"Sionistien valta länsimaissa pohjautuu holokaustimyyttiin. Revisionisteja vastaan hyökätään väkivalloin ja tuomioistuimessa, koska heitä ei uskalleta haastaa historiallisessa ja tieteellisessä tutkimuksessa."

Robert Faurisson

Olosuhteet pohjoisnavalla ovat välillä erittäin ankarat. Kuva: Poppis Suomela

Määränpäänä pohjoisnapa

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 3,00
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Pakkasta 50 astetta, kylmä viima sekä perässä vedettävänä jopa 140 kiloa varusteita ja ruokaa – Ei ihan jokapojan juttu. Ensimmäinen suomalainen Unsupported-retkikunta aikoo hiihtää pohjoisnavalle ja samalla hylätä kodin suomat mukavuudet noin kahdeksi kuukaudeksi.

Suomalaisen Laskuvarjojääkärikillan arktisten retkikuntien sarja alkoi 1996 Huippuvuorten retkikunnalla. 17 henkeä hiihti kaksi viikkoa saavuttaen Newtontoppenin (1550m) huipun huhtikuussa 1996. Kolme vuotta myöhemmin Laskuvarjojääkärikillan Kalaallit Nunaat -retkikunta ylitti Grönlannin mannerjäätikön ja magneettiselle pohjoisnavalle retkikunta hiihti kevättalvella 2003. Nyt Laskuvarjojääkärikillan retkikunta on asettanut tavoitteekseen hiihtää maantieteelliselle pohjoisnavalle. Tämänkertainen Unsupported -retkikunta koostuu seitsemästä rohkeasta miehestä: Henrik Reims, Poppis Suomela, Toni Vaartimo, Mikko Vermas, Tero Teelahti, Perttu Ojala ja Jermi Tertsunen. Jos he onnistuvat tavoitteessaan heistä tulee ensimmäinen suomalainen retkikunta, joka on hiihtänyt maantieteelliselle pohjoisnavalle ilman ulkopuolista tukea. – Hiihtäminen maantieteelliselle

pohjoisnavalle on vaikeimpia haasteita, mitä ihminen voi tehdä. Tähän mennessä siihen on ilman tukea pystynyt vain 27 ihmistä, kertoo retkikunnan kuopus 28-vuotias Jermi Tertsunen.

Kaksi kuukautta napajäätiköllä

Retkikunta aloittaa hiihdon Pohjois-Kanadasta Ward Huntista maaliskuun alussa. Pohjoisnapa saavutetaan 60 vuorokauden kuluttua 1. toukokuuta, jos matka sujuu ennakkosuunnitelmien mukaan. Hiihdettävää miehille kertyy noin 850 kilometriä. – Päivässä hiihdetään 8-14 tuntia. Päivittäisen matkan pituus vaihtelee 5 ja 40 km:n välillä olosuhteista ja maastosta riippuen, tarkentaa Jermi. Retkikunta ei saa matkan aikaan mitään täydennyksiä, joten kaikki kahden kuukauden aikana tarvittavat varusteet kuljetetaan mukana alusta alkaen. Alkumetreillä jokaisen ahkio painaakin 120–140 kiloa. Kuorma kevenee yli kilon päivässä polttoaineen ja ruoan kulutuksen mukaan.

Retkikunnan arki pohjoisnavalla

Päivästä suurin osa kuluu hiihtämiseen, eikä vapaa aikaa juurikaan ole. Liikkeellä ollaan jo noin 1,5 tuntia aamuherätyksen jälkeen. Siinä ajassa retkikunta on syönyt kunnon aamiaisen, purkanut leirin sekä tarkistanut ja pakannut varusteensa. Seuraavat tunnit kuluvat hiihtäessä. Tunnin välein pidetään lyhyt juomatauko. Noin viiden tunnin jälkeen pidetään ruokatauko, jonka jälkeen hiihdetään vielä esimerkiksi toiset viisi tuntia. Kun leiri on taas saatu pystytettyä, syödään tukeva illallinen, lähetetään hengissäoloilmoitus ja siirrytään unten maille telttoihin kahden erikoismakupussin suojiin.

