Olemme nähneet monta kansainvälistä huijausta, kuten holokaustin, ilmastovouhotuksen ja koronahuijauksen. Mitään näitä ei vaikuttavuudessaan voi kuitenkaan verrata historiamme suurimpaan huijaukseen, jonka tekivät kristilliset, maallistuneet kirkot 1700-luvulla, nimittäin Herran Jeesuksen Toisen Tulemisen hylkäämisen. Jumala on Sana ja Sanassa on kirjaimellisen merkityksen lisäksi sisäiset merkitykset, jotka tuolloin 1700-luvulla paljastettiin. Nämä merkitykset kuitenkin kristillisten kirkkojen taholta hylättiin. Nämä merkitykset paljasti Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, ruotsalainen tiedemies Emanuel Swedenborg, joka kirjoitti ja painatti teologiset teoksensa, joissa nämä sisäiset merkitykset paljastettiin. Nämä teokset ovat Ilmestyskirjassa mainittu ”iankaikkinen evankeliumi” (Ilm. 14: 6), joka siis tuli maan päälle Swedenborgin teosten avulla.
MUUTAMA SANA EMANUEL SWEDENBORGISTA
Emanuel Swedenborg (1688-1772) oli kuuluisa ruotsalainen tiedemies, luterilaisen piispan poika, joka kunnostautui etevänä tiedemiehenä ja kirjoitti parin hyllymetrin verran tieteellisiä teoksia. Hän kunnostautui matemaatikkona, fyysikkona, kemistinä, geologina, metallurgina, mineralogina, anatomina, fysiologina, kosmologina ja ennen kaikkea filosofina ja teologina. Niinkin nykyaikaiset keksinnöt kuin lentokone, sukellusvene ja konekivääri löytyvät hänen luonnoksistaan. Hän hallitsi yhdeksää kieltä ja useita eri ammatteja. Stanfordin yliopiston psykologit ovat arvioineet hänen älykkyysosamääräkseen peräti 205 eli hän oli yksi maailmanhistorian älykkäimmistä ihmisistä.
[1]56-vuotiaana hän kuitenkin lopetti loistavan tieteellisen uransa, sillä Jumala ilmestyi hänelle näyssä vuonna 1745 ja kertoi valinneensa hänet paljastamaan ihmisille Raamattuun sisältyvän salaisen, spirituaalisen merkityksen. Lisäksi hänen piti kirjoittaa henkimaailmasta, taivaasta ja helvetistä sekä uudesta kristillisestä teologiasta. Tähän kaikkeen Swedenborg ryhtyi valtavalla työkyvyllään ja laati 27 vuotta eli kuolemaansa asti yli kaksi hyllymetriä latinaksi kirjoitettua tekstiä.
Swedenborg kertoo, että hänen teoksensa ovat Herran Toinen Tuleminen: Herra antoi hänelle kyvyn ymmärtää Raamatun spirituaalisen merkityksen sekä seurustella kuolleiden ihmisten eli henkien ja enkeleiden kanssa. Swedenborgin teokset ovat ensimmäinen kokonaisesitys Suomessa Uuden Jerusalemin opista ynnä henkimaailmasta, taivaasta ja helvetistä sekä nykyisten kristillisten kirkkojen rappiotilasta. Se kertoo myös uudestisyntymisen menetelmän, jolla ihminen pääsee Jumalan ja taivaan yhteyteen ja voi kehittää henkistä älykkyyttään rajattomasti.
Swedenborg lähetti kirjojaan johtaville kirkonmiehille ja yliopistoihin Euroopassa, mutta hänen kirjoituksiaan ei hyväksytty. Tämä ei ollut ihme, sillä hän paljasti, että sekä katolinen kirkko että reformoidut kirkot olivat tuhoutuneet ja lakanneet olemasta yhteydessä Jumalaan ja taivaaseen, minkä Ilmestyskirja ennustaa. Kristillisten kirkkojen johtajat hylkäsivät Swedenborgin teokset aivan kuten juutalaisten johtajat hylkäsivät Herran ensimmäisen tulemisen.
