"On väärin kysyä, miten holokausti oli teknisesti mahdollista toteuttaa. Holokausti oli teknisesti mahdollinen, koska se tapahtui."

Fernand Braudel

Lyhyt rasva-aapinen

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,22
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Virallinen lääketieteellinen ravinto-ohje on jo noin 40 vuotta kuulunut: kaikki turha rasva pois. Turhaksi on sanottu etenkin tyydyttyneitä rasvoja. On tullut muodikkaaksi jopa välttää kaikkea rasvaa tai ainakin suosia ”kevyitä” eli tehtaassa valmistettuja, pitkälle muunneltuja muka-rasvoja.

Luonnollisten rasvojen välttäminen ei kuitenkaan ole tuonut lisää terveyttä tai hoikkuutta, vaan mm. elintapasairaudet ja ylipainoisuus ovat voimakkaasti lisääntyneet. Maailmalla onkin ruvettu tarkastelemaan uudella silmällä rasvoja ja niiden merkitystä terveydelle. Myös kevytrasvatuotteiden menekki on kääntynyt laskuun.

Nyt näyttää siltä, että rasvat ovat meille välttämättömiä, että niitä on nautittava oikeassa määrin ja keskenään oikeassa suhteessa, ja niiden laadun tulee olla hyvä. Täysin huonoja rasvoja ovat vain transrasvahapot (joita on mm. margariinissa ja syväpaistetuissa ruoissa). Ja edelleen pätee myös, että liika rasva etenkin runsaiden hiilihydraattien kanssa voi olla terveydelle haitallista.

Mihin rasvaa tarvitaan?

* Rasvat antavat energiaa ja lämpöä. Kehon oma rasva (joka on tyydyttynyttä rasvaa) suojelee luita ja sisäelimiä. Se pitää kehon lämpimänä, etenkin talvella, sillä rasvan palaminen luo lämpöä. Rasvalla on tärkeä tehtävä luunmuodostuksessa, koska se suojelee ja edistää kalkin imeytymistä luuhun (rasvoja tarvitaan, jotta rasvaliukoiset vitamiinit A, D, E ja K voivat imeytyä ja varastoitua kudoksiin; näistä etenkin D-vitamiini on luille tärkeä, sillä sen avulla kalsium imeytyy suolista). Ilman hyvänlaatuisia rasvahappoja luukadon riski kasvaa.  Rasva myös suojelee maksaa alkoholilta ja antaa energiaa sydämelle, munuaisille ja lihaksille ja suojelee niitä vaurioilta. Rasvat pitävät myös solukalvot vahvoina. Itse asiassa kehon rasvojen tehtävät vaihtelevat sen mukaan, missä ne sijaitsevat. Jotkut tutkijat ovatkin sitä mieltä, että rasva pitäisi luokitella sisäelimeksi.

* Rasvat säätelevät hormoneja, ne tukevat kilpirauhasen ja lisämunuaisten toimintaa. Etenkin naisten hormonitoiminta on hyvin riippuvainen oikeasta rasvansaannista, ja rasvojen puute voi aiheuttaa keskenmenotaipumuksen, hedelmättömyyttä ja anoreksiaa. Rasva myös tuottaa leptiiniä, tärkeää hormonia, joka välittää aivoille viestejä kehon energiatasosta ja on yhteydessä lihomiseen ja laihtumiseen. Jos haluaa laihduttaa, hyvä neuvo on nostaa luonnollisten rasvojen (voin, kerman, lihan rasvan ja kalarasvan) osuutta ja vähentää hiilihydraattien syönti esim. 20 grammaan päivässä.

* Rasvat parantavat immuunivastetta. Ne myös helpottavat allergia-oireita – oikeissa määrin nautittuina

* Hermosto tarvitsee rasvoja, nimenomaan tyydyttyneitä rasvoja kuten voita. Aivot koostuvat 70%:sesti rasvamolekyyleistä. Eläinrasvat ovat elintärkeitä hermoston toiminnalle ja säätelevät tietoisuutta, älyä, mielikuvitusta, muistia ja intuitiota sekä liikkumiskykyämme eli emotionaalista ja motorista tasapainoamme. Etenkin lasten aivojen kehitykselle (jo kohdussa, jossa 50 % lapsen aivoista muodostuu) rasvat ovat tärkeitä. Siksi lapsen hankintaa suunnittelevan on tärkeää syödä voita, maksaa, kermaa, lohta jne. jo ennen hedelmöitystä ja jatkaa näiden syömistä koko odotusajan ja vielä imetysvaiheessa, jotta  rintamaidossa on runsaasti lapselle välttämättömiä tyydyttyneitä rasvoja. Näin mm. varmistetaan että lapsesta tulee älykäs.

