Syyrian sisällissota on kestänyt jo seitsemän vuotta. Konflikti on arabikevään verinen huipentuma, joka on Israelin ja Yhdysvaltojen [1] poliittisen lietsonnan [2] seurausta.4 Läntisen koalition, johon myös Israel kuuluu, tukeman ”kapinallisten” terrorisoinnin selkäranka on murtumassa, ja kirjava joukko terroristeja sekä muita presidentti Bashar al-Assadin [3] hallinnon vastustajia on keskittynyt Idlibin maakuntaan, joka sijoittuu Luoteis-Syyriaan rajoittuen Turkkiin.
Trump varoitti Syyriaa ja sen kumppaneita?
Hiljattain Yhdysvaltain presidentti Donald Trump [4] varoitti Syyriaa aloittamasta Venäjän ja Iranin välityksellä läpimurtoa Idlibin maakuntaan, joka on siis kapinallisten viimeinen tukikohta Syyriassa.
[5]Trump sanoi, että hyökkäys voisi aiheuttaa ”inhimillisen tragedian”. Oikeassa hän olikin tässä asiassa, joskin Trumpilla oli ilmeisesti huoli jostain muusta, mutta mistä?
Trump ajatteli varmaan varoittaessaan Syyriaa aiheuttamasta inhimillistä tragediaa, että hyökkäys kapinallisten viimeiseen tukikohtaan antaisi suoran voiton Syyrian hallinnolle, ja siten lopettaisi maassa käydyn pitkän sisällissodan. Tällöin Israelilla ja Yhdysvalloilla ei olisi ollut parhaita mahdollisuuksia al-Assadin hallinnon kaatamiseksi.
Israel on toistuvasti hyökkäillyt [6] Syyrian kimppuun [7], ja israelilaisministeri Yoav Gallant on jopa vaatinut [8] Syyrian johtajan Bashar al-Assad murhaamista, jotta he voisivat panostaa täysin rinnoin Iranin hallinnon kaatamiseen.
Gallant vertasi lännen propagandakoneiston väittämiä Assadin kemiallisia aseita [9] ja krematorioita holokausti myyttiin [10]:
”Syyrian todellinen tilanne on, että siellä teloitetaan ihmisiä, käytetään suoria kemiallisia hyökkäyksiä heitä vastaan ja viimeisin äärimmäisyys – heidän ruumiidensa polttaminen, jota me emme ole nähneet viimeiseen 70 vuoteen. […] Minun mielestäni, me ylitämme punaista linjaa. Ja minun mielestäni, on aika murhata Assad. Näin se on yksinkertaisesti.”
Yhdysvaltojen johtajien ”huoli”
Yhdysvaltojen presidenttien huoli humanitäärisestä tragediasta kuulostaa vähintäänkin kaksoismoralismilta ja suorastaan absurdeilta, sillä Yhdysvaltojen johtajat, tosin sionistien sekä Israel-lobbyn painostamana, ovat itse huolehtineet siitä, että aina jossakin maailman kolkassa tapahtuu inhimillinen katastrofi. Tämä ”huolehtiminen” on tapahtunut pelkästään kansainvälisten pankkiirien, aseteollisuuden, suurkorporaatioiden, maaperän rikkauksien ja geopoliittisen aseman sanelemien hyötyjen ehdoilla.
Yllä esitettyyn viitaten lienee ”lohdullista” huomioida Yhdysvaltojen edellisen presidentin Barack Obaman [11] ajattomat viisaudet, jotka hän esitti Helsingissä.
– Suurta osaa poliittisesta energiasta käytetään siihen, että katsomme taaksepäin sen sijaan että katsomme eteenpäin. On ihmisiä, jotka haluavat rakentaa muureja ja olla ottamatta osaa globaaliin integraatioon. On ihmisiä, jotka pelkäävät teknologiaa. Haaste näissä on se, kuinka sopeudumme näihin uusiin aikoihin, sanaili Obama.
