Äskettäin tapahtuneilla kirjamessuilla Helsingissä keskityttiin Venäjä-teemaan. Vastakkainasettelulta Suomen ja Venäjän välille ei voitu välttyä. Kirjamessujen keskustelutapahtumassa pohdittiin muiden muassa sitä, mikä olisi paras menetelmä propagandaa vastaan? Käyttökelpoisin tapa kuulemma olisi avoin ja vapaa keskustelu.1
Luonnollisesti k-messuilla tultiin siihen johtopäätökseen, että propagandahyökkäys tulee Venäjältä länteen. Näköjään ei pälkähtänyt päähän, että Suomesta kuin myös muualta lännestä on suotuisat olosuhteet Venäjälle suuntautuvaan propagandasotaan. Suomen poliittisen eliitin Venäjään kohdistuvan vihamielisyyden kriitikot leimataan oitis Venäjän palkkalistoilla toimiviksi trolleiksi.
Eikö Venäjä olekaan rauhantahtoinen?
Suomen länsimielinen valtamedia satuili oman propagandistinsa Sofi Oksasen suulla: Venäjän mielipiteenmuokkaukseen liittyy lähes kaikki, mikä tukee heidän kertomuksiaan. Siihen kytkeytyy esimerkiksi käsitys uhrimyyttiin Venäjän rauhantahtoisuudesta, mikä paljastuu rauhanneuvotteluiden teattereina.
[1]Vaikka Putin ja Kremlin ihmiset puhuvat rauhanneuvotteluista, heillä ei ole oikeaa rauhantahtoa, jonka sitten tosielämä paljastaa.
Oksanen ei millään muotoa perustele Venäjään liittyvää väitettään?
Sputnik-kommersant-lehden (24.10.) mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin oli korostanut Minskin sopimuksen merkitystä ja todennut tukevansa edelleen Ukrainan presidentti Petro Poroshenkoa.
Paremminkin länsi on pettänyt Venäjän kylmän sodan jälkeen, kun se salli Naton levittäytymisen itään pyrkien esimerkiksi ”värivallankumousten” avulla anastamaan sen viimeiset liittolaiset.
Länsi on käyttäytynyt röyhkeästi Venäjää kohtaan. Siten vuonna 1999 tapahtunut Kosovon konfliktin ratkaisu ”humanitäärisellä interventiolla” oli Venäjää loukkaava teko. Itäisen suurvallan globaaleja intressejä ei huomioitu ensinkään. Yhdysvaltojen aseellinen invaasio, ilman mitään pätevää syytä Irakiin vuonna 2003 paljasti läntisen maailman täydellisen piittaamattomuuden kansainvälisestä oikeudesta ja Venäjän sanomisista.
Viimeisin lännen geopoliittisen rintaman laajennus idässä-Ukrainassa on vielä kesken. Vladimir Putinin mukaan Nato huseerasi Ukrainassa pyrkimyksenään laajentaa toimillaan Yhdysvaltojen geopoliittista mahtia Ukrainan kansan edun suojelemisen sijasta.2
Tulee huomata, että Ukrainaan perustettiin länsimaisen globaalin eliitin konfliktipesäke. Pyrkimyksenään heillä on suurvaltojen, sotilasliittojen ja kansainvälisten suuryhtiöiden voimistuminen itsenäisten kansallisvaltioiden kustannuksella.
Venäjä suhtautuu Suomeen suopeanrauhallisesti kunnioittaen Suomen suvereniteettia, mikäli Suomi irtisanoutuu isäntämaasopimuksesta, joka takaa Natolle rajattoman sotilaallisen toimintapiirin Suomen ilma-, maa- ja vesitilassa.3
Vieläkin huolestuttavampi olisi maamme turvallisuus Naton jäsenvaltiona. Natolla on rauhankumppanuuden ja erikoisesti syyskuun 2014 sopimuksen mukaan täysi oikeus käyttää Suomen aluetta hyödykseen. Mutta tämä vain ilman peruskirjan 5 artiklan velvoitetta, jonka velvoittamana Naton jäsenen tuli puolustaa jokaista toista vainolaisen kohteeksi ajautunutta jäsentä. Muistettakoon, että Nato on paperiesikunta, ilman omaa puolustusta.
Lännen vääristelevää propagandaa Venäjän niskaan
Kirjamessujen anti näytti huvittavalta. Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja, entisen Moskovan kirjeenvaihtaja Jussi Niemeläisen mukaan yhteiskunnasta olisi kehiteltävä sellainen, että propaganda ei siihen uppoaisi niin helpolla.
