Suomen Kansallisen kivääriyhdistyksen NRA:n puheenjohtaja Runo Kurko ja oikeustieteen lisensiaatti professori Pertti Eilavaara käsittelevät tuoreella videollaan [1] sananvapautta. Heidän mukaansa viranomaiset eivät osaa erottaa kriittistä puhetta todellisista rikoksista.
Vaikka valtamediaa seuraamalla voisi helposti saada toisen mielikuvan, ei Suomen laissa ole eritelty aiheita, joista keskusteleminen on kiellettyä. Nykyinenkin lainsäädäntö tarjoaa suomalaisille melko hyvät puitteet puhua politiikkaa, mutta ikävä kyllä käytäntö ei vastaa pykälissä kuvattua teoriaa.
[2]Suomalainen lainsäädäntö ei ole kieltänyt ”vihapuhetta”. ”Vihapuhe” ei siis ole juridisesti pätevä termi vaan, kuten Eilavaara toteaa, poliittista slangia, jolla voidaan loukata keskustelun vastapuolta. Eilavaara muistuttaa, että keskustelu ”vihapuheesta” rantautui Ruotsista Suomeen Tarja Halosen presidenttikaudella. Media rummuttaa ”vihapuhe”-sanaa niin raivokkaasti, että monet todella uskovat, että vihainen puhe esimerkiksi maahanmuutosta on jo rikos sinänsä.
Poliittinen eliitti ja eliitin sanelema keskustelukulttuuri määrittelevät, milloin keskustelu on vihapuhetta ja milloin ei. Israelin [3] parlamentissa juutalaisjohtajat voivat puhua äärimmäisen rasistiseen ja jopa väkivaltaiseen sävyyn palestiinalaisista, mutta tämä ei aiheuta kansainvälisiä kohuja. Jos suomalaispoliitikko puhuisi maahanmuuttajista samaan sävyyn, merkitsisi se kuitenkin takuuvarmasti syytteiden nostamista. Termin ”vihapuhe” valikoiva käyttö osoittaa siis eliitin ja valtamedian kaksinaismoralismin.
Kurko nostaa ranskalaisen poliittisen satiirilehti Charlie Hebdon [4] esimerkiksi äärimmäisestä kaksinaismoralismista. ”Sananvapauden” symboliksi nostettu Charlie teki raakaa pilaa muslimeista mutta erotti toimittajansa [5], kun tämä erehtyi kirjoittamaan juutalaisten liikemiesten poliittisesta vallasta.
[6]Eilavaaran mukaan ”vihapuhe”-termistä on tullut entistä ongelmallisempi nyt, kun suuret laittoman siirtolaisuuden tulvat huuhtoutuvat Suomeen. Kuten Magneettimedia on uutisoinut, on poliisi alkanut jopa kirjata oma-aloitteisia rikosilmoituksia julisteista [7], joissa on muistutettu tilastollisesta tosiasiasta, että siirtolaiset syyllistyvät tiettyihin rikoksiin kantasuomalaisia keskimääräistä useammin.
”Vihapuhe”-leimakirveellä ei sensuroida ainoastaan päivänpoliittista keskustelua vaan jopa historiallista tutkimusta. Eilavaara nostaa esimerkiksi ”holokaustin”, jonka objektiivinen tutkiminen on laissa kiellettyä useissa EU-maissa. Esimerkiksi itävaltalainen Wolfgang Fröhlich istuu 14 vuoden vankeustuomiota [8], koska hän ei ole löytänyt vakuuttavia todisteita valtavirtaisen holokaustitarinan tueksi.
Erityisen hälyttävänä Kurko ja Eilavaara pitävät sitä, että sisäministeriä on yritetty julkisesti taivutella puuttumaan muutamien suomalaisten julkaisujen historiaa ja politiikkaa käsittelevään kirjoitteluun. Todennäköisesti he viittaavat Petteri Orpon saamaan yhteydenottoon [9] Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvostolta. Juutalaisneuvosto kutsui Orpon puhuteltavaksi, koska Kivääriyhdistyksen, Magneettimedian ja Kansallisen Vastarinnan kirjoitukset eivät miellytä neuvostoa.
[10]Eilavaara toteaa, ettei tunne yhtään suomalaista tuomaria, jonka arvostelukykyyn hän voisi luottaa sananvapausasiassa. Tuomarit eivät ylipäätään tahdo osallistua julkiseen keskusteluun vaan antavat esimerkiksi valtamedian määritellä sallittavan keskustelun rajat. Tuomiot eivät noudatakaan lain kirjainta vaan sitä, mitä valtamedia pitää ”oikeudenmukaisena”.
Eilavaaran mukaan suomalaiset poliisit ovat myös täysin pihalla sananvapauslainsäädännöstä eivätkä nämä osaa erottaa rikollista ja laillista poliittista keskustelua toisistaan.
Lue myös:
Maahanmuuttovastaisuus – nyt järjestäytynyttä rikollisuutta [11]
Suomen Kansallinen kivääriyhdistys ottaa kantaa sionismia vastaan [12]
Kansallinen kivääriyhdistys: ”Holokausti on valhe” [13]
Kansallisen kivääriyhdistys: Suomen poliittisesti ohjattu syyttäjälaitos [14]
Kansallinen kivääriyhdistys: Miksi poliitikot pelkäävät aseistettua kansaa? [15]