”On surullista, jos maahanmuuttajat oppivat huonoille tavoille Suomessa.”
– Entinen maahanmuuttoministeri Astrid Thors
Sanomalehti Tamperelainen [1] uutisoi tänään, että myös Tampereella maahanmuuttajajengit ovat alkaneet ryöstellä ohikulkijoita. Eliitti niittää nyt leväperäisellä maahanmuuttopolitiikalla kylvämiään ongelmia. Monikulttuurisuusideologia on heille tärkeämpää kuin suomalaisten turvallisuus.
”Toimintatapa on ollut se, että porukka muodostaa ringin uhrin ympärille ja tämä pakotetaan antamaan kännykkä ja arvoesineet,” Tamperelainen-lehden haastattelema komisario Ismo Nykopp kertoo. Tamperelaisen mukaan uhrit ovat olleet tuntemattomia ja ”sattumanvaraisesti” valittuja. Myös Helsingin [2] sosiaalityöntekijät ovat väittäneet, että pääkaupunkiseudun maahanmuuttajien uhrit (joista nuorimmat olivat vasta 10-vuotiaita) valittiin täysin satunnaisesti. Suomalaisten onneksi Internetiin vuosi poliisisosiaalityön sisäinen tiedote, jossa jengin rasistisia motiiveja ei ole sensuroitu:
”– kohdentuu suomalaista syntyperää oleviin lapsiin/ nuoriin / nuoriin aikuisiin
– ryöstö ei itsetarkoitus, vaan väkivalta
– väkivalta rajua, tarkoitus vahingoittaa. Pisteitä saa siitä, jos saa ensimmäisellä lyönnillä maahan– päähän potkimista, pään päällä hyppimistä, käytetään mm. pesäpallomailoja, jotka hankittu = ostettu tähän tarkoitukseen.”
Kysymys kuuluu, tullaanko rasismia soveltamaan hyökkäyksistä pidätettyjen maahanmuuttajien tuomion koventamisperusteena [3]. Mikäli ei, on tämä jälleen yksi esimerkki siitä, että Suomen koko oikeusjärjestelmä on alkanut palvella täysin muiden ryhmien kuin suomalaisten etua. Yhdysvaltojen, Ranskan, Englannin ja Ruotsin kaltaisten maiden tiedotusvälineissä on jo kauan vallinnut kirjoittamaton sääntö, että ainoastaan valkoiset voivat syyllistyä ”viharikoksiin”.
Kulttuurimarxilaiset tutkijat ovat selittäneet värillisten väkivaltaa esimerkiksi koulupaikkojen puutteella, yhteiskunnan epäonnistumisella ja ”yhteisöllisen moraalin rappeutumisella [4]”. Nämä ovat kaikki monikulttuurisuusfundamentalistien epätoivoisia oljenkorsia, joiden avulla valkoisia ja valkoisten rakentamaa yhteiskuntaa syyllistetään maahantunkeutujien törkeästä toiminnasta. Maahanmuuttajien tai suomalaisesta yhteiskunnasta eristäytyneiden romanien häiriökäyttäytymisessä ei todellakaan ole kyse ”yhteisöllisen moraalin rappeutumisesta”, sillä he eivät ole koskaan olleetkaan osa yhteisöä. Suomen vähemmistöpolitiikkaan ei tulla saamaan tolkkua niin kauan kuin kiistämme rotujen perinnölliset erot [5].
[6]
Vaikuttaa siltä, että Suomessa sosiaalialan kärkipaikoille päästäkseen on läpäistävä jonkinlainen poliittinen oikeaoppisuusteksti. Esimerkiksi Helsingin nuorisotoimen johtaja Tommi Laitio väitti Ylen Ykkösaamussa [7], että puukottajat ja ryöstäjät ovat yksinkertaisesti rasististen stereotypioiden uhreja. Laition mukaan suomalaiset suorastaan pakottavat maahanmuuttajat käyttäytymään rikollisesti ja aggressiivisesti. Toisaalta Laitio vaati, ettei Helsingin väkivaltaongelmasta saa tehdä maahanmuuttajakysymystä. Jopa keskusrikospoliisin Thomas Elfgrenillä oli otsaa alkaa julistaa maailmaa syleilevää viestiään Facebookissa:
”Hyvät kansalaiset, bästa medborgare, hyvät helsinkiläiset, bästa helsingforsbon. Meillä ei edelleenkään ole vakavaa jengiongelmaa eikä erityistä syytä huoleen. Helsingissä on löyhä sekalainen joukko syrjäytyneitä pahoinvoivia nuoria, jotka ovat syyllistyneet satunnaisväkivaltaan. Populismi, mediakritiikittömyys ja tosiasioiden vääristely on jälleen kerran paisuttanut asian tunnistamattomiin mittasuhteisiin. Tämä on vastuutonta eriarvoisuudella rahastusta, eikä siitä seuraa mitään hyvää. Poliisin ja nuorisotyöntekijöiden arvokas työ vesittyy ja vaikeutuu.”
