"Yleisen petoksen aikoina totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko."

George Orwell

Kuinka Goldman Sachs synnytti kansainvälisen nälänhädän

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,08
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Juutalaisten Lloyd Blankfeinin ja Gary Cohnin johtama Goldman Sachs –pankki on yksityinen yritys, josta on tullut maailman vahvimpia poliittisia voimia. Julkaisemme tiivistetyn käännöksen Foreign Policyn artikkelista, joka osoittaa, kuinka pankki nettoaa rahaa kiristämällä yrittäjiä ja tapattamalla vähäosaisia nälkään.

Muutama vuosi sitten maailmalla alettiin kohista ruoan hinnan selittämättömästä kohoamisesta, joka johti tietysti globaaliin nälänhätään. Syyttävä sormi osoitti moneen suuntaan: amerikkalaisten ruokailutottumuksiin, öljyn hintaan ja viljelytekniikoihin. Todelliset syylliset työskentelivät kuitenkin Wall Streetillä.

Kun puhutaan hinnoista, puhutaan yleensä kysynnästä ja tarjonnasta. Julkisessa keskustelussa unohdetaan kuitenkin lähes aina kolmas voima: pankkiirien ahneus.

Goldman Sachsin ”nerot” tajusivat jokin aika sitten, että mikään ei ole yhtä arvokasta kuin jokapäiväinen leipämme. Ja arvo merkitsee rahaa.

1991 Goldmanin pankkiirit kehittivät juutalaisen Gary Cohnin johdolla uuden finanssituotteen: johdannaisen, joka sisälsi 24 raaka-ainetta arvometalleista ja energiasta aina kahviin, karjaan, maissiin, soijaan, vehnään ja niin edelleen. He selvittivät kunkin elementin sijoitusarvon, summasivat arvot ja muuttivat konkreettiset tuotteet matemaattiseksi lukujonoksi, jota alettiin kutsua Goldman Sachsin hyödykeindeksiksi (Goldman Sachs Commodity Index, GSCI).

Lähes kymmenen vuoden ajan GSCI oli suhteellisen vakaa sijoitustyökalu, sillä pankkiirit olivat paljon kiinnostuneempia riskeistä ja lainavakuuksista kuin karjasta, ruoasta ja raaka-aineista.

1999 Yhdysvaltojen hyödyke- ja futuurikauppaa valvova CFTC (Commodity Futures Trading Commission) päätti kuitenkin purkaa futuurimarkkinoiden sääntelyn. Yhtäkkiä pankit saivat keinotella raaka-aineilla vapaasti ja ottaa niin suuria positioita kuin sielu sieti.

Ennen sääntelyn purkamista vain hyödykkeiden todelliseen tuotantoketjuun kuuluneet saivat käydä futuurikauppaa turvatakseen selustansa. Esimerkiksi tulevaisuuden hintamuutoksista ja sääolosuhteista huolestunut viljelijä saattoi sopia asiakkaan kanssa kaupan hinnasta jo etukäteen, vaikka hyödykkeet toimitettaisiinkin myöhemmin. Tämä pienensi myyjän riskiä.

Itse asiassa viljan säännellyn futuurikaupan ansiosta sisällissodan jälkeisen Amerikan finanssiteollisuus oli kehittynyt niin nopeasti ja ohittanut lopulta Euroopan.

Pankkiirit rikkovat tasapainon

Futuurikaupan tarkan sääntelyn vuoksi vehnän hinta laski (muutamaa poikkeuksellista piikkiä lukuunottamatta) koko 1900-luvun ajan. Matala hinta mahdollisti sen, että Yhdysvaltojen maatalous kukoisti.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat tuotti säännöllisesti enemmän viljaa kuin kotimaassa oli kysyntää. Viljan ylijäämästä tuli merkittävä poliittinen, taloudellinen ja humanitaarinen strateginen työkalu kylmän sodan aikana. Amerikkalaisella tuotannolla pystyttiin ruokkimaan miljoonat nälkäiset ihmiset eri puolilla maapalloa.

Futuurimarkkinoilla toimii yleensä kahdenlaisia pelureita.

Ensimmäinen ryhmä ovat maanviljelijät, myllärit, varastomiehet ja muut, jotka osallistuvat aidosti viljan tuotantoon, säilömiseen ja myymiseen. Tämä ryhmä sisältää kaikki pienviljelijöistä aina kansainvälisiin suuryhtiöihin, joiden osakkeiden arvo riippuu siitä, kuinka tehokkaasti ne kykenevät toimittamaan elintarvikkeet asiakkaille. Heitä voidaan kutsua futuurimarkkinoiden ”Bona fide –suojaajiksi”, sillä heidän vastuullaan on tuotanto ja jakelu.

Toinen ryhmä ovat keinottelijat. Keinottelijat eivät tuota eivätkä kuluta raaka-aineita, joilla he käyvät kauppaa. Heidän ei tarvitse huolehtia myöskään varastoinnista. He rikastuvat yksinkertaisella peukalosäännöllä: osta halvalla – myy kalliilla.

Varsinaiseen tuotantoon osallistuvat ”Bona fide –suojaajat” ovat usein toivottaneet perinteiset keinottelijat tervetulleeksi viljamarkkinoille, sillä nämä ovat tuoneet mukanaan rahaa. Vanhanajan keinottelijat ovat auttaneet myös tuottajia suojautumaan markkinoiden riskeiltä.

