"Toimittajat tuhoavat totuuden, valehtelevat, vääristävät, panettelevat ja polvistuvat rahan vallan edessä. Heidän ammattinsa on pettää heidän isänmaansa ja rotunsa. Olemme valtamediassa kasvottoman eliitin palvelijoita, sätkynukkejä; he vetävät naruista ja me tanssimme."

John Swinton, New York Times

Mahatma Gandhi vastusti sionismia

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,13
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Mahatma Gandhin näkemys Palestiinasta ja juutalaiskysymyksestä kävi selvästi ilmi hänen laajalevikkisen Harijan-lehden pääkirjoituksessa 11.11.1938. Se oli aikaa, jolloin kamppailu Palestiinan arabien ja maahan muuttavien juutalaisten välillä kävi kuumana.

Ennen tekstin kirjoittamista etenkin sionistit olivat painostaneet Gandhia raskaasti, jotta tämä antaisi julkilausuman aiheesta. Siksi Gandhi aloitti pääkirjoituksensa sanomalla, että hänen myötätuntonsa on juutalaisten puolella, jotka kansana ovat kärsineet jo pitkän aikaa epäinhimillisestä kohtelusta ja vainoista.

Gandhi kuitenkin täsmensi: ”Myötätuntoni ei estä minua vaatimasta oikeudenmukaisuutta. Juutalaisten huudot ja kansankotivaatimukset eivät juuri vetoa minuun. Oikeutusta haetaan Raamatusta ja juutalaisten ikuisesta kiihkeästä halusta palata Palestiinaan. Miksi he eivät ota kaikkien muiden maailman ihmisten tavoin kotimaakseen sitä valtiota, jossa he ovat syntyneet ja ansaitsevat elantonsa?”

Gandhi kyseenalaisti näin koko poliittisen sionismin peruslogiikan. Hän hylkäsi ajatuksen juutalaisvaltiosta ”luvatussa maassa” todeten, että ”raamatullinen Palestiina ei ollut maantieteellinen alue”. Sionistit yrittivät saada mahdollisimman suuren kansainvälisen tuen hankkeelleen. He tahtoivat luoda siirtokuntien avulla juutalaisen Palestiinan saatuaan Brittien hallinnolta tunnustuksen; Balfourin julistuksessa kerrottiin ”juutalaisten kansankodin muodostamisesta Palestiinassa”. Juutalaisjohtajat halusivat saada sionismille hyväksynnän Gandhilta, jonka kansainvälinen maine imperialismia vastustavana väkivallattoman vastarinnan johtajana edistäisi merkittävästi juutalaisten liikettä. Hänen kantansa oli kuitenkin täysin sionistien projektia vastaan niin poliittisten kuin uskonnollisten syiden vuoksi. Gandhi ei hyväksynyt Palestiinan mandaatissa brittihallinnon pyrkimyksiä ajaa sionistien suunnitelmaa, joka oli juutalaisvaltion perustaminen. Gandhin Harijan-pääkirjoituksessa puolustetaan ponnekkaasti Palestiinan arabien oikeuksia. Hänen usein lainatuista riveistään käy hyvin ilmi hänen kantansa: ”Palestiina kuuluu arabeille samalla tavoin kuin Englanti englantilaisille tai Ranska ranskalaisille. On väärin ja epäinhimillistä antaa Palestiinan arabien herruus juutalaisille… Olisi varmasti rikos ihmisyyttä kohtaan alistaa ylpeät arabit, jotta Palestiina voitaisiin palauttaa osin tai kokonaan juutalaisille kansankodiksi.”

palestineGandhin vastaus sionismin ongelmaan ja Palestiinan kysymykseen sisältää useita tasoja, jotka vaihtelevat eettisestä asemasta poliittiseen realismiin. Mielenkiintoista on se, että Gandhi, joka uskoi vakaasti uskonnon ja politiikan erottamattomuuteen, oli vakaasti ja voimakkaasti vastustanut sionistien kulttuurillista ja uskonnollista nationalismia.

Gandhille oli erittäin tärkeää, että uskonto tarjoaa eettisen ulottuvuuden valtion politiikalle, mutta ei toimi poliittisena ideologiana. Sionismin tapaan yhden uskonnon oikeuttama vaatimus omalle valtiolle ei vedonnut Gandhiin millään tavalla.

