9,3 % amerikkalaisista ja 6,5 % kanadalaisista kärsii diabeteksesta [1]. Lääkehoidosta ollaan melko yksimielisiä. Mutta onko hoidoista oikeasti hyötyä? Ainakaan viiden tärkeän tutkimuksen mukaan ei.
Tyypin 2 diabetesta sairastavilla on 2-4 kertaa suurempi riski kuolla sydänsairauksiin [2]. Mutta kun arvovaltainen Cochrane-ryhmä teki systemaattisen katsauksen kahdestakymmenestä tyypin 2 diabeetikoita käsittelevästä tutkimuksesta, he havaitsivat ettei verensokeriin vaikuttavilla lääkkeillä ollut merkittävää vaikutusta riskiin kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin tai mistään muusta syystä. Vaikka hoito laski amputaation, retinopatian ja nefropatian riskiä, se myös nosti hypoglykemian riskiä 30 prosentilla (Cochrane Database Syst Rev 2011 Jun 15;(6):CD008143).
Samana vuonna tehty 13 kontrolloidusta tutkimuksesta koostuva meta-analyysi vahvisti sen, ettei lääkehoidoista ollut merkittävää hyötyä sydän- ja verisuonisairauksista tai muista syistä johtuviin kuolemiin. Vaikka alkuun näytti siltä, että nämä lääkkeet saattaisivat pienentää ei-tappavan sydänkohtauksen riskiä. Mutta kun tarkasteltiin vain korkealaatuisia tutkimuksia, väitettyä hyötyä ei enää havaittu. Se, mitä kuitenkin havaittiin, oli 47 % korkeampi riski sairastua sydämen vajaatoimintaan. Eli diabeteslääkkeet eivät laskeneet vaan nostivat sydänsairauden aiheuttaman kuoleman riskiä. Niiden käyttö myös kaksinkertaisti vakavan hypoglykemian riskin (BMJ 2011 Jul 26;343:d4169).
Kolmanteen systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin sisällytettiin 14 tutkimusta, jotka käsittelivät tyypin 2 diabeetikoita. Tuossa tutkimuksessa negatiivisia vaikutuksia havaittiin vielä enemmän. Diabeteslääkkeillä ei havaittu pelkästään olematonta vaikutusta kuolemaan johtaviin tai ei-kuolemaan johtaviin sydänkohtauksiin tai aivohalvaukseen tai kuolemiin muista syistä, tässä tutkimuksessa ei havaittu riittävää näyttöä, joka tukisi pienempää retinopatian tai nefropatian riskiä. Myös tässä tutkimuksessa havaittiin 30 % korkeampi vakavan hypoglykemian riski (BMJ 2011;343:d6898).
Ja jos pohdit miksi vuonna 2011 julkaistiin kolme tutkimusta, joissa havaittiin että diabeteslääkkeiden käytöstä on vain lievää hyötyä tai ei hyötyä lainkaan, mutta huomattava riski, eikä tämä herättänyt kummastusta lääketieteellisessä yhteisössä, eikä sitä pidetty edes uutisoinnin arvoisena. Kolme vuotta aikaisemmin ACCORD-tutkimuksessa, johon osallistui 10 251 tyypin 2 diabeetikkoa, joilla oli korkea sydänsairauden tai aivohalvauksen [3] riski, verensokeria laskevien lääkkeiden käytön ei havaittu laskevan merkittävästi vakavien sydän- ja verisuonitapahtumien kuten kuolemaan johtavan tai ei-kuolemaan johtavan sydänkohtauksen tai aivohalvauksen riskiä. Hälyyttävää kyllä, tutkimuksessa havaittiin, että diabeteslääkkeet nostivat muista syistä johtuvan kuoleman riskiä 22 prosentilla ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiä 35 prosentilla (NEJM 2008; 358:2545-2559).
