"Esi-isiemme vuotaneen veren nimessä, kuolema kotiemme, omaistemme ja isänmaamme hävittäjille ja raiskaajille, kuolema Kalevan heimon pirstojalle, Suomen kansan saastuttajalle."

Elias Simojoki

Kristillinen sionismi

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 3,63
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Ihmisoikeuspäivän seminaari vihapuheesta.

Kristillinen sionismi on aate, jossa Israelin valtion tukemista perustellaan kristillisellä uskolla. Kristilliset sionistit uskovat, että nykyisen Israelin valtion syntyminen on Raamatussa ennustettu ja että tällä valtiolla on erityinen merkitys Jumalan suunnitelmissa. He uskovat Raamatun velvoittavan kristittyjä siunaamaan ja tukemaan ”Jumalan omaisuuskansaa” –juutalaisia – ja heidän valtiotaan.

Suomessa kristillinen ”Israel harrastus” on ollut vireätä 1960–luvulta lähtien. Kristillistä sionismia on esiintynyt varsinkin luterilaisen ns. viidennen herätysliikkeen sekä helluntailaisten piirissä. Erityisten kristillisten Israel järjestöjen lisäksi Israel tilaisuuksia järjestetään monissa luterilaisissa seurakunnissa.

Kristillisistä Israel tilaisuuksista tekee ongelmallisia niiden kärkevän poliittinen luonne. Sen lisäksi, että kristilliset sionistit tukevat tiettyä Lähi-idän valtiota – Israelia – he ulottavat uskonnolliset perustelunsa myös Lähi-idän konfliktiin. Kristillisen sionismin ytimessä on usko Israelin jumalalliseen oikeuteen hallita ”Israelin maata”, johon yleensä tulkitaan kuuluvan Jerusalemin vanhakaupunki sekä Länsiranta. Kyseiset kiistellyt alueet ovat parhaillaan Israelin miehittämiä, mitä kansainvälinen yhteisö, Suomi mukaan luettuna, ei ole hyväksynyt. Vetoaminen Jumalan lupauksiin kiistassa Itä-Jerusalemin ja Länsirannan kohtalosta on omiaan polkemaan jalkoihinsa kaikki inhimilliset, lailliset ja moraaliset argumentit.

Opettamalla Jumalan antavan siunauksensa tai kirouksensa sen perusteella miten Israelia – ”Jumalan silmäterää” – kohdellaan, kristilliset sionistit jakavat Lähi-idän konfliktin osapuolet joko Jumalan puolelle tai Häntä vastaan. Poliittisista ja kansallisista erimielisyyksistä tehdään suorastaan kosmisia. Palestiinalaiset ja kansainvälinen yhteisö nähdään helposti pimeyden voimien edustajina jos ne uskaltavat vastustaa tai kritisoida Israelia. Tämä asetelma ruokkii erittäin negatiivisia stereotypioita arabeista ja islamista, mikä on helposti kuultavissa kristillisten sionistien tilaisuuksissa.

Alkuperäinen artikkeli: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/E6CD25714EF2FCF8C22577D100443639/$FILE/KristillinenSionismiStewart.pdf

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

6 Kommentit

  1. Juha Keränen

    Tähän ei minullakaan ole mitään vastaansanomista.

    Uskonnon ja politiikan sotkeminen toisiinsa on yleensä tuhoisaa.

    (1)(0)
  2. Nämä urpot palvovat juutalaista kansaa jumalanaan ja sanovat, että sen jäseniä tulee totella ja että kun he toimivat, jumala toimii. Mitä tahansa he tekevät. Ei liene vaikea arvata, mitkä tahot ovat luoneet tämän hullutuksen.