Sekä ”muurin rakentaja” Trump, ja niiden ”purkaja” Obama ovat kylläkin yhtä tuhoisia, kaikille niille yhteiskunnille, jotka eivät tee myönnytyksiä Yhdysvaltojen johtamalle uusliberalistiselle ”vapaudelle”.
Trump on jo aiheuttanut virkakautenaan paljon vahinkoa palestiinalaisille, Syyrialle ja Iranille [12].
Varsinaisten hyökkäyksien [13] lisäksi Syyriaan, Yhdysvallat ovat Israelin kanssa edesauttaneet Syyrian hallintoa vastustavien terroristiryhmien, kuten ISIS-terroristien, kehittymistä. Tätä väitettä tukee muiden muassa se, että kansalaisten etua Yhdysvalloissa edistävä Judicial Watch sai oikeusteitse käsiinsä Yhdysvaltojen hallinnon sisäisen raportin. Tutkiva journalisti Nafeez Ahmed kommentoi raporttia [14]: ”Vuodettu asiakirja paljastaa lännen tukeneen väkivaltaisia islamistiryhmiä yhteistyössä Turkin ja muiden maiden kanssa Syyrian presidentti Assadin heikentämiseksi, vaikka he samalla ennustivat sen johtavan ’islamilaisen valtion’ syntyyn Irakissa ja Syyriassa (ISIS).” Joskin tulee huomata, että ISIS ei edusta Islamilaista maailmaa, eikä islamia uskontona.
Donald Trumpin päätös tunnustaa Jerusalem [15] Israelin pääkaupungiksi ja hänen ratkaisunsa siirtää Yhdysvaltain suurlähetystö Jerusalemiin [16] nostattivat myrskyn Lähi-idässä. Näillä päätöksillä sinetöitiin ikuinen sotatila palestiinalaisten ja juutalaisvaltion välille. Vakaana tarkoituksena näytti olevan villitseminen uuteen intifadaan, (palestiinalaisten kansannousu) jotta ”juutalaisvaltio”, saisi tekosyyn palestiinalaisiin kohdistuvalle holokaustille. Trump on pahimman luokan sionistisen eliitin lakeija, ja itse sionisti.
Trump kyllä vielä ehtii saada paljon pahaa aikaan, jos virkakausi jatkuu häiriintymättä.
[17]
Mitä Obamaan tulee, oli hänen hallintonsa virkakausinaan (2 kautta) jatkuvasti sodassa. The Guardia [18] –lehden [19] mukaan Obaman hallinto pudotti 26 171 pommia eri valtioiden alueelle vuonna 2016; tästä ansiostako Obamalle myönnettiin Nobelin rauhan palkinto? Logiikka tähän Nobelliin tietysti löytyy, jos ajatellaan Tuntemattoman Rokan sanoin, että ”soathan loppuu sotimalla”, vaikka eivät ne Obaman kautena loppuneet. Eivät ne tyrehtyneet vaikka Obama vakuutti lopettavansa edeltäjänsä, presidentti George W. Bushin aloittamat sodat.
Miksi tällainen helppoheikki piti lennättää Helsinkiin?
Venäjän ja Turkin puskurivyöhyke [20]
Trumpin ”huoli” Syyrian mahdollisesta rynnäköstä vaikkakin Venäjän ja Iranin välityksellä, ovat kylläkin ainakin toistaiseksi väistymässä. Nimittäin voimapolitiikan taitureiksi tituleeratut, Turkin sekä Venäjän presidentit tekivät tällä viikolla (39) merkittävän sopimuksen. Kaksikko löysi sovun siitä, että suurhyökkäystä pelolla vuottaneeseen Idlibin maakuntaan luodaan puskurivyöhyke Syyrian hallituksen joukkojen ja kapinoivien terroristi-ryhmien välille.
