Maailma kärsii kreikkalaisesta vaaliturtumuksesta. Kreikan kurjistaminen jatkuu, sillä äänestäjillä ei edelleenkään ollut riittävästi kollektiivista rohkeutta näyttää oikeiston ja vasemmiston pankkialisteisille suurpuolueille ovea.
Kreikka roikkuu siis edelleen löysässä hirressä. Lupauksensa pettänyt vasemmistopopulistipuolue Syriza sai armonaikaa, sillä puoluetta pidetään verrattaen turvallisena vaihtoehtona. Syrizaa kutsutaan ”radikaaliksi” mutta todellisuudessa sitä äänestävät konservatiivit ja pelkurit. Se ei ole jatkuvan kansainvälisen mediasodan kohteena toisin kuin maan ainut itsenäisyyttä ajava puolue, Kultainen aamunkoitto.
Syriza pitää kynsin ja hampain kiinni eurosta, Euroopan unionista ja IMF-yhteistyöstä. EU-komissio antoi punaiselle puudelilleen jopa viralliset onnittelut vaalivoitosta [1]! Myös ”Juudas” Sipilä [2] lähetti välittömästi terveisensä kollegalle.
Hinta eliitin suosiosta on kova: kreikkalaisten verotaakkaa tullaan jälleen koventamaan sekä ostovoimaa ja hyvinvointia heikentämään. Pieni teatraalinen kiukuttelu velkojia kohtaan kuuluu kupletin juoneen ja ikävä kyllä se on ollut tarpeeksi äänestäjäenemmistön pitämiseksi tyytyväisenä.
”Häpeä demokratialle”
The Guardianin [3]mukaan vaalit kuitenkin osoittivat, ettei Syrizalla ja sen oikeistolaisella petikumppani Uudella demokratialla ole syytä juhliin. Lehden haastatteleman ateenalaisprofessori Aristides Hatzisin mukaan Kultainen aamunkoitto oli vaaleissa ainut puolue, joka kykeni määrällisesti säilyttämään asemansa.
Itse asiassa puolueen kannatus kasvoi viime vaalehin verrattuna siitäkin huolimatta, että yhä useampi kreikkalainen on jo luopunut toivosta ja alkanut boikotoida äänestämistä!
Hatzisin mukaan Kultaisen aamunkoiton suosio on ”häpeä demokratialle”. Poliittisesti korrektissa kielenkäytössä ”demokratia” merkitsee avoimien rajojen politiikkaa, kulttuurimarxismia ja yksityisen keskuspankkijärjestelmän ylivaltaa. Vaikka Kultainen aamunkoitto kasvattaa kannatustaan demokraattisissa vaaleissa, on puolue eliitin mielestä kansanvallan vastainen, koska se vaatii itsenäistä talouspolitiikkaa ja etnisesti kreikkalaista Kreikkaa.
Suomalainen media on paininut oman peikkonsa – hallituksen synnyttämän maahanmuuttokatastfoin [4] – kanssa viime viikot. Koska pakolaisongelma on räjähtänyt käsiin, ei Kultaisen aamunkoiton vaalimenestyksestä ole tahdottu suomalaisille toitottaa. Suomalaiset sanomalehdet ovat sensuroineet kolmanneksi suurimman puolueen lähes kokonaan vaaliuutisoinnistaan, jotta Kreikan kansallismielinen kapinahenki ei leviäisi muukalaisinvaasion lamaannuttamaan Suomeen.
[5]
Vanhat valheet kaivettiin naftaliinista
Yle lähetti lauantaina Maailmanpolitiikan arkipäivää [6] –ohjelman, jossa vaalikeskustelu pyöri kokonaan Uuden demokratian ja Syrizan ympärillä. Kuulijan annettiin käytännössä ymmärtää, että Kreikassa vallitsee amerikkalaistyylinen kahden puolueen järjestelmä. Jos vastavoimia olisikin olemassa, ovat ne niin vähäpätöisiä, ettei olisi Yleisradion arvoille sopivaa kommentoida niitä.
Vasta lähetyksen lopulla Kultainen aamunkoitto mainittiin kuin kuriositeettina. Toimittajat ihmettelivät miten ”rasistinen Aamunkoitto” voi saada edelleen kreikkalaisilta kannatusta, vaikka poliitikkoja epäillään rikollisjärjestöön kuulumisesta sekä kommunistiräppärin muutama vuosi sitten tapahtuneesta taposta.
Niin. Miksiköhän Kultainen aamunkoitto saa koko ajan lisää ääniä? Ehkä siksi, että kaikki muut puolueet ovat EU:n ja pankkien saastaisia orjia, joilla ei ole aikomustakaan kääntää kansan hyvinvointia kasvuun? Ehkä siksi, että Kreikka on tahtomattaan eturintamassa, kun Eurooppaan kohdistuu historiallisen suuri afrikkalainen pakolaisvyöry?
Ehkä Kultaista aamunkoittoa äänestetään siksi, että syytteet ”rikollisjärjestöstä” ovat valheellisia ja ne tekaistiin heti sen jälkeen, kun World Jewish Congress –painostusjärjestö oli vaatinut puolueen lakkauttamista [7]? Tai siksi, ettei ”tappajaksi” (’Killah P’) itseään kutsunutta kommunistiräppäriä surmannut Kultaisen aamunkoiton jäsen?
Yleisradio valehtelee häpeilemättä Kultaisesta aamunkoitosta. Maailmalla harva suuri tiedotusväline viitsii enää suoranaisesti syyttää puoluetta räppärin taposta, mutta Ylellä ei ilmeisesti ole mitään menetettävää.
Kun äärivasemmisto otti vastuun kahden Kultaisen aamunkoiton jäsenen (Giorgos Fountoulis ja Manolis Kapelonis) murhasta, eivät poliitikot, pankkiirit ja toimittajat vaatineet vasemmistopoliitikkoja vastuuseen teoistaan. Sen sijaan Kultaista aamunkoittoa vaaditaan vastuuseen poliittisesta katutappelusta, johon puolueen jäsenet eivät edes osallistuneet!
Puolueen johtajia on pidetty telkien takana viime vuodet, jotteivät kreikkalaiset kykenisi rakentamaan yhtenäistä rintamaa IMF:n ja EU:n visvaisia verenimijöitä vastaan.
[8]
Vasemmisto ja pankit – vuosisadan rakkaustarina
Syriza ja Uusi demokratia saavat kannatusta niiltä, joilla on vielä omaisuutta ja jotka kykenevät ostamaan suojaa maahanmuuttajaväkivaltaa ja hallituksen leikkuria vastaan. Kultainen aamunkoitto sen sijaan ammentaa suosiotaan valtion pettämiltä kreikkalaisilta, esimerkiksi nuorilta opiskelijoita [9] sekä työttömiltä [10].
Jo reilu vuosi sitten uutisoimme [11], että valtavirtaisen The Financial Times –julkaisunkin mukaan Kultainen aamunkoitto on Kreikan ainut köyhiä auttava puolue. Vaikka toimittajat ja poliitikot kertovatkin mielellään olevansa ”tasa-arvon” ja ”heikompien” asialla, on käytäntö ollut päinvastaista. Ei siis ihme, että eliitin ylimielisyyteen kyllästyneet kreikkalaiset valitsevat kansallismielisen vaihtoehdon vasemmiston sijaan. Vasemmisto ja oikeisto elävät Kreikassa tiukassa symbioosissa.
Jopa juutalainen Forward [12]-lehti myönsi perjantaina, että vaalivoittajat ottaisivat hallitukseen mukaan paljon mieluummin stalinistisen KKE-puolueen kuin Kultaisen aamunkoiton. Kukaan ei pidä marxisteja uhkana eliitille.
Syriza ja kansainväliset pankit tekevät yhteistä talouspolitiikkaa. Kumpikaan ei halua EU:n hajoavan. Zero Hedgeen [13] kirjoittaneen George Kintisin mukaan nykyhallitus rakastaa euroa niin paljon, että mikäli Kreikka potkittaisiin rahaliitosta nyt, se hakisi välittömästi takaisin jäseneksi!
