Julkaisemme referaatin lääkäri Antti Heikkilän 13.6. kirjoittamasta vastineesta [1]Helsingin Sanomien mustamaalausartikkeliin. Heikkilä on tunnettu lääketeollisuuden kriitikko.
Helsingin Sanomat ja erityisesti toimittaja Juha Typpö suivaantuivat alkukesästä, kun Heikkilää haastateltiin Arman Pohjantähden alla –televisio-ohjelman ravintojaksossa.
Arman Alizadin dokumenttisarja on herättänyt useaan otteeseen julkista vastustusta siksi, että haastatteluissa ovat päässeet ääneen myös yhteiskunnallisen ja ”poliittisesti korrektin” valtavirran ulkopuolella elävät ihmiset. He ovat saaneet puhua näkemyksistään varsin vapaasti ilman perinteistä mediasensuuria:
”Arman on ilmeisesti tämän hetken paras suomalainen journalisti, vaikka on koulutukseltaan vaatturimestari. Arman tekee ohjelmia, joista koko Suomi puhuu. Etenkin Hesari on ideologisen harhautuksen keskeinen lähde. Hesarilla on oma agenda, jonka mukaan maailmaa muokataan. Siksi Arman pännii monia.
Ylen viimeinen mohikaani, Pekka Ervastikin sai kenkää. Ervastia tulee ikävä. […] Pelko on vallannut media-alan, sillä kukaan ei uskalla sanoa mitään irtisanomisen pelossa.”
Heikkilää parjanneen artikkelinsa ”asiantuntijaksi” HS oli ennalta-arvattavasti valinnut elintarviketeollisuuden lobbaajan Mikael Fogelholmin.
Vähemmän yllättäen HS ei antanut Heikkilälle edes mahdollisuutta vastineeseen, joten lehden lukijoille jäi kokonaan pimentoon, mitä mustamaalattu lääkäri todella ajattelee.
[2]
HS pimittää ”asiantuntijoidensa” taustoja
Mikä tärkeintä, Heikkilää antaumuksella inhoavan Fogelholmin omista taustoista ja sidosryhmistä ei kerrottu sanaakaan HS:n lukijoille.
Artikkelista välittyi mielikuva objektiivisesta professorista, jonka ainoa toimintamotiivi on pyyteetön pyrkimys totuuteen. Kotisivuillaan Heikkilä asettaa HS:n artikkelin kontekstiin:
”Juopa [Heikkilän ja Fogelholmin välillä] on saanut alkunsa, kun taannoin kerroin Fogelholmin tekevän sokeritutkimusta Coca-Colan piikkiin. Yhdysvalloissa sokeroitujen virvoitusjuomien myynti on romahtanut paljolti ihmisten tietoisuuden kasvun myötä. […]
Sokeroitujen juomien ympärille rakentunut teollisuus elää iltaruskon aikaa. Coca-Cola yrittää epätoivoisesti iskeä takaisin. Se on palkannut kansainvälisen joukon selvittämään sokerin osuutta sairauksien synnyssä. Tuossa joukossa on myös Fogelholm.
Kyse on samanlaisesta ”tieteestä” kuin aikoinaan tupakkateollisuuden kohdalla, jolloin epämääräinen joukko maksettuja tutkijoita totesi, ettei se tupakka ole niin vaarallista kuin selitetään. Näin tupakan vaarat vesitettiin sekoittamalla tavallisten kuluttajien päät. Hämmennys aiheutti sen, ettei tupakan myynti vähentynyt, vaan kasvoi.”
Fogelholm saa helposti palstatilaa suurissa tiedotusvälineissä, joissa hän veisaa nyt Coca-Colan virttä sokerituotteiden ”vaarattomuudesta”. Harmillista tämä on Heikkilän mukaan siksi, että monet epäterveellisesti syövät suomalaiset voivat saada Fogelholmin haastatteluista tukea ja jopa oikeutuksen vaarallisille elämäntavoilleen.
Fogelholm sai professorin tittelin pian sen jälkeen, kun hän oli Lääkärilehdessä tyrmännyt Heikkilän ensimmäisen diabetesaiheisen kirjan kummallisilla olkinukkeargumenteilla.
Vaikka Fogelholm ei kyennyt kumoamaan Heikkilän kirjan argumentteja, oli Lääkärilehden julkaisema artikkeli selkeä viesti kaikille alan ammattilaisille: toisinajattelijat tullaan nöyryyttämään julkisesti ja heistä tehdään epähenkilöitä.
Keskiverto lääkäreitä ei kiinnosta se, oliko Fogelholm oikeassa – heitä kiinnostaa vain oma maineensa ja toimeentulonsa. ”Virallisen totuuden” julkinen kyseenalaistaminen voi merkitä loppua uralle ja ammatillisille verkostoille. Valtamedia iskeekin mustamaalausartikkeleillaan ihmisen selviytymisviettiin ja perimmäisiin sosiaalisiin tarpeisiin.
Lääkärilehti ei tietenkään suostunut julkaisemaan Heikkilän vastinetta.