    (2)(0)
  3. Juutalaisten »pyhät kirjat» (Talmud, Schulehan Aruch ym.) suorastaan pursuavat vihaa kristittyjä vastaan, ja vaikkakin juutalaiset varovaisuussyistä ovat osaksi sensuroineet alkuperäisen tekstin, uhkuu niistä edelleen sammumaton viha. Tästä vihasta on juutalainen Cheskei Zwi Klötzel vuonna 1912 lausunut sanoja, jotka ansaitsevat tulla huomioiduiksi kautta koko kristityn maailman. Klötzel ottaa lähtökohdakseen Tanskan juutalaisen Aron Goldschmidtin romaanin »Ein Jude», »Eräs juutalainen», jonka johtavana ajatuksena on: »Minä olen asettava vihan sinun ja sinun vaimosi, sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille», ja liittää tähän omia ajatuksiaan seuraavasti: »Tämän johtoaiheen nojalla on Goldschmidt esittänyt sen ajatuksen, jota jokainen tänään kavahtaa julkituomasta, ajatuksen iankaikkisesta vihasta juutalaisuuden ja. ei-juutalaisuuden välillä. Juutalaisvastaisuus ja juutalaisviha kuitataan juutalaisten keskuudessa vihalla kaikkea ei-juutalaista vastaan. Kuten me juutalaiset olemme tietoisia siitä, että jokainen ei-juutalainen sydämensä syvimmässä on juutalaisvihollinen – hänen täytyy olla – niin on myöskin jokainen juutalainen olemuksensa syvimmässä perukassa kaiken ei-juutalaisen vihaaja. Ja olkaamme avomielisiä: vaikka pitäisimme jotakin ei-juutalaista yksilöä kuinka korkeassa arvossa tahansa, vaikkapa olisimme hänen kanssaan ystävyyssuhteissa, jopa lankoutuneetkin, niin kuitenkin jokainen meistä asettaa ei-juutalaiset persoonattomana massana, henkenä, vaikutuspiirinä, sivistysyksikkönä – kuka sen uskaltaisi kieltää – juutalaisuuden varjoon. Uskon, että voitaisiin todistaa juutalaisuudessa olevan olemassa liikehtimistä, joka on juutalaisvastaisuuden tarkka peilikuva. Sitä minä nimitän suureksi juutalaiseksi vihaksi. Ken keskuudessamme ei ole sielullinen tai henkinen kuohilas, ken ylipäänsä kykenee vihaamaan, hän ottaa osaa tähän vihaan. Todellisuudessa ei mikään minussa ole niin elävää kuin vakaumukseni siitä, että jos on jotakin, mikä yhdistää koko maailman juutalaiset, niin se on tuo valtava, pyhä viha.»

