi johtaa itsemurhaan tai sitten saada potilaan raivotilaan murhaamaan muita.

Haluan painottaa, että mielenterveystyössä on paljon päteviä ja osaavia ihmisiä. Ongelma muodostuu lääketehtaiden kanssa yhteistyötä tekevien professorien ja asiantuntijoiden luomista hoitosuosituksista, joita sitten kokemattomat lääkärit noudattavat kirjaimellisesti määräämällä SSRI-lääkkeitä kuin karkkia potilaille. Toinen syy on KELA:n käytäntö. Terapiaa ei edes harkita, ellei ole käyttänyt lääkkeitä vähintään kolme kuukautta. Minulla oli potilas, jolle oli määrätty SSRI lääkkeitä ja joita hän ei halunnut syödä. Kyseisen naispotilaan ex-poikaystävä oli kidnapannut ja pitänyt naista vankina toista viikkoa raiskaten ja pahoinpidellen häntä päivittäin. Tuskin kukaan selviää moisesta ilman vakavia psyykkisiä oireita. Poliisi ei ottanut asiaa vakavasti. Luonnollisesti potilaan mielentila romahti. Hänelle määrättiin kolme kuukautta sairaslomaa. Kun hän ei ostanut lääkkeitä, KELA katkaisi kylmästi korvaukset. Saman aikaisesti hänet irtisanottiin työstä, jolloin potilas joutui täysin tyhjän päälle. Ystävien avulla hän selvisi, pääsi terapiaan ja toipui.

Tarinassa tiivistyy hyvin se, missä tilassa tämän maan terveydenhoito on tällä hetkellä. Diagnoosi ja hoito olivat väärin. Traumaattista shokkia ei hoideta SSRI-lääkkein. Yhteiskunta, niin terveydenhoitosektori kuin poliisikin, toimi kuin alkeellinen muslimiyhteiskunta. Raiskattu on syyllinen, joka on kivitettävä. Ei tässä maassa kannattaisi paukutella kovin henkseleitä. Naiset kyykytetään tavalla tai toisella ollaan sitten missä päin maailmaa tahansa.

Into kirjoittaa tämä blogi syntyi luettuani Helsingin Sanomista otsikolla Onneksi on masennuslääkkeet blogin [16], joka ylistää SSRI-lääkkeitä. Kirjoittaja sanoo olevansa vihreä feministi, jonka tapaisista blogisteista Hesarin sivut täyttyvät. Heidän jatkuva aiheensa on ”Tarinoita omasta navastani ja hieman alempaa”. Ei ihme että lukijat kaikkoavat. Hänen syynsä kirjoittaa blogi voi johtua edellisestä, mutta asialla voi olla ihan inharealistinen puoli, nimittäin raha. Lääketehtaat maksavat julkuille ja netti- ja printtimediabloggareille puhdasta rahaa, jotta nämä kirjoittaisivat myönteisesti lääkkeistä ja terveellisestä ruuasta. Lääke- ja ruokatehtaat ovatkin monen bloggarin tapa ansaita leipänsä. Ehkä kyse onkin tästä, kun juttu ilmestyi melko pian Peter Gøtzschen kirjan suomennoksen ilmestyttyä. Juuri psyykenlääkkeet ovat Gøtzschen erityisen huomion kohteena.

Tämä ei ole uutta. Vesa-Matti Loiri mainosti Victoza-lääkettä mediassa. Hän sai siitä rahallisen korvauksen. Asiasta nousi keskustelu ja lääketehtaiden palkattu puolestapuhuja esitti asiasta tyypillistä soopaa [17]. Todellisuus on toinen. Victozan valmistaja Novo Nordisk [18] on tuomittu rikoksesta, joka koskee Victozan markkinointia ja sen terveysväitteitä. Tämä ei ole yhtiön ainoa rikos, vaan samaa temppuilua on käytetty Novolin [19] -insuliinin suhteen. Siis pitääkö meidän uskoa näitä rikollisia yhtiöitä ja noudattaa heidän ohjeitaan? Käytän sanaa ”rikollinen”. Yhden erehdyksen ymmärtää, mutta kun se toistuu, niin silloin on kyse systemaattisesta harhautuksesta, joka on rikollista, jos mikään.

Loiri on laihtunut huomattavasti, mutta suurelle yleisölle on jäänyt käsitys, että temppu tehtiin Victozan avulla, mikä tosin on käytännössä mahdotonta. Jos taiteilija omaisi vähänkin miehistä rohkeutta ja vastuunottokykyä, hän kertoisi millä tavalla hän todella laihtui, lääkkeellä vai jollakin muulla tavalla. Tieto olisi tärkeä sillä Victoza on lääke, joka tappaa.

Lopuksi hieman hauskaakin. HAVIDOL [20] ”have it all” on uusin onnellisuuspilleri, joka tehoaa hiljattain löydettyihin mielenterveyden ongelmiin kuten motivaation puuteoireyhtymään ja dysforiseen sosiaalisen huomion ja kuluttamisen puutosoireyhtymään. Julkut todistavat HAVIDOLIN [21] ihanuuksista. HAVIDOL [22] on todellinen nykyajan ratkaisu näihin hirvittäviin mielenterveysongelmiin ja tekee koko maailman onnelliseksi. FUKITOL [23] ”fuck it all” on toinen ihmelääke, jota juuri hiljan oman käden kautta edesmennyt Robin Williams ”mainostaa”. Ehkä juuri tässä tiivistyy koko kemiallisen manipulaation traagisuus.

Julkaistu alunperin Antti Heikkilän blogissa [24] 15.8.2014

Lue myös:

Masennuslääkkeet ovat yksi syy väkivaltaan [25]
Video: Lääketeollisuus on pahempi kuin mafia! [26]
Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus [27]