Questioning the Holocaust –minisarja romuttaa valtaeliitin hellimän myytin ”6 000 000 juutalaisen joukkotuhonnasta”. Hankkeen taustalla ovat muun muassa Eric Hunt [1], Holocaust Handbooks [2] ja CODOH [3]-yhteisö.
Dokumenttisarjan ensimmäinen osa on nyt julkaistu. 1,5 tuntia pitkässä jaksossa sukelletaan holokaustimyytin perusteisiin. Jaksossa selvitetään, mitä valtavirtahistorioitsijat ja juutalaiset väittävät tapahtuneen – ja kuinka nämä valehtelevat jatkuvasti ristiin.
Dokumentissa käydään läpi lukuisia aiheita, joista olemme kääntäneet ja kirjoittaneet aiemmin Suomeksi artikkeleita. Lista artikkeleistamme löytyy tämän tekstin lopusta. Dokumentti muistuttaa, että sionistien pyhä luku ”6 000 000” on pysynyt aina samana, vaikka varsinaisten leirien viralliset kuolintilastot ovat romahtaneet miljoonilla.
Sodan päätyttyä valtavirtahistoria väitti, että Auschwitzissa murhattiin 4 miljoonaa juutalaista; nyt luku on 1,5 miljoonaa. Majdanekin tilastot putosivat 2 000 000:sta 78 000:ään! Viralliset luvut ovat tosin edelleen ankarasti paisuteltuja. Valtavirtahistoria ei ole myöskään kyennyt osoittamaan, että juutalaisia olisi murhattu leireillä näiden syntyperän vuoksi. Sen sijaan kuolleisuuden aiheuttivat perinteiset sotaolosuhteet, kuten puute lääkkeistä ja ravinnosta.
Kriittiseen holokaustitutkimukseen aiemmin perehtymättömiä muistutetaan myös siitä, että sodan loppumetreillä maailmalle väitettiin, että saksalaisilla olisi ollut murhakaasukammioilla varustettuja ”tuhoamisleirejä” sekä länsiliittoutuneiden että Neuvostoliiton miehittämillä alueilla.
Sodan päätyttyä länsimaiset tutkijat ja tiedemiehet pääsivät tutustumaan länsiliittoutuneiden valloittamiin leireihin, joista tunnetuimpia ovat muun muassa Dachau, Buchenwald ja Bergen-Belsen. Tutkijat tulivat siihen lopputulokseen, että yhdelläkään leirillä ei oltu murhattu juutalaisia kaasukammioissa. Zyklon B –murhat olivatkin saksalaisvastainen propagandavalhe!
Länsimaisia tutkijoita ei sen sijaan päästetty tutustumaan Stalinin joukkojen miehittämillä alueilla sijainneiden leirien jäännöksiin. Idässä sijaitsivat esimerkiksi pahamaineiset Auschwitz, Sobibor, Majdanek ja Treblinka. Kommunistit olivat jo sodan aikana levittäneet tyypillistä kauhupropagandaa vihollisvaltiostaan Saksasta. Myöhemmin propagandasta tuli osa virallista historiankirjoitusta.
Koska tutkijoita ei päästetty idän leireille, saattoi Stalin alkaa levittää mitä mielikuvituksellisimpia valheita uhriluvuista ja saksalaisesta sadismista. Näin hän lakaisi oman hirmuhallintonsa rikokset maton alle.
Koska myös länsi vihasi Hitlerin hallintoa, oli esimerkiksi Amerikan ja Englannin helppo yhtyä Stalinin propagandaan ja todeta, että murhakaasukammioita oli sittenkin ollut olemassa – ne vain sijaitsivat alueilla, jonne objektiiviset tutkijat eivät sattuneista syistä saaneet mennä! Jopa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen tämä on pysynyt virallisena totuutena ja länsimaiden vankimpana ”argumenttina” esimerkiksi nationalismia ja maahanmuuttovastaisuutta vastaan.
[4]Miksi vain juutalaiset leirivangit muistetaan?
