"Mitä yleisempi valhe, sitä suurempi kohu syntyy totuuden puhumisesta. Ihmiset eivät suuttuneet siitä, että planeettamme on pallo, vaan siitä, ettei maa ollutkaan litteä. Kun sukupolvi toisensa jälkeen kiedotaan valheiden hienovaraiseen verkkoon, totuus näyttää kansan silmissä naurettavalta ja sen puhujat mielipuolilta."

Dresden James

Kuva: iStock

Libyan sodan taustoista ja vaikuttimista

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,58
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Länsimediassa Muammar Gaddafi on esitetty julmana diktaattorina, joka olisi syyllistynyt kansanmurhaan ilman lännen väliintuloa. Antaako tämä totuudenmukaisen kuvan Libyan tilanteesta ja sodan perusteista?

 

Viime vuonna Libya sijoittui YK:n inhimillisen kehityksen mittarilla (Human Development Index) luokkaan ”korkea”, selvästi maailman keskiarvon yläpuolelle. YK:n lapsikuolleisuus- ja elinajanodotetilastoissa Libya oli Afrikan kärjessä. Myös vankien osuus väestöstä oli moninkertaisesti alhaisempi kuin USA:ssa. Koulutus ja terveydenhuolto oli ilmaista, ja asunnon ostajia tuettiin taloudellisesti.

4.1.2011 julkaistussa YK:n ihmisoikeusneuvoston raportissa useat valtiot, kuten Kanada, Australia ja Brasilia, kiittivät Libyaa maan ihmisoikeustilanteen kohentamisesta. Libyan ja länsimaiden suhteet olivat niin ikään parantuneet merkittävästi viime vuosina.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy vieraili Libyassa vuonna 2007 ja allekirjoitti joukon sopimuksia. Vuonna 2008 Libya ja Italia allekirjoittivat kattavan yhteistyösopimuksen. Samana vuonna Condoleezza Rice vieraili häneen avoimesti ihastuneen Gaddafin luona ja Yhdysvallat vapautti Libyan kaikista terrorismiin liittyvistä oikeusprosesseista.

Kesäkuussa 2009 Gaddafi osallistui G8-huippukokoukseen Roomassa, tapasi Italian johtajia ja kätteli myös presidentti Obamaa. Hillary Clinton puolestaan tapasi Gaddafin toisen pojan, Muatassemin, Washingtonissa vuonna 2009.

Edellä kuvattua taustaa vasten suhteiden hyvin nopea muuttuminen keväällä 2011 voi näyttäytyä suorastaan hämmästyttävänä. Mikä sai Gaddafin entiset yhteistyökumppanit muuttumaan nopeasti hänen vihollisikseen?

Tämän ymmärtämiseksi on ensinnäkin tunnettava läntistä rahoitusta saava Otpor!-järjestö, joka Serbian presidentin Slobodan Miloševićin kaatamisen jälkeen on yhdistetty moniin ns. ”värivallankumouksiin”. Rahoittajien näkökulmasta tavoite on avata sulkeutuneita talouksia globalisaatiolle.

Dokumenttifilmissä ”The Revolution Business” haastatellaan järjestön johtoa ja konsultteja näiden keskeisestä roolista Tunisian ja Egyptin vallankumousten organisoinnissa. Kansalaisten spontaania tyytymättömyyttä hyödyntävät vallankumoukset olivat konsulttien mukaan huolellisesti suunniteltuja, valmennettuja ja ohjattuja.

Oliko myös luonnonvaroiltaan rikkaan Libyan vallankumous ”ohjattua”? Libyakin oli globalisaation näkökulmasta ”suljettu” talous: vauras, omavarainen ja velaton, ja maan keskuspankki oli hallituksen alaisuudessa. Ja todellakin: Ranskan tiedustelupalvelu alkoi marraskuussa 2010 valmistella vallankumouksen käynnistämistä Benghazissa. Seuraavien viikkojen aikana tiedustelupalvelu sai yhteyden libyalaisupseereihin, jotka olivat halukkaita syrjäyttämään Gaddafin. Libyan vallankumouksen valmistelu oli kytköksissä vuoden 2011 ”arabikevään” valmisteluun.