Mayo-klinikan tutkijat vertailivat arvostetuimmissa julkaisuissa vuosien 2006 ja 2015 välillä julkaistuja tutkimuksia lääkesuosituksiin. He sisällyttivät joukkoon kaikista satunnaistetuista tutkimuksista laaditut meta-analyysit ja systemaattiset katsaukset. Heidän havaintonsa olivat sekä yllättäviä että järkyttäviä. Vaikka suurin osa julkaistuista lausunnoista (77-100 %) ja suosituksista (95 %) edelleen ”kannatti yksiselitteisesti” verensokerin hallintaa lääkkeillä, varsinaisissa tutkimuksissa lääkkeillä ei havaittu olevan ”merkittävää vaikutusta”. Verensokerin säätely lääkkeillä ei laskenut diabeteksen komplikaatioiden, kuten dialyysin, munuaissiirron, munuaisten pettämisestä johtuvan kuoleman, sokeuden tai neuropatian riskiä merkittävästi. Mitä tulee sydän- ja verisuonisairauksien riskin ja diabeteksen väliseen yhteyteen, vaikka ei-kuolettavien sydänkohtausten riski laski 15 %, mistä tahansa syystä johtuvaan kuolleisuuteen, sydän- ja verisuonisairauksista johtuvaan kuolleisuuteen tai aivohalvaukseen ei ollut merkittävää vaikutusta. Tutkijat päättelivät, että tutkimukseen perustuvien varsinaisten todisteiden ja väitetysti tutkimusten pohjalta laadittujen suositusten välillä oli suuri ”ristiriita” (Circ Cardiovasc Qual Outcomes 2016,doi: 10.1161/ CIRCOUTCOMES.116.002901).
Onneksi on parempikin lähestymistapa.
Kuinka diabetesta hoidetaan luontaiskeinoin
Runsaskuituiset ruokavaliot [4] toimivat paremmin kuin American Diabetic Associationin ruokavalio tai lääkkeet (NEJM 2000;342:1392-98). Myös kuitulisistä on hyötyä (Am J Clin Nutr 1999;70:466-73; J Diab Comp 1998;12:273-78; J Ethnopharmacol 2005;102:202-7; Eur J Clin Nutr 2002;56:830-42; Am J Clin Nutr 1992;56:1061-65; Am J Clin Nutr 1988;48:1413-17; Am J Clin Nutr 1995;61:379-84). 35 tutkimuksesta tyypin 2 diabeetikoilla tehty meta-analyysi osoitti, että psylliumlisän nauttiminen parantaa paastoglukoosia ja sokerihemoglobiinitasoa, mikä on paras pitkäaikaista verensokeria ja diabeteksen tilaa kuvaava mittari (Am J Clin Nutr 2015;doi:10.3945/ajcn.115.106989).
Vegaaniruokavalio [5] on paljon tehokkaampi kuin American Dietetic Associationin ruokavalio ja yhtä tehokas kuin lääkkeet (Diabetes Care 2006;29:1777-83). Punaisen lihan määrän kasvattaminen puolella annoksella päivässä kasvattaa diabeteksen riskiä 48 %, jättämällä määrä puoleen annokseen päivässä riski laskee 14 % (JAMA Intern Med 2013;173:1328-35).
Vihannekset, hedelmät, pähkinät, siemenet, palkokasvit, valkosipuli ja sipuli ovat hyödyllisiä (J Clin Epidemiol 1999;52:329- 35; Diabetes Care 2012;35:1293-300; Diabetes Care 2008;31:1777-82; J Nutr 2013;143:512-8). Ihmisille, jotka saavat eniten antosyaaniflavonoideja (kuten niitä joita on mustikoissa) ruoastaan, kehittyy 15 % pienemmällä todennäköisyydellä tyypin 2 diabetes, ja syömällä runsaasti mustikoita, omenia tai päärynöitä diabeteksen riski laskee 23 % (Am J Clin Nutr 2012;95:925-33). Flavonoidipitoista ruokavaliota noudattavilla on 9 % pienempi tyypin 2 diabeteksen riski (Clin Nutr 2014;33:59-63).
Mineraalit ja vitamiinit
Kromi [6] on diabeetikoiden tärkein ravinne. Kromin on todistettu auttavan diabetekseen (Am J Clin Nutr 1991;54:909-16; J Nutr 1993;123:626- 33; Diabetes 1997;46:1786-91). Ehkäpä kaikkein tärkeimmässä kromin käyttöä tyypin 2 diabeetikoilla käsittelevässä tutkimuksessa, jossa henkilöt käyttivät lääke glipitsidiä, annettiin 500 mcg kromia tai plaseboa kahdesti päivässä 10 kuukauden ajan. Kromi paransi merkittävästi insuliiniherkkyyttä verrattuna plaseboon, ja johti pienempään painonnousuun ja vähäisempään määrään diabeteksesta johtuvia kudosvaurioita (Diabetes Care 2006;29:1826-32). Kun ylipainoiset ihmiset, joille lääkkeistä ei ollut apua, alkoivat käyttää 600 mcg kromia ja 2 mg biotiinia plasebokontrolloidussa tutkimuksessa, heidän verensokerinsa laski merkittävät 6 % enemmän ja heidän sokerihemoglobiininsa parani merkittävästi (Diabetes Metab Res Rev 2008;24:41-51). Henkilöille, jotka eivät saaneet tyypin 2 diabetesta hallintaan lääkkeillä, annettiin plaseboa tai 600 mcg kromia neljän kuukauden ajan. Kromiryhmän verensokeri ja sokerihemoglobiini paranivat selkeästi paremmin (J Trace Elem Med Biol 2015;32:66-72).