Hunt muistuttaa dokumentissa, että saksalaisten käyttämät keskitys- ja työleirit ovat jo kauan olleet osa normaalia sodankäyntiä. Toisessa maailmansodassa ”liberalismin” ja ”demokratian” lippulaiva Yhdysvallat kuljetti japanilaisia siviileitä keskitysleirille, koska näitä pidettiin turvallisuusuhkana (Japani oli Amerikan vihollinen sodassa).
Amerikkalaiset sulkivat leireille jopa pieniä japanilaistaustaisia lapsia, vaikka näiden vanhemmilla olisi ollut Yhdysvaltojen kansalaisuus! Tästä huolimatta juutalaiset saavat nykyään japanilaisten sijaan kaiken sympatian puolelleen. Syykin on selvä: japanilaiset eivät omista valtaosaa lännen viihdeteollisuudesta [5], joten he eivät kykene muokkaamaan yleistä mielipidettä itselleen mieluisaksi.
Questioning the Holocaust esittelee myös useita valtamedian ja viihdeteollisuuden tuottamia ”holokaustidokumentteja” ja osoittaa, kuinka ne valehtelevat yleisölle joko suoraan tai johtavat näitä tietoisesti harhaan.
Nykyään edes valtavirtahistorioitsijat eivät väitä, että Majdanekin suihkuhuone olisi ollut ”pesutiloiksi lavastettu kaasukammio”. Aiemmin näin kuitenkin väitettiin. Questioning the Holocaust esittää kappaleen valtamedian tuottamasta vanhasta Majdanek-”dokumentista”, jossa tavallinen valoisa suihkuhuone on lavastettu tyypillisillä elokuvatrikeillä näyttämään sysimustalta murhakammiolta.
Questioning the Holocaust esittää myös kappaleen erittäin tunnetusta Yö ja usva –nimisestä valtavirtaisesta valedokumentista, jossa väitettyjen ”kaasukammiorakennusten” koko rakenne vääristeltiin yksinkertaisilla kuvaus- ja leikkaustekniikoilla. Questioning the Holocaust vertaa valtavirtadokumenttien valheellisia väitteitä työleirien virallisiin pohjapiirroksiin, jotka paljastavat totuuden.
Dokumentin epäilemättä herkullisinta antia ovat juutalaiset ”holokaustiselviytyjät”, jotka nolaavat itsensä väittämällä kokeneensa kauheuksia, jotka eivät edes valtavirtahistorian mukaan ole totta. Pahimmat valehtelijat, kuten Herman Rosenblat, ovat jääneet kiinni jopa laajalevikkisissä televisiolähetyksissä. Tästä huolimatta länsimaissa ei ole vieläkään poliittisesti korrektia kyseenalaistaa valehtelevien ”holokaustiselviytyjien” naurettavia kertomuksia. Hölmöt tarinat on nieltävä purematta.
Valtamedia suojelee valehtelijoita
Dokumentissa vilahtaa myös Flossenbürgin keskitysleirin suihkuhuone, joka nousi Suomessa viime tammikussa julkisen keskustelun aiheeksi.
Tuolloin selvisi [6], että Suomen tunnetuin ”holokaustiselviytyjä”, juutalainen Nena Kafka oli valehdellut röyhkeästi ajastaan Flossenbürgissa. Kafka väitti ”pelastuneensa” Flossenbürgin ”kaasukammiosta”, vaikka edes valtavirtahistorioitsijoiden mukaan leirillä ei sellaista ollut.
Kafkan valheen olisi pitänyt ylittää kansallinen uutiskynnys, sillä hänet on kutsuttu jopa linnan juhliin juutalais- ja holokaustitaustansa vuoksi. Sen sijaan kansallinen media sensuroi uutisen Kafkan valehtelusta [7] täysin. Pääkaupunkiseudun paikallismedia puolestaan riensi puolustelemaan Kafkaa uskottelemalla, ettei tämä varsinaisesti valehdellut, koska Flossenbürgissa olisi aivan hyvin voinut olla kaasukammio!