Palestiinan historia 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla painottui kahden erilaisen nationalismin välille: Sionismi yritti luoda juutalaisvaltion perustamalla suuria joukkoja juutalaisia siirtokuntia Palestiinaan, ja Palestiinan arabit yrittivät epätoivoisesti säilyttää vapautensa ja maansa kolonialistien ja imperialistien hallinnassa.

Vastarintaa ajanut Intian kansallinen kongressi ja vastarinnan johtaja Gandhi olivat 1930- ja 40-luvuilla aktiivisesti muokkaamassa intialaisten näkemyksiä arabimaailman ponnisteluista nationalismin puolesta imperialismia vastaan. Vuoden 1937 All India Congress Committeen (AICC) kokous Kalkutassa ”protestoi ponnekkaasti terroria ja Palestiinan jakamista vastaan” sekä ilmaisi Intian kansan myötätunnon arabien vapaustaistelua kohtaan. Syyskuun 1938 AICC–kokous Delhissä totesi päätöslauselmassaan, että Brittien pitäisi antaa juutalaisten ja arabien sopia asiat sopuisasti keskenään. Lisäksi kannustettiin juutalaisia ”olemaan suojautumatta Britannian imperialismin taakse”. Gandhi halusi juutalaisten Palestiinassa tavoittelevan arabien ystävyyttä hylkäämällä ”Britannian pistimien tarjoaman avun”.

Siten Gandhi ja komitea kannattivat avoimesti Palestiinan arabien nationalismia. Gandhi torjui ponnekkaasti sionistien nationalismin. Heidän kantaansa vahvistivat poliittiset yhtäläisyydet intialaisten ja palestiinalaisten ponnisteluissa imperialismia vastaan. Jo 1930-luvulta juontanut Gandhin mielipide sionismista ja hänen vahva sitoutumisensa Palestiinan asiaan selvästi vaikuttivat myös itsenäisen Intian asenteeseen Palestiinan kysymyksessä.

Gandhin neuvo Saksan juutalaisille ja Palestiinan arabeille oli väkivallaton vastarinta. Juutalaisten ongelmia Saksassa Gandhi kommentoi: ”Olen vakuuttunut, että jos heidän keskuudestaan nousisi joku rohkea ja näkemystä omaava johtamaan heitä väkivallattomaan toimintaan, voisi heidän epätoivon talvi muuttua silmänräpäyksessä toivon kesäksi.” Hänen näkemyksensä sionismista ja neuvonsa juutalaisille väkivallattomasta toiminnasta ja itsensä uhraamisesta Saksassa nostatti reaktioita, jotka vaihtelivat vihasta epätoivoon. Kuuluisat juutalaiset pasifistit Martin Buber, Judah Magnes ja Hayim Greenberg, jotka muuten ihailivat Gandhia, olivat ”hyvin loukkaantuneita Gandhin antisionismista” ja arvostelivat häntä ”ymmärtämättömyydestä”. Martin Buber huomautti pitkässä vastineessaan Gandhin Harijan-pääkirjoitukseen: ”Hyvä Mahatma, olette hyvin huolissanne ’omistusoikeudesta’ toisen osapuolen suhteen, mutta ette lainkaan ajattele toisen osapuolen oikeutta vapaaseen maahan – heitä, jotka janoavat sitä.”

Kuten jo mainittua, ei Gandhi pitänyt sionistien himoa Palestiinaan oikeutettuna. Hän kirjoitti tammikuun 7. päivä 1939 Statesman-lehdessä vastineen: ”Väitän, että väkivallattomuus ei ole vain henkilökohtainen hyve. Se on myös yhteiskunnallinen hyve, jota tulee vaalia, kuten muitakin hyveitä. Toki yhteiskuntaa säätelee suurelta osin sen tavoite väkivallattomuuteen kansalaisten välisissä kanssakäymisissä. Haluaisin laajentaa käsitteen suurempaan mittakaavaan, kansalliseksi ja kansainväliseksi ihanteeksi.”

On myös tärkeää huomata, että Gandhin mielestä väkivallattomuus ei ollut pasifismia tai puolustusta, vaan tapa käydä sotaa. Myös tämä väkivallaton sodankäynti vaatii kuria, harjoitusta ja vihollisen vahvuuksien ja heikkouksien arviointia.