Fyysinen ja henkinen koettelemus

Matkan henkisistä haasteista Jermi mainitsee kaksi merkittävää. – Ensimmäisenä alkumatkan olosuhteet kuten kovempi pakkanen, ahtojäät ja pimeys sekä niistä johtuvat henkiset rasitteet. Ne voivat tiedostamatta vaikuttaa yksilön asenteisiin ja päätöksentekokykyyn. – Toinen on tietysti aika. Kaksi kuukautta jäällä kasvattaa välillä uloketta otsaan oikein kunnolla sekä tuottaa huolta ja ikävää kotipuolesta. Näihin haasteisiin ei voi juuri muuten valmistautua kuin elämällä ja kokemalla vastaavanlaisia tilanteita tai asettamalla muuten itseään henkisen paineen alaiseksi, Jermi kertoo. Fyysisesti retkeen on valmistauduttu jo vuosia ja varsinkin viimeinen vuosi on ollut tiukkaa treeniä. – Kestävyyttä on harjoiteltu esimerkiksi vetämällä painotettuja autonrenkaita metsissä ja jäillä 3-5 tuntia kerrallaan. – Viime aikoina on keskitytty enemmän rasvatankkaukseen. Ruumiiseen on kerätty vararavintoa, jopa 5000 kalorin verran päivässä.

Olosuhteet ovat kovin haaste

Kovimman haasteen sekä hiihtäjien fyysiselle kunnolle että varusteille asettavat pohjoisnavan olosuhteet tai niiden yllättävät muutokset. – Pakkasta voi olla pahimmillaan yli 50 astetta, mutta yleensä hieman lämpimämpien kelien aikainen kova tuuli on huomattavasti ikävämpi kaveri. Napajäällä on hyvin harvoin tyyntä, eikä ole metsää suojana, Jermi selvittää. Kehon ääriosat, sormenpäät, korvat, posket ja varpaat ovatkin matkan kovilla. – Paleltumia tulee aina, mutta yleensä ne ovat pieniä eivätkä vaadi suuria toimenpiteitä. – Jos lämpötila nousee liikaa, railoja tai avovesialueita voi olla runsaasti. Jäiden ahtautuminen sekä yllättävät liikkeet ovat suuri haaste, kertoo Jermi. Ongelmatilanteisiin on varauduttu vaelluksen suunnittelussa. Harjoituksissa menetelmiä ja varusteita on testattu ja testataan, jotta kaikki onnistuisi sujuvasti tositilanteessa. – Jäihin putoaminen ja kastuminen pakkasessa on luonnollisesti vakavaa, mutta seitsemästä hengestä kaikki eivät joudu toimintakyvyttömäksi yhtä aikaa. Ryhmä tuo turvallisuutta ja kastunut jäsen saadaan nopeasti lämpenemään kuiviin varusteisiin, telttaan ja makuupusseihin.

Uskomattomia kokemuksia

Seikkailuhalu ja kokemukset saavat retkikunnan lähtemään hiihtourakkaan ääriolosuhteissa. – Lähtö ei sinänsä pelota, mutta jännitys on mukana siihen saakka, kun ensimmäiset hiihtometrit otetaan. Uusien kokemuksien saaminen tai sen mahdollisuus kihelmöi mieltä aina kivasti. Kahden kuukauden aikana pohjoisnavalla näkee paljon ilmiöitä ja asioita, joita ei missään muualla ole mahdollista nähdä, Jermi kertoo. Omia rajoja napajäätikölle ei lähdetä etsimään. – Tällaisissa hankkeissa pitää tuntea hyvin itsensä. Myös kumppaneiden ominaisuuksista täytyy olla perillä. Henkisellä puolella paineensietoa tulee toki reissussa testattua, mutta luonto ne varsinaiset rajat asettaa, ei ihminen.

Taustajoukot kuulolla

Vaikka pohjoisnavalle hiihdetäänkin ilman huoltolentoja ja täydennyksiä, on Support Team oleellinen osa retkikuntaa. Ennen varsinaista koitosta he osallistuvat retkikunnan valmisteluun ja varsinaisen hiihdon aikana taustajoukot seuraavat tarkasti retkikunnan etenemistä ja auttavat tarvittaessa tilanteen mukaan. Laskuvarjojääkärikillan arktisten retkikunta on suunnitellut maantieteellisen pohjoisnavan valloitusta jo pitkään. Pikkuhiljaa välitavoitteiden kautta siirtyen aina suurempiin haasteisiin se on päässyt nykyiseen tilanteeseensa. Nyt se on lähempänä suurta unelmaansa kuin koskaan aiemmin. Määränpäänä pohjoisnapa Pakkasta 50 astetta, kylmä viima sekä perässä vedettävänä jopa 140 kiloa varusteita ja ruokaa – Ei ihan jokapojan juttu. Ensimmäinen suomalainen Unsupported-retkikunta aikoo hiihtää pohjoisnavalle ja samalla hylätä kodin suomat mukavuudet noin kahdeksi kuukaudeksi. Ahtojäät hidastavat matkaa varsinkin alussa. Kuvassa etualalla Jermi. Olosuhteet pohjoisnavalla ovat välillä erittäin ankarat.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*