* Eläinrasvojen (kuten voin) puute voi aiheuttaa lapsille autismia, ylivilkkautta sekä Aspergerin ja Touretten syndroomaa. Nuorille tyydyttyneiden rasvojen puute tuo lisäksi käytös- ja mielialahäiriöitä, väkivaltaisuutta, aggressiivisuutta, sosiaalista eristäytymistä ja itsensäsilpomista ja luki-vaikeuksia. Masennus ja uupumus ovat kasvavia työkyvyttömyyden syitä ja voidaan liittää rasvaköyhän ruokavalion yleistymiseen. Hermoston rappeutumissairauksien (esim. Altzheimer tai Parkinsonin tauti) on lisäksi arveltu olevan seurausta omega-6- ja omega-3-rasvahappojen tasapainottomasta saannista.

* Rasvat ravitsevat ihoa, hiuksia ja kynsiä ja pitävät ne nuorekkaina ja vahvoina.

* Luonnolliset rasvat (voi ja oliiviöljy) ovat tärkeitä ruuanvalmistuksessa, ne parantavat makua ja ruoan ”tuntua” suussa ja antavat kylläisyyden tunteen.

Erityisesti:

JOKAINEN LAPSI TARVITSEE VOITA, JOTTA AIVOT  JA MUU HERMOSTO KEHITTYVÄT  NORMAALISTI.

Nykyään margariineja ja kasviöljyjä käytetään viisi kertaa enemmän kuin voita.

”Tästä on aiheutunut vakavaa terveyshaittaa koko väestölle ja tuhansia potilaita, joilla on mielialahäiriöitä, masennusta ja työuupumusta, liikuntakyvyn alenemista ja ylipainoa” (dosentti Thomas Tallberg, Hbl15.11.2009).

Rasvojen puutarhassa

Rasvoja on monenlaisia, eikä niiden kaikkia ominaisuuksia tunneta vieläkään tarkasti.

Rasvat luokitellaan neljään ryhmään: tyydyttyneet rasvahapot, kertatyydyttämättömät rasvahapot (myös käytetään termiä monotyydyttämättömät – monounsaturated fatty acids eli MUFA), monityydyttämättömät rasvahapot (polytyydyttämättömät – polyunsaturated fatty acids eli PUFA) ja transrasvahapot, jotka ovat ihmisen tekemiä.

Käsittelen alla kolesterolikysymystä tyydyttyneiden rasvojen yhteydessä.

* Tyydyttyneet rasvat ovat ns. kovia rasvoja eli ne ovat huoneenlämmössä kiinteitä. Nämä rasvat ovat 30-40 vuotta olleet länsimaisten lääkäreiden ja  terveysgurujen pannassa. Nyt on ruvettu ajattelemaan, että ne ovat kehon omia luonnollisia rasvoja, jotka hoitavat monia hyvälle terveydelle olennaisia tehtäviä. Ne antavat energiaa sydämelle ja muille lihaksille, lujittavat solukalvoja, vahvistavat immuunivastetta, taistelevat mikrobeja vastaan, osallistuvat luiden muodostumiseen, ovat tärkeitä aivojen kehittymiselle, mielialalle jne. Tyydytetyt rasvat, kuten voi, muuntuvat helpommin energiaksi. Ne ovat tarpeen olennaisten rasvahappojen (EFA) ja  A-,  D- ja K-vitamiinien imeytymiselle. A- ja D-vitamiinit ovat välttämättömiä terveen luuston kasvulle ja kehittymiselle sekä synnynnäisten vaurioiden ja esim. paksusuolisyövän ja MS-taudin ehkäisyssä.

Tyydyttyneet rasvat ovat myös vakaampia kuin monityydyttämättömät rasvahapot. Ne eivät härskiinny niin nopeasti (eivät nappaa mukaansa happea eli oksidoidu yhtä herkästi kuin nämä) ja sopivat siksi paremmin kuumentamiseen. Ne eivät siis yhtä helposti muodosta sydäntä vahingoittavia ja syöpää aiheuttavia vapaita radikaaleja.

Ne lisäävät kudosten herkkyyttä kilpirauhashormonille T 3 (kun taas monityydyttämättömien rasvojen on todettu vaikuttavan monella tapaa haitallisesti kilpirauhaseen, tuloksena kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaavia oireita) (J Biol Chem.1986;261:13997-4004).

