63 suomennettua otetta J. H. Tildenin kirjasta ”Toxemia explained [1]” (”Toksemia selitettynä”), kirja on julkaistu 1920-luvulla, (1 [1] ja 2 [2]).
Kirjan alussa on kolme (A, B, C) iskulausetta kirjan sanomasta:
A. Oikea tulkinta sairauden syystä.
B. Parantaminen on ilmeinen seuraus (sairauden syyn löytämisestä).
C. Vastalääke pelolle, kiihkolle ja niin sanottujen parannuskeinojen laajalle levinneelle ja mielettömälle metsästykselle.
63 otetta kirjasta:
1. Mitä enemmän voi kukaan lääkäri tai maallikko pyytää kuin sellaista sairauden syyn lähestymistapaa, joka antaa täydellisen ymmärryksen kaikkiin niin sanottuihin sairauksiin? Syyn tietäminen antaa jopa maallikolle luotettavan tiedon siitä, kuinka välttää sairauden rakentamista ja kuinka parantaa. – – Tieto on valtaa. Tieto siitä, kuinka voidaan saada terveys, antaa suurimman vallan.
2. Harvat ihmiset tietävät mitään sairauden syystä. Heille omistan tämän kirjan ja sen tuoman vapauden lääketieteellisestä taikauskosta.
3. Parannuskeinon ostamisen, kerjäämisen tai varastamisen sijaan on parempi lakata rakentamasta sairautta. Sairaus on ihmisen omaa tekoa, ja yksi parannuskeinon ostamisen typeryyttä pahempi asia on pysyä niin tietämättömänä, että uskoo parannuskeinoihin.
Väärät teoriat parannuskeinoista ovat tehneet ihmisestä henkisen kerjäläisen, vaikka hänen pitäisi olla oma lääkärinsä eikä suinkaan sellaisen ammattikunnan orja, joka ei ole löytänyt omaa pelastumistaan sairaudesta eikä keksinyt ainoatakaan parannuskeinoa koko sinä aikana, jonka ihminen on ollut maan päällä.
Kuulemme dieettihoidoista, ruokavalioasiantuntijoista, monipuolisista annoksista, vihannesruokavalioista ja muista ruokavalioista – kaikenlaisista kemiallisesti valmistetuista ruoista. Lukeva yleisö on ymmällään satojen terveyslehtien ja tuhansien terveysajatusten kanssa. On tuhansia sellaisia terveydestä kirjoittavia, jotka eivät tuntisi sitä, jos he sattuisivat kohtaamaan sen kadulla. Fanaattisuus, kiihkoilu ja kaupallisuus ovat pääaineksia siinä ruokajärjestyskokonaisuudessa, joka nyt kiihottaa yleisöä.
Ihmiset haluavat parannuskeinoja, ja lääkärit ja kultistit mielellään valmistavat parannuskeinoja, mutta korkeintaan helpotusta annetaan.
Jaksoittaisuus, joka on luonteenomaista kehon kaikille toiminnallisille häiriöille, saa vaikuttamaan siltä, että ne parannuskeinojen kauppiaiden väitteet, että heidän hoitokeinonsa on parantanut heidän potilaansa, pitävät paikkansa, vaikka totuus on se, että kyseinen niin sanottu sairaus ”kulki omaa rataansa.” Totuus on, että tämä ns. sairaus oli tokseeminen kriisi (kriisi on ns. sairaus, joka syntyy toksiinien eliminoimiseksi elimistöstä), ja kun toksiinia eliminoitiin sietorajan alapuolelle, sairaus poistui – terveys palasi automaattisesti. Mutta sairautta ei parannettu, sillä syyn (hermoenergiaa vähentävien tapojen) annettiin jatkua, toksiinia yhä kertyy ja ajan mittaan toinen kriisi (eli ”sairaus”) ilmestyy. Ellei toksemian syytä huomata ja poisteta, kriisit (”sairaudet”) toistuvat, kunnes toiminnalliset häiriöt muuttuvat elimelliseksi sairaudeksi.
Koko ammattikunta harjoittaa toksemian kriisien (”sairauksien”) tohtorointia – muka parantaen, muka parantaen, kunnes syntyy sen elimen krooninen sairaus, joka oli toksiinikriisien ilmaantumispaikka.
4. Ei ole olemassa mitään parannuskeinoja.
Luonto palaa normaaliin, kun hermoenergiaa vähentävistä tavoista on luovuttu. Ei ole olemassa mitään parannuskeinoja siinä mielessä kuin yleensä ymmärretään.
5. Hermoenergiaa vähentävät elämäntavat (ihmistä heikentävät ja veltostuttavat elämäntavat) rakentavat jokaisen niin sanotun sairauden mielessä ja kehossa.
6. Ruokavalio tai ruoka eivät tule parantamaan mitään sairautta.
7. Paasto, vuodelepo ja henkisistä ja fyysisistä hermoenergiaa heikentävistä tavoista luopuminen sallivat luonnon eliminoida kertynyt toksiini (myrkky), ja sitten, jos hermoenergiaa heikentävistä tavoista luovutaan ja järkevät elämäntavat omaksutaan, terveys palaa pysyäkseen, jos PARANNETTU ”pysyy aloillaan.” Tämä pätee mihin tahansa niin sanottuun sairauteen. – – Yksi sairaus voidaan parantaa samoin kuin toinen, ellei se elin, johon tokseemiset kriisit ovat vaikuttaneet, ole tuhoutunut.
Esimerkiksi: Jos vääränlainen syöminen jatkuu, hapan käyminen ensin ärsyttää mahalaukun limakalvoa; ärsytyksestä tulee tulehdus, sitten haavauma, sitten paksuuntuminen ja kovettuminen, mikä päättyy lopulta syöpään. Lääketieteellinen maailma ponnistelee löytääkseen syövän syyn. Syöpä on jonkin tulehduksellisen prosessin loppupää, alkupään ollessa mikä tahansa ärsytys. Loppupää on hapen ja ravinnon puutteesta johtuva rappeutuminen, ja rappeutumisprosessissa septistä materiaalia päätyy verenkiertoon, jolloin syntyy krooninen septinen myrkytys, jota sanotaan syövän aiheuttamaksi riutumiseksi (kakeksiaksi).
8. Sairaus on hermoenergian universaalin hiipumisen yleinen ilmentymä.
9. Nykyaikaiset parannuskeinot ja immunisaatiot ovat turhuutta ja vaivaa; ne perustuvat järjettömään todisteluun seurauksesta (= ”sairaus”) syyhyn. Elin, joka kärsii monista toksemian kriiseistä, löydetään – se voi olla vatsahaava, sitten haava leikataan pois; se voi olla sappikivi, sitten kivi leikataan pois; se voi olla kohdun sidekudostuumori, sitten tuumori tai kohtu leikataan pois. Sama voidaan sanoa muista seurauksista – lääketieteellinen aseistus päästetään irti monien seurausten kimppuun. Yleisön mieli hyväksyy tämän asian sairauden tehokkaana hoitona, vaikka tosiasiallisesti se on typerää seurausten poistamista. Eikä tämä ole pahinta sellaista huonoa hoitoa. Leikkaavilla kirurgeilla ei ole vähäisintäkään aavistusta niiden seurausten syystä, joita he hyvin taidokkaasti poistavat.