Sinkin puutostila edesauttaa diabeteksen kehittymistä (Am J Clin Nutr 1987;45:877-95), ja sinkkilisän käyttö lievittää diabetesta (J Assoc Physicians India 1987;35:52).
365 mg magnesiumia [7] päivässä parantaa verensokeritasoja ihmisillä jotka ovat vaarassa sairastua diabetekseen (Diabetes Obes Metab 2011;13:281-4), ja magnesium parantaa insuliinin tuotantoa vanhemmilla tyypin 2 diabeetikoilla (Diabetes Care 1989;12:265-69). Tuoreimmassa magnesiumtutkimuksessa, 25 tutkimusta yhdistäneessä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä, johon lukeutui 637 922 henkilöä, havaittiin, että suurempi ruokavalion magnesiumin määrä johti 17 % pienempään diabeteksen riskiin. Annoksen ja vaikutuksen välillä oli selkeä suhde: jokaista 100 mg magnesiumia kohden tyypin 2 diabeteksen riski laski 8-13 % (Nutrients 2016;8(11)).
Henkilöt, joilla on korkeimmat veren C-vitamiinipitoisuudet, sairastuvat 62 % pienemmällä todennäköisyydellä diabetekseen (Arch Intern Med 2008;168:1493-9). Seitsemällekymmenelle tyypin 2 diabeetikolle annettiin diabeteslääke metformiinia sekä joko 500 mg C-vitamiinia tai plaseboa kahdesti päivässä 12 viikon ajan. Plaseboon verrattuna C-vitamiini paransi huomattavasti paastoverensokeria ja veren sokeritasoja aterian jälkeen, ja laski huomattavasti sokerihemoglobiinia (Adv Pharm Sci 2011;doi:10.1155/2011/195271).
Matalat D-vitamiinitasot ovat yhteydessä insuliiniresistanssiin ja munuaisten heikompaan kykyyn erittää insuliinia (Am J Clin Nutr 2004;79:820-25).
Henkilöillä, jotka saavat ruoasta eniten beetakaroteenia, on merkittävä 22 % pienempi diabetesriski. Henkilöt, jotka saavat eniten alfakaroteenia, pienentävät mahdollisuuttaan sairastua merkittävät 15 % (NMCD 2015;25:376-81).
Koentsyymi Q10 parantaa verensokeri- ja insuliinisynteesiä (Med Hypotheses 1999;52:397- 400). Lipoiinihappo parantaa merkittävästi insuliiniherkkyyttä (Free Radic Biol Med 1999;27:309-14) ja on kaikkein tärkein ravintoaine diabeettiseen neuropatiaan.
Yrtit
Plasebokontrolloitu tutkimus osoittaa, että 1-6 g kanelia [8] alentaa seerumin glukoosia tyypin 2 diabeetikoilla (Diabetes Care 2003;26:3215-8). Kaksoissokkotutkimus osoitti, että 360 mg kaneliuutetta paransi merkittävästi verensokeria ja sokerihemoglobiinia tyypin 2 diabeetikoilla, joita hoidettiin ennestään lääke gliklatsiinilla (Nutr Res 2012;32:408-12). Myös muissa tutkimuksissa on havaittu, että kaneli alentaa verensokeria (Am J Clin Nutr 2007;85:1552-6; Eur J Clin Invest 2006;36:340-4). Kahdessa kanelia käsitelleiden tutkimusten meta-analyysissä osoitettiin, että verensokeria alentava vaikutus on verrattavissa lääke metformiiniin, ja että se alentaa sokerihemoglobiinia kun sitä nautitaan kapselimuodossa (J Med Food 2011;14:884-9; Ann Fam Med 2013;11:452-59).