Puskurivyöhyke tarkoittaa 15–25 kilometrin levyistä demilitarisoitua vyöhykettä, josta vedettäisiin lokakuun 10. päivään mennessä raskaat aseet. Rauhan säilymistä kaistaleella tulisivat vahtimaan Turkin ja Venäjän sotilaat. Siten kapinoivat terroristit ja ehkä osittain kapinalliset joukot poistuvat vyöhykkeeltä sekä pakolaiset saataisiin turvaan.
Lopuksi
Yllä esitettyyn viitaten on hyvä huomauttaa, että Yhdysvalloilla, eikä sen liittolaisilla ole minkään kaltaista huolen häivää Lähi-idän tai minkään muunkaan maailman kolkan humanitäärisestä katastrofista. Kuten sanottiin, Israelin, Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten vaa’assa painaa vain ylikansallisten toimijoiden edut, kuten globaalien pankkiirien, aseteollisuuden, monikansallisten yhtiöiden, maaperän rikkauksien ja geopoliittisen aseman sanelemat intressit. Tätä tarkoitusta ovat palvelleet kaikki Yhdysvaltojen ja sen johtaman koalition valtioterrorismi maailmalla sekä Israelin sotatoimet poliittisen Lähi-idän alueella, kuten myös Mossadin kansainväliset murhatoimet1 milloin missäkin.
Itsenäisyyteen ja taloudelliseen riippumattomuuteen pyrkivät valtiot näyttävät olevan myrkkyä Israelin ja Yhdysvaltojen koalitiolle ja monikansallisille pankkiireille, joten tästä syystä esimerkiksi Iran ja Syyria ovat tapettavien listalla.
Erittäin häpeällistä on, että virallinen Suomi ja osa tavallisista suomalaisista on langennut tähän globaalin eliitin länsimedian vääristelevään propagandaan myös poliittisen Lähi-idän tapahtumien suhteen.
Globalistit syöksivät poliittisen Lähi-idän kaaokseen ennen muuta arabikevään kautta myös siksi, että massiivinen ”pakolaistulva” pystyttiin ohjailemaan Eurooppaan. Esimerkiksi Libyan omavaraisuuteen ja globaalista rahoitusmaailmasta riippumattomaksi pyrkivä Libyan johtaja Muhammad Gaddafi oli globalistien tiellä, siksi häntä kidutettiin raa’asti, ja lopuksi murhattiin Naton myötä vaikutuksella.2, 3 Pohjois-Afrikassa sijaitseva Libya oli myös ilmeisesti tiellä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta suunnitellulle pakolaisvirralle, joka on ohjautunut Libyasta ja Tunisiasta Välimeren keskiosan kautta Italiaan sekä Välimeren länsiosan reittiä Espanjaan.
Lähi-idän tiivistetty historia4
Toisen maailmansodan jälkeen Lähi-idässä elettiin voimakasta kolonialismin ja imperialismin vastaisen liikehdinnän aikaa. Arabimaissa kehittyi tässä suhteessa kaksi toisistaan poikkeavaa linjaa.
Tällöin arabimaiden ja laajemmin sanoen poliittisen Lähi-idän alueen vapauduttua kolonialismin ja imperialismin kahleista, kehittyi alueella ainakin kaksi, jos ei kolmekin toisistaan poikkeavaa talouspoliittista suuntausta. Nämä olivat kansallismielinen arabinationalismi, arabimonarkia sekä viimeisenä uusliberalismi. Vahvimmin viimeksi mainittua edustanee Saudi-Arabian kuningaskunta, joka on valinnut yhteistyön imperialismin ja läntisen liittouman eli Yhdysvaltojen kanssa.