Muissa häiriöissä vallitsee sama tiedon puute syystä. Hoidettaessa puutossairauksia puuttuvaa ainesta hankitaan laboratoriosta, mutta mitään ei tehdä elimen palauttamiseksi normaaliin tilaan. Miksei? Koska lääketiede ei ole saanut selville, mikseivät elimet toimi kunnolla, ja niin kauan kuin tästä ei ole tietoa, tieteellinen huono hoito tulee jatkumaan.
10. Maailma tarvitsee kirurgian tiedettä. Jos silpomista (tarpeetonta kirurgiaa) tarvitaan 99,9%:ssa tapauksista, silvotulta tai vandalisoidulta luokalta täytyy saada vastaus kysymykseen korkealuokkaisen kirurgian tarpeellisuudesta. – – Vandalisoidessaan miesten, naisten ja lasten kehoja kirurgia maksaa maailmalle joka vuosi yhtä paljon kuin ensimmäinen maailmansota maksoi. Onko se sen arvoista? Miksi luullaan, että niin paljon kirurgiaa tarvitaan? Syy on ihmisten tietämättömyys ja tiedehullun tai itsekkään ammattikunnan harjoittama yllytys. On raflaavampaa leikata kuin opettaa ihmisille, kuinka heidän tulee elää niin, että he välttyvät krooniselta sairaudelta ja leikkauksilta.
11. Ovatko oireita hoitavat lääkkeet koskaan tarpeellisia? On kyseenalaista, onko oireenmukainen lääkitys, jota tohtorit ja kultistit antavat, sen haitan arvoinen, jota tämä tohtoreiden potilailleen opettama sairas tapa (siis oireiden lääkehoito) näille tuo. Tuhansille opetettu lääkkeiden käyttämisen tapa varmasti painaa vaa’assa enemmän kuin mikään saatu lievitys. Kipulääkkeet eivät ole koskaan tarpeellisia. Niiden 25 vuoden, jolloin käytin (lääkärin ammatissani hoidoissa) lääkkeitä, ja niiden 33 vuoden, jolloin en ole käyttänyt lääkkeitä, pitäisi tehdä uskoni, että lääkkeet ovat tarpeettomia ja useimmissa tapauksissa vahingollisia, jonkin arvoiseksi niille, joilla on halua tuntea totuus.
12. Luonto parantaa – luonto voi eliminoida kupan tai minkä tahansa infektion, jos kaikista hermoenergiaa vähentävistä tavoista luovutaan ja omaksutaan järkevä elämäntapa.
13. Stimulanssit (piristysaineet) ovat salakavalasti heikentäviä. Stimulanssit ovat vaikutuksessaan niin salakavalia, että varomattomat ihmiset ovat hämmästyneitä havaitessaan olevansa enemmän tai vähemmän niiden orjia, kun he eivät ole tietoisia siitä, että he käyttävät niitä liian paljon. Kahvipäänsärky on yksi esimerkki. – – Ensin stimulanssit poistavat hienovaraisesti tietoisuuden – poistavat väsymyksen ja panevat liikkeelle mielen ja kehon. Ajatteleville mielille pitäisi olla selvää, että lainatusta aktiviteetista täytyy maksaa ennemmin tai myöhemmin.
Hermoenergian käyttäminen yli normaalin tuotannon tuo mukanaan hermoenergian hiipumisen. Harvat ihmiset tuhlaavat hermoenergiaa vain yhdellä tavalla. Ruoka on stimulanssi. Ylensyöminen on ylivirkistävää. Lisää tähän liiallisuuteen yksi tai kaksi muuta stimulanssia – kahvi, tupakka, yliseksuaalisuus, ylityö tai huoli -, ja henkilöstä, joka menettää noin paljon hermoenergiaa, tulee aivan varmasti hermostoltaan voimaton. Toksiinien poistamisen määrä ei lainkaan vastaa vaatimuksia, ja sen vuoksi toksiinia kertyy vereen. Tämä tuo merkittävän autotoksiinistimulaation lisäksi sille, mikä tulee liikaa stimuloivista tavoista, ja tekee valmiiksi noidankehän.
Tämä yhdistelmä merkitsee sairautta aiheuttavaa toksemiaa (myrkkyverisyyttä), joka tulee olemaan pysyvä, paitsi silloin, kun toksiinikriisit – niin sanotut akuutit sairaudet – laskevat toksiinin määrää, toksiinin määrän sitten kuitenkin kasvaessa ja toksemian jatkuessa aina siihen asti, että ne tavat, jotka pitävät kehon hermoenergiaa (ja siten toksiinien poistamista) vähäisenä, saadaan kontrolliin. Täydellistä terveyttä ei voida saada aikaan ennen kuin kaikki hermoenergiaa vähentävät tavat on jätetty pois.
14. Toksemian ja toksemian kriisien (eli ns. sairauksien) määritelmä: Kudoksen rakentamisen prosessissa (aineenvaihdunnassa) on solujen rakentaminen (anabolismi) ja solujen tuhoutuminen (katabolismi). Hajonnut kudos on myrkyllistä, ja terveessä tilassa, kun hermoenergia on normaali, sitä poistetaan verestä yhtä nopeasti kuin sitä kehittyy. Kun hermoenergiaa tuhlataan mistä tahansa syystä – fyysinen tai henkinen kiihotus tai pahat tavat – keho tulee hermostoltaan voimattomaksi, ja kun se on hermostoltaan voimaton, eliminaatio estyy, jolloin syntyy toksiinin jääminen vereen eli toksemia. Kun tämä toksiinin kertyminen on syntynyt, se jatkuu, kunnes hermoenergia on palautettu poistamalla hermoenergian heikkenemisen syyt. Niin sanottu sairaus on luonnon yritys poistaa toksiini verestä. Kaikki niin sanotut sairaudet ovat toksemian kriisejä.
15. Lääketieteellinen maailma on luonut loputtoman kirjallisuuden ilman mitään (paitsi virheellisiä ja häilyviä) ajatuksia syystä. Lääketieteessä on runsaasti tiedettä, mutta nyt, kuten myös aina menneinä aikoina, se kärsii käytännöllisten ajatusten puutteesta. Tavallinen lääkäri on usein koulutettu pois kaikesta siitä terveestä järjestä, joka hänellä luonnostaan oli. Tämä ei kuitenkaan ole hänen vikansa. Se on systeemin vika. Hän on koulutettu robotti. Hänellä on tosiasioita – tieteellisiä tosiasioita vaikka kuinka paljon – ilman ajatuksia. – – Tuhansilla lääkäreillä on kaikki tarvittava tieteellinen tietous, mutta he eivät ole yhdistäneet tiedettään terveeseen järkeen ja tietämisen perusteita tutkivaan tieteeseen (filosofiaan).