Tyydyttyneitä rasvoja on pidetty yhtenä syypäänä sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpään. (Kts. myös artikkeli Rasvaisen ruoan ylistys) Kuitenkin sydänsairaudet ja syöpäkin ovat yleisesti lisääntyneet sitä mukaa kun tyydyttyneiden rasvojen kulutus maailmalla on vähentynyt.  Maissa, joissa syödään paljon tyydyttyneitä rasvoja, rinta- ja  paksusuolisyöpää on kuitenkin vähemmän kuin muualla. Eläinrasvoilla näyttää  siis olevan suojeleva vaikutus syöpää vastaan. Monityydyttämättömät rasvahapot (kasviöljyt kuten maissi-, soija-, saflori- jne.) taas näyttävät altistavan ihmisen syövälle, kuten myös sydänsairauksille ja 2-tyypin diabetekselle (J Indian Med Assoc1998;96:304-7 ja Am J Clin Nutr,1981;34: 1552-61). Kolmivuotisessa, vaihdevuodet ohittaneita,  sydänsairautta potevia naisia koskevassa tutkimuksessa kävi ilmi, että vastoin yleisiä käsityksiä niillä naisilla, jotka säännöllisesti käyttivät tyydyttyneitä rasvoja, sydänsairaus pysyi paremmin kurissa kuin niillä joiden ruokavaliossa oli enemmän monityydyttämättömiä öljyjä ja hiilihydraatteja.

Tyydyttyneitä rasvoja on lihassa, voissa, juustossa, munankeltuaisessa, kokomaidossa ja kookos- ja seesamöljyssä.

KOLESTEROLI on rasvantapainen aine, jota syntyy maksassa ja myös aivoissa. Kaikista elimistä juuri aivoissa on eniten kolesterolia. Vain noin 5 %  kolesterolin saannista tulee ravinnosta. Kolesteroli on solunseinämien, sukupuoli- ja steroidihormonien tärkeä rakentaja ja muodostaa D-vitamiinia ja sappinestettä, jota tarvitaan rasvojen sulattamiseen. Hermosolujen keskinäinen kommunikointi perustuu suureksi osaksi kolesteroliin.

Maksa säätelee kolesterolin määrää ja käyttäytymistä. Mitä vähemmän kolesterolia on ruokavaliossa, sitä enemmän maksa sitä tuottaa, ja päinvastoin.  LDL-lipoproteiini – se ”huonoksi” leimattu – kuljettaa kolesterolia maksasta kehon kudoksiin ja soluihin, ”hyvä” lipoproteiini HDL vie liian tai käyttämättömän kolesterolin takaisin maksaan, missä se muuntuu sappihapoiksi poistuakseen kehosta. Näitä kahta on siis oltava oikeassa suhteessa. Kohtalaisen tuore tutkimus  osoittaa, että niin kauan kuin HDL:n osuus on riittävä, verisuonisairauksien ja halvauksien riski ei kohoa (N Engl J Med,1999; 341:410-8). Riittävä osuus on yli 30 % kokonaiskolesterolista; alle 20%:n osuus on jo riskitekijä, jolloin on siis syytä kiinnittää huomiota ruokavalioon.

Aivoissa glia-solut tuottavat kolesterolia, joka sitten aktivoi neuronit muodostamaan uusia kontakteja eli synapseja. Kolesterolia alentavat statiinilääkkeet lamauttavat tämän synaptogeneesin eli hermosolujen kommunikoinnin. Siitä seuraa muistiongelmia, mitkä ovat yksi statiinien haittavaikutuksista (Pfieger et al., Science 2001).

Kolesterolia alentavien lääkkeiden rutiininomainen määrääminen vanhoille ihmisille on tästäkin näkökulmasta katsoen vastuutonta toimintaa. Tri Beatrice Golombin, joka johtaa USA:n National Insitutes of Healthin simvastatin-tutkimusta, mukaan “on tekijöitä, joiden ansiosta korkeampi kolesteroliarvo voi olla selektiivisesti hyödyllinen vanhuksille. Yli 75- tai 80-vuotiaiden kohdalla korkeampi kolesteroli itse asiassa liittyy kykyyn elää vanhemmaksi” (WDDTY July 2003). Hollannissa yli 700 vanhuksen otanta osoitti, että ne joilla oli korkeimmat kolesteroliarvot elivät vanhimmiksi – ensisijaisesti koska eivät sairastuneet syöpään eivätkä tulehdustauteihin (Lancet, 1997;350:1119-23).

Alhaiset kolesteroliarvot ovat terveysongelma. Alhainen kolesteroli liittyy tutkimusten mukaan masennukseen ja aggressiivisuuteen (Hbl 6.12.2010). Sen puute aiheuttaa jopa itsemurhataipumuksen. Autistisilla lapsilla on hyvin alhainen kolesteroli (tri William Shawn luento, Chicago, tammik.2009). Kun lasten kolesteroliarvoja kohotettiin voimakkaasti, lapset rauhoittuivat, oppivat uusia asioita ja rupesivat kommunikoimaan. Tri Harlan Krumholzin tutkimus (Yale University) osoitti jo vuonna 1994, että vanhukset joilla oli alhaiset kolesteroliarvot kuolivat kaksi kertaa useammin sydänkohtaukseen kuin ne, joilla oli korkeat kolesteroliarvot.

Tuoreiden tutkimusten mukaan (amerikkalaiset sydäntautilääkärit Stephen T. Sinatra ja James C. Roberts, kirja Reverse Heart Disease Now) verisuonissa esiintyvät vauriot eivät johdu kolesterolista vaan tulehduksista, joita kehossa on ollut. Kolesteroli on niiden jälkeen kiirehtinyt paikkailemaan tulehdusten aiheuttamia arpimuodostumia verisuonissa. Kardiologit Sinatra ja Roberts kieltäytyvät nyttemmin suorittamasta ohitus- tai muita sydänleikkauksia, vaan suosittavat potilailleen antioksidantteja, vitamiineja ja erilaisia kivennäisaineita fantastisin tuloksin (Henrik Nyberg, Hbl 6.12.2009).

Nykyisen kolesterolilääkinnän puolustajat vetoavat tutkimuksiin, jotka heidän mukaansa osoittavat, että seerumin korkea kolesterolitaso on tärkeä riskitekijä verisuonivaurioille ja dementiasairauksille. Näin sanovat myös meidän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksemme (THL) edustajat. Mitkään lukuisat uudet, hyvin tehdyt ja riippumattomat tieteelliset tutkimukset eivät ole saaneet heitä toisiin ajatuksiin.

Aina kun näin käy, herää kysymys: hyötyykö joku tästä hämäyksestä?

Useimmat kolesterolilääkintää puoltavat tutkimukset ovat lääketeollisuuden rahoittamia. Kun lääketehdas rahoittaa lääketutkimuksen, se tarkoittaa että se valitsee tutkimuksen suorittajat, valvoo sen suorittamista, kontrolloi sen tulosta ja valitsee, mitä julkistetaan ja mitä ei. Lopuksi mainostoimisto tai PR-toimisto viimeistelee tutkimusraportin julkaisukuntoon siivoamalla pois ikävät asiat, kuten tutkijoiden mahdolliset varoitukset, koehenkilöiden oireet jne., ja korostamalla lääkkeen tarpeellisuutta. Aniharvoin modernin lääketieteen  historiassa on  julkistettu lääketeollisuuden rahoittama, tutkittavalle lääkkeelle epäedullinen lopputulos.

Kolesterolilääkkeiden markkina-arvo on nykyään yli 40 miljardia dollaria. Kolesterolilääkkeitä määrätään usein ”varmuuden vuoksi” muuten terveille ihmisille, jo hyvin nuorillekin lapsille. Koska ne ovat meillä Kela-korvattavia, kaikki Suomen kansalaiset tukevat veroeuroillaan kolesterolilääkkeiden myyntiä eli lääketeollisuutta. Myytti kolesterolin haitallisuudesta on lääketeollisuudelle kultakaivos, mutta käy meille kalliiksi, sekä rahassa että terveydessä.

Niissä erityistapauksissa joissa on tarpeen vaikuttaa kolesterolin tasoon ja etenkin kun halutaan vaikuttaa HDL:n ja LDL:n keskinäiseen suhteeseen, voi nauttia omega-3-rasvahappoa, jota saa pellavansiemenöljystä, lohesta, makrillista, tonnikalasta, kalaöljykapseleista, manteleista ja saksanpähkinöistä. Tehoa lisää B6-vitamiini, joka samalla vähentää verestä homokysteiiniä (yhdessä B12:n ja foolihapon kanssa), jota pidetään sydäntautiriskinä. Hyödyllisiä ovat myös kokojyvävilja kuten kaura, omenat, avocado, kurkku, inkivääri, vihreä tee, pavut ja linssit ja tomaatin lycopeeni ja C-vitamiini (joka suomalaisen tutkimuksen mukaan estää halvauksia, Stroke, 2002;33:1568-73). Eräässä tutkimuksessa kookosöljy (tyydytetty rasvahappo) lisäsi ”hyvää” HDL:ää, kun taas soijaöljy (monityydyttämätön) vähensi sitä (Br J Nutr,1990; 63:547-52). Pahimpia huonon kolesterolin tuottajia ovat hapettunutta kolesterolia aiheuttavat ruoka-aineet kuten  margariinit ja muut transrasvahapot ja kaikki kuumennetuissa monityydyttämättömissä (PUFA) öljyissä valmistetut ruoat. Kun chipsipussin kyljessä sanotaan, että auringonkukkaöljyn ansiosta perunalastut sisältävät 65 % vähemmän tyydyttyneitä rasvoja, valistunut kuluttaja tietää, että transrasvahappoja on vastaavasti runsaasti enemmän.