Kirjamessuilla Venäläinen kirjailija Mihail Shishkin laittoi vielä paremmaksi. Hänen mukaansa Venäjä on matkalla ajassa taaksepäin.
Virallinen Suomi itse syyllistyy propagandasotaan venäjää vastaan.
Valtamedia käyttää innokkaasti Sofi Oksasen, Jussi Niemelän ja Mihail Shishkinin kaltaisia loruilijoita absurdin Venäjän vastaisen propagandansa instrumentteina.
[2]Tällaisia ”helppoheikkejä” tai ”helppoheikittäreitä” ilmestyy milloin sotatohtorin roolissa tai muissa ”näytelmien” osissa.
Tuskinpa jalostuneessa yhteiskunnassa edes tarvittaisiin valheella kyllästettyä propagandaa, puhumattakaan, että sorruttaisiin valtamedian säestämään globaalin harvainvallan vihasäveliin itäistä naapuria vastaan. Venäjä ei ole menossa taaksepäin Neuvostoliiton kaudelle. Päinvastoin: mm. Yhdysvaltojen talous on ajautunut globaaliin järjestelmäkriisiin ja siten USA:n ekonominen ylivalta on romahtanut.4 Putinin valtakaudella ”sekurokratia” on ainakin teoriassa ylläpitänyt tutkimusta ja kehityssektoria olennaisempina Venäjän tulevaisuudelle.5
Euroopan Unionista itsestään on kehittynyt huippubyrokraattinen ilman todellista demokratiaa toimiva super-Neuvostoliitto, mitä vapaamuurarien salapuolue diktatorisesti kontrolloi.6
USA:n ulkopolitiikka on sitoutunut kansainvälisiin imperialistisiin tavoitteisin yhdessä muiden tiettyjen Nato-valtioiden kanssa. USA:n tietyt liittolaiset Nato-valtioina ovat maailmanhistorian voimakkaimman valtion väkivaltaista strategiaa ajava valtioterrorismin välineistöä. Myös yllä olevassa luvussa esitetty Ukrainan sota on tyylipuhdasta läntisen harvainvallan operointia idän geopoliittisessa expansionismissa. Suomi on asettunut yksisilmäisesti tukemaan lännen imperialistisia suunnitelmia, joihin sisältyvät myös Venäjän vastaiset taloudelliset sanktiot.
Lopuksi
Tämä juuri yllä mainittu on laukaissut Suomen poliittisella kentällä ennen näkemättömän propagandistisen vääristelyjen ryöpyn Venäjää kohtaan. Mieltenmanipuloinnin yhtenä tarkoituksena on ollut pelotella suomalaisia kannattamaan Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä. Suomen valtamedia laulaa läntisen globaalin harvainvallan virsiä, jolla kriitikot leimataan Venäjän palkkaamiksi trolleiksi.
Selvää lienee, että Ilman valtamedian inspiroimaa Venäjä-vastaista kansallista mielipideilmastoa, eivät Suomen Nato-haukat kykene ujuttamaan maatamme Natoon ja edelleen konfliktiin itäisen naapurivaltion kanssa ja kenties mukaan vieraiden valtojen sotiin.
Luonnollisesti Venäjän sisä- ja ulkopolitiikkaan vaikuttaa samaa hengenheimolaisuutta edustava harvainvalta, kuin kontrolloi Yhdysvaltoja ja sen kongressia. Tietty harvainvalta yllyttää vastakkainasettelua lännen ja Venäjän välille. Putin kuitenkin pystyy joskus jopa uhmaamaan näitä mafiaan verrattavia pimeitä energioita. Tästä huolimatta Suomelle olisi erikoisen suotavaa ystävälliset sekä yhteistyökykyisten suhteiden ylläpitäminen itäistä suurvaltaa kohtaan. EU:sta eroaminen mahdollistaisi puolueettomuuspolitiikan palauttamisen.
Markku Juutinen
Lähteet
- MTV.fi Sofi Oksanen: Propagandasota on tunnistettu. [3]
- Rysslands Röst (2015). Väst understöder Kievs aggression
- https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2014/20140082/20140082_2 [4]
- Suomi joutumassa sodanjalkoihin – ja pääasiassa omasta syystään. [5]
- Luukkanen, Arto (2010). Saatavilla: https://www.utu.fi/fi/yksikot/tse/yksikot/PEI/raportit-ja%20tietopaketit/Documents/Luukkanen_netti_final.pdf [6]
- Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky.