- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

Markkinat avoinna lääkkeille ja sairauksille

Lääketeollisuus on tehtaillut sairauksia aina levottomista jaloista kaljuuntumiseen ja ujouteen.

Lääketieteellisen aikakauskirja Duodecimin päätoimittaja, professori Pertti Mustajoki tarttui tärkeään aiheeseen ottaessaan esiin nykyaikaisen ilmiön nimeltä sairauksien markkinointi.

– Sairauksien markkinointi on epäterve ilmiö, jota tulee vastustaa, Mustajoki painottaa.

Sairauksien markkinoinnilla (disease mongering) tarkoitetaan tunnettujen sairauksien rajojen laajentamista siten, että aikaisempaa suurempi määrä ihmisiä tulee hoidon piiriin. Voidaan jopa markkinoida kokonaan uusi sairaus, kuvaa Mustajoki.

Markkinoitavaan sairauteen liittyy lääke tai muu hoito, jonka myyntiä halutaan edistää. Kun hoitoa tarvitsevien ihmisten määrä suurenee, lisääntynyt kysyntä hyödyttää tuotteen myyjää, Mustajoki sanoo. Teollisuus hyötyy, mutta yhteiskunta kärsii.

Esimerkkinä markkinoidusta sairaudesta Mustajoki antaa taudin nimeltä naisen seksuaalinen toimintahäiriö (female sexual dysfunction), jota esiintyy 43 prosentilla amerikkalaisista naisista.

Mustajoen mukaan sairaus luotiin järjestelmällisellä kampanjoinnilla, jossa keinoina käytettiin artikkeleita ”sairauden yleisyydestä”, lääketehtaan järjestämiä kongresseja ja täydennyskoulutuskursseja sekä suuryrityksen sponsoroimaa Pohjois-Amerikan menopaussiyhdistyksen puoltavaa lausuntoa naisten testosteronihoidosta. Kampanjoissa käytettiin apuna myös aikakauslehtien julkaisemia menestystarinoita hoidosta. Median käyttö apuna on yleistä.

Sairauksien markkinointi yleensä perustuu kuitenkin jo olemassa olevan sairauden määritelmien laajentamiseen; diagnostiset kriteerit väljenevät.

Mustajoki kuvaa erään lääketehtaan Yhdysvalloissa vuonna 2003 käynnistämää tiedotuskampanjaa levottomista jaloista. Kampanja painotti ongelman olevan tavallinen, alidiagnosoitu ja valvottavan öisin miljoonia yhdysvaltalaisia.

Kahden seuraavan vuoden aikana maan pääsanomalehdissä ilmestyi 187 aihetta käsittelevää artikkelia, joissa liioiteltiin levottomien jalkojen yleisyyttä ja lääkehoidon tehoa. Lääkkeen haittavaikutuksista mainittiin alle 10 %:ssa jutuista ja vain yhdessä kerrottiin niiden yleisyys, kuvaa Mustajoki.

Samaa tekniikkaa, diagnostisten kriteerien väljentämistä tai uuden sairauden luomista on käytetty impotenssin, menopaussi, erektiohäiriöt ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön sekä niiden hoitoon tarkoitettujen tuotteiden markkinointiin. Sairauksia on tehtailtu ujoudesta, kaljuudesta, auktoriteettien vastustamisesta, siitä, ettei opi helposti matematiikkaa, kuukautiskivuista, ikääntymisestä ja vilkkaasta luonteesta.

Median lisäksi sairauksien markkinointiin on valjastettu muitakin osapuolia, kirjoittaa Mustajoki. Markkinointi käyttää hyväkseen potilasjärjestöjä, jotka monasti ovat riippuvaisia lääketeollisuuden taloudellisesta tuesta (esimerkiksi diabetes- ja sydänliitot), sekä poliitikkojen ja eri ammattiryhmien lobbausta.

Mustajoen mukaan esimerkiksi ADHD:tä on Yhdysvalloissa markkinoitu kouluhoitajille lääketehtaiden järjestämissä koulutustilaisuuksissa.

Sairauksien markkinoinnin piirteitä on nähty myös verenpaineen ja veren kolesterolipitoisuuden tavoiterajojen jatkuvassa madaltamisessa, jossa Suomi on seurannut Yhdysvaltojen ja muun Euroopan käytäntöä. Nykyisillä tavoitearvoilla suurin osa ihmisistä on »riskisairaita», huomauttaa Mustajoki.

Ongelmallista ovat myös käypähoitosuosituksia laativien tahojen taloudelliset kytkökset lääkeyhtiöihin.

Sairauksia markkinoitaessa liike-elämän voitontavoittelu ja ihmisten edut ovat törmäyskurssilla. Lääke- ja markkinointiteollisuus hyötyvät, mutta yhteiskunnalle ja yksittäisille ihmisille koituu vahinkoa.

Ilmeisimpiä haittapuolia ovat lääkkeiden käytön leviäminen uusiin ryhmiin, joka lisää terveydenhuollon kustannuksia. Samalla ”mainosten uhrit” altistuvat lääkkeiden haittavaikutuksille. Markkinoinnissa käytetään hyödyksi ihmisten ahdistusta ja uskoa tieteellisen kehityksen tuomaan apuun eikä psykologisia vaikutuksia tiedetä, mutta terveiden ihmisten muuttuminen potilaiksi tuskin edistää hyvinvointia, toteaa Mustajoki.

Suomessa sairauksien markkinointia ei ole systemaattisesti selvitetty, mutta sitä esiintyy myös meillä, Mustajoki sanoo.

Mustajoen mukaan potilastyössä toimivien lääkärien on tärkeää suhtautua kriittisesti lääketeollisuuden antamaan informaatioon erityisesti silloin, kun jonkin lääkkeen markkinoinnin yhteydessä kuulee sillä hoidetun sairauden olevan paljon yleisempi kuin aikaisemmin on ajateltu.

– Tilanne kohentuisi, jos toimittajat, päättäjät ja kuluttajat eivät luottaisi liikaa lääkkeiden tuottajien sponsoroimaan informaatioon, päättelee Mustajoki.

 

Faktalaatikko: Lääkevalmisteen markkinointi

 

Lue myös:

Markkinointi ei sovi kouluihin [1]

Lääketeollisuus valvoo itse itseään [2]

 

Lähteet:

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo97240&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero [3]

Pekka Hiltunen: Iso ei. Image 28.10.2010. Ss. 65-73.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785 [4]

Fimean kotisivut http://www.fimea.fi/ [5]