Goldmanin hyödykeindeksi kuitenkin tuhosi perinteisen tasapainoasetelman. GSCI rakennettiin niin, että tuotteita ostettiin muttei myyty. Johdannaisella oli siis pysyvä pitkä positio. Taustalla oli tahto tehdä raaka-aineista osakkeiden kaltainen sijoituskohde, johon kuka tahansa saattoi kiinnittää rahaa vuosikymmenten ajaksi vakaan arvonnousun toivossa.

Pankkiirit uskoivat voivansa houkutella uusia rahavirtoja muuttamalla hyödykemarkkinat osakemarkkinoiden kaltaiseksi. Pysyvä pitkän position strategia oli kuitenkin tappava keksintö: koska raaka-aineita ei myyty lainkaan, niiden hinta nousi koko ajan. Goldman loi siis järjestelmän, joka pakotti ruoan hinnan paisumaan jatkuvasti! Pankkien täytyi ostaa koko ajan lisää, ja kasvava kysyntä vain korotti hintaa.

goldmansachs

Tappava inflaatiokierre

Pankkiirit ihastuivat Goldmanin uuteen rahasampoon, ja pian myös muun muassa Barclays, Deutsche Bank, Pimco, JP Morgan Chase, AIG, Bear Stearns ja Lehman Brothers olivat mukana hyödykeindeksipelissä.

Syntyi inflaatiokierre, joka tulisi pian iskemään kivuliaasti paitsi amerikkalaisiin elintarvikeyrityksiin niin myös tavallisiin ihmisiin maailman joka kolkassa.

2000–2011 välisenä aikana hyödykeindeksirahastoihin sijoitettujen dollareiden määrä paisui yhteensä 50-kertaiseksi. 2003–2008 spekulatiivisen rahan määrä raaka-ainemarkkinoilla kasvoi 13 miljardista 317 miljardiin. Kun Goldman synnytti 2007–2008 kansainvälisen finanssikriisin, siirsivät säikähtäneet sijoittajat rahansa pankin murskaamilta kiinteistömarkkinoilta raaka-ainemarkkinoille… jotka Goldman tulisi murskaamaan seuraavaksi!

Asuntokuplan jälkeen Goldman Sachs siis loi kansainvälisen ruokakuplan.

Esimerkiksi kovan punaisen kevätvehnän markkina-arvo oli tavallisesti 4–6 dollaria 27 kilon bushelilta. Futuurikeinottelun vuoksi hinta nousi kuitenkin pilviin ja ylitti lopulta 25 dollarin rajan. 2005–2008 ruoan hinta nousi maailmalla 80 prosenttia! YK:n erikoisraportoija Olivier De Schutter totesi 2008, että ruoan hinta oli noussut pilviin juuri finanssikeinottelun vuoksi.

Hedgerahastojohtaja Michael Masters todisti kongressille 2008 ruokakriisin jyllätessä, että paisuneet hinnat johtuivat ”hyödykefutuurimarkkinoiden uusien pelureiden synnyttämästä kysyntäšokista”.

Wall Street iski verisen haavan ruoan kansainvälisiin tuotanto- ja jakeluketjuihin. Pankkien luoman keinotekoisen kysynnän vuoksi ruoan todellisille kuluttajille riitti vähemmän tarjontaa. Mikä pahinta, keinotekoinen kysyntä pumppasi hyödykkeiden hinnat täyteen ilmaa. Wall Streetin tietokoneiden virtuaalivilja alkoi hallita todellisen viljan arvoa.

Keinottelijoiden määrä suhteessa todellisiin tuottajiin ja jakelijoihin kasvoi 20 prosentista 400 prosenttiin!

eat the bankers

Ravintoketju: pankkiirit syövät yrittäjät ja kuluttajat

Nyky-yhteiskunnassa pankkiirit ja finanssitreidaajat istuvat ravintoketjun huipulla. Me olemme heidän saaliita.

Hierarkian häntäpäässä ovat maanviljelijät – todellisen työn tekijät. Maanviljelijä ei ole hyötynyt viljan hinnan noususta, sillä keinottelijat nostivat myös viljelyn tuotantokustannukset (aina siemenistä, lannoitteista ja polttoaineesta lähtien) pilviin. Ketjun viimeisenä lenkkinä kituu tavallinen kuluttaja, jonka suojaksi rakennettu lainsäädäntö on revitty pankkien lobbauksen vuoksi maantasalle.

Länsimaissa keskivertokuluttajat eivät heti joutuneet kärsimään ruoan hinnan kohoamisesta, sillä esimerkiksi amerikkalaiset käyttävät vain 8–12 prosenttia tuloistaan ruokaan. Maailmassa on kuitenkin kaksi miljardia ihmistä, joiden rahoista 50 prosenttia kuluu ruokaan.

Goldman Sachsin rikosten vuoksi 250 miljoonaa ihmistä alkoi 2008 kärsiä nälänhädästä. Nälkää näkevien määrä kasvoi historiallisen suureksi.

Kun olen kysynyt hyödykemeklareilta, voisiko Yhdysvaltojen hallitus kieltää pysyvään pitkään positioon perustuvan ruokakeinottelun, ovat he vastanneet nauramalla.

 

Lue myös:

Goldman Sachsin karmaiseva historia 1, 2, 3, 4, 5, 6
Amerikan presidentinvaalit: Goldman Sachs omistaa molemmat osapuolet
Goldman Sachs lahjoo amerikkalaispoliitikkoja vapaakauppasopimuksen edistämiseksi
Goldman Sachs rahoittaa järjestelmällisesti sionistien terrorismia Palestiinassa
Taloussanomat jätti jotain kertomatta Goldman Sachsista
Mistä juutalaisten rooli poliittisessa eliitissä johtuu, osa 2

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*