16. Ilman selvää käsitystä syystä parantamisen täytyy jäädä siksi arvoitukseksi, joka se on. Jos syytä ei tunneta, kuinka ehkäiseminen tai parantaminen ovat mahdollisia?
17. Toksemia on kaiken sairauden primaarinen (alkuperäinen, varsinainen) syy.
18. Diagnoosi on merkityksetön termi, sillä, siten kuin sitä käytetään, se tarkoittaa sen havaitsemista, mitä patologisia vaikutuksia – mitä muutoksia – jokin tuntematon syy on aiheuttanut. Lyhyesti sanottuna, diagnoosi tarkoittaa sellaisten vaikutusten havaitsemista, jotka, kun ne löydetään, eivät millään tavalla valaise syytä. [Siteeraus Sir James Mackenzieltä]: ”Tietämyksemme sairaudesta on niin epätäydellistä, ettemme vielä edes tiedä, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, että tietämyksemme lisääntyisi.”
19. Toiminnalliset häiriöt (oireet) ovat samaa olemusta ja peräisin samasta universaalista syystä, joka johtaa kaikkiin elimellisiin niin sanottuihin sairauksiin. Kaikki niin sanotut sairaudet ovat, alusta loppuun, sama kehitysprosessi.
20. On olemassa yksi suuri syy, miksei mikään sairauden varhaisoireiden voimaperäisempi ja yksityiskohtaisempi tutkimus voi paljastaa syytä, ja se on se, että kaikki oirekokonaisuudet – sairaudet – niiden alusta niiden loppuun, ovat seurauksia (vaikutuksia), eikä voimaperäisinkään niiden kehityksen minkään vaiheen tai minkään asteen tutkimus tule millään tavalla valaisemaan syytä.
Syy on vakio, aina läsnä ja aina sama. Vain vaikutukset ja kohde, johon syy vaikuttaa, muuttuvat, ja muutos on erittäin vaihteleva.
21. Jokaisen arvostelukykyisen lääkärin tulisi tietää, että elimellisen sairauden varhaisin aste on puhtaasti toiminnallinen, lyhytaikainen, eikä koskaan itsestään syntynyt, mitä sairastuneeseen elimeen tulee, vaan johtuu poikkeuksetta ulkoisesta ärsytyksestä, jota toksemia lisää. Kun ärsytys ei ole jatkuvaa ja toksiinia eliminoidaan yhtä nopeasti kuin sitä kehittyy, sietorajan alapuolelle, normaali toiminta palautuu ärsytyksen ja toksiiniylimäärän aikojen välissä.
22. Oikea tapa tutkia sairautta on tutkia terveyttä ja jokaista terveyden jatkumisen kannalta suosiollista tai epäsuosiollista vaikutusta. Sairaus on turmeltunut terveys. Mistä tahansa vaikutuksesta, joka vähentää hermoenergiaa, tulee sairautta aiheuttava. Sairaus ei voi olla oma syynsä.
23. Vaellettuani vuosikausia lääketieteellisen diagnoosin viidakossa – tavanomaisen syyn ja seurauksen arvailun ja hoidon pahemman-kuin-arvailun viidakossa – ja jouduttuani yhä enemmän ymmälleni koko ajan, päätin joko lopettaa ammatin harjoittamisen tai löytää sairauden syyn. – – Sitä, että olen löytänyt sairauden todellisen syyn, ei voida kiistää. – – Sen totuuden löytäminen, että toksemia (myrkkyverisyys) on kaikkien niin sanottujen sairauksien syy, tapahtui hitaasti, askel askeleelta, monien vaarallisten hapuilujen kera.
24. Sitä, mikä muutos oikeastaan oli tapahtunut elimistössä, joka vahingon aiheuttamassa stressitilanteessa tai jonkinlaisessa shokkitilanteessa aiheuttaisi kuumeisen reaktion, en voinut ymmärtää ennen kuin tokseeminen teoria tuli mieleeni, minkä jälkeen sairauden syy avautui minulle helpolla ja luonnollisella tavalla. Ja nyt tuo teoria on todistettu tosiasia.
Sekavan pohdinnan ja ”tarkkaavaisen odottamisen” vuosien jälkeen opin, että kaikki sairaus, oli se millaista hyvänsä, on hidas kehitys ja että ilman systeemistä (= koko elimistöä koskevaa) valmistelua edes niin sanotut akuutit systeemiset sairaudet eivät voi ilmetä.
Lyhyesti: Ilman toksemiaa eli myrkkyverisyyttä ei voi olla sairautta. Tiesin, että aineenvaihdunnan kuona-aineet olivat myrkyllisiä ja että ainoa syy, mikseivät ne myrkyttäneet meitä, oli se, että niitä poistettiin elimistöstä yhtä nopeasti kuin niitä tuotettiin. Sitten päädyin ratkaisuun, että toksiini jää vereen, kun eliminaatiolle (poistamiselle) on este. Sitten estämisen syy täytyi määrittää. Vähitellen sain selville syyn. Tiesin, että silloin, kun meillä on normaali hermo-energia, elimistön toiminta on normaalia. Sitten sain ajatuksen, että hermoenergian väheneminen aiheuttaa eliminaation estymisen. Heureka! Kaikkien niin sanottujen sairauksien syy on löydetty! Hermoenergian väheneminen estää aineenvaihdunnan kuona-aineiden eliminaatiota. Aineenvaihdunnan toksiinin retentio (jääminen vereen) on sairauden ensimmäinen ja ainoa syy!
25. Kukaan lääkärikunnan ulkopuolella oleva ei tiedä niin hyvin kuin lääkärit itse, että siitä, mikä sairaus todella on, tarvitaan kipeästi lisää tietoa. Koskaan niin sanotun lääketieteen historiassa ei ole tehty niin paljon tutkimustyötä kuin viime vuosikymmenen aikana, mutta jokaista uutta löytöä seuraa aivan sen kannoilla se karu ja vaaniva kosto, joka hyytää rehellistä ja innokasta tutkijaa luita myöten: väistämätön sana EPÄONNISTUMINEN. Miksi väistämätön? Koska muinoin ihmisen alkaessa pohtia vaivojaan, kipujaan ja sairauksiaan hän syyllistyi siihen hirvittävään väärinkäsitykseen, että jokin hänen ulkopuolellaan – hänen oman tahtonsa ulkopuolella – oli toivonut hänelle pahaa. – –
Se, että ihminen on yhä vuosisataisen mytologisen perinnön läpitunkema, tuli selvästi esiin, kun mikrobiteoria esitettiin. Se noudatti demonien vallassa olemista koskevaa vaistoa! Vihdoinkin ihminen oli löytänyt demonin, kaikkien hänen kärsimystensä aiheuttajan, ja hän saattoi esittää sovittavan anteeksipyynnön omalletunnolleen kaikista hänen ilmeisistä heikkouksistaan.