Paul Powerin mukaan Gandhin näkemykseen sionismista vaikutti neljää asiaa: ”Ensinnäkin, hän suhtautui hienotunteisesti Intian muslimeihin, sillä he olivat luonnollisesti Lähi-idän arabien puolella juutalaisten kansankotia vastaan. Toisekseen, hän vastusti kaikkia sionistien toimintatapoja, jotka olivat vastoin hänen väkivallattomuuden ihanteitaan. Kolmanneksi, hänen mielestään sionismin ajatus yhden uskonnon varaan rakennetusta valtiosta oli vastoin hänen moniarvoisia periaatteitaan nationalismista. Neljänneksi, hän ilmeisesti ei halunnut varomattomuuttaan hankaloittaa välejään Britteihin, jotka hallitsivat Palestiinan mandaattia.”

Gandhi kesti lähes kaikki sionistien yritykset puristaa hänestä ulos sionistimyönteinen kommentti. G. H. Jansen kirjoitti sionistien epäonnistuneesta painostuskampanjasta Gandhin suhteen: ”Hänen vastustuksensa (sionismia vastaan) säilyi muuttumattomana lähes 20 vuoden ajan. Hän pysyi lujana huolimatta taitavista taivuttelu- ja painostustekniikoista, joissa sionistit ovat jo kauan olleet mestareita.”

gandhilainaus

Jansen osoittaa ainakin neljä erillistä tapahtumaa, joissa sionistit ovat yrittäneet saada Gandhilta myönteisen lausunnon. Ensiksi vuonna 1937 Gandhin juutalainen ystävä Hermann Kallenbach saapui Etelä-Afrikasta Intiaan ja viipyi Gandhin luona viikkoja yrittäen vakuuttaa häntä sionismin ansioista. Myös 1930-luvulla rabbi Stephen Wisen pyynnöstä amerikkalainen pasifisti John Haynes Holmes yritti ”hankkia Gandhilta sionismimyönteisen lausunnon”. Maaliskuussa 1946 brittiläinen työväenpuolueen parlamentaarikko Sydney Silverman, joka ajoi Briteissä Intian itsenäisyyden asiaa, yritti muuttaa Gandhin mieltä. Heidän kiivaan keskustelunsa päätteeksi Gandhi totesi, että ”pitkällisen keskustelun jälkeen en vieläkään pysty muuttamaan mielipidettäni, jonka annoin teille jo keskustelun alussa”. Neljäs sionistien yritys muuttaa Gandhin mieltä tuli Louis Fischeriltä, kuuluisalta Gandhin elämänkerran kirjoittajalta, jolle Gandhin kerrotaan sanoneen, että ”Juutalaisilla on vahvat perustelut.”

Myöhemmin Gandhi selvensi asiaa yhdessä viimeisistä artikkeleistaan sionismista ja palestiinalaiskysymyksestä heinäkuun 14. päivä 1946: ”Sanoin jotain sen suuntaista keskustelussani hra Louis Fischerin kanssa aiheesta. Mielestäni maailma on kohdellut juutalaisia julmasti väärin.” Gandhi palasi kuitenkin alkuperäiseen näkemykseensä todeten: ”Mutta mielestäni he (juutalaiset) ovat tehneet hirvittävän virheen vallatessaan Palestiinaa Amerikan ja Britannian avulla ja käyttäen nyt apuna selvää terrorismia… Miksi heidän pitää turvautua amerikkalaisten rahoihin ja brittien aseisiin tunkeutuessaan maahan, johon eivät ole tervetulleita? Miksi heidän pitää turvautua terrorismiin mahdollistaakseen Palestiinaan tunkeutumisen voimakeinoin?”

Vaikuttava määrä juutalaisia oli sitä mieltä, että vain voimankäyttö voisi varmistaa juutalaisten kansankodin perustamisen Palestiinaan. He omaksuivat terrorismin keinoksi saavuttaa kansallinen päämääränsä. Palestiinalaisten alistaminen sionistisen terrorin avulla oli käytäntö, jonka Gandhi teilasi hyvin määrätietoisesti.

Vain pari kuukautta ennen salamurhaansa Gandhi vastasi Reutersin Don Campbellin esittämään kysymykseen ”Mikä on ratkaisu Palestiinan ongelmaan?” seuraavasti:”Siitä on tullut ongelma, joka vaikuttaa lähes ratkaisemattomalta. Jos olisin juutalainen, sanoisin heille: ’Älkää olko niin tyhmiä, että turvaudutte terrorismiin…’ Juutalaisten pitäisi tavata arabit ja ystävystyä heidän kanssaan, eikä turvautua brittien ja amerikkalaisten apuun, ainoastaan Jehovan apuun.”