Esittämällä juutalaisten ”holokaustiselviytyjien silminnäkijäkertomuksia” Questioning the Holocaust osoittaa, kuinka ristiriitainen koko tarina kaasukammioista on.
”Selviytyjät” eivät vaikuta edes seuranneen lainkaan valtavirtahistoriassa käytyä keskustelua kaasukammioista. Osa väittää edelleen, että kaasu johdettiin kammioihin suihkuista, toisten mukaan ”kaasu toimi parhaiten, kun uhrit oli kasteltu vedellä”. Kysymys kuuluu, ovatko ”selviytyjät” äärimmäisen ylimielisiä vai älyllisesti äärimmäisen laiskoja, kun nämä eivät vaivaudu edes valehtelemaan johdonmukaisesti.
Jatkuvasta valehtelusta tekee erityisen merkittävän se, että koko valtavirtainen holokaustitarina perustuu ainoastaan silminnäkijäkertomuksille – ei tekniselle todistusaineistolle.
[8]Juutalaiset ja historiantutkijat tukkanuottasilla
Tapausesimerkiksi ”selviytyjien” valehtelusta ja valtamedian korruptiosta Questioning the Holocaust nostaa Gena Turgel –nimisen juutalaisen.
Turgel on valtavirtaisen valemedian rakastama juutalainen, joka väittää kivenkovaa ”pelastuneensa Auschwitzin kaasukammiosta”. Valtavirtahistorian mukaan ”Auschwitzin kaasutushanke” oli kuitenkin jo lopetettu Turgelin tultua leirille sodan loppupuolella. Toisin sanoen joko koulukirjat, Turgel tai molemmat valehtelevat.
Valtavirtaista valemediaa Turgelin valehtelu ei ole haitannut. Dokumentti muistuttaa, että Turgelin tarinan toi julkisuuteen lukuisia ”journalismipalkintoja” voittanut toimittaja Bill Neely. Neelyä ja tämän artikkeleita julkaisseita medioja ei lainkaan kiinnostanut selvittää Turgelin dramaattisten tarinoiden todenperäisyyttä.
Valheet päätettiin julkaista sellaisenaan, koska juutalaiset ovat hyviksiä ja Hitler on pahis. Samalla tavalla Suomen korruptoitunut media suojelee Nena Kafkaa.
Turgel on saanut jopa Englannin kuningattarelta mitalin palkinnoksi siitä, että hän on syöttänyt englantilaislapsille valheita juutalaisten rasvasta tehdystä ”ruumissaippuasta”.
Myös ruumissaippua on kuitenkin valtavirtahistorian mukaan valhe [9]. Tästä huolimatta useat länsimaiset koulut ovat röyhkeästi kutsuneet juutalaisia saippuahuijareita valehtelemaan lapsille ajastaan työleireillä.
Liittoutuneiden uhreja väitetään saksalaisten murhaamiksi
Tökeröintä valtamedian, viihdeteollisuuden ja juutalaisten lobbausjärjestöjen holokaustipropagandassa on kuitenkin se, että ne esittävät säännöllisesti kuvia liittoutuneiden ilmapommitusten uhreista ja väittävät näitä ”kaasukammioissa murhatuiksi juutalaisiksi”.
Dresdenin pommitukset [10] ovat kuuluisin esimerkki liittoutuneiden terroripommikampanjasta, joka kohdistui sotilaiden sijaan Saksan siviileihin ja infrastruktuuriin.
Verisissä ilmaiskuissa kuoli myös vankileirien väkeä ja henkilökuntaa. Esimerkiksi Nordhausenin leiriltä on säilynyt kuvia ruumisröykkiöistä, jotka ovat valtavirtahistorian mukaan liittoutuneiden uhreja – mutta joita juutalaiset holokaustimuseot väittävät edelleen ”kaasutetuiksi juutalaisiksi”! Valehtelu voi jatkua, sillä kriittiset äänet leimataan ”uusnatseiksi”. Useissa Euroopan maissa kritiikki voi johtaa jopa pitkiin vankeustuomioihin.