* Monotyydyttämättömät eli kertatyydyttämättömät rasvahapot MUFA  kestävät PUFA-öljyjä paremmin kuumentamista, ts. ne eivät helpolla härskiinny ja altista elimistöä sairauksille kuten syöpä ja sydäntaudit. Tästä syystä oliiviöljy on suositeltavin kasviöljy ruoanlaittoon. MUFA:t alentavat huonoa kolesterolia, mutta sen sijaan ne eivät vähennä hyvää kolesterolia kuten PUFA:t tekevät.  MUFA-öljyjä on myös avocadossa, manteleissa, sesaminsiemenissä, cashew-pähkinöissä, maapähkinöissä ja macadamia-pähkinöissä. Tukholman Karolinska Institutetin tutkimuksessa seurattiin lähes 61,500 naista, iältään 40-76-vuotiaita, neljän vuoden ajan; siinä havaittiin, että PUFA:t eli monityydyttämättömät öljyt lisäsivät rintasyövän riskiä, tyydyttyneet rasvat eivät vaikuttaneet sitä eikä tätä, ja MUFA-öljyt (oliivi-, maapähkinäöljyt) jopa näyttivät suojelevan syövältä (Arch Intern Med, l998; 158:41-5).

* Polytyydyttämättömät eli monityydyttämättömät rasvahapot PUFA ovat ainoat rasvat, jotka sisältävät olennaisia rasvahappoja (essential fatty acids EFA). Niitä keho ei voi itse valmistaa, joten ne on saatava ravinnosta. Niitä on kaksi ”sukua”, omega-3 ja omega-6. Monet näistä muuntuvat kehossa edelleen muiksi rasvahapoiksi.

Omega-3-perheeseen kuuluu linoleeni- tai alfalinoleenihappo (LNA tai ALA), jota saamme ruuasta. Tämä rasvahappo muuntuu kehossa EPA:ksi (eicosapentaenoic acid) , ja tämä puolestaan DHA:ksi (docosahexaenoic acid).

Omega-6-perheen linolihappo (LA) tulee myös ravinnosta, ja kokee sekin kehossa monia muutoksia. Linolihappo muuttuu gammalinolihapoksi (GLA), joka puolestaan muuntuu dihomogammalinolihapoksi (DGLA), tämä edelleen arachidonihapoksi (AA) ja tämä lopulta DPA:ksi (docosapentaenoic acid). DGLA on välttämätön hormoninkaltaisen kemikaalin prostaglandiini E 1:n synnylle. Olennaiset rasvahapot ovat välttämättömiä solujen normaalille toiminnalle.

Omega-3-rasvahappoja on runsaasti kaloissa, kuten lohessa, makrillissa ja sardiinissa, anjoviksessa ja tonnikalassa. Pellavansiemenöljystä 53% on omega-3:a, kurpitsansiemenistä 15%, rypsistä 10% , saksanpähkinöistä 5%. Pellavansiemenöljy on ainoa kasvisöljy, jossa omega-3:a on enemmän kuin omega-6:a. Kaikissa vihreissä vihanneksissa on myös omega-3:a (kaalit, persilja, vehnänoras jne.). Tästä syystä myös vihreää ruohoa syövien eläinten maito ja liha on terveellisempää kuin rehulla ravittujen. Kylmien maiden kasveissa on enemmän omega-3:a kuin lämpimien. Luomumunissa on enemmän omega 3:a kuin stressikananmunissa, joissa omega 6:n osuus voi olla suuresti ylipainottunut.

Omega-3-rasvahapot alentavat veren rasvapitoisuutta ja verenpainetta, säätelevät sydämen rytmihäiriöitä ja helpottavat oppimisvaikeuksia ja vaihdevuosioireita sekä edistävät lasten aivojen kehittymistä. Ne vähentävät verenkierron häiriöitä ja lisäävät verenkiertoa jo vahingoittuneissa kudoksissa. Niiden on todettu auttavan syövästä toipumista ja olevan hyödyksi AIDS:in, reuman ja muiden heikosta immuunivasteesta johtuvien sairauksien hoidossa. Niillä on myönteinen vaikutus Crohnin ja Raynaudin sairauksiin, munuaissairauksiin  sekä depressioon.