Swedenborg ei perustanut mitään uskonnollista yhteisöä, hän vain kirjoitti ja julkaisi. Hän kuitenkin ennusti, että hänen teoksilleen tullaan myöhemmin perustamaan Ilmestyskirjassa mainittu Uusi Jerusalem, joka on kaikkien kirkkojen kruunu ja viimeinen aito kirkko planeetallamme. Se hävittää kaikki muut uskonnot ja pysyy itse olemassa ikuisesti, kuten Raamatussa ennustetaan. Swedenborgin teologian pohjalle on perustettu mm. Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa pieniä kirkkoja, jotka kuitenkaan tämän kirjan kirjoittajan mielestä eivät ole vielä se ikuinen ja lopullinen Uusi Jerusalem, minkä Swedenborg ennusti. Syyn tähänkin Swedenborg ennustaa kirjassaan Apocalypsis Explicata (Ilmestyskirja Selitettynä, nro 764). Herran Toinen Tuleminen tapahtui siis ruotsalaisen tiedemiehen välityksellä. Olisiko nyt niin, että Raamatussa ennustettu Uusi Jerusalem alkaisi Suomesta?
Emanuel Swedenborg oli ruotsalaisen piispan poika, joka oli syvästi kristillinen lapsuudestaan asti. Hänen elämänohjeensa, joita hän tarkasti noudatti, olivat seuraavat:
1. Luettava ja mietiskeltävä ahkerasti Jumalan Sanaa. 2. Oltava tyytyväinen Jumalan Kaitselmuksen ohjaukseen. 3. Käyttäydyttävä sopivasti ja pidettävä omatunto puhtaana. 4. Toteltava määräyksiä, suoritettava uskollisesti työt ja muut velvollisuudet sekä oltava hyödyksi yhteiskunnalle.
Swedenborgin ajattelun kehittymisen todellinen syy oli siinä, että hän yhä lähemmin hakeutui Jumalan johdatukseen, josta kaikki tosi älykkyys on lähtöisin. Principia-teoksensa ensimmäisessä luvussa ”Keinoista, jotka johtavat todelliseen filosofiaan ja todellisesta filosofista” on kohta, joka sopisi ohjeeksi myös nykyajan filosofeille ja tiedemiehille:
”Ilman äärimmäistä omistautumista Ylimmälle Olennolle ei kukaan voi olla täydellinen ja todella oppinut filosofi. Todellinen filosofia ja Jumaluuden halveksunta ovat vastakohtia. Äärettömän Olennon kunnioitusta ei voi koskaan erottaa filosofiasta. Joka kuvittelee olevansa viisas, vaikka hänen viisautensa ei opeta häntä tunnustamaan Jumalallista ja Ääretöntä Olentoa, eli joka luulee omistavansa viisautta ilman tietoa Jumaluudesta, ei omaa lainkaan viisautta.”
Kukapa nykyajan filosofi ajattelisi näin. Mutta eivätpä nykyajan filosofit näekään kielipeliensä ulkopuolelle.
Swedenborg ei odottanut, että hänen teoksiaan olisi ymmärretty. Turhaan ei Swedenborg valinnut Oeconomia-teoksensa motoksi seuraavia Senecan lauseita:
”Ainoastaan harvoja palvelemaan on syntynyt mies, joka ajattelee vain oman aikansa ihmisiä. Tuhansia vuosia ja monia sukupolvia on vielä edessä. Luo katseesi heihin, vaikka hiljaisuus lepääkin oman aikasi yllä. Kerran tulevat ne, jotka ajattelevat puolueettomasti.”
Vuonna 1745, kun Swedenborg oli 56-vuotias, Jeesus ilmestyi hänelle ja määräsi hänet kirjoittamaan uudesta teologiasta. Kamreeri Carl Robsahmille antamassaan selonteossa Swedenborg kertoi mm. seuraavan:
”Ruokaillessani eräässä lontoolaisessa majatalossa näin näyssä miehen, joka sanoi minulle: ’Älä syö liikaa!’ Hämmästyin suuresti. Menin majapaikkaani, ja yöllä sama mies ilmestyi minulle jälleen, mutta enää en säikähtänyt. Hän sanoi minulle olevansa Herra Jumala, maailman Luoja ja Vapahtaja, ja että Hän oli valinnut minut selittämään ihmisille Sanan henkisen merkityksen, ja että Hän itse selittäisi minulle, mitä minun siitä asiasta tulisi kirjoittaa. Samana yönä minulle avautui myös henkinen maailma ‑ taivas ja helvetti ‑ niin että tulin täydellisesti vakuuttuneeksi molempien niiden todellisuudesta ja tunsin niissä monia tuttaviani erilaisissa elämäntiloissa. Siitä päivästä lähtien jätin kaiken maallisen tieteen tutkimisen ja työskentelin henkisten asioiden parissa, kuten Herra oli käskenyt. Tämän jälkeen Herra joka päivä monta kertaa avasi henkisen näköni, niin että keskellä päivää voin nähdä toiseen maailmaan ja täysin valveilla ollen voin keskustella enkelien ja henkien kanssa.”