Kansallismielisessä arabinationalistisessa suuntauksessa kehitettiin valtiota siten, että luonnonvarat ja kansallinen varallisuus otettiin omaan kontrolliin sekä korostettiin irti pääsyä kolonialistisesta ja imperialistisesta järjestelmästä. Tämä kehitys johti monissa maissa myös arabisosialismin kehitykseen. On kuitenkin huomattava, että vaikka Iran ei ole arabivaltio, vaan Persialainen, on se ottanut käyttöönsä vahvan kansallismielisen linjauksen, jossa luonnonvarat ja kansallinen varallisuus ovat omassa hallinnassa ja valtio on pysytellyt köyhdyttävän globaalin uusliberalistisen talous- ja pankkijärjestelmän ulkopuolella.
Terrorismin, ryöstelyn ja muun laittomuuden pohjalle perustuva Israelin miehittäjävaltio on omaksunut erikoisesti imperialistisen uusliberalistisen linjauksen hyödyntämisen, juuri läntisen liittouman kautta. Yhdysvaltojen ja Israelin suhdetta voidaan luonnehtia valtioiden liitoksi, jossa Israelilla näyttää pienuudestaan huolimatta olevan hyvin vahva asema.
Sionistisen läntisen liittouman suoraviivainen menetelmä on ollut toisen maailmansodan jälkeen se, että mikäli poliittisen Lähi-idän maat eivät ole suostuneet Israelin ja Yhdysvaltojen rintaman imperialistisiin vaatimuksiin ja ”uudistuksiin”, niin alistettiin kyseiset maat demonisoimalla maiden johtajat ja hallintojen vaihdon (Regime Change) välityksellä. Näinhän prosessoitiin vuonna 1953 Iranissa, jossa silloin kaadettiin kansallismielinen ja demokraattisesti valittu hallitus ja nostettiin valtaan yksinvaltainen shaahi, joka oli siis läntisen liittouman valitsema nukkehallitsija.
Arabikevät oli pelkästään sionistien ja USA:n operaatio Israelin ja Yhdysvaltojen vastaisten valtioiden nujertamiseksi.
Yllä mainittu hallintojen vaihtokaava on toistunut Lähi-idässä nykyisyyteen saakka. Näistä tuoreina esimerkkeinä ovat jo yllä mainittu ”arabikevät”, jonka huipentumaa vieläkin näemme Syyriassa. Lisäksi Irakin sodat repivät Lähi-idän harmonian riekaleiksi.
Markku Juutinen
Lähteet
http://filosofiklubi.blogspot.com/2018/04/pertti-multanen-palestiinan-kysymys.html [2]
https://yle.fi/uutiset/3-10404929 [3]
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005674716.html [6]
https://arielfi.wordpress.com/2018/03/21/historiasta-israelin-isku-syyrian-ydinreaktoriin/ [7]
https://consortiumnews.com/2013/12/29/nyt-backs-off-its-syria-sarin-analysis/ [9]
https://www.arvopaperi.fi/kaikki_uutiset/trump-langetti-sanktiot-iranille-oljy-nousussa-6621451 [12]
https://yle.fi/uutiset/3-9552129 [13]
https://yle.fi/uutiset/3-9965680 [15]
https://yle.fi/uutiset/3-10203577?origin=rss [16]
https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/jan/09/america-dropped-26171-bombs-2016-obama-legacy [18]
http://blogs.cfr.org/zenko/2017/01/05/bombs-dropped-in-2016/ [19]
https://www.dn.se/ledare/signerat/gunnar-jonsson-en-massaker-vore-dalig-pr-for-putin/ [20]
- Ostrovsky, Hoy Claire Victor (1991). Petoksen kautta sisäpiirin hätkähdyttävä raportti Mossadista. Book Studio
- Death of a Dictator Bloody Vengeance in Sirte [22] Human Rigths Watch October 17, 2012, s 28
- Khadafy’s final humiliation: Rebel fighters sodomized despot with combat knife [23] Daily News Monday, October 24, 2011
4. https://www.tiedonantaja.fi/artikkelit/syv-sukellus-arabimaailmaan-l-hi-it-n-ja-syyriaan [24]