 

Alkuperäinen artikkeli julkaistu Radical Press –sivuilla.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

14 Kommentit

  1. Savitri Devi on toinen intialainen, joka vastusti henkeen ja vereen juutalaisuutta.

    Kannattaa tutustua Counter-Currents-sivustoilla mm. kirjoitukseen ”Jews and The Dark Age”. Hänen mukaansa esim. Israel on ”Päämaja, josta käsin voidaan suunnitella maailmanlaajuiset operaatiot” ja ”turvapaikka rikollisille juutalaisille, jotka ovat paljastuneet” jne.

    Intiassa on paljon tervettä antisemitismiä. 🙂

    (0)(0)
  2. Gandhin murhan syy taitaa selvitä tuosta. Myöskään Nehru ei ollut juutalaisten nuoleskelija. Nehrun poika Rajiv murhattiin esim. M.C. Piperin mukaan Mossadin toimesta. Vasta sitten ovat Intian ja Israelin suhteet voineet lähentyä radikaalilla tavalla.

    (0)(0)
  3. Israel on juutalaisvaltio. Tuosta jutustakin näkyy, kuinka juutalaiset mieltävät itsensä kansakunnaksi. Kyse ei siis ole uskonnosta. Juutalaiset ovat siten tavallaan sionisteja kaikki. Mielenkiintoisella tavalla juutalaisnationalismia pidetään normaalina, mutta muille kansoille markkinoidaan aina kommunistisia oppeja. Ilmeisetsi voidaan vetää yhtäläisyysmerkit toisaalta juutalaisuuden ja sionismin ja juutalaisuuden ja kommunismin välille.

    (0)(0)
  4. Budapestin matka jäi tekemättä, sillä Gulag on jo täällä. Se on nyt todistettu Budapestissä.

    NPI:n kongressi ”The Future of Europe” on jouduttu peruuttamaan sen aiotussa muodossa ja itse asiassa Unkarin hallitus on rähmällään sionistieliitin edessä nuolemassa kättä, joka palkitsee nuolijansa viroilla ja rahalla.

    Täysin viattomat osallistujat ja puhujat joutuivat NKVD-tyyppisen vainon kohteeksi. Heidän kokouspaikkansa pakotettiin perumaan tilaisuus, heidän hotellinsa pakotettiin perumaan varaukset ja heitä vainottiin avoimesti poliisien taholta. Kun he olivat kokoontuneet eräseen kahvilaan, sinne ilmaantui 60 poliisia n. kymmenellä poliisikulkuneuvolla ja kaikkien henkilöllisyys tarkistettiin ja kokoonkutsuja pidätettiin.

    Ja miksi? Mikä oli heidän rikoksensa?

    Ei mikään, heitä ei syytetä mistään, mutta heitä vainotaan niin kuin he olisivat rikollisia.

    Minä julistan sen tässä ja nyt todeksi:

    Juutalaisten luoma Gulag on täällä, se elää, se vainoaa meitä kaikkia. Me kaikki olemme kohta sen uhreja. He eivät salli minkäänlaista toisinajattelua, meidän on kaikkien nöyrryttävä kumarartamaan isäntää tai meidät vangitaan. Ja tulevaisuudessa sekään ei riitä, me kaikki tiedämme kuinka juutalaisjohtoinen NKVD toimi naapurimaassamme. Uhreja oli miljoonia, kymmeniä miljoonia.

    Magneettimedia on yksinäinen valo pimeydessä. Pimeydessä, jossa viattomia ihmisiä vainotaan heidän mielipiteidensä vuoksi. Pimeydessä, jossa juutalaiskansa voi tehdä mitä vain Israelissa, kun meidän täytyy olla hiljaa. Olla hiljaa ja nöyrtyä.

    Juutalaiskansa saa olla nationalistinen ja kaksinaismoralistinen, me emme saa edes sanoa sanaa nationalisti. Me emme saa edes ajatella sanaa nationalismi.

    Me emme saa julistaa maatamme Suomeksi, joka on suomalaisille. Israel on The Jewish State for the Jews, mutta me olemme vain maa, jossa asuu kaikenlaisia ihmisiä. Me emme ole mitään.

    Meillä ei saa olla ydinaseita, juutalaisilla saa olla. Meidän pitää ottaa pakolaisia Syyriasta, juutalaiset eivät ota yhtäkään. Me emme pommita lapsia, vanhuksia ja naisia Helffire-ohjuksilla, juutalaiset tekevät sitä Israelissa mielinmäärin.

    Me olemme juutalaisten armoilla, he nöyryyttävät meitä, he tahtovat hävittää valkoisen kansan ja korvata sen monivärisellä massalla. He rakastavat monikultturisuutta meidän maassamme, mutta oamssa maassaan he vihaavat monikulttuurisuutta. Siellä he ovat maassa, joka on The Jewish State ja For the Jews.

    He puhuvat kaksihaaraisella kielellä. He pettävät meitä. He vihaavat meitä. He tuhoavat meidät.

    (0)(0)
  5. Jokaisen ihmisen pitäisi kuulla sanasta sanaan Alex Kurtagicin puhe National Policy Instituten vuoden 2013 kokouksessa: ”The End of the World as We Know It”.

    Tässä esityksessään Kurtagic riisuu nykyisen tasa-arvoajattelun päältä sen kauniin kaavun ja paljastaa sen alta luurangon, joka irivistää. Se irvistää kymmenien miljoonien ”tasa-arvon puolesta” tapettujen kauhulla.

    Hän kuvaa loistavassa esityksessään, kuinka esim. USA:ssa yliopistot ovat alkaneet luopumaan työpaikoista, jotka tukevat tutkimusta ja tiedettä, korvaten nämä työpaikat ”tasa-arvospesialisteilla”, joiden palkat ovat usein enemmän kuin kaksi kertaa kuin todellista opetusta antavan ihmisen palkka. Ts. erityisesti juutalaisten hysteerisesti ajama tasa-arvo johtaa siihen, että ihmisiä kuolee, koska esim. syövän tutkimus on toissijaista verrattuna siihen, että ns. tasa-arvo (lue: ns. vähemmistöjen edustajat syrjäyttävät vähemmistöstatuksellaan paremmat ja kykenevämmät opiskelijat) on tärkeintä.

    Hän myös kuvaa, kuinka egalitarianismiin perustuvat vallankumoukset ja järjestelmät ovat aina olleet murhanhimoisimpia ja tappavimpia järjestelmiä. Vrt. NKVD, kulttuurivallankumous Kiinassa, Pol Pot, jne. jne. Aina ideana on täydellinen ”tasa-arvo”. Tämähän on esim. juutalaisjärjestöjen ajaman ”tasa-arvon” takana USA:ssa. Tasa-arvon nimellä tuhotaan yhteiskunta ja saadaan aikaan yhteiskunta, jossa valkoiset ajetaan umpikujaan, koska koko heidän työnsä ja kulttuurinsa uhrataan sille, että kykenemättömämmät saavat saman, tekemättä mitään. Tämän tunnistaa jo Suomessakin: maahanmuuttaja saa kaiken, helposti, tekemättä mitään.

    Esim. Ruotsissa koko kansan on vallannut eräänlainen mielisairaus, jonka mukaan kaikki voidaan uhrata vain, jotta kaikki syyrialaiset voidaan ottaa vastaan. Tasa-arvon nimessä. Kukaan ei huomaa, että Syyrian naapurissa on rikkaiden juutalaisten asuttama ”Lähi-Idän ainoa demokratia”, joka tappaa syyrialaiset maahantulijat rajoilleen. Juutalainen rakastaa syyrialaisia Ruotsissa ja vihaa syyrialaisia Israelissa.

    Tasa-arvo on nykyään asia, josta ei voi olla kuin yhtä mieltä. Ihminen, joka ei hyväksy egalitarianismia, suljetaan ulkopuolelle, häntä vainotaan. Kuitenkin juuri egalitarianismi tuhoaa koko länsimaisen kulttuurin.

    Meidän pitää kysyä: Miksi Israel ei rakasta afrikkalaisia maahanmuuttajia? Miksi Israel ei auta Lähi-Idän hätää kärsiviä? Miksi Israel ei ota maahan venepakolaisia? Miksi juutalainen ei auta? Miksi juutalainen vain aseistautuu?

    Kuunnelkaa Kurtagicia! Hän puhuu kuin Jumala, hän kertoo totuuden.

    (0)(0)
  6. Savitri Devi ei tainnut intialainen olla, vaan ranskalais-italialais-kreikkalainen. Mutta asui pitkiä aikoja Intiassa, oli avioliitossa intialaisen kanssa ja fanitti kovasti hindulaisuutta ja jotenkin sitä kautta NSDAP:tä kun näki niissä jotain yhtäläisyyttä, ehkä osin virheellisestikin.

    Tämä on ehkä hieman aiheen vierestä, mutta monet Intialaiset akateemikot pitävät Hitleriä tärkeämpänä Intian itsenäistymisen kannalta kuin Gandhia, joka todennäköisesti olisi jäänyt unholaan ilman saksalaisten aiheuttamaa brittien sotilaallista heikentymistä joka sai heidät luopumaan kolonioistaan.

    Ja eräässä kaupungissa avattiin joku Hitler niminen vaate liike, josta tietysti pakalliset juutalaispiirit nousivat takajaloilleen:-) Mein Kampf on best seller ja sitä luetaan yliopistojen pääsykoekirjana jne.

    Mitä tuohon mainittuun Alex Kurtagic:iin tulee niin ihan mielenkiintoinen puhe ja hyviä pointteja, mutta hän ei ehkä ole tutustunut pohjoismaiseen egalitarismiin joka on tuottanut aika hyviäkin tuloksia koulutusjärjestelmän osalta jne. Pienille kansoille tasavertaiset mahdollisuudet ovat tärkeä tekijä sosiaalisen koheesion kannalta joka taas on tärkeä ylipäätään minkäänlaisen kansalliskäsityksen ja tunteen muodostumisen osalta. Ei voi puhua kansasta jos ihmiset lokeroituvat liian jyrkästi eri leireihin lähtökohtien perusteella, olivat ne sitten älyllisiä tai kyvyllisiä. Tietty kansallistunteen jälkeen erilaiset alaryhmittymät muodostuvat täälläkin.

    Mutta veikkaan että hänen kokemuksensa on lähinnä väkinäisen egalitarsimin harjoittamisesta monietnisissä- ja rotuisissa yhteiskunnissa joissa taustat ovat niin kirjavat ja ihmisiltä puuttuu luontainen keskinäinen lojaliteetti toisiaan kohtaan, toisin kuin hyvin homogeenisissä pohjoismaissa joissa jonkin sortin egalitarismi jo talonpoikaiskulttuurin ajoilta on ollut läsnä ennen näitä kulttuurimarxistisia valtion ohjelmia. Kristillinen etiikka on myös ajanut ajatusta, että ihmiset ovat kykyeroistaan huolimatta samalla viivalla Jumalan edessä.

    Germaaniset kansat ovat muutenkin olleet tasa-arvoon pyrkiviä kautta aikojen kun katsoo heimojen tapaa organisoitua, päätöksenteko tapoja ja sukupuolten rooleja jo pakanallisella ajalla jne. Luonnollinen hierarkia ja auktoriteetti asemat tietty aina muodostuu, mutta heimot kerääntyivät piireihin ja kaikkia kuultiin jne. Esim. hiljattain oli juttua löydöksistä joiden mukaan ensimmäisen aallon viikinki siirtokuntien joukoissa oli naisia yhtä paljon kuin miehiäkin ja jopa taistelijoina paljon. Ja esim kansallissosialismihan oli tavallaan jonkinlaista egalitarismia etnisen ryhmän sisällä. Ehkä siksi siitä varakkaimmat vähiten pitivät. Mutta nykyään tuo egalitarismi on ulotettu asioihin joihin se ei kuulu ja on menty yli laidan. Siinä mielessä hyväksyn kritiikin ja olen osin samaa mieltä. Pitää voida sanoa että jokin asia on toista arvokkaampi. Jokainen nihilistikin tekee elämässään valintoja joillain kriteereillä ja valintojen tekeminen edellyttää arvovalintoja tai arvohierarkian hyväksymistä. Kukaan ei syötä lapselleen lehmän lantaa väittäen sen olevan ”ihan yhtä arvokasta” ravintoa ihmiselle kuin vaikka hedelmä-marja smoothie tai kaurapuuro.