[3]Valtamediasta markkinointikoneistoksi
Heikkilä kertaa vastineessaan tutkimustuloksia, joissa sokeri yhdistetään muun muassa länsimaiden lihavuusepidemiaan [4], sydäntautiin [5], verenpainetautiin [6], haimasyöpään [7] ja pahimman laatuiseen prostatasyöpään [8]. Hän muistuttaa, että sokerin pois jättämisen on todettu tehostavan [9] syövästä paranemista.
Olemme aiemmin myös julkaisseet referaatin [10] Heikkilän artikkelista, jossa hän kuvailee diabeteksen ja sokeripitoisen ruokavalion yhteyttä.
Miksi Suomessa ei sitten julkisuudessa keskustella koko aiheesta? Heikkilän mukaan ”Suomen media on muuttunut pelkäksi markkinointikoneistoksi”.
Kansalaiset ovat alistuneet valtamedian tahdottomiksi holhokeiksi, jotka eivät kyseenalaista poliittisesti korrekteja ”totuuksia”. Samalla kansasta ja toimittajista on tullut entistä herkkänahkaisempia: ”Pieni särö omassa uskomusjärjestelmässä saa ihmiset raivon partaalle.”
Suomessa tuoreet toimittajat oppivat pian ”talon tavoille” sekä ymmärtämään, millaisilla artikkeleilla palkkapussi paisuu ja millaisilla teksteillä urakehitys voi tyssätä kuin seinään. Arvostetun ja hyväpalkkaisen toimittajan tärkein ominaisuus kritiikitön luottamus vallanpitäjiin. Sama koskee myös ravintoterapeutteja, jotka elävät symbioosissa [11] valtamedian kanssa.
Mitä suuret edellä, sitä Suomi perässä. Heikkilä toteaa, että suomalaiset valtavirtaiset ravintoterapeutit apinoivat kaikki ideansa amerikkalaisilta guruilta. Yhdysvaltojen ravintoterapeuttiyhdistys on puolestaan ruokateollisuuden lobbausjärjestö [12], jonka tavoitteena on tehdä rahaa eikä edistää kansanterveyttä.
Toivoa ei kannata kuitenkaan vielä hylätä, sillä kasvava joukko ravintoterapeutteja on päättänyt haastaa suurpääoman sekä alansa valtavirtaiset julkaisut. Heikkilä mainitsee nimeltä yhdysvaltalaisen Marion Nestlen [13], joka edustaa uutta totuuteen pyrkivää liikettä.
Heikkilä valittelee sitä, että Suomessa ravintokeskustelukulttuuri on kaukana jopa Britannian ja Saksan kaltaisten maiden jäljessä. Englannissa esimerkiksi The Guardian [14] on jo useaan otteeseen myöntänyt, etteivät valtavirtaiset ravintosuositukset ole onnistuneet torjumaan liikalihavuuden epidemiaa.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio on saanut kannatusta muun muassa Daily Mailin [15], The Timesin [16] ja The Telegraphin [17] artikkeleissa sekä Brittien lihavuusfoorumin [18] julkaisuissa. Suomessa tämä ei tulisi kuuloonkaan.
[19]
Teollisuuden vaarallisin vihollinen
Taistelua ei ole kuitenkaan suinkaan vielä voitettu myöskään Suomen ulkopuolella. Esimerkiksi kansainvälisistä ajojahdeista Heikkilä nostaa eteläafrikkalaisen Tim Noakesin, joka on vähähiilihydraattista ruokavaliota kannattava professori.
Lehdistö hyökkäsi Noakesia vastaan täydellä voimalla, kun hän suositteli raskaana olevia naisia välttämään hiilihydraatteja diabeteksen ehkäisemiseksi.
Noakes itse uskoi aiemmin valtavirran suosittelemaan runsashiilihydraattiseen ruokavalioon, mutta luopui median ravintosuosituksista sairastuttuaan diabetekseen. Vähähiilihydraattinen ruokavalio paransi diabeteksen, mikä sai Noakesin vakuuttumaan siitä, että viralliset suositukset ovat pahasti virheellisiä.
Valtamedian ja ruokateollisuuden kannalta Noakesin kaltaiset arvostetut, valtavirrasta oma-aloitteisesti ulos loikkaavat asiantuntijat ovat suurin mahdollinen uhka. Siksi heidät pyritään joko vaikenemaan kuoliaaksi tai mustamaalaamaan täydellisesti.
Heikkilän mielestä suuryhtiöiden ahneus voi koitua lopulta kuitenkin niiden tuhoksi. Diabeteksen hoitokustannukset paisuvat länsimaissa ja tulevat Heikkilän mukaan lopulta ”romuttamaan koko terveydenhoidon”:
”Diabeteksen lisääntyminen on huima ja vajaassa kymmenessä vuodessa hoitokustannukset tulevat yli kaksinkertaistumaan.”
Voisiko mädän järjestelmän raunioista nousta jotain uutta ja terveempää?
Heikkilä ehdottaa, että Kela korvaisi epäonnistuneen Terveyden ja hyvinvoininin laitoksen ja tekisi tutkimuksen vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta diabeteksen hoidossa. Tutkimustyö täytyy siirtää korruption ulottumattomiin, mikäli suomalaisten kansanterveys tahdotaan pelastaa.
Lue myös: Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus [20]