Tämän ilmestyksen jälkeen Swedenborgin kauan kestänyt totuuden ‑ sielun ‑ etsintä päättyi. Tämän jälkeen hän ei ollut enää totuudenetsijä, vaan valaistunut opettaja, joka tyynesti ja kirkkaasti toi esiin lukemattomia uusia totuuksia.
Swedenborg luki Raamatun moneen kertaan alkukielillä. Hän teki yli kaksi tuhatta sivua laajan hakemiston Raamattuun, kirjoitti laajan selitysteoksen Vanhaan Testamenttiin sekä piti tarkkaa päiväkirjaa henkisistä kokemuksistaan. Hän ei kertonut kenellekään ylhäältä tullutta tehtäväänsä, vaan huolehti toimistaan kaivoslautakunnassa entiseen tapaansa. Kukaan ei huomannut hänessä mitään muutosta, vaikka hän päivittäin seurustelikin henkien ja enkelien kanssa. Hän oli yhtä rauhallinen ja kohtelias aatelismies kuin aiemmin, ja hänen henkiset voimavaransa olivat pikemminkin lisääntyneet. Näin jatkui kaksi vuotta, jonka jälkeen hän pyysi eron virastaan kaivoslautakunnassa voidakseen omistautua kokonaan uudelle tehtävälleen. Hän saikin eron ja lisäksi puolta palkkaa vastaavan eläkkeen.
Swedenborg kirjoitti tämän jälkeen yhtäjaksoisesti 27 vuotta teologiset teoksensa, jotka sisältävät Uuden Kirkon eli Uuden Jerusalemin teologian, selostuksen henkimaailmasta, taivaasta ja helvetistä, ihmisen uudestisyntymisen prosessista, Jumalallisesta Kaitselmuksesta jne. Hänen teologiset teoksensa käsittävät yli kaksi hyllymetriä latinaksi kirjoitettuja teoksia. Nämä teokset ovat todellinen aarreaitta ihmiskunnan historiassa ja ne ovat tuo Ilmestyskirjassa mainittu ”iankaikkinen evankeliumi.
Nyt kuitenkin sekä katolinen kirkko että reformistiset kirkot eivät hyväksyneet Swedenborgin teoksia lähinnä siitä syystä, että ne paljastivat näiden kirkkojen rappion. Swedenborg lähetti teoksiaan useille kirkoille Euroopassa, mutta niistä vaiettiin ja ne julistettiin harhaoppisiksi. Mutta myöhemmin 1800-luvulla näitä teoksia alettiin kääntää englanniksi ja myös muille kielille. Swedenborg tavoitti vain pienen totuudenetsijäin piirin Euroopassa ja Amerikassa.
Swedenborgin kautta tullut Jumalallinen Ilmoitus poikkeaa aiemmista ilmoituksista siinä, että uskoa ei enää aseteta ymmärryksen yläpuolelle, vaan että tieto Jumalasta, henkimaailmasta sekä taivaasta ja helvetistä voidaan käsittää ymmärryksen avulla kuten esim. logiikan lait. Tällöin teologiasta tulee tiede sanan korkeimmassa merkityksessä. Swedenborgin mukaan tänä aikakautena ihminen ei pääse Jumalan yhteyteen sokean uskon, vaan valaistuneen ymmärryksen avulla. Jumala voi kuitenkin valaista ihmisen ymmärryksen vain silloin, kun ihminen pyrkii joka päivä elämään Jumalallisten lakien eli Kymmenen Käskyn mukaisesti. Syntiä jatkuvasti tekevän ihmisen ymmärrystä Jumala ei voi valaista, koska ihmisen pahuudet ja vääryydet muodostavat tällöin esteen.
