- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Kouliiko valtamedia häiriintyneitä huippupoliitikkoja?

Toimittaja Ville Blåfieldin mukaan Suomen parhaat kyvyt eivät enää halua valtakunnanpoliittisiin tehtäviin. Merkittävin syy tälle on julkisuus ja valtamedian toiminta.

Blåfield on haastatellut uuteen kirjaansa varten lukuisia politiikan kanssa työskenteleviä suomalaisia. Blåfieldin mukaan lahjakkaimmat suomalaiset eivät halua mukaan valtapolitiikkaan. Palkkakysymystä merkittävämpi syy alan karsastamiselle on Blåfieldin mukaan tiedotusvälineiden tapa uutisoida poliitikoista – ja poliitikkojen yksityisestä elämästä.

Suomi hukkaa parhaat kykynsä, sillä valtamedia on karnevalisoinut päätöksenteon. Lehdistöä kiinnostaa suurten kysymysten sijaan yksityiselämän kohut ja skandaalit. Raaka ja asiaton uutisointi karsii usein lahjakkuudet ja nostaa valtakunnanpolitiikkaan kylmiä ihmisiä.

Miksi ilmiö on ongelmallinen? Ensinnäkin se heikentää päättäjien keskimääräistä laatua. Ne, joilla olisi parhaat edellytykset johtaa talousongelmien kanssa painiva Suomi kohti hyvinvointia, eivät halua auttaa kansaansa valtamedian toiminnan vuoksi. Pätevimmät jättäytyvät kunnallistasolle tai muihin pienempää julkisuutta edellyttäviin tehtäviin. Tilalle kipuavat turhat julkkikset sekä poliittiset broilerit, joille päättäjän asema on tapa paistatella parrasvaloissa tai edetä omassa kapeassa puoluehierarkiassa.

psycopath1 [1]

Vielä vaarallisempi sivuvaikutus on se, millaisia persoonia valtamedia koulii valtakunnanpolitiikan huipulle. Roskajulkisuuden kiirastulesta selviävät parhaiten kyyniset ja tunnekuolleet egoistit. Kanadalainen vankilapsykologi, tohtori Robert Hare on todennut, että psykopaatilla on huomattavan paljon ominaisuuksia, joita nykyaikaiselta poliitikolta edellytetään: hän tavoittelee valtaa säälimättömästi ja on valmis valehtelemaan röyhkeästi saavuttaakseen asemansa. Hän ei tunne syyllisyyttä. Mikäli Blåfieldin kirjan perusajatus pitää paikkansa, voi median toiminta tulevaisuudessa edesauttaa sitä, että yhä suurempi osa valtakunnanpolitiikkaan nousevista nimistä olla vakavasti luonnehäiriöisiä.

Tämä ei tietenkään ole ainut tapa, jolla valtamedia ohjailee poliittisen vallan keskittymistä sekä julkista keskustelua. Kuten alkuviikosta uutisoitiin [2], Pohjoismaissa sanomalehdet tekevät määrätietoista työtä vahvasti kansallismielisen politiikan rajoittamiseksi. Toimittajat tekevät yhteistyötä juutalaisen Robert Aschbergin kaltaisten ihmisten rahoittamien rikollisjärjestöjen kanssa ajaakseen poliittista etuaan.

2015-02-08-maahanmuuton-kritisointi-vaarantaa-terveytesi [3]

Researchgruppenin kaltaiset poliittiset äärijärjestöt toimivat valtavalla budjetilla ja tekevät säännöllisesti tietomurtoja esimerkiksi isänmaallisia puolueita, yksityishenkilöitä ja kansallismielisiä järjestöjä vastaan tukahduttaakseen vihaamansa poliittiset virtaukset. Researchgruppen ja suuri sanomalehti Expressen ajoivat esimerkiksi Ruotsidemokraatteihin kuuluvan Mattias Philipsonin tammikuussa tekemään itsemurhan [4] julkaisemalla tästä rikollisesti hankittuja tietoja. Itsemurha vain lisäsi vettä Expressenin myllyyn, sillä tänään lehti julkaisi uuden yksityisyydensuojaa loukkaavan artikkelin Ruotsissa asuvista naisista [5], jotka vastustavat maahanmuuttoa.

Raaistuva poliittinen peli on kuitenkin saanut jotkut toimittajat havahtumaan. Eilen Expressenin toimittaja Ann-Charlotte Marteus myönsi [6], että hän on kollegoidensa kanssa ollut rakentamassa mediailmapiiriä, joka on pyrkinyt tuhoamaan jokaisen kansalaisen, joka on julkisesti arvostellut avoimien ovien maahanmuuttopolitiikkaa [7]. Kuten tänään voitiin kuitenkin todeta, ei Marteusin kirjoitus ole vaikuttanut millään tavoin Expressenin käytäntöihin.

Surullinen esimerkki valtamedian luomasta mielipideterrorista paljastui viime vuonna. 2014 selvisi, että Englannissa Birminghamin kaupunginvaltuusto piilotteli yli 20 vuotta maahanmuuttajien pedofiilirinkiä [8]. Poliitikot pelkäsivät, että media voisi leimata heidät rasisteiksi, mikäli he olisivat passittaneet viranomaiset lopettamaan englantilaislasten järjestelmällisen raiskaamisen. Sen sijaan, että poliitikot olisivat pelastaneet alueensa lapset, päättivät he pelkurimaisesti vältellä ”rasistileiman” saamista mediassa.

Kun Blåfieldin kirjaa vertaa viime päivien uutisiin, vaikuttaa suomalaisen median ja politiikan tulevaisuus synkältä. Millaisia ovat tulevaisuuden päättäjät, kun lehdistölle kelpaavat vain isänmaattomat ja luonnehäiriöiset?

 

Lue myös: Vasemmistoaatteen valta suomalaismediassa [9]