Kuitenkin nämä 70 vuotta (mikrobiteorian esittämisen ajoista 1850-luvulta 1920-luvulle, jolloin Tilden kirjoitti kirjansa) demonimikrobin suorittamaa ihmisen syntien sijaissovitusta ovat päättymässä, ja ylistys olkoon järjen, jos mikrobi on viimeinen veruke, jonka ihminen voi keksiä tekemättä jättämisen ja tekemisen synneilleen oman järkensä valtaistuimen edessä!
26. Lääketiede perustuu väärälle lähtökohdalle, sille, että ulkoapäin tulevat vaikutukset aiheuttavat sairauden ja että lääkkeet ovat jotakin, joka parantaa tai tuo huojennusta vaivaan. Termi lääketieteellinen tarkoittaa lääkettä koskevaa tai lääketieteen harjoittamista. Kaikki, mitä käytetään parantavalla tavalla, sisältää ajatuksen parantamisesta, korjaamisesta tai helpotuksen tuomisesta, ja tämä tohtorointi tehdään kokonaan ilman mitään selvää käsitystä syystä.
Miksei kaikkien uusien aatesuuntien nähtäisi palaavan takaisin emoaatteeseensa? Niin kauan kuin ajatus, että sairaus on todellisuus, yksilöllinen asia, itsenäinen kokonaisuus, on lujasti kiinni mielessä, konventionaalinen ymmärrys tulee kontrolloimaan ja ohjaamaan jopa tutkimustyössä olevia heidän ponnisteluissaan. Tästä syystä jokainen hieno keksintö osoittautuu pian vääräksi käsitykseksi.
Ei ole toivoa, että lääketiede tulee koskaan olemaan tiede, sillä koko rakennelma on rakennettu sen ajatuksen ympärille, että on olemassa kohde – sairaus -, joka voidaan parantaa, kun löydetään oikea rohto – lääke, parannuskeino.
27. Tarkoitukseni on kuvailla lääketieteen yleisiä, jokapäiväisiä heikkouksia, niin että ihmiset voivat nähdä ne sairautta ja parantamista koskevat mielettömyydet, joihin tieteen toitotus on harhauttanut heidät uskomaan. Sitten tulen kuvaamaan niin sanottujen sairauksien syyn ainoaa harkittua ja järjellistä selitystä, toivoen, asettamalla vastakkain vanhan ja uuden, saavani jotkut ajattelemaan ja muodostamaan uusia aivosoluja, jotka aikanaan saattavat korvata vanhat ja sovinnaiset.
Ennen kuin olin löytänyt toksemian ja kehittänyt sen lääketieteelliseksi opiksi, ei ollut mitään todellista oppia. Sairauden syy ja parannuskeino on ja on ollut arvailun ja spekulaation sekasotku, joka on hämmentänyt parhaita ja taitavimpia lääketieteellisiä persoonallisuuksia jokaisessa sukupolvessa.
Nykyisin, enemmän kuin koskaan, ammattikunnan älykkäimmät persoonallisuudet ovat uppoutuneet tutkimustyöhön, pyrkien löytämään sairauden vaikuttavan syyn. Mutta he ovat tuomitut pettymykseen, sillä he epäonnistuvat lähtökohdassaan. Miksi? Koska kaikki työ, joka koskaan on tehty syyn etsinnässä, on ollut vaikutusten (seurausten) kriittistä tutkimusta, eivätkä järkeä käyttävät persoonallisuudet tietenkään voi uskoa, että jokin vaikutus voi olla oma syynsä. Kukaan ei usko sairauden spontaaniin syntymiseen.
Tuon uskon jäänteet tuhosi se Pasteurin havainto, että mikrobit ovat käymisen syy – havainto, joka oli niin syvällekäyvä, että se synnytti kiihkon lääketieteellisessä maailmassa, ja, kuten aina kiihkon epidemiassa, henkinen tasapaino menetettiin. Mikrobin merkitys sairauden ensisijaisena tai vaikuttavana syynä hyväksyttiin tahtoen tai tahtomatta (so. tahdosta riippumatta). Jokainen temmattiin mukaan. Kuten kaikissa äkillisissä uskon muuttumisen purkauksissa, oli vaarallista olla olematta yhtä mieltä väkijoukon hengen kanssa – vastustavat tai konservatiiviset mielipiteet tukahdutettiin tai julistettiin pannaan.
Mikrobikiihko oli rajua kahden tai kolmen vuosikymmenen ajan, mutta nyt se on menneisyyden asia ja tulee pian olemaan, ellei jo ole, kuollut kirjain.
28. Ei ole mikään ihme, että diagnostikot ovat tulleet neuvottomiksi etsiessään sairautta, koska he ovat sekoittaneet keskenään oireet ja sairauden. Totuus on, että on mahdotonta osoittaa sormella mihinkään oireketjun päähän ja sanoa: ”Tämä on sairaus.”
29. ”Sormituntuma” on oireita, sairauksia ja sairauksien syitä ja hoitoa koskevaa ajattelua hallitseva sääntö – – Niin sanottujen oireopin, sairauden, diagnoosin ja etiologian (= oppi tautien syistä) tieteiden ja sairauden hoidon perusta on alun perin taikausko. Sairauden uskotaan olevan itsenäinen kokonaisuus, ja tätä käsitystä seuraa väistämättä toinen yhtä mieletön asia, parannuskeino. Näiden kahden olettamuksen ympärille on kasvanut loputon kirjallisuus, joka saattaa häpeään sen kirjoittajat. [lainaus Herbert Spenceriltä]: ”Kun ihmisen tietämys ei ole kunnossa, mitä enemmän hänellä sitä on, sitä suurempi on sekaannus.” Yhä pahemmaksi tuleva sekaannus on ainoa selitys, joka voidaan antaa lääketieteen teoriasta ja käytännöstä.
30. [Siteeraus tri Oliver W. Holmesilta]: ”Uskon vakaasti, että jos kaikki lääketieteellinen materiaali voitaisiin upottaa meren pohjaan, se olisi paljon parempi ihmiskunnalle ja paljon pahempi kaloille.”
31. [Siteeraus erään ”Anonymuksen” esseestä]: ”Yksi lääketieteen epätieteellisen luonteen ja lääkäreiden tieteenvastaisen luonteen pääsyy on heidän suuriluuloisessa herkkäuskoisuudessaan ja kyvyttömyydessään ajatella itsenäisesti. Tätä väitettä tukee National Research Councilin hiljattain julkaisema raportti lääkäreiden älykkyydestä. Heidän älykkyytensä on enemmän tai vähemmän luotettavien psykologisten testien perusteella havaittu olevan alhaisin kaikista akateemisen ammatin harjoittajista lukuun ottamatta vain hammaslääkäreitä ja hevoslääkäreitä. Hammaslääkärit ja hevoslääkärit ovat 10% vähemmän älykkäitä. – – Merkittävää on, että insinööreillä havaittiin olevan suurin älykkyys. Itse asiassa heidät on luokiteltu 60% älykkäämmiksi kuin lääkärit. – – Eikö lääkärin surkuteltava älykkyyden puute johdukin siitä, ettei häntä vaadita noudattamaan tiukkaa älyllistä kuria? Monet olosuhteet yhdessä tekevät hänestä älyllisen petkuttajan.”