15-25 g jauhettuja rohtosarviapilan siemeniä on osoitettu alentavan verensokeria merkittävästi [9] (Eur J Clin Nutr 1988;42:51-4; Nutr Res 1996;16:1131-9). Kun tyypin 2 diabeetikot, jotka eivät hyötyneet sulfonyyliurealääkkeistä, alkoivat käyttää rohtosarviapilasaponiineja tai plaseboa, verensokeritasot putosivat merkittävästi, oirelukemat ja muut tärkeät diabetesmarkkerit alenivat merkittävästi rohtosarviapilaryhmällä verrattuna plaseboryhmään (Chin J Integr Med 2008;14:56-60). Rohtosarviapila ehkäisee diabeteksen esiastetta kehittymästä diabetekseksi. Ihmisistä, joille annettiin 5 g rohtosarviapilajauhetta kahdesti päivässä 3 vuoden ajan, harvemmille kehittyi tyypin 2 diabetes: verrokkiryhmässä oli 4,2 kertaa suurempi todennäköisyys sairastua diabetekseen kuin rohtosarviapilaryhmässä. Rohtosarviapilaa nauttivilla paastoverensokeri ja aterian jälkeinen verensokeri, kuten myös LDL-kolesteroli, alenivat huomattavasti enemmän. Myös heidän seeruminsa insuliini nousi huomattavasti suuremmaksi (J Diabetes Metab Disord 2015;14:74).
Kaksoissokkotutkimus osoittaa, että käyttämällä 300 mg valkosipulia kolmesti päivässä metformiinin kanssa verensokeri aleni merkittävästi, 3,12 %. Kun lääkkeen sijaan käytettiin plaseboa, alenema oli vain 1,78 % (Pak J Pharm Sci 2011;24:565-70).
8 viikkoa kestäneessä kaksoissokkotutkimuksessa tyypin 2 diabeetikoille annettiin joko 3 g inkiväärijauhetta tai plaseboa. Paastoverensokeri laski 10,5 % inkiväärillä; ja nousi 21 % plasebolla. Inkivääri myös paransi merkittävästi insuliiniresistanssia mittaavia tekijöitä (Comp Ther Res 2014;22:9-16). Kun lääkkeitä käyttäneille tyypin 2 diabeetikoille annettiin lisäksi 3 g inkivääriä tai plaseboa 3 kuukauden ajan, inkivääri [10] paransi seerumin glukoosia, insuliinia, insuliiniresistanssia, sokerihemoglobiinia, vapaiden radikaalien vaurioita mittaavia tekijöitä ja tulehdusta merkittävästi enemmän (J Compliment Integr Med 2015;12:165-70).
Kun tyypin 2 diabeetikoille annettiin 100 ml tuoretta karvaskurkkua, heistä 73 % tila parani merkittävästi (J Ethnopharmacol 1986;17:277-82). 100 ml karvaskurkku-uutetta on osoitettu laskevan verensokeria 54 % kolmessa viikossa (Phytother Res 1993;7:285–9). Kun 4 g päivittäisannosta karvaskurkkua verrattiin glibenklamidiin tyypin 2 diabetesta käsittelevässä kaksoissokkotutkimuksessa, sokerihemoglobiini laski merkittävästi kummassakin ryhmässä, ja yrtti toimi lääkkeen veroisesti. Vaikka plasman paastoverensokeri laski merkittävästi kummassakin ryhmässä, alenema oli suurempi yrttiä käyttäneillä. Oraalisen glukoolitoleranssitestin jälkeen plasman glukoositasot putosivat merkittävästi vain lääkeryhmässä. Vaarallinen LDL-kolesteroli putosi merkittävästi vain karvaskurkkuryhmässä, ja, vaikka sydänystävällinen HDL-kolesteroli nousi hieman karvaskurkkuryhmässä, se laski merkittävästi glibenklamidiryhmässä. Karvaskurkku myös laski merkittävästi triglyseridejä. Systolinen verenpaine laski merkittävästi yrtillä mutta ei lääkkeellä. Myös kehonpaino parani yrttiryhmällä mutta huononi lääkeryhmällä (Nutr J 2015;14:13).
Oinaansarviliaaniyrtti alentaa verensokeria ja parantaa verensokerin hallintaa (J Ethnopharmacol 1990;30:281-94). Tyypin 2 diabeetikot, jotka lisäävät oinaansarviliaania lääkitykseensä, verensokerin hallinta parantuu huomattavasti (J Ethnopharmacol 1990;30:295-30).
500 mg berberiiniä kolmesti päivässä nautittuna parantaa verensokeria, sokerihemoglobiinia ja insuliinia yhtä tehokkaasti kuin metformiini, sillä edulla, että se myös alentaa kolesterolia ja triglyseridejä. Kun tyypin 2 diabetesta ei saada hallintaan lääkkeillä, berberiinin lisääminen parantaa merkittävästi verensokeria, sokerihemoglobiinia, kolesterolia ja triglyseridejä (Metabolism 2008;57:712-17). Berberiini on yhtä tehokas kuin lääkkeet metformiini ja rosiglitatsoni tyypin 2 diabeteksen hallinnassa (Metabolism 2010;59:285-92). Kontrolloiduista tutkimuksista laadittu meta-analyysi osoitti, että berberiini on plaseboa tehokkaampi ja yhtä tehokas kuin lääkkeet tyypin 2 diabeteksen hoidossa, ja sen käyttö yhdessä lääkkeiden kanssa on tehokkaampaa kuin pelkät lääkkeet (J Ethnopharmacol 2015;161:69-81).