Vanhan Testamentin profeetat saivat Jumalallisen Ilmoituksen suoranaisena saneluna. Swedenborgin kautta tullut ilmoitus on toisenlainen: Jumala itse kohotti Swedenborgin ymmärryksen vastaanottamaan ilmoitusta. Edellinen ilmoitus on luonteeltaan mekaanista ja verrattavissa automaattikirjoitukseen. Jälkimmäinen ilmoitus edellyttää aktiivisempaa Jumalan ja ihmisen yhteistyötä ja on siten korkeamman tasoinen. Edellinen ilmoitus voi tulla myös kehittymättömän tai pahan ihmisen välityksellä. Jälkimmäinen ilmoitus edellyttää, että ihminen on puhdistunut ja että hänen ymmärryksensä on valaistu.
Teoksessaan Vera Christiana Religio Swedenborg kirjoittaa (nro 779):
”Koska Herra ei voi ilmaista itseään henkilökohtaisesti, kuten yllä on esitetty, ja koska Hän kuitenkin on ennustanut tulevansa ja perustavansa Uuden Kirkon, joka on Uusi Jerusalem, niin seuraa tästä, että Hän tekee sen sellaisen ihmisen välityksellä, joka ei ainoastaan kykene ymmärryksellään vastaanottamaan tämän Uuden Kirkon oppia, vaan joka myös voi julkaista sen painetussa muodossa. Todistan totuudessa, että Herra itse ilmestyi minulle, palvelijalleen, ja lähetti minut tähän tehtävään. Hän myös avasi henkisen näköni ja johdatti minut henkiseen maailman sallien minun nähdä taivaat ja helvetit sekä myös keskustella enkelien ja henkien kanssa, ja tätä on kestänyt monta vuotta. Vakuutan myös, että kutsumukseni ensimmäisestä päivästä lähtien en ole saanut mitään tämän Kirkon oppeja koskevaa keneltäkään enkeliltä, vaan yksin Herralta lukiessani Sanaa.”
Emanuel Swedenborg kuoli 29. maaliskuuta 1772 Lontoossa tarkalleen ennustamanaan päivänä ja hetkenä. Lontoon ruotsalaisen seurakunnan pastori Arvid Ferelius oli usein keskustellut Swedenborgin kanssa ja oli läsnä myös Swedenborgin kuolinvuoteen ääressä. Ferelius oli kerran huomauttanut Swedenborgille, että ihmiset yleensä luulevat hänen luoneen uuden teologiansa vain hankkiakseen itselleen mainetta ja kunniaa, joten, kun hänellä nyt ei enää ole mitään odotettavaa tältä maailmalta, hänen olisi parasta kertoa totuus ja peruuttaa mahdolliset erehdyksensä. Fereliuksen mukaan Swedenborg oli tällöin kohottautunut vuoteeltaan ja lausunut:
”Niin totta kuin te nyt näette minut edessänne, yhtä totta on kaikki mitä olen kirjoittanut. Olisin voinut kertoa paljon enemmän, jos se olisi sallittu. Kun tulette ikuisuuteen, olette huomaava kaiken sellaiseksi, kuin olen kertonut, ja meillä tulee olemaan paljon kerrottavaa toisillemme.”
Swedenborg haudattiin Lontoon ruotsalaisen seurakunnan hautausmaahan. Hautauksen yhteydessä hänen pääkallonsa varastettiin ja tilalle asetettiin toisen ihmisen kallo. Swedenborgin ruumis siirrettiin myöhemmin Uppsalan katedraaliin. Swedenborgin kallo löytyi yllättäen vuonna 1978 eräältä keräilijältä, ja se haudattiin Uppsalan sarkofagiin 3. toukokuuta 1978.
Swedenborg ei perustanut mitään uskonnollista organisaatiota, mutta hän ennusti teologialleen perustettavan Uuden Kirkon tulevan myöhemmin. Swedenborgin tehtävänä oli vain kirjoittaminen ja julkaiseminen. Hän painatti kaikki teokset omalla kustannuksellaan eikä pannut useimpiin niistä edes tekijän nimeä. Viimeiseen teokseensa Vera Christiana Religio hän kirjoitti Herran nimenomaisesta käskystä sekä nimensä että myös arvonsa: Emanuel Swedenborg, Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija.
Swedenborgin teosten hylkääminen on kristittyjen kirkkojen huijaus, joka on myös maailmanhistorian suurin huijaus, sillä ne ovat ihmiskunnalle tie Jumalan tuntemiseen.
