CIA:n ja Mossadin osuutta Tunisian vallankumouksessa puoltaa se, että kaikki tähän astiset väri-, puu-, kukka- ja muut vallankumoukset ovat osoittautuneet CIA:n aloittamiksi ja organisoimiksi: Ukrainan Oranssi-vallankumous, Romania 1989, Gruusian (Georgia) Ruusu-vallankumous, Libanonin Seetri-vallankumous, Iranin Twitter-vallankumous, Kirgisian tulppaanivallankumous…
On esitetty myös, että CIA:n syyttäminen taustavoimaksi tapahtuu vain Venäjän ja Teheranin taholta. Oli asia niin tai näin, tosiasiaksi jää, että pienet valtiot ovat syyttä joutuneet muutaman valtion pelinappuloiksi geopolitiikan pelilaudoilla.
Yhteenkään ”vapautettuun” maahan vapaakauppa ei ole tuonut vakautta, vapautta tai demokratiaa. Päinvastoin ovat tuloerot kasvaneet, väestön osa on kurjistunut ja maan raaka-ainevarat ovat siirtyneet ulkomaalaisomistukseen lähinnä poltetun maan taktiikasta muistuttaen.
Miksi CIA ja Yhdysvallat sitten tällaista tekisivät? Syitä on monia. Tarkasten tässä vain muutamaa ilmeisintä.
Yhdysvalloissa on vahva pro-Israel liike, joka ei ole muslimien suosija. Käyttämällä vallankumouksissa apuna muslimiväestöä ja Moslem Brotherhood-järjestöä, saavutetaan monta tavoitetta.
Muslimit leimataan rauhanhäiritsijöiksi, muslimiväestön asema ei parane; tyytymättömyys väestössä säilyy, mutta myös Israel hyötyy voidessaan osoittaa muslimit kiihkoileviksi sekopäiksi, jotka eivät kykene huolehtimaan asioistaan itse.
Fundamentalistimuslimit ovat uskonsa kautta helposti kontrolloitavissa. Kiihottamalla muslimiväestöä luodaan samalla levottomuutta naapurimaiden muslimiväestössä, mikä aiheuttaa poliittista epävakaisuutta ja helpottaa tulevia, suunnitteilla olevia vallanvaihdoksia. Kannattaa muistaa, että muslimimaissa istutaan Yhdysvaltain ja Euroopan tarvitsemien öljytynnyrien päällä. Muslimien ystäviksi tekeytyneillä on etulyöntiasema kaupanteossa. Jihad on se tekosyy, minkä kautta Yhdysvallat pääsee käsiksi öljytynnyreihin.
Vuonna 2000 presidentti Ben Ali katkaisi diplomaattisuhteet Israeliin. Vuonna 2009 Tunisia allekirjoitti yhteistyösopimuksen taloudellisesta ja teknologisesta yhteistyöstä Kiinan kanssa. Vuonna 2010 valiteltiin raportissa Transformation: Tunisia, että Tunisia säätelee vieläkin liiaksi kauppaansa ja on esteenä kaupan vapauttamiselle. Hilary Clinton puolestaan varoitti Qatarissa arabijohtajia uudistamaan talouksiaan IMF:n haluamaan suuntaan tai valmistautumaan johtajien vaihdoksiin.
Yhdysvallat haluaa arabimaiden johtoon henkilöitä, jotka tekevät haittaa Kiinalle, Venäjälle ja Iranille esimerkiksi häiritsemällä tai estämällä maiden öljykuljetuksia. Somalian merirosvot, joita ei kumma kyllä kansainvälisistä ponnistuksista huolimatta saada kiinni, ilmaantuivat aikanaan sopivasti juurikin reitille, jota kautta Kiinan ja Venäjän öljykuljetukset osin hoidetaan.
CIA:n tappolistalla ovat ainakin Jordania, Libya, Jemen, Egypti, Syyria, Algeria, Saudi-Arabia ja muutama muu maa, mahdollisesti Italia. Odottakaamme uutisointia: jos jostain valtiosta vuodetaan häkellyttäviäraportteja tai maan hallitusta aletaan demonisoida länsimediassa, on melko varmaa, että maa on valittu kohteeksi. Muistelkaamme vain Ukrainaa ja Gruusiaa. Vaihtamalla hallituksia pienemmissä maissa Yhdysvallat pyrkii iskemään Kiinaa, Venäjää ja Irania rampauttamalla kauppa sekä heilauttamalla poliittista vakautta naapurimaissa.
Natolle täytyy varmistella ”vapautettavia”, siltä vaikuttaa.
Lue lisää: