Virallinen Suomi ja valtavirtainen tiedonvälitys hokevat fraasia ”Suomen 101 vuotta” jatkuneesta ”itsenäisyydestä”. Maanpetturit piehtaroivat itsenäisyyden itsepetoksessa viettäen vuosittain 6/12 ilveileviä [1] juhlaseremonioitaan. Narsistisen hekuman maljat läikkyvät täyteläisyyttään, vaikka Suomen vallanpitäjien toiminta täyttää valtio- ja maanpetoksen tunnusmerkit. Poliittiset maanpetturit siirtävät vimmatulla innolla Suomen kansallisvarallisuutta ja suomalaisten työntuloksia kasvottoman monikansallisen pankkiirieliitin ja ylikansallisten talousmahtien hyödyksi ohittaen kotimaisen yhteiskunnan julkisten palveluiden vaatimukset ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanteet.
(Kaikki kuvat Linnan juhlista eivät ole ajantasaisia.)
[2]Linnassakin juhlitaan
Linnan juhlien satiirinen pelleily [3] jatkuu [4], vaikka juutalaisten multimiljonäärien värväämästä1 elintasopakolaisten joukosta osa raiskaa riettaalla [5] julmuudellaan suomalaisia naisia [6] ja lapsia [7] (Oulussa 10 vuotiaan lapsen raiskaus on vielä rikokseen epäilyn nimikkeellä: tutkinta on kesken). Lisäksi vailla omaa ulkopolitiikkaa oleva Suomen poliittinen johto on varautunut pettämään Venäjää läntisen koalition antamilla kylmän sodan loppuvaiheen strategisilla lupauksilla. Suomi on omaksunut täysin asenteellisen suhtautumisen Venäjään heittäytyen varauksettomasti Yhdysvaltojen johtaman läntisen koalition jalkojen juureen2. Isäntämaasopimus, tiivistyvä Nato-kumppanuus ja Yhdysvaltojen puolustuskoneiston ”invaasio [8]” Suomen vesi-, ilma- ja maaperällä ovat tuhonneet Suomen taloudellisen kehittymisen ja ulkopoliittisen turvallisuuden mahdollisuudet suhteessa Venäjään.
Mitkä ovat itsenäisen valtion tunnusmerkit?
Itsenäiseltä valtiolta vaadittavia tunnusmerkkejä on useita, mitkä monet ovat täysin ulkoisia, eivätkä tee valtiosta esiintymisellään itsenäistä. Osa tunnusmerkeistä on kuitenkin välttämättömiä itsenäisyydelle, ja näitä ovat:
Oma raha, valuuttapolitiikka, keskuspankkijärjestelmä, oma perustuslaki, valtiovalta hallintoelimineen, kansalliset perusoikeudet, oma lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta oikeuslaitoksineen, kansallinen itsemääräämisoikeus suvereniteettina, taloudellinen riippumattomuus ja kauppapolitiikka; oma verotusoikeus ja sosiaalipolitiikka, täysvaltaisuus, riippumaton poliittinen entiteetti ja oikeus itse määrätä ulkopoliittisista suhteistaan.
Tarkastellaan muutamia kohtia yllä olevasta:
Oma raha, keskuspankkijärjestelmä
Oma raha on itsenäisen valtion tunnusmerkki. Suomella ei ole omaa rahaa, sillä Suomen markka korvattiin euroseteleillä ja -kolikoilla vuonna 2002. Suomen ottaessa käyttöönsä euron, sitouduttiin euroalueen taloudellisille vaikutuksille, myös Euroopan talouskriiseille.
Koska Suomi on Euroopan unionin jäsenmaa, ja kuuluu Euroopan raha-, ja talousalueeseen EMU:un, ei maalla voi olla itsenäistä keskuspankkijärjestelmää, joka niin ikään on yksi itsenäisen valtion instituutioista. Huomion arvoista on, että Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) merkittävimpänä tehtävänä on määritellä ja realisoida yhteisön rahapolitiikkaa. EKPJ:n perussäännön 12 artiklan mukaisesti Euroopan keskuspankin (EKP) neuvosto välittää kansallisia keskuspankkeja sitovia suuntaviivoja sekä toteuttaa tarvittavat päätökset EKPJ:n tehtävien suorittamiseksi. 3 [9] Suomella ei ole siis itsenäistä keskuspankkijärjestelmää.
Perustuslaki
Suomen omaa perustuslakia on väkivaltaisesti kohdeltu. Se on ujutettu EU:n perustuslain alaisuuteen. Suomessa ei siis ole kirkkaasti omaa lainvoimaista perustuslakia.
Eduskunta hyväksyi perustuslain muutoksen vuonna 2011. Siinä Suomen EU-jäsenyys kirjattiin perustuslain ensimmäiseen pykälään. Tällä muutoksella ikään kuin taottiin muotti, joka pyrkii vakuuttamaan Suomen laillisuudesta Unionin jäsenmaana, ja kuitenkin itsenäisenä valtiona. Väittämät siitä, että Suomi olisi muka laillisesti Euroopan unionin jäsenmaa ja samalla itsenäinen valtio, ovat ristiriidassa toisensa suhteen. Suomi ei voi olla samaan aikaan sekä itsenäinen valtio että Unionin jäsenmaa. Lisäksi edellä mainittu muutos antaa Unionin perustuslaille arvovaltaisen tunnustuksen Suomen perustuslain ylitse.
Edelleen Suomessa puuttuu riippumaton Perustuslakituomioistuin, joka estäisi Perustuslain rikkomisen, ja siten valvoisi sen noudattamista kaikissa virka-, lainkäyttö, sekä lainsäädäntöön kuuluvissa toimissa.
Lainsäädäntö, tuomioistuinlaitos ja ulkopolitiikka
Valtiollinen itsenäisyys vaatii muista valtioista riippumatonta lainsäädäntövaltaa, jota tukee itsenäinen tuomioistuinlaitos sekä oma ulkopolitiikka. EU:n jäsenmaana Suomi ei ylety näihin määritelmiin.
Yllä olevaa voidaan perustella sillä, että Unionin jäsenmaana EU:n lainsäädäntö on jäsenmaiden lakien yläpuolella. EU:n tuomioistuimen päätökset jättävät varjoonsa suomalaisten tuomioistuinten päätökset. Suomi on kytkeytynyt Unionin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Suomessa ei ole omaa ulkopolitiikkaa. Tämän voi jokainen huomata: Suomi on epäröimättä ja antaumuksellisesti nöyrtynyt Yhdysvaltojen johtaman läntisen koalition ”puolustusdoktriiniin” rukousaamiaisten tahdissa.
EU:n tuomioistuimen [10] käytäntö ilmoittaa, että:
EU:n tuomioistuin voi antaa ratkaisuja tuomioistuimessa nostettujen suorien kanteiden johdosta. Jäsenvaltiota vastaan voidaan nostaa kanne, jos se rikkoo velvollisuuksiaan EU:ssa. Jos EU:n tuomioistuin toteaa jäsenvaltiota vastaan nostetun kanteen johdosta, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä jonkin EU-oikeuden mukaisen velvollisuuden, jäsenvaltion on toteutettava tuomion edellyttämät toimenpiteet.
Jos EU:n tuomioistuin antaa tuomion esimerkiksi jäsenvaltiota vastaan ja vastaavanlainen lainsäädäntö on myös toisessa jäsenvaltiossa, tulee myös toisessa jäsenvaltiossa harkittavaksi, onko sen lainsäädäntö mahdollisesti ristiriidassa EU-oikeuden kanssa.
Euroopan unioni määrää 80 prosenttia lainsäädännöstämme [11].
Tästä esimerkkinä se kuinka Puolaa [12] estettiin uusimasta oikeuslaitostaan: EU-tuomioistuin määräsi Puolan jäädyttämään lain, jolla olisi madallettu korkeimman oikeuden tuomarien eläkeikää.
Mainitsemisen arvoista on vielä sekin kuinka Bryssel-Helsinki linjan suomalainen läpinäkymätön lobbaustehtailu nujertaa osaltaan Suomen lainsäädännöllistä valtaa. Superlobbariksi nimetty Anders Blom paljastaa vuonna 2016, että Suomessa muhii tietynkaltainen rakenteellinen korruptio, joka käytännössä tarkoittaisi sitä, että päättäjät ovat täysin halvaantuneita etujärjestöjen sekä sisäpiirilobbareiden edessä. On siis olemassa alituinen kamppailu parlamentarismin ja korporatismin välillä, minkä kotimainen pyöröovi-ilmiö kutoo sujuvasti yhteen.4 Kuka enää uskoisi suomalaiseen demokratiaan?