    Ja lisäksi Kurtagic:in yhteydet extreme-metalli ”musiikki” genreen on häiritsevä tekijä ja syö uskottavuutta. Jos itselläni olisi Hitlerin valtuudet niin kieltäisin koko black/death-metal ja gangsta räp musiikin julkaisemisen ja levittämisen. Nuo ovat hirveintä ja saatanallisinta ääni saastaa mitä on. Kasvitkin kuolevat jos niille soittaa metallia. Enkä siis käsitä miten joku voi puhua eurooppalaisesta identiteetistä, transsendentaaleista arvoista ja korkeista ihanteista ja sitten olla mukana tuollaisessa henkisen saastan tuotannossa.

    (0)(0)
  7. Budapestissa näimme, kuinka juutalaiset voivat olla etnonationalisteja. Hehän järjestivät viime vuonna Budapestissä sionistisen maailmankongressin, jonka teema oli juutalainen nationalismi. Juutalaiset ovat avoimen nationalistisia, ilmeisesti suurin osa suomenjuutalaisistakin elää kahdella passilla.

    Nyt kun Valkoiset Nationalistit halusivat pitää samanlaisen kongressin, heidän johtajansa piti pidättää.

    Syytä ei kerrota, mutta tyhmempikin tajuaa, että elämme jo nyt maailmassa, jossa juutalainen voi tehdä mitä vain ja me muut vain sen, minkä juutalainen hyväksyy.

    Jos olen tähän asti yrittänyt ymmärtää vastapuolta, sanon suoraan: En ymmärrä, en hyväksy, vaan VIHAAN tuollaista käärmemäistä kaksinaismoralismia.

    Jos Valkoisessa nationalismissa on jotakin pahaa niin silloin juutalaisnationalistien johtajat pitää karkottaa Israeliin. Miksi he saavat pitää kongressejaan?

    Enää ei mene läpi. Nyt riittää.

    (0)(0)
  8. Mutta Gandhi ei vastustanut sielunvaellusta, siis sitä että jos joku sattuu syntymään ökyrikkaaseen juutalaiseen pankkiiriperheeseen, on hän edellisessä elämässään ollut erityisen hyvä ihminen, eli kastilaitoksen peruskivi. Kristus ja Hitler sen sijaan vastustivat sitäkin rajummin. Samoin, minkä puoleen tivata Gandhilta sionistista valhetta, jos hän heti kättelyssä toteaa, että juutalaisia on kohdeltu väärin kautta historian. Todellisuudessa täysin päin vastoin, juutalaiset ne muita ovat väärin kohdelleet, joskin tuskin kannattaa samaistaa espanjalaisia shepardiini huijareita kasaari kansanmurhaajiin.

    Lisäksi, ei ”juutalaisnationalismi” mitään nationalismia ole vaan globaalia imperialismia. Soramonttuun perustettu ”juutalaisvaltio” on pelkkää kusetusta. Juutalaisuus ei ole mahdollista ilman goyim palvelijaa. Siinä vaiheessa kun toinen juutalainen laittaa toisen juutalaisen omien paskojensa tonkijaksi, alkaa uskollisuus lahkon hierarkiaa kohtaan huveta, ja sitä mukaa kyseenalaistuu koko aitorasistisen etnouskon tulevaisuus.

    (0)(0)
  9. Hienosti ja valitettavan harvinaisesti on osuttu tuossa viimeisessä kommentissa asian ytimeen. Sionismi on kommunismia eikä mitään oikeaa nationalismia. Useat ns. antisionistit tai osin kaikki pelaavat vain juutalaisten pussiin nillityksillään, kun sionismi on muka ”juutalaisnationalismia”, vaikka kyse on ihan poikkeusilmiöstä. Muutenkin juutalaiset ovat aina olleet kansa eiväkä ”vain uskonto”. Täytyy myös muistaa, että ei-juutalaiselle yleensä aina valehdellaan omista asioista.

    (0)(0)
  10. Asiaa joka taholta.

    Pointti juutalaisnationalismista puhuttaessa on tietysti juutalaisten totaalinen kaksinaismoralismi.

    Juutalainen ON luonteeltaan ja toimintatavoiltaan etnonationalisti, hysteerinen oman porukan varjelija. Aivan sama miksi sitä kutsutaan, juutalainen pitää paljastaa, tuoda framille.