Mutta: tutkimus vuodelta 1996 osoitti, että pitkäaikainen hoito, esim. kuusi kuukautta, mega-annoksilla omega-3:a saattaa jopa  johtaa verisuonten kalkkeutumiseen (Am J Clin Nutr, l996; 64: 297-304). Toisen tutkimuksen mukaan (Lancet, 1994; 344: 1195-6) ateroomat, jotka ovat ateroskleroottisten eli verisuonten kalkkeutumiseen johtavien plakkien esiasteita, koostuvat 74%:sesti polytyydyttämättömistä rasvahapoista ja vain 26%:sesti tyydyttyneistä rasvoista. Korkeat omega-3-arvot on yhdistetty myös kohonneeseen sydänkohtausriskiin ja rintasyöpäriskiin.

Omega-6-rasvahappojen lähteitä ovat pähkinät, siemenet, jyvät, useimmat vihannekset, hedelmät, liha, maitotuotteet, munat, maapähkinät, helokkiöljy, auringonkukkaöljy, rypsiöljy, maissiöljy jne. Tyypillisessä länsimaisessa ruokavaliossa on ylivoimaisesti enemmän omega-6:a kuin omega-3:a, suhteessa 10:1 ja siitä ylöspäin aina 25:1 ja enemmän. Useat tutkijat ovat arvelleet, että puutoshäiriöiden estämiseksi omega-6:a pitäisi saada 4,5 g/p ja omega-3:a noin 3 g/p eli suhteessa1,5:1. Tarkkoja parhaita saantimääriä ei kukaan ilmeisesti tiedä, ja ne voivatkin vaihdella yksilöllisen kunnon, elämäntavan ja ilmaston mukaan – kylmässä maassa elävä fyysisesti aktiivinen ihminen luultavasti tarvitsee kaikkia rasvoja enemmän kuin lämpimässä maassa rauhallisesti istuskeleva. Perinteisessä Välimeren dieetissä tämä omegojen suhde on 2:1 eli varsin sama kuin jo kivikauden ihmisten ruoassa, mutta Länsi- ja Pohjois-Euroopassa se on 15:1 (J Nutr, 2001;131:3065S-73S).

Omega-6-rasvahapot auttavat tulehduksissa, diabeteksen neuropatiassa, reumassa, premenstruaalivaivoissa, psoriasiksessa ja atooppisessa ihottumassa sekä tukevat syövän hoitoa. Niiden tuottama prostaglandiini E1 alentaa verenpainetta ja vähentää tulehduksia, kohentaa immuunivastetta, parantaa verisuonten seinämien tonusta ja estää verihiutaleiden takertumista toisiinsa.

Toisaalta liiallinen omega-6:n saanti on kytketty esim. hengitysteiden tulehdusalttiuteen. Suurimmat terveysvaarat koituvat kuitenkin kasviöljyjen kuumentamisesta (oliiviöljyä lukuunottamatta, sehän on MUFA) sekä omega-rasvahappojen suhteen painottumisesta liikaa omega-6:n puolelle.

Toukokuussa 2005 Minnesotan yliopiston tutkijat A.Saari Csallany ja Christine Seppanen osoittivat, että kun korkeasti tyydyttämättömiä kasviöljyjä (soija, maissi, auringonkukka) kuumennetaan paistolämpöön 172 astetta (C) puoleksikin tunniksi, syntyy yhdiste HNE, joka siirtyy paistettavaan ruokaan. HNE:n määrä lisääntyy joka kuumennuskerralla. HNE on hyvin toksinen (myrkyllinen) yhdiste, joka liitetään mm. ateroskleroosiin, halvauksiin, Parkinsonin ja Alzheimerin tautiin ja maksasairauksiin (Proof, July 2005).

Olennaiset rasvahapot ovat siis tärkeitä terveydelle, mutta niiden epäsuhtainen saanti tuottaa terveysongelmia. Koska PUFA:t ovat välttämättömiä varsinkin aivosolujen hyvinvoinnille, olennaisten rasvahappojen epätasapainon on arveltu johtavan mm. Parkinsonin ja Altzheimerin tauteihin (Int J Dev Neurosci, 2000;18:383-99). Omega-6:n ylipainottumisesta ajatellaan myös johtuvan  kroonisten sairauksien kuten diabetes, syöpä, ylipaino ja sydäntaudit. Kun suhde on väärä, rasvahapon suotuisa vaikutus kääntyy päälaelleen.