Kaarlo Tuori, OTT, professori, emeritus kirjoittaa:
Viestintätoimistoja ja ammattilobbareita ei mikään julkisuus kahlitse. Sote-valmistelun päättymättömiltä tuntuvat kiemurat ovat kärjekkäin ilmentymä lainvalmistelun uudesta tavasta ja kulttuurista. Vielä 30 vuotta sitten olisi ollut itsestään selvää, että uudistus valmistellaan laajapohjaisessa komiteassa, eikä valmisteluprosessissa olisi ollut sijaa ammattilobbarien tai yksityisten yritysten välittömälle vaikutukselle. Tulostakin olisi syntynyt, eikä sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja koko kuntakenttää olisi saatettu jo toista vuosikymmentä jatkuneeseen epävarmuuden tilaan. 5 [13]
Suomen lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta häiriintyvät jo siksi, että maan parlamentarismissa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat kytkettyjä toisiinsa. Vallan kolmijako-oppi ei siis toimi Suomessa. Vallan kolmijako-oppilla tarkoitetaan Montesquieun mukaan sitä, että vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta oli erotettava toisistaan.
Kolmijako-oppi on julkaistu Montesquieun pääteoksessa Lakien henki, jota olivat aiemmin jo hahmotelleet Niccolò Machiavelli, John Locke ja James Harrington. Tosin Montesquieun Ranskan monarkiaa kritisoivat kirjoitukset ovat merkittävimpiä V K- oppia määritteleviä töitä.6
Suomen itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, otettiin maassa käyttöön V K-oppi, joka mitätöityi luovuttaessa alkuperäisestä mallista, kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa.7 Yhtenäinen Suomen ”perustuslaki” astui voimaan 1. maaliskuuta 2000.
Taloudellinen riippumattomuus
Rahoitusmarkkinoiden globalisoitumisen [14]yleistyessä suomalaisyritykset ovat kiihtyvällä tahdilla ajautuneet ulkomaalaiseen omistukseen. Ulkomaiset omistajat eivät ole läheskään aina kiinnostuneita uusista investoinneista vaan pelkästään nopeista voitoista. Nämä ”sijoittajat” ovat keinottelijoita, jotka voivat nostaa yhtiön ”kannattavuutta” vähentämällä henkilökuntaa ja myymällä osakkeensa eteenpäin. Luonnollisesti kotimaista yritystoimintaa virvoittavat aidot sijoittajat. Yksityistäminen [15] on täydessä vauhdissa.
Nykyinen hallitus on yhtiöittänyt [16] innokkaasti. Esimerkiksi postin on jaettu kahteen yhtiöön, valtio on ilmeisesti toteuttanut aikomuksensa luopua myös enemmistöosuudesta lentoyhtiö Finnairista, valtion enemmistöomistuksessa oleva energiayhtiö Fortum myi vuonna 2014 sähkönsiirrosta vastaavan yhtiönsä Carunan [17] ja niin edelleen. Näitä yhtiöittämisiä sekä yksityistämisiä riittää nykyisessä Suomessa loputtomiin.
Suomen poliittiset päättäjät, nuo globaalien pankkiirien marionetit, ovat asettaneet laillistettujen pankkirosvojen edun, Suomen kansallisen edun edelle. Kansainväliset rahoituslaitokset lainaavat rahaa maailman valtioille ottaen korkoa ja vielä koron korkoa. Kansainvälinen [18] pankkitoiminta on laillistettua jättiläismäistä pankkirosvousta.8 Uutta rahaa ilmestyy kiertoon, kun asiakkaat velkaantuvat yksityisille pankeille. Velkaa ei ikinä pystytä maksamaan takaisin kokonaan.
Koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät globaalit mafian kaltaiset yksityiset pankit, jotka kahmivat korkorahat ja lainanpääoman ilmaisena rahana. Esimerkiksi korkorahaa ei siis ole luotu missään, vaan se saadaan muiden muassa velallisen yrityksen tai palkansaajan tekemän työmäärän palkasta.
Täysin selvää on, että Suomi ei ole ollut enää vuosikymmeniin taloudellisesti riippumaton maa, vaan sen voitot jakaantuvat kasvottomille pääomanimperiumin osakkaille, ja Suomeen jätetään kustannukset, pirullista, vai mitä?
Täysvaltaisuus
Lakikirjoittajan [19] opas esittää valtion täysivaltaisuuden viittaavan valtion sisäiseen ja ulkoiseen suvereenisuuteen. Sen mukaan sisäisellä suvereenisuudella tarkoitettaisiin valtion sisäistä valtiovaltaa, joka olisi korkein oikeudellinen muiden yläpuolella oleva valta. Ulkoisella suvereenisuudella halutaan ymmärtää valtion vapautta päättää itsenäisesti suhteistaan toisiin valtioihin ja kansainvälisiin järjestöihin.