Syrjäytymistä, pahoinvointia, satunnaisia yksittäistapauksia. Suomalaisen yhteiskunnan epäonnistumisia. Valkoisen miehen saamattomuutta ja pahantahtoista rasismia. Siinä kaikki. Elfgrenin motivaatioita ei tarvitse kauaa pohtia, sillä ylikomisario kannattaa julkisesti monikulttuurisuutta ja on adoptoinut [8]Suomeen koko joukon aikuisia mustia ”lapsikseen”. Mikäli Suomi olisi niin rasistinen ja vihamielinen yhteiskunta kuin kulttuurimarxistit väittävät, niin tuskinpa Elfgrenkään olisi tuonut ”lapsiaan” tänne kärsimään, vaan olisi sen sijaan muuttanut itse nauttimaan afrikkalaisen yhteiskunnan auvosta.
[9]Elfgren käyttää arvostettua asemaansa hyväkseen yrittäessään tukahduttaa julkista keskustelua suomalaisten turvallisuudesta. Hän haukkuu suomalaisia ”mediakritiikittömiksi”, vaikka tärkeimmät tiedot tapauksesta saatiin juuri valtamedian ulkopuolelta. Helsingin Uutiset [10]myönsi, että vaikka poliisi ja media olivat tietoisia maahanmuuttajien toiminnasta, eivät ne tahtoneet kertoa suomalaisille ilmiön vakavuudesta. Poliitikot, toimittajat, ”asiantuntijat”, poliisit ja kansalaisjärjestöt, jotka ovat syöttäneet suomalaisille vääristettyä tietoa, ovat kaikki osaltaan vastuussa tapahtumista. Punaisella Ristillä on meneillään ”Ei rasismille!” –kampanja [11], jossa suomalaisia syyllistetään ”rasismista” maahanmuuttajia kohtaan. ”Yllättäen” Punainen Risti tai ”Ei rasismille!” –verkkosivut eivät ole kommentoineet millään tavalla maahanmuuttajien rasistisia hyökkäyksiä suomalaisia vastaan. Kun suomalaisen epäillään sanoneen rumasti ulkomaalaiselle metrossa, koko kansallinen media räjähtää voitottelemaan ”rasismista”. 2010 kansanedustaja Päivi Lipponen (sd) [12] syytti suomalaisia ”rasisteja” tamperelaisen pizzerian tuhopoltosta. Lipponen vaati kansaa kaduille marssimaan ”rasismia” vastaan, mutta hänen epäonnekseen tuhopoltto paljastuikin maahanmuuttajien tekemäksi vakuutuspetokseksi. Tulipalossa kuoli kolme ihmistä. Lipponen ei ainakaan toistaiseksi ole Helsingin tapahtumiin vedoten vaatinut rasisminvastaista marssia.
Suomalainen nuori kasvaa yhteiskuntaan, jossa opettajat, virkamiehet ja päättäjät syyllistävät häntä siitä, että hän on syntynyt valkoiseksi. Pahin suomalaisen itseinhon linnake on kuitenkin viihdemaailma monikulttuurisuuden ilosanomaa toitottavine muusikoineen, televisiosarjoineen ja elokuvineen. Kun nuori kasvaa Palefacen ja Salattujen Elämien äärellä, on suoranainen ihme, mikäli hän kykenee säilyttämään terveen itsetunnon ylpeänä valkoisena suomalaisena. Leijonasydämen kaltaisten elokuvien avulla kulttuurieliitti tahtoo iskostaa päähämme mielikuvan Suomesta, jossa kantaväestö koostuu katkerista alkoholisteista, jotka viskovat käsikranaatteja menestyvien mustien yrittäjien autoihin. Ratkaisuksi ”suomalaiskysymykseen” tarjotaan vapaata maahanmuuttoa ja sekarotuisia perheitä.