Questioning the Holocaust muistuttaa, ettei ole yhtään ruumiinavauspöytäkirjaa, joka todistaisi, että saksalaiset olisivat murhanneet edes yhtä ihmistä kaasulla Hitlerin ollessa vallassa. Amerikkalainen patologi Charles Larson teki yli 1 000 ruumiinavausta yli 20 saksalaisella leirillä sen jälkeen, kun liittoutuneet olivat valloittaneet ne. Larson totesi, ettei yksikään hänen tutkimistaan leireillä kuolleista ihmisitä menehtynyt kaasumyrkytykseen.
Zyklon B:n sijaan leirivankeja tappoivat ennen kaikkea jokaisen sodan pysyvä vitsaus: kulkutaudit. Liittoutuneiden pommikampanja Saksan infrastruktuuria ja huoltoverkkoja vastaan pahensi kulkutautien epidemiaa, sillä ravinnon ja lääkkeiden kuljettaminen leireille vaikeutui erityisesti sodan viimeisinä vuosina. Tämä oli toisen maailmansodan todellinen holokausti, josta sodan voittajat eivät tahdo puhua.
Zyklon B –tuholaismyrkkyä käytettiin leireillä kulkutautien torjumiseksi eli vankien hengen pelastamiseksi. Questioning the Holocaust muistuttaa, että amerikkalaiset käyttivät samaa myrkkyä täysin samalla tavalla desinfioidessaan Meksikon rajan ylittäneiden ihmisten vaatteet. Leireiltä löydetyt Zyklon B –kanisterit eivät siis suinkaan ole todiste joukkotuhonnasta – sodan molemmat osapuolet käyttivät samaa ainetta estääkseen kulkutautien leviämisen.
Juutalaisten lobbausjärjestöjen ylläpitämät ”holokaustimuseot” tiedostavat valheidensa ristiriitaisuuden, mikä tekee niiden toiminnasta erityisen röyhkeää. Kuten dokumentti osoittaa, ”holokaustimuseot” näyttävät edelleen videoita esimerkiksi Bergen-Belsen keskitysleirin ruumiita kuljettavista puskutraktoreista.
Yleisön annetaan ymmärtää, että Bergen-Belsen-videoilla kylmäveriset saksalaiset kuljettavat kaasuttamiaan juutalaisia joukkohautoihin. Jopa valtavirtahistoria kuitenkin myöntää, että puskutraktoreita kuljettivat britit ja että ruumiit kuuluivat leirivangeille, jotka olivat kuolleet kulkutauteihin sen jälkeen, kun liittoutuneet olivat jo ”vapauttaneet” leirin.
[11]Kulkutaudit ja nälkä – jokaisen sodan vitsaukset
Lisäksi ”holokaustimuseot” näyttävät kuvia luurangonlaihoista vangeista ja antavat ymmärtää, että nämä ovat Zyklon B:n tai sadististen ihmiskokeiden uhreja.
Questioning the Holocaust kuitenkin osoittaa, että samanlaisia valokuvia on saatavilla muistakin sodista. Laihat ihmiset eivät ole todiste ihmiskokeista tai murhaohjelmasta vaan lääkkeiden ja ravinnon puutteesta! Dokumentti esittelee valokuvia leireiltä vapautetuista juutalaisista, joista osa oli erittäin laihoja, osa taas normaalipainoisia tai jopa lihavia. Vankien ruumiinrakenne riippui siitä, kuka oli sairastunut ja kuka ei.
Questioning the Holocaust –dokumentin ensimmäinen osa summaa, että valtamedian ja lobbausjärjestöjen holokaustipropagandan kivijalka on se, että sinänsä oikeita kuvia ja videoita esitetään täysin väärässä kontekstissa. Katsojien annetaan ymmärtää, että normaalit sotaolosuhteet olivat todiste Hitlerin murhaohjelmasta. Koska kuvat ovat järkyttäviä ja tunteita herättäviä, ei keskivertokansalainen osaa tai edes halua kyseenalaistaa niitä.