Yllä olevasta kirjoituksesta, ennen muuta alaotsikosta Lainsäädäntö, tuomioistuinlaitos ja ulkopolitiikka ilmenevät selvästi, että Suomi ei ole täysvaltainen valtio, eikä siten täytä sisäisen eikä ulkoisen suvereenisuuden vaatimuksia.
Sortovuosina Suomi oli jossakin määrin itsenäisempi kuin nykyisin
Piittaamattomuus oikeusvaltion periaatteisiin on lisääntynyt viime vuosina, arvioi Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen [20].
Hänen mukaansa nykyinen suhtautuminen oikeusvaltion merkittävimpiin periaatteisiin ja niistä lipsuminen muistuttaa sortovuosien poliittista ajattelutapaa.
Asia ponnahti pinnalle oikeuskansleri Jaakko Jonkan [21] HS:lle antaman haastattelun siivittämänä. Haastattelussa [22] Jonkka painotti sitä, kuinka jopa ylimmän laillisuusvalvojan eli oikeuskanslerin näkemykset jäävät ilman mitään huomiota lainvalmistelussa.
Sortovuosina perustuslaista pidettiin kiinni lähinnä vain silloin, kun se tuki jotakin poliittista tarkoitusta. Valitettavasti nykyisin on palattu samaan ajattelutapaan: perustuslaki on vain väline johonkin poliittisen päämäärään ja tarvittaessa se voidaan sivuuttaa, Kekkonen sanoo
Sortovuosien Suomi oli itsenäisempi
Yleisradiolla [11] vuonna 2015 esitelmöinyt historian professori Markku Kuisma alleviivasi suomalaisten elävän tiedostamattaan maassaan poliittisen diktatuurin alaisuudessa.
Kuisma vertasi Euroopan unioniin kuuluvan Suomen tilannetta sadan vuoden takaisiin sortovuosiin.
”Keisarillisella Suomella oli oma raha, oma keskuspankki ja omat tullirajat, joita ei enää ole.”
[23]Kuisman mukaan 1800-luvun keisarinaikaa on maalailtu turhan synkeäksi, jolloin Suomi oli osa Venäjää. Suomen vapausasteet olivat silloin suunnilleen samaa luokkaa poliittisesti kuin nyt osana EU:ta. Toisaalta Venäjän vallan aikana meillä oli oma raha, oma keskuspankki ja omat tullirajat, jotka puuttuvat nykyisin kokonaan!
Ne asiat, jotka koettiin sortona sortokauden aikana, olivat täysin samoja kuin politiikan reunaehdot, jotka nyt hyväksymme automaattisesti. Silloin sortokautena Suomessa vastustettiin niin sanottua yleisvaltakunnallista lainsäädäntöä, joka on täysin rinnastettavissa nykytilanteeseen Euroopan unionin määrätessä 80 prosenttia Suomen lainsäädännöstä.
Kaiken uudistava vallankumous on välttämätön
Oma raha ja sen paino-oikeus sekä itsenäinen talouspolitiikka talousdemokratian reformina olisivat mullistavan vallankumouksellisia tekoja positiivisessa mielessä. Mutta olisiko oma valuutta pelkästään jo vallankumous? Ei, sillä ennen kuin oma raha saadaan käyttöön, joudutaan tekemään vallankumous vapaustaisteluna, sillä kansainvälisen harvainvallan lakeijat eivät vapaaehtoisesti luovu etuuksistaan. Niinpä olemme teoreettisesti ajatellen pakotetut taistelemaan saavuttaaksemme itsenäisyyden ja vapauden.
Selvää on, että Suomen ei tule itsenäistyä vain taloudellisesti vaan myös kulttuurellisesti. Unionista, eurosta, isäntämaasopimuksesta tulee erota, ja ottaa käyttöönsä puolueettomuuspolitiikka. Elintasopakolaiset karkotetaan pois maasta, ja ”turvapaikanhakijoilta” suljetaan rajat. Lähitulevaisuudessa on odotettavissa, ”turvapaikanhakijoiden” rikollisuudesta sekä röyhkeydestä johtuen kantaväestön ja tunkeutujien välille puhkeavia verisiä yhteen ottoja. Ikävänä skenaariona tämä episodi tulisi ainakin palvelemaan tiedon leviämistä, jonka mukaan Suomi ei olisi enää turvallinen maa.