On myös tärkeää tietää, että Britannia ja Ranska valmistautuivat Libyan sotaan Southern Mistral 2011 -sotaharjoituksen puitteissa. Maat aloittivat valmistautumisen harjoitukseen neljä kuukautta ennen Naton Libya-operaation käynnistämistä. Sotaharjoituksen kotisivuilta on nähtävissä, kuinka sen skenaario oli kuin suoraan Libyan sodasta: Ranskan ja Britannian toteuttama ilmapommitusoperaatio, joka perustui YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan ja kohdistui kuviteltuun valtioon nimeltä ”Southland”, jota johti diktaattori ja joka muodosti uhan Ranskan ”kansallisille eduille”. Sotaharjoituksen oli määrä käynnistyä 21. maaliskuuta 2011, mutta sen resurssit suunnattiinkin tositoimiin vain kaksi päivää aikaisemmin – YK:n turvallisuusneuvoston Libya-päätöslauselman nojalla.

Verkkomedia.orgin haastattelussa Maanpuolustuskorkeakoulun analyytikko Juha-Antero Puistola totesi, että Libyan kriisin ”sotapelaaminen” etukäteen on ”paitsi täysin realistinen myös oletusarvon mukainen” ajatus. Puistola antoi myös tukea tiedoille Ranskan tiedustelupalvelun varhaisista yhteyksistä Gaddafin vastaisiin toimijoihin.

Tapahtumien ymmärtämiseksi on myös tiedettävä, miten YK:n Libyan-vastaiset päätöslauselmat ajettiin läpi. Pian Gaddafin vastaisten mielenosoitusten käynnistyttyä tri Sliman Bouchuiguir Libyan ihmisoikeusliitosta organisoi vetoomuksen kansainvälisestä väliintulosta. Vetoomus toimitettiin presidentti Obamalle, EU:lle ja YK:n pääjohtajalle. Neljä päivää myöhemmin Bourchuiguir esitti väitteet Gaddafin hallinnon ihmisoikeusrikkomuksista YK:n ihmisoikeusneuvostolle, joka peruutti Libyan jäsenyyden.

Heinäkuussa Bourchuiguir syytti hallituksen joukkoja mm. jo 18 000 siviilin tappamisesta, 46 000 haavoittuneesta ja 1600 raiskauksesta. Myöhemmin antamassaan haastattelussa Bourchuiguir myönsi saaneensa kaikki luvut Libyan väliaikaishallituksen pääministeriltä Mahmoud Jibrililtä.

Kansainvälinen rikostuomioistuin sen sijaan raportoi 27.6. vain joistain sadoista kuolleista, eikä raiskauksia voitu syyttäjän mukaan yhdistää Gaddafin joukkoihin. Haastattelijan perätessä Bouchuiguirilta todisteita hänen esittämilleen uhriluvuille hän lopulta myönsi, että todisteita tai dokumentteja uhrien määristä ”ei ole”. Lopuksi Bourchuiguir paljasti, että useat Libyan ihmisoikeusliiton jäsenistä kuuluvat myös maan väliaikaishallitukseen.

Amnesty Internationalin kesäkuussa julkaistussa yksityiskohtaisessa tutkimuksessa todetaan, että monet Gaddafin hallintoa koskevat syytökset olivat valheellisia tai todistamattomia. Amnestyn mukaan uhrien määrää oli vahvasti liioiteltu, osa protestoijista saattoi olla aseistautuneita eikä todisteita esimerkiksi Jemeniin verrattavista joukkomurhista ollut.

Kun sota Gaddafin hallintoa vastaan oli saatu käyntiin, sitä ei haluttu keskeyttää. Nato ei suostunut kolmansienkaan osapuolten tarjoamiin tulitaukoihin eikä neuvotteluihin, ja ilmapommituksissa ja maataisteluissa kuolleiden määrä nousi useisiin kymmeniin tuhansiin. Sotarikossyytteitä ovat saaneet kaikki sodan osapuolet – myös Nato, joka on ollut haluton myöntämään, että sen 26 000 pommituslentoa olisivat aiheuttaneet merkittävästi siviiliuhreja. Natoa ja ranskalaisia sota-aluksia on myös syytetty rikollisesta välinpitämättömyydestä merihätään joutuneita pakolaisia kohtaan. YK:n pakolaisviranomaisten mukaan noin 1500 pakolaista kuoli tiheään partioidulla merialueella.

