Vaikka Suomen valtamedia syytää jatkuvalla syötöllä valheellisia holokaustidokumentteja, vaikuttavat toimittajat itse olevan äärimmäisen epätietoisia dokumenttien sisällöstä ja taustoista. Tuomas Karemo todisti tämän uudessa artikkelissaan ”Claude Lanzmannin Shoah – massiivisen holokaustielokuvan ongelmat [1]”.
”Holokaustiin [2]” kiihkeästi uskova Karemo on muiden lahkoveljiensä tavoin kokenut herätyksen katsomalla juutalaisten elokuvatuottajien fiktiivisiä filmejä toisesta maailmansodasta. Artikkelissaan Karemo kertoo ristiriitaisesta suhteestaan Lanzmannin Shoah-elokuvaan:
”Olin nähnyt Shoahista etukäteen vain pienen välähdyksen Jean-Luc Godardin videoteoksessa Histoire(s) du cinéma (1988–98). Muutaman sekunnin kestävässä kohtauksessa näkyy veturista kurottautuva, hieman Samuel Beckettiä muistuttava vanha mies.
Taustalla on kyltti, jossa lukee Treblinka. Mies katsoo ilmeettömästi kameran ohi ja vetää sormellaan kurkkunsa poikki. Elettä ei selitetä mitenkään.
Veturimies jäi vuosiksi kummittelemaan mieleeni. Oliko hänen kurkunkatkaisueleensä tarkoitettu Lanzmannille tai jollekin junan henkilökuntaan kuuluvalle merkiksi, että ollaan perillä? Vai symboloiko se 35 vuotta aikaisemmin Treblinkaan saapuneiden juutalaisten kuolemaa? Oliko ele tarkoitettu varoitukseksi vai lakoniseksi toteamukseksi?
Huomasin jälkikäteen, että kuva on saanut ikonisen aseman. Jos googlaa elokuvan nimen, veturimies tulee hakutuloksissa ensimmäisenä – tähän vaikuttaa varmasti se, että kuva on myös Shoahin julisteessa.”
”En myöskään tiedä, mitä veturista kurottautuva vanhus, Henryk Gawkowski nimeltään, todellisuudessa tiesi leireistä ja niihin vietävistä juutalaisista – tai mitä hänen eleensä tarkoittaa. Ehkä ahdistava epätietoisuus on Lanzmannin kuvien suurin ansio.
Jään Shoahin jälkeen hytisemään paikalleni kuin epätoivoinen rampa, jolle ei ojenneta kävelykeppiä. Jos tämä on merkittävimmän holokaustielokuvan ominaisuus, olen nähnyt sellaisen.”
Veronmaksajien elättämä Yle-toimittaja toisin sanoen kertoo vaikuttuvansa juutalaisten ohjaamista holokaustielokuvista, vaikka hän myöntääkin heti seuraavaksi, ettei edes osaa erottaa historiallista faktaa juutalaisesta fiktiosta. Juuri tähän tunteiden ja epätietoisuuden sekamelskaan perustuukin koko holokaustimyytti, jolle ei ole lainkaan tieteellistä pohjaa [3].
Mikäli Karemo olisi ammattimainen toimittaja, olisi hän voinut nopeasti selvittää, kuka Shoah-elokuvan veturinkuljettaja on miehiään. Kriittinen holokaustitutkija Robert Faurisson on haastatellut nimittäin perusteellisesti [4] veturinkuljettaja Gawkowskia, joka myönsi, ettei mikään viestinyt sodan aikana siitä, että Treblinka olisi ollut ”kuolemanleiri”.
Gawkowski kertoi Faurissonille, että hän oli todellakin kuljettanut juutalaisia toisen maailmansodan aikana veturilla. Sodan aikana väestönsiirrot olivat normaali ilmiö. Lanzmannin sionistisisessa propagandassa katsojille kuitenkin alettiin väittää perusteettomasti, että juutalaiset kuljetettiin ”murhattavaksi” – olipa veturinkuljettaja Gawkowski itse siitä tietoinen tai ei!
Gawkowskin mukaan Lanzmann juotti puolalaiset ”silminnäkijät” useina iltoina humalaan espanjalaisilla laatuviinillä. Kohtelemalla vanhoja puolalaisia kuin ruhtinaita Lanzmann yritti houkutella nämä kertomaan juuri sellaisia asioita, joita sionistit tahtoivat kuulla. Totuudella ei ollut niin väliä.
[5]Miksei ”murhaveturin” kuljettajalla ollut harmainta aavistusta ”holokaustista”?
Nykyään valtamedia väittää, että eurooppalaiset kyllä tiesivät ”juutalaisten kansanmurhasta” mutta olivat liian ”antisemitistisiä” yrittääkseen pelastaa juutalaisia.
Gawkowski kuitenkin painotti Faurissonille, ettei mikään sodan aikana viitannut ”kansanmurhaan” vaikka holokaustiteollisuuden mukaan Gawkowski itse kuljetti murhajunia!
Jos Gawkowskin tapaus todistaa jotain niin sen, ettei ”holokaustia” tapahtunut. Tarina juutalaisten ”kansanmurhasta” sepitettiin Nürnbergin näytösoikeudenkäyntiä varten poliittisin motiivein. Tätä Yleisradio ei tietenkään tahdo myöntää.
Karemo olisi voinut myös helposti selvittää, että elokuvan ohjannut Lanzmann on patologinen valehtelija, joten on naurettavaa, että aikuiset suomalaismiehet jäävät ”hytisemään paikalleen” tämän tuotoksia katsottuaan. Lanzmann on valtavirtahistoriankin mukaan liioitellut Auschwitzin ”kuolinlukuja” [6] miljoonia juutalaisia yläkanttiin.
Karemo kiittelee artikkelissaan elokuvan juutalaisia ”silminnäkijöitä”, jotka ovat hänen mukaansa kuin ”faktoja suoltavia robotteja”. Karemo nostaa esimerkiksi ”holokaustiselviytyjä” Jan Karskin. Karsin ”faktat” ovat kuitenkin paljon puhuttuja ”vaihtoehtoisia faktoja”, kuten osoitimme artikkelissamme ”Kokoelma naurettavimpia holokaustivalheita [7]”.
Karski valehteli sodan jälkeen, että ”natsit” tappoivat valtavan määrän juutalaisia kaasukammioiden sijaan kalkkijunilla! Juutalaiset suljettiin Karskin ”todistuksen” mukaan kalkilla täytettyihin junavaunuihin, minkä jälkeen vaunut sytytettiin palamaan. Kuinka taloudellista ja käytännöllistä!
Edes valtavirtahistorioitsijat eivät usko enää Karskin törkeröön kalkkijunavalheeseen, mutta Yleisradio valehtelee vielä vuonna 2017 suomalaisille, että Karski on oikea ”faktoja suoltava robotti”, jonka ”faktojen” edessä suomalainen mies joutuu ”hytisemään kuin epätoivoinen rampa”!
Koko lystin maksamme me Yleä rahoittavat suomalaiset veronmaksajat.
Lue myös: Suomen tunnetuin ”holokaustiselviytyjä” jäi kiinni kaasukammiovalheesta! [8]