Jalostuneessa valtiomuodossa ei valtion johto ja virkakoneisto nauti ehdotonta auktoriteettia vaan se toimii kansaa varten ja on kansan palveluksessa. Nykyisessä yhteiskuntamallissa kansa on valjastettu palvelemaan kasvotonta globaalia eliittiä, jota raukkamaisesti nuolee myös Suomen poliittinen johto. Tässä toteutuu suoraan demoninen yhteiskuntamalli, jossa globaalien pääpirujen alaisuudessa mielistelevät pienemmät pirut, jotka sijoittuvat yksityisten maiden hallituksiin, ja niitä valvovien eduskuntien tai parlamenttien hierarkioihin.
Suomen pelastuksena on vaikea nähdä muuta kuin nopea ja tehokas politiikan muutos, jonka seurauksena kaikki poliittiset puolueet hajotettaisiin, vanha valtio poistettaisiin ja tilalle perustettaisiin uusi poliittinen rakenne ja itsenäinen valtiojärjestelmä.
Jo John Locken mukaan kerran valittu ylin valtiovalta voidaan tarvittaessa myös kumota. Locken mielestä huono, itsekäs ja tyrannimainen esivalta menettää laillisuutensa ja se voidaan oikeutetusti panna viralta, tarvittaessa jopa väkivallan avulla eli vallankumous on tietyissä tilanteissa oikeutettu.9
Locken mukaan hallinto voi olla oikeutettu vain, jos sille annetaan hallittavien suostumus ja se suojelee elämän, vapauden sekä omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että Locken Yhteiskuntasopimuksen mukaan Suomen hallituksella ja eduskunnalla ei ole oikeutta johtaa maata.
Markku Juutinen
Lähteet
- Andras Gergely (30.10.2015). Orban Accuses Soros of Stoking Refugee Wave to Weaken Europe: https://www.bloomberg.com/news/articles/2015-10-30/orban-accuses-soros-of-stoking-refugee-wave-to-weaken-europe [24]
- Björn Wahlroos. UP. Miksi liittyä Natoon? Saatavilla: http://www.ulkopolitiikka.fi/artikkeli/1690/miksi_liittya_natoon/ [25]
- Suomen Pankki. Vatapuolisopimus. Saatavina: https://www.suomenpankki.fi/globalassets/fi/media-ja-julkaisut/julkaisut/ohjeet_ja_saannot/vastapuoli/documents/fi_vastapuolisopimus_pohja.pdf [9]
- Kivi, Jaana (2016). Bryssel myyty Lobbausparatiisin kauppiaat. Into
- Tuori, Kaarlo (2018). Perustuslakivalvonta ja oikeuden kehittäminen – ylin lainkäyttö valtiovallan kolmijaon rajoilla. Saatavina: https://www.kho.fi/material/attachments/kho/aineistoa/muitajulkaisuja/Qy39j9PaR/TuoriLM012018.pdf [13]
- Otavan suuri ensyklopedia 1979. Osa 6, ISBN 951-1-05122-9, artikkeli Montesquieu, s. 4 395–4 396
- Pasi Saukkonen – Veli-Pekka Hautamäki: Suomen poliittinen järjestelmä -verkkokirja, alaluku 3.8, kohta Vallanjako-oppi tarkastelun lähtökohtana [26] 2006. Helsingin yliopisto.
- The New York Times [27] (27.9.2008). Wall Street, R.I.P.: The End of an Era, Even at Goldman. [28]
- Locke, Johan (1689). Second Treatise of Government. Suomentanut Mikko Yrjönsuuri. Helsinki: Gaudeamus, 1995.
Viittaukset
http://eu-opas.finlex.fi/1-eu-oikeus-osana-suomen-oikeusjarjestysta/1-6/ [10]
https://yle.fi/uutiset/3-10466370 [12]
http://www.suomenpankki.fi/fi/suomen_pankki/tapahtumakalenteri/documents/mika_arola.pdf [14]
http://toimistot.te-palvelut.fi/hame/yksityisten-tyollistymispalveluiden-tuottajat [15]
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001909711.html [16]
https://yle.fi/uutiset/3-9707226 [17]
http://lainkirjoittaja.finlex.fi/2-valtiojarjestyksen-perusteet/2-2/ [19]
http://www.hs.fi/haku/?search-term=jukka+kekkonen [20]
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005011266.html [22]