32. Jos sairaus vaivaa meitä, se on omaa tekoamme, eikä meidän takaisin hyvinvointiin ja terveyteen päästäksemme tarvitse tehdä muuta kuin lakata rakentamasta sairautta.
33. Ketään ei voi parantaa, sillä sairautta ei voi parantaa. Luonnolla, alitajunnallamme, on täysi yksinoikeus parantamisen voimaan. Parantaminen on luonnon etuoikeus, eikä se voi uskoa sitä lääkäreiden tai lääketieteellisten akatemioiden tehtäväksi.
34. Missä surkeassa tilassa ihmiskunta olisikaan, jos lääketieteellisellä kaupallisuudella olisi yksinoikeus parantaa sairaita!
35. Kun tunnemme sen totuuden, että parantaminen, eli voima heittää pois sairaus ja tulla terveeksi, on kokonaan alitajunnassa ja on henkilökohtaista, tulemme tietämään, että parantaminen ja lievityksen tuominen erilaisia hoitokeinoja käyttämällä – lääkkeillä, seerumeilla, rokotteilla, kirurgialla, voimien ylläpitämiseksi annetulla ravinnolla jne. – on turhanaikaista, tungettelevaa ja kuin jakoavaimen heittämistä koneistoon (jolloin se pysähtyy). – – Parantaminen on yksi tapa rakentaa sairautta – – Lievityksen tuominen lääkkeiden avulla on aina omiaan vähentämään hermoenergiaa ja rakentamaan toksemiaa. – – Lääkkeiden antaminen mihin tahansa kipuun ehkäisee (toksiinien) eliminaatiota ja estää elimistöä siivoamasta kehoa.
36. Ihmiset, joilla ei ole huonoja elämäntapoja, eivät ole koskaan sairaita.
37. Kriisit (= ”sairaudet”). Toksiiniopin mukaan jokainen niin sanottu sairaus on toksemian kriisi, joka tarkoittaa sitä, että toksiinia on kertynyt vereen yli sietorajan, ja kriisi, eli niin sanottu sairaus (esim. vilustuminen, ”flunssa”, keuhkokuume, päänsärky, lavantauti), on sijaiseliminaatio (luonto toimii puolestamme, sijaisenamme). Luonto on yrittämässä vapauttaa kehon toksiineista (myrkyistä). Mikä tahansa hoito, joka estää tätä eliminaatioponnistusta, uhmaa luontoa sen itseparantamisponnistuksessa. – – Lääkkeet, ravinto, pelko ja työssä pitäminen estävät eliminaatiota. Vilustuminen muuttuu krooniseksi katarriksi, keuhkokuume voi johtaa kuolemaan, jos eritteitä estetään lääkkeillä.
38. Mutta asia on toisin, kun hoitava lääkäri TIETÄÄ, että jokainen ns. sairaus on oirekokonaisuus, joka on toksemian kriisin, luonnon kodinsiivouksen, ilmaus. Ja luonto osaa menestyä ihailtavalla tavalla, elleivät estämään tule myrkynmyyjät, jotka yrittävät tuhota kuvitellun olion, joka väijyy jossakin päin elimistöä, mitä sitten suuresti lisäävät ja vahvistavat myyjien parannusmenetelmät tai parannusaineet.
On todella suuri ilo lääkärille, joka tietää, ettei hän voi parantaa mitään, katsella, kuinka luonto heittää pois kaikki nämä oireet (toksiinien) eliminaation avulla, jos hän on halukas tekemään hieman ”tarkkaavaista odottamista” ja ”kätensä erossa pitämistä.” Potilas tulee olemaan hyvinvoiva suurimman osan ajasta, ja hän tulee sanomaan, kun häneltä kysytään, kuinka hän voi: ”Tunnen oloni hyväksi. Voin hyvin.” Potilaat eivät koskaan vastaa tuolla tavalla, kun heitä on lääkitty ja ruokittu. Kyllä, kun luontoa ei estä virkaintoinen ammatillinen sekaantuminen, sairaat ihmiset voivat totuudenmukaisesti sanoa, kun kodinsiivouksen (elimistön siivouksen) kriisi on jo ohi: ”Minulla oli hyvin miellyttävä sairaus.”
Luonto ei ole kostonhaluinen. Suurta kärsimystä ja kroonisia ja kuolemaan johtavia tauteja rakentavat sellaiset potilaat, jotka eivät halua muuttaa elämäntapojaan, ja sellaiset lääkärit, jotka hyvää tarkoittavilla mutta sotaisilla ponnisteluillaan taistelevat kuviteltua vihollista vastaan lakkaamatta. Ihmiset ovat niin sen ajatuksen läpitunkemia, että sairautta vastaan täytyy taistella loppuun asti, etteivät he ole vakuuttuneita konservatiivisesta (pidättyväisestä) hoidosta. Jotakin täytyy tehdä, vaikka he maksavat siitä hengellään, kuten kymmenet tuhannet tekevät joka vuosi. Tämä halukkuus kuolla lääketieteellisen taikauskon alttarilla on yksi hyvin suuri syy, miksi mitään todellista parantumista ei tapahdu peruslääketieteessä. Kun ihmiset vaativat koulutusta – eivät lääkitystä, rokottamista, immunisaatiota -, silloin he tulevat saamaan sitä.
39. Kun Tohtori Luonnolle annetaan täysi kontrolli, silloin kaikki akuutit ns. sairaudet voidaan parantaa, ja potilas pysyy parantuneena, jos hän harjoittaa itsehillintää, mitä tulee hermoenergiaa vähentäviin tapoihin, jotka toivat mukanaan hänen toksemiakriisinsä (= hänen ns. sairautensa). Missä näin toimitaan uskollisesti, siellä ei koskaan synny niin sanottuja kroonisia sairauksia.
40. Kaikki sairaudet ovat alussa viattomia. Syöpä, tuberkuloosi, Brightin tauti (tuo nimitys on vain historiallisessa käytössä, tarkoittaa munuaissairautta, glomerulonefriittiä) ja kaikki krooniset sairaudet olivat kerran viattomia vilustumisia, joita ”parannettiin” ja jotka tulivat uudestaan, ja jälleen ”parannettiin” ja jälleen ja jälleen, ja joka kerta tapahtui samalla yhä suurempi rakenteellinen hermoenergian väheneminen ja syntyi yhä suurempi rakenteellinen sietokyky toksiinimyrkytykselle, mikä vaati yhä suuremman limakalvomäärän käyttöön saamista, jonka kautta toksiinia voidaan eliminoida.
Tutkimusta tehdään voimaperäisesti yritettäessä saada selville sairauden syy, ja käsitys sairaudesta on se, että se on sairauskohtainen. Tässä tutkijat kohtaavat Waterloonsa, tappionsa paikan. Kaikki niin sanotut sairaudet ovat kasvavia oirekokonaisuuksia, jotka johtuvat toistuvista toksemian kriiseistä. Niillä ei ole itsenäistä olemassaoloa. Heti kun toksemia on kontrollissa, ne häviävät, elleivät lukemattomat kriisit ole pakottaneet jotakin elintä rappeutumaan. Jopa elimellisestä muutoksesta päästään, kun elin ei ole tuhoutunut, korjaamalla elämä ja pääsemällä eroon syystä, toksemian kriiseistä (eli ns. sairauksista).
Syövän syyn löytämiseksi lähde vilustumisista ja katarrista ja katso patologiaa, kun se kulkee ärsytyksestä, katarrista, tulehduksesta, kovettumisesta ja haavautumisesta syöpään.
Kaikkien niin sanottujen sairauksien kaikilla oireilla on yksi alkuperä. Kaikki sairaudet ovat yksi. Ykseys kaikissa asioissa on luonnon suunnitelma.
41. Laumauskomukset. Harvat ymmärtävät ihmisen mahdollisuuksia, jos hänen vikansa poistetaan, vikansa, jotka ovat vanhoja uskomuksia ja laumavaistoja.
Toksemiaoppi perustuu sille totuudelle, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin parannuskeino. Tässä se eroaa kaikista niin sanotuista parantamissysteemeistä. Jokainen väite tai lupaus parannuskeinosta, kaikilla taudinhoito-opin aloilla, on väärä.
42. Jos tiedämme kaiken yhdestä sairaudesta, tiedämme kaiken kaikista sairauksista. Kerromme ihmisille kaiken toksemiasta (myrkkyverisyydestä), ja sitten heidän pitäisi tietää kaikki kaikista sairauksista, sillä toksemia on kaikkien sairauksien perussyy.
43. Lääketieteellinen maailma on etsinyt parannuskeinoa parantaakseen sairauden siitä ilmeisestä tosiasiasta huolimatta, että luonto ei tarvitse parannuskeinoa, se tarvitsee vain mahdollisuuden käyttää omaa omin neuvoin parantamisen etuoikeuttaan.
44. Kaikkein voimakkain toksiineja poistava asia on paasto. Toisin sanoen: anna luonnolle lepoa, ja se ei tarvitse mitään niin sanottuja parannuskeinoja. Lepo tarkoittaa: pysy vuoteessa, pidä mieli ja keho tasapainossa, ja paastoa. Luonto sitten toimii virheettömästi.
45. Toksemia hyväksyy mikrobin (organisoitunut fermentti eli käyte), kuten se hyväksyy entsyymin (organisoitumaton käyte). Molemmat ovat välttämättömiä terveydelle.
46. Toksiini – toksemiassa oleva myrkky – on aineenvaihdunnan tuote. Sitä on aina, ja sitä syntyy jatkuvasti. Kun hermoenergia on normaali, sitä eliminoidaan koko ajan yhtä nopeasti kuin sitä tuotetaan. Keho on voimakas tai heikko, riippuen täysin siitä, onko hermoenergia voimakas vai heikko. Ja tulee muistaa, että kehon toiminnot tapahtuvat hyvin tai huonosti tuotetun hermoenergian määrän mukaan.
Ilman hermoenergiaa kehon eri elinten toimintoja ei voida suorittaa. Eritteet ovat välttämättömiä rakennusmateriaalin muodostamiseksi loppuun kuluneen kudoksen tilalle. Loppuun kulunut kudos täytyy poistaa – eliminoida – verestä yhtä nopeasti kuin sitä muodostuu, tai sitä kertyy, ja silloin, koska se on myrkyllistä, elimistö myrkyttyy. Tästä tulee hermoenergian hiipumisen lähde.
47. Toistaiseksi suuri yleisö on uskonut terveytensä ja elämänsä ammattikunnalle, joka ei ole tehnyt hyvää. Sanon tämän tarkoituksella, sillä nyt tämän ammattikunnan oletetut mestarit ovat etsimässä sairauden syytä, ja jokaiselle ajattelevalle henkilölle pitäisi olla selvää, että ennen kuin sairauden syy löytyy, ei mitenkään voida antaa minkäänlaista luotettavaa neuvoa siitä, kuinka voidaan välttää sairaus.
58 vuotta itsenäistä ajattelua, vapaana mistään koulukunnista tai uskontunnustuksista, ovat tehneet minulle mahdolliseksi löytää sairauden todellinen syy.
48. Nyt kun olen saanut selville, että hermoenergian väheneminen on sen ainoan sairauden (toksemian, myrkkyverisyyden) syyn lähde, jonka ihmiskunta on perinyt, on helppo nähdä, että niin sanottu lääketiede, sellaisena kuin sitä harjoitetaan, on kaikkien hermoenergian hiipumisen syiden erityinen liittolainen ja tulee sairauden rakentajaksi ihmisen kärsimysten parantamisen sijaan. Jokainen niin sanottu parannuskeino jo luonnostaan aiheuttaa hermoenergian hiipumista.
49. Miksi hermoenergian hiipuminen on syy eikä sairaus? Hermoenergian hiipuminen itsessään ei ole sairaus. Heikkous, menetetty voima, ei ole sairaus, mutta kun se aiheuttaa myrkyllisen kudosjätteen poistamisen vähenemistä, vereen kertyy toksiinia, ja tätä me kutsumme toksemiaksi, myrkkyverisyydeksi. Tämä on sairaus, ja kun toksiinia kertyy yli sietorajan, tapahtuu kriisi, joka tarkoittaa sitä, että myrkkyä ollaan poistamassa. Tätä me kutsumme sairaudeksi, mutta sitä se ei ole. Ainoa sairaus on toksemia, ja ne, mitä me kutsumme sairauksiksi, ovat toksiinin kiihdytetyn ja limakalvojen läpi tapahtuvan sijaiseliminaation (luonto toimii puolestamme, sijaisenamme) tuottamia oireita.
Kun eliminaatio (toksiinien poisto) tapahtuu nenän limakalvon kautta, sitä kutsutaan vilustumiseksi, nenän katarriksi, ja siellä, missä näitä kriisejä toistuu vuosien ajan, limakalvo paksuuntuu ja haavautuu, ja luut suurentuvat, sulkien kulkureitin jne. Tällä asteella kehittyy heinänuha tai heinäastma. Kun kurkusta ja nielurisoista, tai jostakin hengitysteiden kohdasta, tulee toksemian kriisien paikka, saamme krupin (kuristustaudin, haavaisen kurkunpään tulehduksen), nielurisantulehduksen, nielutulehduksen, kurkunpääntulehduksen, keuhkoputkentulehduksen, astman, keuhkokuumeen jne. Kaikki nämä ovat oireita siitä, että verestä ajetaan ulos toksiineja nimettyjen eri kohtien kautta, ja ne ovat pohjimmiltaan laadultaan samanlaisia ja kehittyvät yhdestä syystä, toksemiasta – ollen toksemian kriisejä (ns. sairauksia).
Tämä kuvaus voidaan ulottaa koskemaan jokaista kehon elintä, sillä mistä tahansa elimestä, jonka hermoenergia on laskenut alle keskimääräisen tason elämäntavan stressin vuoksi, työn tai huolen vuoksi, vamman vuoksi tai mistä tahansa syystä, voi tulla toksemian kriisien paikka. Esiin tulevat oireet eroavat aina sen mukaan, mikä elin on kyseessä, ja tästä voidaan saada se vaikutelma, että jokainen oirekokonaisuus on erillinen ja erilainen sairaus. Mutta kiitos toksemiaopin, joka on luonut uutta valoa nimistöön, jokainen oirekokonaisuus on peräisin yhdestä ja samasta kaikkien niin sanottujen sairauksien syystä: toksemiasta, myrkkyverisyydestä.
Arvostelukyisille henkilöille pitäisi olla selvää, kuinka erinomaisen epäloogista on hoitaa nenän katarria paikallisena sairautena, tai, kun kriisit toistuvat, kunnes tapahtuu haavautuminen, ja limakalvo tulee niin herkäksi, että pöly ja siitepöly aiheuttavat aivastelua ja silmien vesittymistä – oireita, joita kutsutaan heinänuhaksi -, hoitaa näitä oireita erillisenä, siitepölyn aiheuttamana sairautena.
Lepo ja täydellinen ruoasta pidättyminen, niin nestemäisestä kuin kiinteästä, ja kaikkien hermoenergiaa vähentävien elämäntapojen korjaaminen tulevat palauttamaan hermoenergian, jolloin tapahtuu toksiinien eliminointi luonnollisten väylien kautta ja täysi terveys tulee takaisin. Tämä tila tulee jäämään pysyvästi, jos entinen heinänuhan tai minkä tahansa muun niin sanotun sairauden uhri ”pysyy aloillaan.”
Ensimmäistä toksiinin poistoa nenän kautta kutsutaan vilustumiseksi. Kun tämä poistaminen on jatkuvaa ja silloin tällöin tulee uusia toksiinikriisejä (uusia vilustumisia), tapahtuu haavautumista, muodostuu luisia ulokkeita ja kehittyy heinänuha. Nämä ovat kaikki toksiinin poistamisen oireita. Syy on sama ensimmäisestä vilustumisesta heinänuhaan. Katarrinen (nuhamainen) vuoto, jota jatkuu uusien vilustumisten (toksemian kriisien) väliaikojen läpi, on krooninen katarri, kuten lääketieteellisessä nimistössä sitä kutsutaan. Sitä hoidetaan paikallisesti ikään kuin se olisi itsenäinen, vihamielinen kokonaisuus, kun totuus on, että niin sanotun kroonisen katarrin uhri pitää elimistönsä hermoenergian vähäisenä tupakalla, alkoholilla, sokerilla ja kaikenlaisilla makeisilla, kahvilla, teellä, liiallisella voin ja leivän syömisellä, liialla ruoalla, liiallisilla aistillisilla nautinnoilla jne.
Elimistön hermoenergian pitäminen heikkona estää täyden eliminaation vakiinnuttamisen normaalien erityselinten kautta. Ajan mittaan elimistö alkaa sietää toksiinia enemmän (veren toksiinipitoisuus pysyy korkeana) ja toksemian kriisejä (vilustumisia) tulee vähemmän. Yhä suurempi määrä limakalvoja tarvitaan suorittamaan sijaiseliminaatio (luonto toimii puolestamme, sijaisenamme). Koko elimistö alkaa osoittaa rappeutumisen merkkejä. Niin sanottuja kroonisia sairauksia alkaa ilmetä. Mahakatarrissa limakalvo alkaa paksuuntua, kovettua, haavautua ja muuttua syöväksi – kaikki nämä kuvataan lääketieteen nimistössä yhtä monina erillisinä sairauksina. – – Syöpä oli siis ensin niin sanotun vilustumisen oirekokonaisuus, mutta toksemiaopin mukaan se on monien toksemiakriisien lopputulos. Kun kriisit (siis ns. sairaudet) jatkuivat, oireet muuttuivat toksemian kriisien aiheuttaman elimellisen rappeutumisen mukaisesti.
Jokaisella niin sanotulla sairaudella on sama alku, kehitys ja kypsyys, ja eroja niiden välille aiheuttaa vain se, että kulloinkin mukana oleva elimellinen rakenne on erilainen (ts. kriisi ilmenee eri elimissä). Erilaisten oirekokonaisuuksien hoitaminen erillisinä itsenäisinä kokonaisuuksina on aivan yhtä tieteellistä kuin koiran hännänpään voiteleminen sen kipeän korvan sijaan.
Kaikki sairaudet ovat sama asia pohjimmiltaan.
Syyn juuret ovat eliminaatiota estävän heikon hermoenergian aiheuttamassa toksemiassa (myrkkyverisyydessä), ja kehon ja mielen hermoenergiaa heikentävät elämäntavat ovat heikon hermoenergian primaarisia syitä.
Jokainen krooninen sairaus alkaa toksemialla (myrkkyverisyydellä) ja tokseemisella kriisillä (eli ns. ”sairaudella”). Kriisit toistuvat, kunnes tapahtuu elimellinen muutos. Oireketju ulottuu vilustumisesta tai katarrista Brightin tautiin (munuaissairaus), tuberkuloosiin, syöpään, kuppaan ja muihin niin sanottuihin sairauksiin – kaikki, alusta loppuun, toksemian kriisien kumulatiivisten vaikutusten oireita.
50. Kun hermoenergia laskee alle normaalin, toksiinin – aineenvaihdunnan normaalin tuotteen – eliminaatio estyy ja se jää vereen aiheuttaen toksemian (myrkkyverisyyden) – kaikkien niin sanottujen sairauksien ensimmäisen, viimeisen ja ainoan vaikuttavan syyn.
51. Mikään muu sana ei riitä kuvaamaan sitä haittaa, jota immunisointi rokotteilla on tehnyt ja tekee, kuin täysimittainen vandalismi (= hävitysvimma).
52. Tavallinen lääkäri ei osaa ajatella.
53. Yksi ensimmäisistä asioista, joita täytyy tehdä niin sanotusta sairaudesta eroon pääsemiseksi, on päästä eroon toksemiasta (myrkkyverisyydestä), sillä juuri tuo veren tila on se, mikä tekee sairauden mahdolliseksi.
54. Ne, jotka etsivät parannuskeinoja itsen ulkopuolelta, metsästävät parannuskeinoja Tyhmän Paratiisissa.
Parannuskeinoja! Ei ole olemassa mitään parannuskeinoja. Alitajunta rakentaa terveyden tai sairauden tilauksemme mukaisesti. Jos lähetämme ärtymyksen, tyytymättömyyden, murheellisuuden, valittamisen, vihan, kateuden, itsekkyyden, ahneuden, himon jne. impulsseja, alitajunta tekee meistä tilauksemme kaltaisen.
55. Totuus on, että me emme tarvitse lääkäriä lainkaan.
56. Kun hermojärjestelmä on normaali, täynnä hermoenergiaa, ihminen on normaali ja ”immuuni” sairaudelle (ts. hänellä ei ole sairauden ainoaa syytä, myrkkyverisyyttä, toksemiaa, jota hermojärjestelmän heikkous aiheuttaa).
57. Toksiini on normaali, luonnollinen elimistön tuote, joka on aina läsnä. Koska sitä on aina läsnä, se vastaa jokaista kaikkien niin sanottujen sairauksien yhteisen syyn vaatimusta. Kaikki erilaiset oirekokonaisuudet, joille on annettu erityisiä nimiä, ottavat nimensä niistä elimistä, joissa toksiinikriisi (”sairaus”) tapahtuu, mutta ne eivät ole yksilöllisiä – ne ovat vain sijaiseliminaation (luonto toimii puolestamme, sijaisenamme) oireita. – – Niin sanotut sairaudet ovat vain monia erilaisia paikkoja, joissa toksiinia ollaan eliminoimassa. Kaikki ovat yhden sairauden, toksemian (myrkkyverisyyden), erilaisia ilmentymiä.
58. Diagnoosi on niin täynnä epävarmuuden elementtejä, ettei siihen voi luottaa.
59. Tutkimus työllistää laboratorioeksperttien armeijan, joka metsästää sairauden syytä ja myös parannuskeinoja. He ovat tuomitut epäonnistumaan, sillä kuinka on mahdollista löytää syy seurauksista?
60. Itse asiassa useimmat sairauden hyökkäykset parantuvat, olipa sairauden laatu millainen hyvänsä ja hoidettiinpa niitä tai ei, jos ne eivät ole muuttuneet toiminnallisista elimellisiksi. – – Kaikki niin sanotut sairauden hyökkäykset, olipa sairaus millainen hyvänsä, ovat toksemian kriisejä, mikä tarkoittaa yli sietorajan kertyneen toksiinin sijaiseliminaatiota (luonto toimii puolestamme, sijaisenamme).
Nämä kriisit (”sairaudet”) voivat olla oireita, joita me kutsumme vilustumiseksi, ”flunssaksi”, nielurisantulehdukseksi, mahakatarriksi, päänsäryksi tai joksikin muuksi lieväksi taudiksi. Ne tulevat tänään ja ovat muutaman päivän päästä poissa. Jos niitä hoidetaan, sanomme, että ne parannettiin. Jos niitä ei ole hoidettu, sanomme, että ne paranivat ilman hoitoa. Totuus on, että ylimäärä toksiinia – yli sen rajan kertynyt määrä, jota voidaan ylläpitää mukavuusalueella – poistetaan ja hyvinvointi palaa. Tämä ei ole parannuskeino, se on yksi luonnon lievityksistä. Kun hermoenergian heikkouden syy tai syyt on löydetty ja poistettu, hermoenergia palaa normaaliksi. Eliminaatio poistaa toksiinia yhtä nopeasti kuin aineenvaihdunta tuottaa sitä. Tämä on terveys – tämä on kaikki, mitä tarvitaan mihinkään parantamiseen.
Lyhyesti sanottuna: Lopeta kaikki hermoenergiaa heikentävät elämäntavat, paastoa ja lepää, kunnes hermoenergia on palannut normaaliksi. Kun tämä on suoritettu, potilas on parantunut. – –
Kaikki muut niin sanotut parannuskeinot ovat harhakuvitelmia, ja korkeintaan ne ovat ohimenevä lievitys, mutta sellaisia parannuskeinoja käytetään siinä määrin riittävästi päivittäin, että lääkäreiden ja kultistien suuri armeija pysyy leivässä ja voissa ja saa hiukan kunnioitettavuutta. Hoidetut potilaat kuitenkin, kuin vuoristojäätikkö, valuvat tasaisesti alas Styx-virtaan – tuhansia ja tuhansia heitä vuosia ennen aikaansa, monet jopa ennen parasta ikäänsä, ja kaikki pitäen kiinni väärästä käsityksestä siitä, mikä sairaus on, ja vielä tyhmemmästä uskomuksesta parannuskeinojen suhteen.
61. Useimmat ihmiset suhtautuvat myönteisesti mahdottomiin parannuskeinoihin – parannuskeinoihin, jotka eivät poista syytä. Kaikki niin sanotut parannuskeinot tullaan jonakin päivänä todistamaan harhaluuloksi.
62. Sairauden ymmärtämiseksi on välttämätöntä tietää syy, ja koska toksemia (myrkkyverisyys) on kaikkien sairauksien syy ja koska hermoenergian heikkous – hermoenergialtaan heikko keho ja mieli – on toksemian syy, niiden, jotka ovat sairaita ja tahtovat tulle terveiksi ja jotka tahtovat tietää, miten pysyä terveenä, velvollisuus on tietää, mikä aiheuttaa hermoenergian heikkoutta.
Normaali, terve ihminen on ihminen, joka on tasapainoinen (itsensä hillitsevä) ja jolla ei ole hermoja tuhoavia elämäntapoja. Itsensä hillitsevä ihminen on ihminen, jota eivät kontrolloi, potki, lyö tai ohjaa elämäntavat. Ihminen on joko itsensä herra tai hänen ruokahalunsa ja aistilliset nautintonsa hallitsevat häntä. – – Pelko on suurin hermoenergian hiipumisen syy. – – Niillä, jotka kuolevat krooniseen sairauteen, ei ole itsehillintää.
63. Ihminen tekee omat sairautensa. Hän on se, joka voi tuoda terveyden takaisin. Hän ja hänen alitajuntansa yksin voivat parantaa. Lääkärit eivät voi parantaa.
Suomentajan loppukommentti: A. Lääketiede on massiivinen kakka. B. THL on kuvottava ripulinruikku, joka tappaa kaiken ympäriltään. C. Paranemisen ensimmäinen ehto on välttää visusti lääketiedettä, THL:ää, lääkäreitä ja lääkkeitä ja antaa luonnon rauhassa parantaa, kun omat elämäntavat ja oma sieluntila on ensin siivottu. Luonto itse parantaa ilman mitään apukeinoja, ellei mitään orgaanisia elinvaurioita ole ehtinyt tapahtua. Traumatologia ja ensiapu luonnollisesti on pidettävä kunniassa, mutta ne eivät olekaan ”lääketiedettä.” Lääketiede hoitaa sairauksia, traumatologia ja ensiapu hoitavat vammoja ja äkkitilanteita. Sairauksia ”hoitava” lääketiede on hylättävä perin juurin, koska se ei tiedä yhdenkään sairauden todellista syytä (eikä niin ollen mitenkään voi parantaa ketään koskaan). Lääkärit ovat kakka.
Vesa-Ilkka Laurio
lääketiet. lis. (eläkk.)
Lähde:
ja
2. https://soilandhealth.org/wp-content/uploads/02/0201hyglibcat/020103toxemia/020103toxemia.PDF [2]