SWEDENBORGIN TEOSTEN VASTAANOTTO
”Nämä asiat, jotka on sanottu tässä teoksessa Taivaasta, Henkien maailmasta ja Helvetistä, tulevat olemaan hämäriä niille, jotka eivät ole spirituaalisten totuuksien tietämisen ilossa; mutta selviä niille, jotka ovat siinä ilossa; erityisesti niille, jotka ovat totuuden mieltymyksessä totuuden itsensä vuoksi, eli jotka rakastavat totuutta, koska se on totta: sillä kaikki mitä rakastetaan, astuu valon kanssa mielen ajatukseen, etenkin kun rakastetaan totuutta, koska kaikki totuus on valossa.”
Swedenborg: De Coelo et de Inferno, nro 603.
Swedenborgin teologinen tuotanto on tavattoman laaja. Nykyaikaisina painoksina se käsittää yli kaksi hyllymetriä. Swedenborg ei ole koskaan saavuttanut suurta kansansuosiota, vaan hänen teoksensa ovat tavoittaneet vain pienen totuudenetsijäin piirin. Hän ei itse koskaan perustanut mitään seurakuntaa teostensa ympärille. Hän katsoi tehtäväkseen ainoastaan kirjoittamisen ja julkaisemisen. Eräässä teoksessaan hän kuitenkin huomauttaa, että Uusi Kirkko tullaan perustamaan muualla, ja että hänen teoksensa tulevat olemaan sille hyödyksi. Swedenborg ei myöskään vaatinut, että kaikkien tulisi hyväksyä hänen teoksensa
Swedenborg lahjoitteli teoksiaan useille eurooppalaisille yliopistoille sekä johtaville kirkonmiehille. Niitä ei kuitenkaan ymmärretty, vaan ne hylättiin merkityksettöminä. Jotkut harvat tajusivat niiden sisällön ja ryhtyivät kääntämään niitä omalle kielelleen. Tällaisia henkilöitä oli erityisesti Englannissa, ja tätä nykyä onkin kaikki Swedenborgin teokset käännetty englanniksi.
Swedenborgin teoksilla on tosiaan se merkillinen luonne, että ne vaikuttavat toisiin puoleensavetävästi ja toisiin luotaantyöntävästi. Koska suurin osa nykyajan ihmisistä on aistillisia materialisteja, vain hyvin harvat ymmärtävät Swedenborgin teoksia. Swedenborgin teosten pohjalle on kuitenkin perustettu seurakuntia, aluksi Englannissa ja Amerikassa. Tällä hetkellä pieniä swedenborgilaisia seurakuntia on vähän joka puolella maapalloa. Eniten swedenborgilaisia on Afrikassa. Swedenborg itse kirjoitti, että tietyt afrikkalaiset alkuasukasheimot ovat kaikkein vastaanottavaisimpia hänen opetuksilleen (Continuatio de Ultimo Judicio, nrot 73‑78). Yllättävältä voi monesta tuntua se, että Swedenborg piti eräitä aikansa afrikkalaisia heimoja eurooppalaisia henkisesti kehittyneempinä. Henkistä kehittyneisyyttä ei Swedenborgin mukaan osoita älyllinen kulttuuri tai tieteiden taso, vaan se, kuinka suuressa määrin Jumalallisia lakeja sovelletaan käytännön elämään. Planeettamme henkinen tila on kuitenkin Swedenborgin ajoista vielä huonontunut, ja myös afrikkalaiset ovat tulleet yhä aistillisemmiksi.
Epäilemättä swedenborgilaiset seurakunnat olivat saaneet alkunsa yksilöllisten valaistuskokemusten kautta. 1700-luvun lopussa ja 1800‑luvun alussa Swedenborg vetosi moniin älykkäisiin henkilöihin. Tuolloin Swedenborgin kannattajat olivat useimmiten lukeneistoa, erittäin suuri osa heistä oli lääkäreitä, mikä varmaan johtui Swedenborgin yhteydestä anatomiaan ja fysiologiaan. Perustetut seurakunnat rappeutuivat myöhemmin vähitellen, kun sosiaalinen elämä tuli niissä uskonnollista elämää tärkeämmäksi. Suurin osa papeista ei ollut ymmärtänyt uudestisyntymisprosessin peruslakeja eikä osannut antaa tarvittavaa opetusta. Osa papeista vääristeli Taivaallista Oppia omilla päätelmillään. Swedenborg kyllä ennustaakin tällaisen kehityksen teoksessaan Apocalypsis Explicata (nro 764).