Liiallisen omega-6-rasvahapon saannin välttämiseksi kannattaa jopa välttää PUFA-kasvisöljyjen kuten auringonkukka-, maissi-, soija-, rypsi- ja safloriöljyjen käyttöä. Nämä öljyt lisäsivät Tukholman Karolinska Institutetin tutkimuksessa myös rintasyövän riskiä (katso yllä, kappale Monotyydyttämättömät rasvahapot). Ne  käynnistävät elimistössä tulehdusprosesseja, ja mm. sydän- ja verisuonitautien katsotaan olevan tulehduksellisia sairauksia. Koska ne oksidoituvat eli härskiintyvät helposti, ne jouduttavat vanhenemista ja lisäävät syövän riskiä. Näiden kasvisöljyjen ja margariinin teollinen valmistus tekee tuotteista hyvin haitallisia. Öljyt hajoitetaan korkeassa lämpötilassa ja paineessa heksaanilla (bensiinin kaltainen aine), jolloin E-vitamiini katoaa ja öljy härskiintyy (oksidoituu). Margariinien valmistuksessa prosessi viedään vielä pitemmälle.

* Transrasvahapot ovat ainoita yksinomaan pahoja rasvoja. Ne ovat ihmisen aikaansaannoksia, ja niitä saamme hydrogenoiduista (kemiallisesti muunnellen kovetetuista) kasvisöljyistä, margariineista, syväpaistetuista ruoista, munkeista ja donitseista ja erilaisista snack-tuotteista kuten keksit, pikkuleivät, leivonnaiset ja makeiset. Niiden on jatkuvasti eri tutkimuksissa osoitettu aiheuttavan verisuonten kalkkeutumista, sepelvaltimotautia, syöpää ja muita terveysongelmia.

Margariinin valmistuksessa kasvisöljyjä käsitellään lipeällä, niitä valkaistaan ja hydrogenoidaan, niihin lisätään nikkeliä ja emulgointiaineita ja taas valkaistaan. Harmaa massa höystetään sitten väri- ja makuaineilla. Hydrogenoinnin yhteydessä syntyvät transrasvahapot ovat juuri niitä rasvapaholaisia, joina viralliset ravintosuositukset nyt ja yhä  pitävät tyydyttyneitä rasvoja (Hbl 6.1.2010). Margariini lisää astmaa, ekseemaa, allergioita ja paksusuolen haavaumia. Useat tutkimukset osoittavat, että margariinia ja muita omega 6-ruokia syövillä lapsilla on kohonnut tulehdustautien riski. Tuoreen ruotsalaisen tutkimuksen mukaan lapsilla jotka syövät voita on muita vähemmän astmaa (Hbl 4.12.2009).

Minusta on käsittämätöntä, että terveysviranomaiset voivat suositella margariineja, kevytlevitteitä, kevytmaitoja ja vastaavia lapsille ja nuorille, ylipäätään kenellekään. Ja käsittämätöntä on, että lasten on pakko syödä niitä päiväkodeissa ja kouluissa.

Täysipainoisen rasvan kaihtaminen ravinnossa

…ei siis tuo terveyttä. Se ei myöskään laihduta. Hiilihydraattien suosiminen ja luonnollisen rasvan välttäminen ovat viimeisten vuosikymmenien aikana lihottaneet väestöä ennennäkemättömästi läntisissä teollistuneissa maissa ja lisänneet ylipainoon liittyviä sairauksia. Toisaalta tyydyttyneiden rasvojen syönnin on voitu todeta auttavan painonhallinnassa. Esimerkiksi tuore tohtorinväitöstutkimus Sahlgrenska sjukhusetissa Ruotsissa kertoo, että täysrasvaista maitoa juovat lapset painavat keskimäärin neljä kiloa vähemmän kuin kevytmaitoa juovat lapset (Hbl 4.12.2009).

(Katso lisää aiheesta rasva ja laihduttaminen artikkelista Rasvaisen ruoan ylistys.)

Luonnollinen rasva, esimerkiksi eläinrasva ravinnossa antaa kylläisyyden tunteen – tunteen että olemme syöneet tarpeeksi. Ellei rasvaa ole, kylläisyyden tunne saattaa tulla vasta kun olemme toivottoman täynnä ja saaneet paljon enemmän kaloreita, kuin jos ruoassa olisi ollut oliiviöljyä tai leivällä vähän voita. ”Rasvattomissa” ruoissa tai vastaavissa kevyttuotteissa rasva on yleensä korvattu kumeilla, sokereilla ja tärkkelyksellä. Ruokana nämä tuotteet ovat sekä tasapainottomia että epätyydyttäviä,  saavat aina ihmisen syömään liikaa ja lisäävät sokerinhimoa. Puoli teelusikallista oikeaa rasvaa pitää ihmisen tiellä paremmin kuin kaksi ruokalusikallista korvikemössöä.

Miten menetellä?

