Marjasato vetää liikkeelle äkkinäisiä, metsässä kulkemiseen tottumattomia henkilöitä. Eksymisiä sattuu ja karhuunkin voi törmätä ellei pidä varaansa.
Jos mieli tekee lähteä umpikorpeen, kannattaa muistaa pari perusniksiä eksymisen varalle.
Marjojen ja sienten perässä poukkoillessa pitää katsella koko ajan myös ympärilleen ja laittaa mieleen maastoa ja maamerkkejä paluuta varten.
Mukavinta ja samalla turvallisinta metsän herkkujen perässä ramppaaminen on porukassa.
Kaksin tai joukossa on marjamatkalla mukava tunnelma. Sitä tulee samalla pulistua ja välillä huhuiltua kaveria, ettei vaan eksyttäisi.
Äänen pito karkottaa myös mahdolliset karhut pois edestä.
Etenkään ikäihmisten ei pitäisi lähteä yksin sellaisiin paikkoihin, joissa on eksymisen vaara tai vahingon sattuessa avun saanti hankalaa.
Aina tulee kertoa jollekin läheiselle, minne marjamatkansa suuntaa, jos nyt kerran yksin on välttämätöntä metsään lähteä.
Toisten suuntavaisto pettää herkemmin kuin toisten.
Kun tutustuu etukäteen maastoon kartan avulla ja laittaa mieleen lähistön tiet, polut, ojat ja purot virtaussuuntineen, löytää niiden avulla ihmisten ilmoille ja tietää edes suunnilleen missä on.
Mukana oleva kompassi helpottaa pitämään suunnan myös pilvisenä päivänä, kun auringon avulla ei voi suunnistaa. Jos maisemassa on kauempana jokin helposti tunnistettava kiinnekohta, sen avulla suunnat säilyvät kohdallaan.
Hyvä maamerkki voi olla vaikkapa hakkuuaukon kulmikas profiili jonkin kaukaisen mäen päällä.
Paluutien varteen jätetyt täydet marja-astiat kannattaa laittaa näkyvälle paikalle kiven tai kannon päälle tai merkitä jättöpaikka vaikkapa puun oksaan sidotulla huivilla.
Isoilla aukkohakkuilla ovat polut usein peittyneet hakkuujätteen alle tai kadonneet uutta taimistoa varten tehdyssä maaperän muokkauksessa. Silloin polun jatkoa on usein vaikea löytää aukon toiselta reunalta.
Äänet karkottavat karhun. Se kuulee jo pelkän risujen rasahtelun astunnan alla. Hiippailla ei marjamailla siis kannata, vaan rymistellä reilusti.
Pientä pulinaakin voi varmuuden vuoksi pitää eikä itsekseen höpisemisestä seuraa pöljänmainetta. Lauleskelu ja viheltely käyvät metelistä. Myytävänä on myös pieniä kulkijaan kiinnitettäviä kilikelloja, joiden helinän karhu kuulee kauas.
Joutava möykkä ja äänekäs meteli eivät ole tarpeen, vaan rikkovat luonnon rauhaa.
Jos kontion kuitenkin kohtaa, tulee toimia rauhallisesti. Karhut pitävät marjoista, joten nekin viihtyvät hyvillä marjapaikoilla.
Jos näkee karhunpennun tai karhun tappaman eläimen haaskan, pitää kääntyä välittömästi takaisin tulojäljille. Paikalta pitää poistua, sillä karhu on jossakin lähellä.
Eläimet liikkuvat aamulla ja iltahämärissä ja viettävät päivät usein tiheissä kuusikoissa.
Jos karhuun törmää ja eläin nousee takajaloilleen on se varoitus.
Silloin pitää poistua rauhallisesti tulosuuntaan ja pitää puheääntä. Huutaminen ei ole hyväksi. Myös silmiin katsomisen karhu voi ottaa haasteena ja käydä päälle.
Karhua ei pääse karkuun juoksemalla eikä puuhun könyämällä, sillä se on nopea ja hyvä kiipeämään.
Pennut saattavat olla piilossa juuri siinä puussa, jonne pakenija yrittää ja siitähän eläin ei pidä vaan hermostuu.