Swedenborg painottaa voimakkaasti, että vain sellaiset ihmiset kuuluvat todelliseen henkiseen kirkkoon, jotka soveltavat omassa yksityiselämässään Jumalallisia lakeja eli elävät Kymmenen Käskyn mukaisesti. Pelkällä muodollisella seurakuntaan kuulumisella ei ole mitään merkitystä. Uuden Kirkon teologiaa voi siis käyttää väärin kuten mitä tahansa teologiaa. Teologian väärinkäyttöä on mm. se, ettei opetuksia sovelleta käytännön elämään. Uskonto pelkästään älyllisenä asiana on ihmiselle hyödytöntä.
Parhaiten Swedenborgin teologian soveltamisessa ovat ehkä onnistuneet tietyt afrikkalaiset alkuasukasheimot sekä eräät salajärjestöt. Esimerkiksi Ruotsin vapaamuurarijärjestössä on kauan vaikuttanut kolmen swedenborgilaisen asteen järjestelmä: ensimmäisessä asteessa opiskellaan Swedenborgin teoksia, toisessa asteessa nautitaan swedenborgilainen ehtoollinen ja otetaan osaa jumalanpalveluksiin, kolmannessa asteessa täytyy jäsenen elää swedenborgilaisessa avioliitossa. Nämä asteet pyrkivät vastaamaan kolmea eri taivasta ja niitä vastaavia kirkkoja eli luonnollista, henkistä ja taivaallista. Vapaamuurarijärjestö sinänsä on kuitenkin pahan palveluksessa ja sitoo valoillaan jäseniään pahoihin tarkoituksiin.
Swedenborgin teokset ovat vaikuttaneet moneen huomattavaan ajattelijaan. Siitä huolimatta eivät kaikki tällaiset henkilöt kuitenkaan ole ottaneet Uuden Kirkon oppeja uskonnokseen. Ruotsalainen kirjailija August Strindberg löysi Swedenborgin teokset elämänsä ehtoolla. Hän kirjoittaa:
”Swedenborgin teokset ovat mittaamattoman laajat, ja hän on antanut vastauksen kaikkiin kysymyksiini, kuinka kiperiä ne sitten ovat olleetkin” (Legendoja).
August Strindberg tunnustautui myös Swedenborgin opetuslapseksi kirjassaan ”En blå bok”.
Brittirunoilija Coventry Patmore osuu oikeaan lauseessaan
”Tuhanteen vuoteen meillä on ollut vain yksi ainoa psykologi ja ihmisen fysiologian tuntija – ainakin, joka on julkaissut tietonsa ‑ nimittäin Swedenborg” (G. Trobridge: Swedenborg, Life and Teaching).
Ralph Emerson kuvaa Swedenborgia teoksessaan ”Suuria miehiä” osuvasti:
”Hän on yksi kirjallisuuden mammuteista ja mastodonteista, eivätkä hänen suuruuttaan kykene mittaamaan edes tavallisten oppineiden tieteelliset seurat. Hänen valtava läsnäolonsa voi häkellyttää kokonaisten yliopistojen opettajakuntia.”
August Strindbergin, Emersonin ja Patmoren lisäksi mm. Goethe, Balzac ja Henry James vanhempi ovat omaksuneet paljon Swedenborgin ajatuksia. Goethen teoksessa ”Faust” näkyy selvästi Arcana Coelestian vaikutus. Balzac oli tunnetusti Swedenborgin ihailija ja kutsui Swedenborgia ”Pohjolan Buddhaksi”. Balzacin romaanin ”Louis Lambert” päähenkilö kuvaa Swedenborgin teologiaa seuraavasti:
”Hänen teologiansa on ylhäinen, ja hänen uskontonsa ainoa, jonka korkealle kehittynyt mieli voi hyväksyä. Hän yksin kykenee saattamaan ihmisen Jumalan yhteyteen, ja hän herättää janon Häneen. Hän vapauttaa Jumalallisen majesteetin niistä kapaloista, joihin eri uskonsuunnat ovat Hänet käärineet.”