Päivittäinen rasvansaanti tyydyttyy hyvin syömällä 2-3 ruokalusikallisen verran hyvälaatuista, luonnollisessa tilassa olevaa rasvaa, mielellään useasta eri ravintolähteestä. Kuumentamiseen käyvät oliiviöljy ja voi. Omega-3:n saantia ravinnosta voivat häiritä vitamiini- ja hivenainepuutokset ja transrasvat, joten ruokavaliota on parannettava yleiselläkin tasolla, jos haluaa omega-3:a ravinnosta. Hätätilassa voi käyttää  (esim. muutaman viikon kuureina) kaupan öljykapseleita.

Luomuruokaa kannattaa suosia. Siinä rasvahappotasapaino voi olla parempi  (esimerkiksi munien omega-6/omega-3 –suhde on luomumunissa noin 2:1 tai vähän enemmän, mutta stressikananmunissa jopa 30:1) ja rasvaan sitoutuvien ympäristömyrkkyjen osuus huomattavasti pienempi – näitä ovat tuholaismyrkyt, dioksiini, PCB ja xenoestrogeenit.

Luonnollinen ruoka on rasvalähteenä myös parempi kuin pillerit ja kapselit. Kaksi annosta öljyistä kalaa viikossa antaa yhtä paljon omega-3:a kuin 3-4 kpl 1000 mg:n kalaöljykapselia – ja kala ovat ravintona monipuolisempaa ja ruokana tyydyttävämpää.

Yhteenvetona: syö vain hyvänlaatuisia, luonnollisia rasvoja ja vältä transrasvoja, tasapainota rasvahappojen omega-6 ja omega-3 saanti ja nauti ravinnoksi mahdollisimman laajalti erilaisia puhtaita, mieluimmin orgaanisesti viljeltyjä ja kasvatettuja  ruokia. Vältä tehdasvalmisteisia, pitkälle jalostettuja ruokia aina kun voit.

 

Elina Hytönen

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You, January 2006, May 2003, July 2003, January 2001, February 2007 ja December 2010, Proof July 2005 ja April 2002, Healing with Whole Foods, Paul Pitchford, HS 15.6.2008, Hbl 15.11.09, 4.12.09, 6.12.09.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

4 Kommentit

  1. Erinomainen artikkeli, Elina Hytönen! Se pitäisi saada kaikkien lääkärien ja muiden ”asiantuntijoiden” opiskeltavaksi. Suomessa pöytämargariinit tosin eivät ole hydrogenoituja vaan ne on tehty eräänlaisella kiteyttämismenetelmällä, jolloin transrasvahappoja ei pitäisi syntyä. Menetelmä ei kuitenkaan tee levitemargariineista terveellisiä. Parasta on luonnollinen voi leivän päällä!

    (0)(0)
    • Olen samaa mieltä Pekan kanssa tuosta Elina Hytösen artikkelista. Valitettavasti se on vain pieni osa, joka on kiinnostunut siitä mitä syömänsä ”ravinto” ihan oikeasti sisältää. On päivänselvää ettei teollisesti muokattu ja kasvatettu ravinto voi olla mitenkään terveysvaikutteista. Pitäisi syödä elääkkseen eikä elää syödäkseen, mutta sekin on tietysti jokaisen oma valinta eikä siihen voi kukaan muu vaikuttaa, sillä sen asian oivaltaminen lähtee omasta itsestä Tsemppiä näissä ravintoasioissa KAIKILLE! Ajatelkaamme oman ja läheistemme terveyden puolesta eikä kannata pokkuroida ”virallistieteellisen pötypuheiden puolesta,” sillä he ajattelevat vain omien bisnestensä maksimoimista ei ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Tämä on tosi.

      (0)(0)
  2. Lyhyt rasva – aapinen. Tämän artikkelin lisäksi Raikasweb sivustolta löytyy erinomaisia ja myöskin ajankohtaisia kirjoituksia Jarkolta yms. Tällaisia Jarkkoja pitäisi olla ehdottomasti ja nimenomaan niissä päättävissä elimissä jotka huolehtisivat oikeilla ravintotiedoilla ihmisten terveydestä. Lääketieteen ja virallisen ravintotieteen konstit jo tunnetaan ja niiltä tietoja toteuttamalla pääsee terveydestään pikavauhtia sairauskierteeseen ja lääkebisnesten kannattajaksi. ”Rypsiöljyt, kaikki kevyttuotteet, margariinit,geenimanipuloidut soijatuotteet, rypsiöljyt yms. HK: makkaroissa. Rypsiöljyllä kasvatetut lihatl” sekä kaikki teollisesti tuotettu ravintoköyhä ruokamönjä joka ei edes kissalle kelpaa jne.

    (0)(0)
  3. Mauri JO Hirvonen

    Wow! – Ihana, monipuolinen tietous raikkaasti paketoituna! Kiitos.

    (0)(1)

Jätä vastaus kulkuri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*