    Israel tekee sen: Israelissa juutalainen räikeästi sortaa palestiinalaisia. Juutalainen rakentaa muureja ja aitoja, juutalainen eristää. Juutalainen tappaa rikoksesta epäillyt, oikeutta oikeudenkäyntiin ei anneta. Juutalainen istuu mäellä ja katsoo ihaillen, kuinka juutalaisarmeija pommittaa lapsia ja naisia kuoliaaksi.

    Minulle riittää tämä. Aivan sama miksi sitä kutsutaan.

    Nykyajan ”Pahan akseli” kulkee Washingtonista Tel Aviviin. Tämä on kaiken pahan alku ja juuri.

    Tämä pitää saattaa ihmisten tietoisuuteen.

    Juutalaisuutta ja israelilaisuutta pitää aina muistaa arvostella, kritisoida – ja, miksei, vihata. Jos se on paha, että vihaan tuollaista juutalaisvaltiota, joka noin toimii niin olkoon, silloin olen mielelläni paha. Mielelläni vastaan siitä vaikkapa oikeudessa suurimman mahdollisen julkisuuden kanssa.

    Sanonkin sen tässä suoraan: Vihaan Israelia, joka tappaa naisia ja lapsia julkeasti Hellfire-ohjuksilla. Vihaan niitä juutalaisia, jotka eristävät palestiinalaiset muureilla ja aidoilla. Vihaan niitä juutalaisia, kuten Ariel Sharon, jotka tappoivat tuhansia lapsia ja naisia Shabrassa ja Shatilassa.

    Tekeekö tämä minusta pahan? Enkö saisi vihata tuollaista? Pitäisikö minun kenties RAKASTAA ja IHAILLA tuollaista? Jos asia on näin niin tervemenoa haastamaan minut oikeuteen tästä. Annan ilomielin lausuntoja lehdistölle ja televisiolle näistä aiheista.

    Ja hei: Minä myös VIHAAN juutalaista Genrikh Yagodaa, joka on vastuussa miljoonien viattomien kristittyjen surmaamisesta. Kyllä, minä VIHAAN tuota ihmistä. Voi voi sentään, mutta minä VIHAAN häntä.

    (0)(0)
  11. Kuittaamalla juutalaisnationalismiksi kaikki sahataan muiden nationalistien oksaa. Ei Yagodalla ole mitään eroa sionismin kanssa. Samaa juutalaista maailmanvalloitushanketta kaikki.

    Kun vielä monet tekevät eroa sionismin ja juutalaisuuden välillä ja toisaalta taas sionismiksi käsitetään erheellisesti joksikin normaaliksi nationalismiksi, niin kaikki palvelee pian vain omaa tuhoamme.

    Asiat on todella sanottava suoraan. Nimenomaan siten, kuinka ne ovat.

    (0)(0)
  12. Saattaisi kysyä, mitä se nationalismi sitten on? Omasta mielestäni kaikkea mahdollista, mitä juutalaisbolshevismi ei ole. Sanotaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kaveria ei jätetä, siinä on paljon konservatiivisia piirteitä. Mutta jos se kaveri sattuisikin olemaan Jani Toivola, joka on samanaikaisesti vinksallaan useampaankin suuntaan, täytyy olla liberaali, jotta voisi olla konservatiivi. Näin siis yksilöllisesti ajateltuna

    Jani Toivolan bolshevikkipuolueessa on taasen kaikki ajateltu valmiiksi massoille keskushallinnon puolesta. Siellä ei tupata olemaan konservatiiveja eikä liberaaleja, vaan tyrkytetään jotain uutta juonta ja kysellään, olisko ok tehdä näin ja sen jälkeen kaikkien on pakko tehdä näin.

    Yksilö suhtautuu elinpiiriinsä aika konservatiivisesti. Esimerkiksi jonkun 100% valkoisen kylän ensimmäistä neekeriä katsotaan vähän alta kulmien kunnes ajan ja kanssakäymisen myötä näkemykset muuttuvat liberaaleimmiksi. Mutta ei se kylän konservatiivisuus siitä mihinkään muuttunut, samat oikeudet kuuluvat myös neekerille.

    Vihreän Liiton konservatiivisuus on tulevaisuuden säilyttämistä, niin kuin se olisi eletty ja koettu etukäteen. Ja se muuten on, bolshevikkipankkiirien suurempi suunnitelma. Liberalismi taasen, joka jokaisen pitäisi elää ja kokea seurauksena on pelkkä syypää laskuri avoimien ovien maahanmuutto päivänä.

    (0)(0)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*