– Ellei magnesiumia saa ravinnosta, elimistö ottaa sen luustosta, varoittaa Sakari Virkkala.
Luontaisterapeutti Sakari Virkkala suosittelee luuston hyvinvointiin lisäaineetonta ja lempeästi valmistettua ruokaa. Ennen kaikkea runsaasti tumman vihreitä kasviksia. Riittävästä magnesiumin saannista on myöskin huolehdittava. Virkkala vastaa kymmeneen luustoa koskevaan tärkeään kysymykseen.
- Jotkut sanovat, että suomalaiset ovat pystyynkalkittuja. Pitääkö tämä paikkansa, ja mitä se tarkoittaa?
– Kivennäisaineet ja hivenaineet muodostavat pareja ja ovat siten toistensa vastavaikuttajia. Kalkki ja magnesium ovat tällainen pari. Kalkki supistaa eli kiristää lihaksia. Magnesiumia tarvitaan siihen, että lihas palautuu alkuperäiseen pituuteensa. Meidän suomalaisten kohtaloksemme jääkausi vei meiltä maaperästä parhaat pintakerrokset mustanmullan seuduille. Tämän vuoksi Suomen maaperässä ja pohjavesissä on vain 10 prosenttia siitä magnesiumin määrästä, mitä Välimeren maiden.
Sotien jälkeen suomalaisessa ravitsemuksessa on kiinnitetty huomiota ainoastaan kalkin saantiin. Joko ei ole tiedetty tai on ohitettu se tosiasia, että kalkin tulee imeytyä 99 prosenttisesti luustoon, hiuksiin, hampaisiin ja kynsiin. Vain 1 prosentti ravinnon kalkista saa jäädä sylkeen, seerumiin tai kehon pehmytosiin. Kun ruoka ja lisäravinteet on pilattu väärillä valmistusmenetelmillä, aminohapot, joiden tehtävä on ”kuljettaa” kalkki perille, eivät saa hoidettua tehtäväänsä. Tästä seuraa, että elimistön pehmytosien kalkkipitoisuus nousee yli sallitun yhden prosentin tason. Tästä johtuu, että olemme ”harmaahapsisia kalkkilaivan kapteeneja”.
- Millainen ruokavalio tukee luuston terveyttä?
– Lisäaineeton ja miedolla lämmöllä kypsennetty ja sellainen, jossa on mahdollisimman paljon tumman vihreää salaattia. Ravinnon tulee sisältää runsaasti magnesiumia, koska sen avulla elimistö osaa huolehtia siitä, että sydänlihas jaksaa hoitaa tehtävänsä – tähän tarvitaan runsaasti magnesiumia. Ellei magnesiumia saa ravinnosta, elimistö ottaa magnesiumin luustosta, jolloin sieltä purkautuu myös kalkkia ja fosforia. Näin kehittyy osteoporoosi.
- Mitkä vitamiinit, kivennäisaineet, rasvahapot ja aminohapot ovat erityisen tärkeitä luustolle?
– Magnesium nousee tärkeimmäksi monellakin tavalla, myös kalkkia tarvitaan. D-vitamiini on vitamiineista tärkein. Omega-3 ja omega-6 -rasvahappojen keskinäinen suhde on oltava tasapainossa. Aminohapoissa on kaikki tai ei mitään -periaate. Vuorokauden sisällä tulee saada ruoasta kaikki kahdeksan välttämätöntä aminohappoa. Magnesiumin osalta on syytä huolehtia, että vuorokaudessa sen saanti on 500 mg. D-vitamiinin suositukset muuttuvat kaiken aikaa, mutta ehkä turvallinen saanti syys- ja talvikautena on 75-100 µg päivässä.
- Miten ravitsemusvalinnoilla turvaa luustolle tärkeiden ravintoaineiden päivittäisen saannin?
– Kalkin osalta on huolehdittava, että aamiainen sisältää kasvikunnasta lähtöisin olevaa kalkkia, esim. seesaminsiemeniä liotettuna ja rikottuna. Siihen olemme vuosikausia käyttäneet aamiaisen runkona tuorepuuroa, jonka resepti löytyy kotisivuiltamme, www.puttaankartano.fi [1] Kalkki- ja magnesiumpitoisten ruokien nauttimisessa tulee olla vähintään kuuden tunnin väli, etteivät ne reagoi keskenään ja muodostu liukeamattomaksi suolaksi. Iltapäivällä ja illalla tulisi huolehtia vihreän ruuan saannista, erinomaisia valintoja ovat esimerkiksi parsa- ja lehtikaalit. Magnesiumin riittävän saannin osalta on viisasta turvautua lisäravintona nautittavaan, aminohapposidonnaiseen magnesiumiin.
- Millainen ruokavalio on pahasta luustolle?