[14]IMF on vaatinut esimerkiksi Saksalta enemmän ymmärrystä Kreikkaa kohtaan, jotta kreikkalainen kapinahenki Euroopan unionia vastaan vesittyisi. Kuten taloustutkija Paul Craig Roberts totesi [15] kesällä, on Yhdysvaltojen, EU:n ja pankkien yhteinen etu, että Kreikka pysyy unionissa, vaikka tämä merkitsisi liennytyksiä talouskuriin.
Kultaisen aamunkoiton suosion kasvu voikin merkitä lisää taloudellisia kädenojennuksia Syriza-nukkehallitukselle. Alistettu kansa pidetään tyytyväisenä leivällä ja sirkushuveilla – velkahelpotuksilla ja vaaleilla.
Velkaa ei tule maksaa takaisin
Kuten Adrian Salbuchi totesi [16] jo 2012, Kreikan tulisi erota eurosta ja ilmoittaa pankeille, ettei velkoja tulla maksamaan takaisin. Kreikka tulee olemaan EKP:n ja IMF:n panttivanki [17] ikuisesti, ellei se kansallista rahanluontijärjestelmäänsä [18].
Valtamediassa on kummasteltu, miksei tavallisten kreikkalaisten raivo ole kanavoitunut perussuomalaisten kaltaisiin kosher-konservatiivipuolueisiin vaan ”juutalaisvastaiseen” Kultaiseen aamunkoittoon, jonka johtajista monet ovat avoimesti kansallissosialisteja. Kreikkalaisten viha pankkeja kohtaan on paljon suurempaa kuin perussuomalaisia äänestävien.
Kuten olemme kirjoittaneet, velkakriisin pääarkkitehteinä on pidetty EKP:n Jean-Claude Trichetiä sekä Deutsche Bankin Josef Ackermannia, jotka molemmat ovat juutalaisia [19]. On vain luonnollista, että kansallissosialismin kannatus kasvaa tällaisessa maaperässä. Valtamedia ei tietenkään halua kaivautua velkakriisin juurille, sillä totuus ei ole poliittisesti korrektia.
Helsingin Sanomien Heikki Aittokoski kertoikin [20] järkyttyneensä siitä, että hänen tapaamansa Kultaisen aamunkoiton edustaja syytti Sorosin ja Rothschildien kaltaisia roistopankkiireja maansa alennustilasta. HS:n mukaan koronkiskonnan vastaisen puheen ytimessä on ”tunkkainen syytös kaukaisuudesta”. Aittokosken huolen ymmärtää, kun hänen työntantajansa etnisen taustan [21]ottaa huomioon.
[22]
Selvää on, ettei Helsingin Sanomilta tai Yleisradiolta heru kunnioitusta kreikkalaisten äänestäjien poliittista valintaa kohtaan. Kreikan vaaliuutisointi ja Kultaisen aamunkoiton kohtelu todistavat jotain oleellista poliittisesta järjestelmästämme. Länsimainen demokratia on sitä, että kansalainen saa valita vapaasti George Sorosin ja Milton Friedmanin* väliltä. Äänestipä kansalainen oikeistoa tai vasemmistoa, eliitti voittaa.
Jos haluamme ennustaa Suomen tulvaisuutta, katse on käännettävä Kreikkaan. Vasemmisto ja oikeisto pettävät aina. Ay-populismi [23] ja tyhjänpäiväiset ”soinismit” eivät pelasta meitä taloudelliselta, poliittiselta ja väestölliseltä kansanmurhalta, joka uhkaa kaikkia EU-maita. Tulevina kuukausina selviää, paljonko velkojat ovat valmiit antamaan Kreikalle periksi, ettei kansa ala vaatia Syrizaa tilille takinkäännöstään.
*Soros ja edesmennyt Friedman ovat molemmat upporikkaita huumeiden ja prostituution laillistamista kannattavia amerikanjuutalaisia vaikuttajia. Molempien politiikka ja arvot on veistetty samasta puusta, vaikka Friedman oli ”oikeistolainen” ja Soros on ”vasemmistolainen”.
Arvi Pihkala
Lue myös:
Juutalaiset tahtovat estää Kultaisen aamunkoiton vierailun Australiaan [24]
Ekonomi: Kreikan tulisi jättää valtionvelka maksamatta [25]