    Juutalainen runoilija Heinrich Heine, joka erehtyen luetaan saksalaisten suurten kulttuurihenkilöiden joukkoon, kirjoitti kuvaavan hävyttömästi: »Kun aatteen lutikat poljetaan rikki, niin jättävät ne jälkeensä löyhkän, joka jää vuosituhansiksi lemuamaan. Sellainen aate on kristinusko, joka jo 1800 vuotta sitten tuli rikkipolietuksi, ja joka siitä asti on meiltä juutalaisraukoilta saastuttanut ilman». Eräs suurimpia erheitä, joita sekä aikalaisemme että esi-isämme ovat tehneet, on omaksua luulo, että juutalaisista kasteen avulla tulisi luotettavia kristittyjä.» Vastatodisteena esitän tässä ainoastaan yhden juutalaisen oman tunnustuksen, nimittäin professori Eduard Gansin lausunnon: »Kaste ja risteytys eivät vaikuta mitään. Jäämme vieläpä sadannessa polvessa juutalaisiksi, kuten 3000 vuotta sitten. Myöskin kymmenkertaisessa risteytyksessä jää rotumme hallitsevaksi, siinä syntyy nuoria juutalaisia». Suuri uskonpuhdistajamme ja oppi-isämme Martti Luther on viimeisinä elinvuosinaan ehkä ankarammin kuin kukaan nykyajan »antisemiitti» tuominnut juutalaiset ja juutalaisuuden. Vuonna 1543 hän kirjoitti ja julkaisi Wittenbergissä teoksen »Von den Juden und ihren Lügen» 16), »Juutalaisista ja heidän valheistaan». Tämä teos ei suinkaan ole ainoa Martti Lutherin juutalaisia vastaan kirjoittama, mutta hänen kaikki tämänkaltaiset kirjansa on varsin ymmärrettävien syiden takia yritetty salata suurelta yleisöltä taikka ne on koetettu julistaa vanhentuneiksi tai vähemmän ajankohtaisiksi. Totuus on kuitenkin, että juutalaiskysymys on tänään yhtä ajankohtainen kuin konsanaan suuren uskonpuhdistajan aikoina, vieläpä ratkaisevalla ‘tavalla moninverroin ajankohtaisempi, sillä juutalaisten maailmanherruudesta käydään nyt ratkaisevaa taistelua. Lutherin asenne juutalaisuuteen pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa, sillä hänen tultuaan kuuluisaksi ryntäsivät juutalaiset »kirjanoppineet» Wittenbergiin yrittäen taivuttaa häntä heidän puolelleen uskonnonasioissa. Laajoissa väittelyissä heidän kanssaan Luther oppi perinpohjaisesti tuntemaan heidän suunnitelmansa, heidän vihansa kristittyjä vastaan, ja tästä syystä hän jätti jälkimaailmalle vakavaksi tarkoitetun varoituksen. Voimakkaalla ja sen ajan mutkattomalla kielellä Martti Luther julistaa:

    16) Ilmestynyt suomeksi vuonna 1939 Kustannus-Oy Vasaran toimesta Helsingissä.

    »Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä? Meidän ei ole heitä siedettävä, vaikkakin he asuvat keskuudessamme ja me tiedämme heidän harjoittavan tällaista valehtelemista, jumalanpilkkaamista ja kiroamista, ettemme tekisi itseämme osallisiksi heidän kaikkiin valheisiinsa, kirouksiinsa ja jumalanpilkkaansa. Niin me emme voi tuota Jumalan vihan sammuttamatonta tulta (kuten profeetat sanovat) sammuttaa emmekä juutalaisia käännyttää. Meidän täytyy rukouksen ja jumalanpelon avulla harjoittaa ankaraa armeliaisuutta, jotta voisimme edes muutamia pelastaa tulesta ja liekeistä. Kostaa me emme saa, heillä on kosto niskassaan, tuhat kertaa ankarampi kuin mitä me voimme heille toivoa. Minä tahdon antaa tässä rehellisen neuvoni.

    (1)(0)
  4. Tännehän tämä piti laittaa:
    Kansallissosialistit ja Hitler olivat kristittyjä:

    http://totuusbloki.wordpress.com/2013/10/13/kansallissosialistinen-saksa-oli-kristitty-valtio/

    Hyvä kirjoitus:
    “Atomipommi-iskut siviilikohteisiin samoin kuin Dresdenin kaltaiset siviilien massapommitukset, Wilhelm Gustloff laivan upottamisen yli 9000:n siviilin joukkomurha, puna-armeijan suorittamat miljoonat raiskaukset sekä miljoonien saksalaisten tappaminen leireillä sodan jälkeen antaa vihjettä siitä, kumpi osapuoli sodassa oli pahuuden voimien komennossa. Loppujen lopuksi toisessa maailmansodassa oli pohjimmiltaan kyse kristityn maailman taistelusta juutalais-vapaamuurarivaltaliittoa vastaan. Sodan jälkeen lähes kaikki valta on päätynyt tälle kansainväliselle eliitille ja moderni aikakausi on ollut illuminismin voittokulkua niin idässä kuin lännessäkin.”

    Ja muutakin. Herää kysymys, voidaanko nykyisiä Israelia palvovia kristittyjä pitää kristittyinä. Niin mielisairasta ja vastakkaista kristinuskolle kristillinen sionismi on.

    Niinpä.

    (0)(0)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*