Myös Dostojevskiin Swedenborg on tehnyt voimakkaan vaikutuksen. Rikos ja rangaistus ‑romaanissa voi havaita selviä viitteitä vastaavaisuuksien ymmärtämisestä. Aihetta on käsitellyt Czeslaw Milosz esseessään ”Dostojevski ja Swedenborg”.
Swedenborgin kirjallinen tyyli on kiihkottoman asiallista. Hän ei pyri tekemään vaikutusta tyylillisillä keinoilla. Henry James kirjoittaakin:
”Hänen sanansa ovat täynnä totuutta yksitoikkoisuuteen asti” (Substance and Shadow).
Valitettavasti vain harvat nykyajan psykologeista ovat perehtyneet Swedenborgin teoksiin. Kuitenkin amerikkalainen kliininen psykologi Wilson Van Dusen osoittaa vuonna 1975 ilmestyneessä Swedenborgin filosofiaa käsittelevässä kirjassaan (The Presence of Other Worlds), että Swedenborg selittää esim. psykoottiset harhat paremmin kuin mikään uuden ajan psykiatrinen suuntaus.
On selvää, että koska Swedenborgin teologian ymmärtäminen vaatii yksilöllistä valaistumista, siitä ei koskaan voi tulla nykyisten uskontojen kaltaista joukkosuggestiota. Nykyisin Swedenborgin teologiaan törmäävät lähinnä sellaiset ihmiset, jotka jo varsin kauan ovat etsineet lopullista totuutta. Usein nämä ihmiset ovat noin 25‑30 vuoden ikäisiä. Esimerkkinä swedenborgilaisesta valaistumisesta otan englantilaisen St. Johnin kirkkoherran John Clowesin Manchesteristä. Hän oli valaistumisensa aikoihin (v. 1773) hoitanut neljä vuotta virkaansa ja etsinyt monta vuotta todellista selkeyttä teologiassa. Hänestä tuli myöhemmin useiden Swedenborgin teosten kääntäjä. Erään ystävänsä kehotuksesta Clowes oli hankkinut itselleen Swedenborgin juuri ilmestyneen teoksen Vera Christiana Religio. Teos ei kuitenkaan ollut kiinnostanut häntä, vaan se oli saanut maata monta kuukautta hänen kirjastossaan. Eräänä päivänä hän kuitenkin tuli avanneeksi sen ja huomasi kirjassa sanat ”Divinum Humanum” (Jumalallinen Ihminen), joka on Swedenborgin teologian peruskäsitteitä ja tarkoittaa Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalallista Ihmisyyttä. Clowes oli tuolloin lähdössä erään ystävänsä luo maaseudulle; hän sulki kirjan hieman ihmeissään oudosta termistä ja lähti matkaan. Seuraavana aamuna herätessään hän näki häikäisevän valon ja valon keskellä sanat ”Divinum Humanum”. Hän ei muistanut tuolloin nähneensä sanoja aiemmin ja piti koko näkyä aistiharhana. Näky ei kuitenkaan poistunut hänen mielestään, vaan vielä seuraavana aamunakin hän näki nuo sanat, nyt jopa aiempaa kirkkaampana. Silloin hän muisti, että nuo sanathan olivat siitä kirjasta, jota hän ennen matkalle lähtöään oli vilkaissut. Hän hyvästeli heti ystävänsä ja lähti kotimatkalle lukeakseen kotona tarkemmin tuosta käsitteestä ”Divinum Humanum”. Nopeasti hän luki läpi koko teoksen. Se, miten teos vaikutti häneen, käy ilmi hänen omista muistiinpanoistaan:
”Ei mikään kieli voi kuvata sitä iloa, jota tunsin lukiessani ensi kerran läpi teoksen Vera Christiana Religio … Oli kuin ilahtuneeseen ymmärrykseeni olisi virrannut jatkuvasti uutta virkistävää valoa avaten sen mietiskelemään viisauden syvimpiä salaisuuksia sellaisella tavalla ja niin todistusvoimaisesti, etten ollut sellaista aiemmin kokenut.”