Lännen propaganda, jonka mukaan Gaddafin joukoissa taisteli palkkasotureita, on myötävaikuttanut tummaihoisten maahanmuuttajien pahoinpitelyihin ja teloituksiin ja mm. lähes 10 000 asukkaan Taworghan kaupungin etniseen puhdistukseen. Vallasta syöstyn Gaddafin äärimmäisen julma kohtelu ja tappaminen, samoin kuin hänen poikansa teloittaminen vangittuna, ovat myös sotarikoksia, jotka eivät lupaa hyvää lännen hehkuttamalle demokraattiselle Libyalle.

 

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri ja tietotyöläinen. Hänet tavoittaa osoitteesta: vesa.raiskila [at ] gmail.com

 

Lue myös:

Miksi Gaddafista haluttiin eroon?

Kommentti: Katastrofaalinen epäonnistuminen

 

Lähteet:

Tilastotietoa Libyasta:

http://hdrstats.undp.org/en/countries/profiles/LBY.html

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_infant_mortality_rate

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_life_expectancy

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_incarceration_rate

YK:n ihmisoikeusneuvoston raportti tammikuulta 2011:

http://www2.ohchr.org/english/bodies/hrcouncil/docs/16session/A-HRC-16-15.pdf

http://en.wikipedia.org/wiki/Human_rights_in_Libya

http://en.wikipedia.org/wiki/Muammar_Gaddafi

Otpor!-järjestö:

http://en.wikipedia.org/wiki/Otpor!

”The Revolution Business”:

http://www.youtube.com/watch?v=lpXbA6yZY-8&feature=youtu.be

Ranskan tiedustelupalvelun osallisuudesta Gaddafin syrjäyttämiseen:

http://www.voltairenet.org/French-plans-to-topple-Gaddafi-on

Southern Mistral 2011 -sotaharjoitus:

http://www.southern-mistral.cdaoa.fr/GB/index.php?option=com_content&view=article&id=56&Itemid=103

Juha-Antero Puistolan kommentteja:

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=1777

Bouchuiguirin haastattelu:

http://www.laguerrehumanitaire.fr/english

Amnestyn raportti:

http://www.independent.co.uk/news/world/africa/amnesty-questions-claim-that-gaddafi-ordered-rape-as-weapon-of-war-2302037.html

Suunnitelma öljyvarojen kansallistamisesta:

http://www.infowars.com/in-2009-gaddafi-proposed-nationalizing-libyas-oil/

Reutersin raportti Gaddafin avusta Afrikan maille:

http://af.reuters.com/article/energyOilNews/idAFLDE6AI0ZS20101124

Kultadinaarihankkeesta:

http://www.youtube.com/watch?v=GuqZfaj34nc

Sotarikoksista:

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2011/oct/26/libya-war-saving-lives-catastrophic-failure

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=1428

http://www.amnesty.org/en/news-and-updates/libya-detainees-killed-al-gaddafi-loyalists-2011-08-26

http://www.amnesty.org/en/news-and-updates/libyan-civilians-and-foreign-migrants-risk-amid-tripoli-battle-2011-08-23

http://www.michelcollon.info/Massacre-of-Black-people-by.html?lang=fr

Meripakolaisten jättämisestä kuolemaan:

http://www.guardian.co.uk/world/2011/may/08/nato-ship-libyan-migrants?CMP=twt_gu

http://www.wsws.org/articles/2011/aug2011/nato-a13.shtml

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

5 Kommentit

  1. Vesa Raiskila

    Tässä hyvin tehdyssä dokumentissa osoitetaan mm. videomateriaalin avulla, miten konflikti alkoi hyökkäyksillä armeijan tukikohtia ja poliisiasemia vastaan useissa Libyan kaupungeissa:

    Muutaman päivän kuluttua väkivallan puhkeamisesta sadoittain tankkeja ja panssaroituja ajoneuvoja oli kapinallisten käsissä.

    Varoitus: Muutamissa videopätkissä näytetään varsin kammottavaa väkivaltaa.

    (1)(0)
  2. ”Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu.

    Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa (nyk. Jordania). Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi.

    Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.” – Daniel 11:40-45

    (0)(0)
  3. Juha Keränen

    Jep, veden muuttumista punaiseksi on kauhisteltu kautta aikain.
    Milloin asialla pieneliöt, milloin jokeen vyörähtänyt punamulta.
    Maailmanlopun profeettoja riittää aina.

    (0)(0)
  4. Seurailkaa lopun merkkejä, silleenhän meitä neuvotaan. Nyt jos koskaan kannattaa katsoa että omat asiat on kunnossa

    (0)(0)

Jätä vastaus ArchAngel Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*