[13]
Ikävä kyllä valtamedian sairaalloinen monikulttuurisuuden ihannointi ei ole vain Suomea vaivaava ongelma. 1997–2013 pakistanilaiset maahanmuuttajat raiskasivat ja myivät seksiorjiksi 1 400 valkoista tyttöä pienessä Rotherhamin [14] kylässä Englannissa. Poliisi, nuorisotyöntekijät, media ja paikallispoliitikot eivät uskaltaneet puuttua raiskauksiin, sillä he pelkäsivät tulevansa leimatuksi ”rasisteiksi [15]”. Pakistanilaiset taksikuskit kuljettivat englantilaistyttöjä syrjäisille alueille ja uhkasivat raiskauksen jälkeen polttaa nämä elävänä, mikäli nämä kertoisivat kokemuksistaan ulkopuolisille. Maahanmuuttajat myös pakottivat lapsia seuraamaan toisten lasten raiskaamista vierestä. Monet uhreista synnyttivät sekarotuisia lapsia raiskaajille, ja nuorimmat äideistä olivat vasta 13-vuotiaita.
Silti ”rasismin” pelko painoi brittiviranomaisten vaakakupissa enemmän. Lähes kaikki raiskaajista ovat edelleen vapaalla jalalla – maasta karkottaminenhan olisi muukalaisvihaa. Kun hallituksen virkamies alkoi tutkia raiskauksia 2001 ja totesi, että rikolliset ovat kaikki pakistanilaisia, hänet lähetettiin orwellilaiselle ”etnisyyden ja monimuotoisuuden” uudelleenkoulutuskurssille [16], jotta ”rasismi” saatiin kitkettyä hänestä. Media puhuu edelleen termistä ”valkoinen etuoikeus”, jonka keksi aikoinaan juutalainen kommunisti [17] Theodore W. Allen. Rotherham ja Helsinki kuitenkin osoittavat, että juuri ei-valkoiset on asetettu oikeusjärjestelmässämme etuoikeutettuun asemaan.
Samat sosiaalityöntekijät, jotka antoivat pakistanilaisten raiskata valkoisia lapsia, kävivät samaan aikaan kiivasta taistelua ”kansallismielistä” UKIP-puoluetta äänestäviä vanhempia vastaan. Sky News [18]–kanavan mukaan UKIP-puoluetta äänestäneiltä sijaisvanhemmilta riistettiin heidän lapsensa poliittisin perustein, sillä puolue on vaatinut maahanmuuton rajoittamista. Kaupunginvaltuuston johtoon kuulunut Joyce Thacker [19] ja sosiaaliasioista vastannut vasemmistolainen Työväenpuolue pitivät siis järjestelmällistä ihmiskauppaa ja raiskauksia hyväksyttävämpänä ilmiönä kuin valkoisten ihmisten isänmaallisuutta. Ilmiötä selittänee Magneettimedian artikkeli ”Vasemmiston ja pedofiilien yhteinen synkkä historia [20]”.
[21]Maan valtapuolueet olivat tehneet Rotherhamin alueella jo useamman vuoskymmenen ajan kiivaasti töitä korvatakseen kantaväestön ei-eurooppalaisilla. Brittimedia tunnetaan avoimesta kulttuurimarxismista [22] ja tulikivenkatkuisista kampanjoistaan niitä vastaan, jotka ovat vaatineet maahanmuuton rajoittamista. Median luoma rasisminvastaisen hysterian ilmapiiri esti 1 400 valkoisen lapsen suojelemisen maahanmuuttajaraiskaajilta. Pääsyylliset Rotherhamissa ja Helsingissä eivät siis ole maahanmuuttajat, vaan yhteiskunnallinen eliitti, joka on väkisin haalinut maahanmuuttajat tänne ja joka hyökkää säälimättä niitä vastaan, jotka tahtovat pitää Euroopan valkoisena ja turvallisena.
Juutalainen näytelmäkirjailija Israel Zangwill kehitti 1900-luvun alussa käsitteen ”Melting Pot” eli kansojen sulatusuuni. Termillä hän kuvasi unelmaansa amerikkalaisesta yhteiskunnasta, jossa kaikki kansat oltiin sulatettu yhteen ja niiden ominaispiirteet oltiin kokonaan hävitetty. Oli vain yksi juureton massa. Sodanjälkeiset sukupolvet Yhdysvalloissa ja Euroopassa ovat tehneet kaikkensa täyttääkseen Zangwillin perverssin fantasian kaikkialla lännessä. Kaikki keinot ovat tällöin sallittuja – myös raiskaukset ja poliittinen vaino. Poliittisesti korrekti sensuuri ei kuitenkaan onneksi toimi aina toivotulla tavalla; Rotherhamin ja Helsingin paljastukset valavat tervettä kapinahenkeä eurooppalaisten sieluihin.
Arvi Pihkala