Swedenborgilaisella valaistumisella ei ole mitään yhteyttä itämaisten uskontojen valaistumiskokemuksiin, joilla ei ole yhteyttä Jumalaan. Kuitenkin juuri zeniä länsimaihin välittänyt D. L. Suzuki (k. 1966) on kääntänyt Swedenborgia japaniksi. Suomalainen lääkäri P. A. Koskenhovi käänsi suomeksi Swedenborgin teoksen ”De Coelo et ejus Mirabilibus, et de Inferno” (Taivas, sen ihmeet ja helvetti, Hyvinkää 1940) sekä teoksen ”De Nova Hierosolyma et ejus Doctrina Coelesti” (Uusi Jerusalem ja sen taivaallinen oppi, Hyvinkää 1938). Lisäksi Koskenhovi käänsi G. Trobridgen teoksen ”Swedenborg, Life and Teaching” (Swedenborgin elämä ja opetukset, Salo 1941). C. G. Swan käänsi Swedenborgin teoksen ”Doctrina Vitae pro Nova Hierosolyma” (Elämän oppi Uutta Jerusalemia varten, Helsinki 1908). Kaikki nämä käännökset ovat valitettavasti puutteellisia eikä enää saatavilla. Nova Hierosolyma ry on julkaissut Swedenborgin teokset ”Aviorakkaus” (Helsinki 2011) ja ”Taivas ja helvetti” (Helsinki 2016).
[2]
Vaikka Swedenborgin teokset ovat niin järisyttävä tapahtuma kuin kristittyjen odottama Herran Toinen Tuleminen, ei tätä seikkaa juuri huomioida. Nykyajan kristittyjen johtajat ovat hylänneet Jeesuksen, aivan kuten juutalaisten johtajat hylkäsivät Herran Ensimmäisen Tulemisen. Kristilliset kirkot perustavat edelleen uskonsa Nikean ja Athanasioksen uskontunnustuksiin, jotka ovat ihmisjärjen tuotteita eivätkä Jumalasta, eikä niillä saa yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen. Uuden Jerusalemin oppi on kuitenkin ikuinen ja Herran Toisen Tulemisen Kirkko säilyy maan päällä ikuisesti ja on kaikkien kirkkojen kruunu. Danielin kirjan 2. luvun kuvapatsas kuvaa planeettamme kaikkia kirkkoja, minkä patsaan kivilohkare murskaa ja kivestä syntyy Uusi Kirkko maan päälle. Kivilohkare tarkoittaa Jumalallista Totuutta:
”Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare – ei ihmiskäden voimasta – ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löytynyt jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.” (Dan. 2: 34, 35). ”Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistamaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niin kuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta – ei ihmiskäden voimasta – ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava.” (Dan. 2: 44, 45).
Nykyajan kristittyjen pahin virhe on se, että he luulevat pelastuvansa, kunhan vain uskovat Jeesukseen. Nyt kuitenkin Jumala vaatii ihmiseltä myös vuorovaikutusta eli tekoja. Ja tärkein teko on se, että ihminen tekee parannuksen eli tutkii itseään ja tunnustaa syntinsä Jumalalle sekä elää sen jälkeen Kymmenen Käskyn mukaista elämää. Nykyajan kristityt eivät sovella elämäänsä Kymmentä Käskyä eivätkä tee parannusta, joten heidän ikuinen paikkansa on helvetissä. Mutta Swedenborgin kautta tullut uusi elämänoppi pelastaa kaikki sitä noudattavat.
Elämme vaarallista aikaa, jossa juutalainen eliitti eli Siionin Viisaat pyrkivät toteuttamaan Talmudin valheelliset ennustukset eli maailmanvaltauksen ja ihmiskunnan muuttamisen orjalaumaksi. Kun vastustamme koronahuijausta on se kuin hieman avaisimme taivasta. Kun omaksumme Swedenborgin kautta tulleen taivaallisen opin, on taivas kokonaisuudessaan meille auki ja ymmärrämme maailmanhistorian suurimman huijauksen ja myös muut huijaukset. Maailmanhistorian suurin huijaus se on siksi, koska se estää yhteyden Jumalaan ja taivaaseen.
Koronahuijaus on todella vaarallinen, koska sillä yritetään piikittää kaikki kansat, jotta heistä tulisi kasvottomia orjia. Kasvomaskit, sulkutilat, sensuuri, rokotepassit ja vaarallinen piikitys ovat askeleita totaaliselle orjuudelle. Näitä vastaan meidän aitojen kristittyjen tulee taistella.
Benjamin Kivilohkare, hum. kand., miles Domini
Nova Hierosolyma ry: https://novahierosolyma.fi/ [3]