– Kaikki puhdistetut ja lisäaineilla kyllästetyt ruoan raaka-aineet aiheuttavat elimistössä puutostiloja sekä happamuutta, joiden estämiseksi elimistö joutuu esim. käyttämään luuston kalkkia neutraloivana aineena. Kaikki vilja- ja lihatuotteet ovat palamisjätteeltään happoylijäämäisiä; sen takia on syytä olla kriittinen niiden määrien kanssa, samoin kuin nautintoaineiden kanssa.
- Miten luusto reagoi synteettisiin lääkkeisiin?
– Lääkkeiden vaikutukset voivat olla hyvin moninaiset, ja siksi on syytä aina tutustua lääketuotteen mukana tulevaan informaatioon sivuvaikutuksista. Kortisoni on mielestäni turhan usein käytetty aine, se aiheuttaa kaikille kudoksille rappeutumista.
- Millainen sairaus on osteoporoosi?
– Luuston huokoistuminen johtuu mm. magnesiumin puutteesta. Samoin monenlaisilla käsittelyillä pilattujen ruoka-aineiden sisältämästä kalkista, joka ei imeydy riittävässä määrin luustoon, hiuksiin, kynsiin ja hampaisiin, vaan aiheuttaa pitkien lihasten kiristymistä. Tästä johtuu, että luusto ja nivelet ovat entistä kovemmin kuormitettuja. Lääkeaineista kortisoni voi olla pitkään käytettynä osteoporoosin aiheuttaja. Kovan stressin ansiosta elimistö voi tuottaa kudosta hajottavia yhdisteitä, jotka heikentävät luustoa.
- Miten osteoporoosia voi ennaltaehkäistä ruokavalinnoilla?
– Välttämällä ylenmääräistä kalkkipitoisten ravintoaineiden käyttöä. Huolehtimalla emäsylijäämäisen vihreän ravinnon saannista ja välttämällä happamien juomien nauttimista, näitä ovat mm. kahvi, limsat ja olut. Valkuaisen eli proteiinin, hiilihydraatin ja rasvan suhde tulisi olla ruokavaliossa tasapainoinen: 30-40-30 %. Me olemme laskeneet Puttaan Kartanon lääkekaappi -kirjamme resepteihin valmiiksi tavallisen naisen ja miehen sekä liikkuvan naisen ja miehen annosmäärät.
- Millaisia muita hoitomuotoja kuin ravitsemushoitoa käytätte Puttaan Kartanossa tuki- ja liikuntaelinongelmien hoidossa?
– Ruokavalio on kaiken perusta. Lihasten kiristymistä aiheuttaa useimmiten hermojen pinnetila, joihin päästää kansanparannuksen konsteilla parhaiten käsiksi. Häiriön korjaamiseksi suositellaan lisäravinteiden, hivenaineiden ja vitamiinien käyttöä. Näillä konsteilla elimistölle annetaan mahdollisuus hoitaa omin voimin tilanne normaaliksi. Liikunnalla ja venyttelyllä (lihasten pysyvällä pidentämisellä) on merkittävä osuus elimistön tasapainon löytymiselle.
- Nakertaako stressi luustoa?
– Kyllä. Stressi aiheuttaa elimistössä adrenaliinitason nousua. Adrenaliini on anabolinen eli luustoa hajottava aine.
Lue lisää: Hyvää valkuaista kämmenen verran [2]
Puttaan Kartanon tuorepuuro
- Kuorellisia seesamin siemeniä n. 1 dl
- Kuorettomia auringonkukan siemeniä n. 1 dl
- Pellavarouhetta n. 0,25 dl
- Vettä n. 1,5 dl
- Siemenet huuhdellaan hyvin ja liotetaan eri astioissa väljässä vedessä vähintään 6 tuntia. Pellavarouhe laitetaan kuppiin, johon lisätään 1 dl vettä, siinä se turpoaa puuromaiseksi. Seesamin- ja auringonkukan siementen liotusvesi kaadetaan pois ja siemenet vielä huuhdellaan. Siemenet rikotaan sauva-, teho- tai yleissekoittimessa lisäten vettä ja turvonnut pellavarouhe. Puuroon lisätään marjoja tai hedelmiä maun mukaan (luumu, kotimaiset marjat ym.) ja/tai mehua. Ei appelsiinimehua, mandariinia tms. raakana poimittuja hedelmiä tai värjättyjä vesiä (juice ym.)
- Makeuttamiseen voi käyttää 1 tl hunajaa. Annetaan puuron ns. ”rikastua” n. 2 tuntia, jolloin se on parhaimmillaan nautittavaksi. Puuroa voi tehdä isommankin annoksen ja pakastaa pieniin rasioihin, koska se on parasta tuoreena. Jääkaapissa tuorepuuro säilyy 2-3 päivää.
- – Tuorepuuro on meillä joka päivä osa aamiaista, koska saamme siitä kalkkitabletin, verisuonten hoitolääkkeen, masennuksen estolääkkeen ja vatsan hoitolääkkeen – näin keittiölääketieteen termein, Anneli ja Sakari Virkkala sanovat.
Alkuperäinen juttu:
Luontaisterveys-lehti
http://www.karprint.fi/luontaisterveys/