Ehkäpä kaikkein uskomattomimmassa diabetestutkimuksessa 237 esidiabeetikolle annettiin kaksoissokkotutkimuksessa joko kurkumiinia [11] (joka sisälsi 750 mg kurkuminoideja) tai plaseboa kahdesti päivässä 9 kuukauden ajan. 16,4 prosentille plaseboa käyttäneistä esidiabeetikoista kehittyi tyypin 2 diabetes. Yhdellekään kurkumiinia käyttäneistä ei! Kurkumiiniryhmällä insuliinia tuottavat beetasolut toimivat huomattavasti paremmin, ja insuliiniresistenssi oli huomattavasti vähäisempää. Eli kurkumiini saattaa suoraan sanottuna pysäyttää diabeteksen kehityksen (Diabetes Care 2012;35:2121-7). Kurkumiinia ja diabetesta/esidiabetesta käsittelevän kirjallisuuden katsaus osoitti, että kurkumiini alentaa verensokeria ja parantaa beetasolujen toimintaa (Int J Endocrinol Metab 2014; 12: e18081).
Kun kaksoissokkotutkimuksessa annettiin joko plaseboa tai 2500 mg aloe vera -geeliuutetta sisältäviä kapseleita esidiabeetikoille 8 viikon ajan, paastoverensokeri ja sokerihemoglobiini laskivat merkittävästi aloe-ryhmässä ja olivat huomattavasti paremmat kuin plaseboryhmässä. Kokonaiskolesteroli, kuten myös vaarallinen LDL-kolesteroli ja triglyseridit, laskivat merkittävästi aloe-ryhmässä, ja sydänystävällinen HDL-kolesteroli nousi merkittävästi aloe-ryhmässä. Kaikki tulokset paranivat enemmän aloella kuin plasebolla (J Diabetes Metab Disord 2015;14:22). Systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin sisällytettiin 8 kontrolloitua tutkimusta aloe veran [12] vaikutuksesta diabetekseen tai esidiabetekseen. Kun vain 5 korkealaatuista tutkimusta sisällytettiin, havaittiin, että aloe vera alensi merkittävästi paastoverensokeritasoja esidiabeetikoilla ja sokerihemoglobiinia diabeetikoilla (J Clin Pharm Ther 2016;41:180-188). Toinen systemaattinen katsaus ja 5 kontrolloidusta tutkimuksesta tehty meta-analyysi myös havaitsi, että pelkkä aloe alensi merkittävästi paastoverensokeria ja sokerihemoglobiinia. Se myös laski triglyseridejä, kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolia merkittävästi, nostaen samalla HDL-kolesterolia merkittävästi (Nutrients 2016;8(7)).
Seitsemäntoista vihreää teetä tutkineen tutkimuksen meta-analyysissä havaittiin, että vihreä tee alensi merkittävästi verensokeri- ja insuliinitasoja. Meta-analyysissä tarkasteltiin yhteensä 1133 henkilöä, jotka olivat normaalipainoisia, ylipainoisia, diabeetikoita tai esidiabeetikoita. Se myös osoitti, että vihreä tee alentaa sokerihemoglobiinia (Am J Clin Nutr 2013;doi:10.3945/ ajcn.112.052746).
Kaksoissokkotutkimus havaitsi, että 160 mg antosyaaneja kahdesti päivässä nautittuna alentaa verensokeria ja insuliiniresistanssia diabeetikoilla (J Nutr 2015.doi:10.3945/jn.114.205674).
Lähde: GreenMedInfo.com [13]
Lue myös:
Diabetes hallintaan kanelilla [14]
Diabetes: hoito ja ennaltaehkäisy [15]
Suoliston hyvinvointi on avain verensokerin hallintaan [16]
Verensokeri tasapainoon ilman myrkyllisiä lääkkeitä [17]
Mitä kaikkien diabeetikkojen tulisi tietää kurkumasta [18]
Ayahuascan sisältämä yhdiste voi selättää diabeteksen [19]
Magnesiumin puutostila voi ilmetä kroonisten sairauksien tyypillisinä oireina [20]
Verensokeri aisoihin luonnollisin konstein [21]
Kaneli ja magnesium ovat yhdessä maailman tehokkain verenpainelääke [22]
10 luonnon ainetta, jotka voivat auttaa parantamaan tyypin 1 diabeteksen [23]