Kyseenalaistaminen on kuitenkin eurooppalaisten moraalinen velvollisuus. Poliittinen valtaeliitti käyttää ”holokaustia” argumenttina tuhoisalle maahanmuuttopolitiikalleen. 87-vuotiaan Ursula Haverbeckin [12] kaltaiset isänmaalliset eurooppalaiset saavat edelleen vankeustuomioita siksi, että he ovat osoittaneet juutalaisten painostusjärjestöjen väitteet valheiksi. Näin ei voi jatkua.
Mikäli haluat auttaa minisarjaa tekevää ryhmää, heihin voi ottaa yhteyttä sähköpostitse: [email protected]
Mikäli tahdot osallistua projektin rahoittamiseen, klikkaa TÄSTÄ [13]. Levitä sanaa ja sarjan traileria sosiaalisessa mediassa!
Lue myös:
Wannseen protokolla ei todista ”holokaustia” [14]
Holokaustin kiistäjien voitot 1 [15], 2 [16]
”Saksan on tuhouduttava” [17]
Miksi kirjoitamme juutalaisista, osa 2 [5]
Sionistinen Patmos-säätiö jatkaa holokaustivalheita [18]
Suomalainen radio-ohjelma holokaustihuijauksesta! [19]
Kenen vainot muistetaan? [20]
Valtamedia puolustelee kaasukammiovalheesta kärähtänyttä Helsingin juutalaista [21]
Kuinka juutalaisjärjestöt kielsivät vapaan historiantutkimuksen Ranskassa? [22]
Puola armahti pedofiilin, koska tämä on ”holokaustiselviytyjä” [23]
Gerhard Ittner jälleen vankilaan ”holokaustin” epäilemisestä [24]
“Selviytyjien” määrä todistaa: holokaustia ei tapahtunut! [25]
Juutalaisten holokaustin myytti 6 miljoonasta uhrista [26]
87-vuotias saksalaisrouva vankilaan ”holokaustin” epäilemisestä! [12]
Alfred Rosenbergin päiväkirjassa ei mainintoja ”holokaustista” [27]
Kristalliyö – saksalaisvastaista propagandaa 1 [28], 2 [29]
Helsingin Sanomat valehteli Hitlerin Saksan äitiysohjelmasta [30]
Kokoelma naurettavimpia holokaustivalheita [31]
Auschwitzin kaasukammioissa ei murhattu ketään 1 [32], 2 [33]
Viranomaiset tehtailleet väärennettyjä silminnäkijälausuntoja ”holokaustista” [34]
Video: Todellinen Auschwitz oli täysin erilainen kuin luulit! [35]
3D-malli paljastaa Auschwitzin kaasukammiohuijauksen [36]
Auschwitz-päällikön ”tunnustus” on väärennös [37]
”Holokausti kulkee geeneissä” – korvausmaksuja vielä sukupolvien ajan? [38]
Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä [39]
Video: 86-vuotias rouva kumoaa holokaustimyytin Saksan televisiossa [40]
Holokausti on huijaus [41]
Kriittistä holokaustitutkimusta [42]
Kriittistä holokaustitutkimusta: ihmisrasvan kerääminen polttokuopista [43]
Kriittistä holokaustitutkimusta: Mengelen kokeet Auschwitzissa [44]
Eliitin Auschwitz-juhla lähestyy [45]
Video: holokaustikriittisyys auttoi juutalaista löytämään ”murhatut” sukulaiset [46]
Ilse Koch ei ollut ihmishirviö [47]
”Holokausti” ja Euroopan politiikka – kaksi tärkeää videota [48]
Ukrainan kansanmurhan muistelu loukkaa juutalaisjärjestöä [49]
Sylvia Stolz – ”holokaustin” nojalla vangittu asianajaja [50]
Saksalaisnaiselle ehdoton vankilatuomio ”holokaustin” kyseenalaistamisesta [51]
Tohtorin Mengelen ”kauheudet” ja muita holokaustin salaisuuksia [52]