Etnistä puhdistusta [1] Gazassa suorittava Israel on piikki länsimaalaisten veronmaksajien lihassa. Millään kansalla ei ole rationaalista syytä tukea juutalaista rikollisvaltiota, mutta siitä huolimatta Israel saa valtavia avustuksia muun muassa Yhdysvalloilta. Julkaisemme Maidhc Ó Cathailin artikkelin vuodelta 2012 selvittääksemme oudon ilmiön taustoja.
Foreign Policy (FP) –lehti on koonnut listan Yhdysvaltojen republikaanipuoleen ulkopolitiikan 50 vaikutusvaltaisimmasta henkilöstä. Lehti selvittää listan esittelyssä, että ”politiikassa on kyse ihmisistä ja kaikkein selvimmin se tulee esille juuri ulkopolitiikassa”. Presidentinvaalien lähestyessä lehti lupaa ”raottaa salaisuuksien verhoa” ja tiedottaa paremmin amerikkalaisille äänestäjille ”neuvonantajista, jotka tulevat päättämään maan tulevaisuudesta maailmanpolitiikassa”, jos he äänestävät Mitt Romneyn presidentiksi. Lehden mukaan republikaanien joukoista löytyy lukuisia ideologisia suuntauksia, kuten realismi, uuskonservatismi ja jopa eristäytymispolitiikka, jotka kaikki taistelevat puolueensa ulkopoliittisen linjauksen herruudesta. Listan pikainen tarkastelu paljastaa kuitenkin paljon merkityksellisemmän ideologian hallitsevan puoluetta, nimittäin sionismin.
Vaikka vain 20 % amerikkalaisista juutalaisista kannusti republikaaneja vuonna 2008, FP:n kokoamalla 50 vaikutusvaltaisimman poliitikon listalla on niinkin monta kuin 20 juutalaista Israelin kannattajaa (juutalaisia on noin 2 % Yhdysvaltojen kansalaisista [2], toim. huom.). Heihin lukeutuvat esimerkiksi Weekly Standardin päätoimittaja William Kristol (no 2), Brookings Institutionin vanhempi osakas Robert Kagan (no 4) sekä kasinomoguli ja suurlahjoittaja Sheldon Adelson (no 9), jotka ovat kaikki republikaanien ulkopolitiikan kymmenen vaikutusvaltaisimman joukossa. Myös sijalle kahdeksan yltää Ileana Ros-Lehtinen, hyvin Israelin myönteinen kongressin ulkopoliittisen komitean puheenjohtaja, jonka äidinisä oli Kuuban juutalaisen yhteisön tukipilareita ja auttoi perustamaan useita synagogia Kuubaan. Mikä tärkeintä, useat innokkaimmista Israelin ystävistä ovat Romneyn tukijoiden läheisiä neuvonantajia, kuten Kagan, Dan Senor (no 13), Dov Zakheim (no 27), Eliot Cohen (no 29) ja Elliott Abrams (no 35).
Lisäksi useiden FP:n listan ei-juutalaisten ura on ollut erottamattomasti sidoksissa juutalaisvaltioon. Listan kärjessä on senaattori John McCain, joka jatkaa perheen perinteitä peitellen Israelin tahallista terrorihyökkäystä USS Liberty -alusta vastaan vuonna 1967. Hän on säännönmukaisesti aina ensimmäisenä vaatimassa – senaattori John Liebermanin kanssa – Yhdysvaltojen puuttumista juutalaisvaltiota ympäröivien valtioiden asioihin. Sijalla 26 on senaattori Mark Kirk, ”israelilaisten etujärjestöjen suosikkisenaattori”, jonka toimiston kautta ajettiin Israelin aloitetta määritellä palestiinalaisten pakolaisten asema uudestaan niin, ettei niitä enää olisi lainkaan. 46:llä sijalla on John Hagee, Yhdistyneiden kristittyjen Israelin puolesta –järjestön (CUFI) perustaja ja nykyinen johtaja. FP:n mukaan CUFI on ”tehnyt enemmän kuin mikään muu järjestö Yhdysvalloissa sen eteen, että Israel on tärkein asia ulkopolitiikassa kaikille USA:n kristityille”.
Koko listan 50:stä puolueen ulkopolitiikan vaikutusvaltaisimmasta henkilöstä löytyy vain muutama, joiden voisi luottaa asettavan Yhdysvaltojen intressit Israelin edelle. Näistä pitää mainita kongressiedustaja Ron Paul ja hänen poikansa senaattori Rand Paul (no 25). Foreign Policy, joka on osa Israel-myönteistä Washington Postia, ei kuitenkaan missään vaiheessa totea itsestäänselvyyttä, eli kuinka paljon vaikutusvaltaa Tel Avivilla olisi Mitt Romneyn hallituksessa. Kuitenkin ne, jotka tuntevat Israelin etujärjestöjen toimintatavat, tietävät lehden tavoin, että ”yllättävän harvan ihmisen sitkeä lobbaus ja sisäpiirin vaikuttaminen saattaa muuttaa kokonaisen hallituksen ulkopolitiikan suuntauksen”.
Alkuperäinen artikkeli englanniksi DissidentVoice.org-verkkosivuilla. [3]