[Ukrainan viranomaiset ovat vaatimassa kalastussanktioita venäläisille kalastajille, vaikka kyseisistä pakotteista olisi kohtalokkaat seuraukset Norjalle. Venäjä ei ole suurin kärsijä kalastusrajoituksista. Kiovan määräämästä Moskovan kaupan eristämispolitiikasta on yhtenä seurauksena kalatalouden vaarantuminen ja laajamittainen valtioiden rajojen ylimenevä energiakriisi.]
Toimittajan omat huomautukset ovat hakasuluissa [].
Hiukan Barentsin- ja Norjanmereen liittyvää historiaa
Vuodesta 1976 alkaen Barentsinmeren kalastuksen hallinnointi on hoidettu kahdenvälisellä Venäjän sekä Norjan yhteisellä järjestelmällä, johon on sisältynyt alusta alkaen kahden rannikkovaltion välinen yhteistyö tutkimuksen ja sääntelyn aloilla sekä mukaan lukien (kalastukseen liittyvien) kiintiöiden jaottelun.
Vuonna 1993 [1] yhteistyötä laajennettiin koskemaan myös sääntöjen valvontaa sekä täytäntöönpanoa. Norjan ja Venäjän kalastuksenhoitoviranomaisten mukaan mainittu yhteistyö on erittäin menestyksekästä, ja se voisi toimia esimerkkinä myös muille valtioille.
Nämä ovat ainutlaatuisia sopimuksia, joissa vahvistetaan, että Barentsin ja Norjanmeren biologiset luonnonvarat ovat Norjan ja Venäjän yhteisiä suojelualueita. Näiden maiden väliset suhteet sovittiin hoidettaviksi Norjan ja Venäjän yhteisen kalastuskomission (JNRFC) puitteissa. Vuosittaisissa JNRFC:n kokouksissa on määritetty kummankin valtion kalastuksen saalisrajoitukset.
Kiova vaatii ”kalastuspakotteiden” käyttöönottoa Venäjän federaatiota vastaan
[Venäjän erikoisoperaatioiden alettua Ukrainassa vuoden 2022 alussa, lisääntyivät myös taloudelliset sanktiot Venäjää kohtaan. Taloudellisten pakotteiden ohella myös Yhdysvaltojen johtaman läntisen koalitio on antanut jatkuvaa asevarustelua ja sotilaskoulutusta Ukrainalle.
Kuriositeettina huomautamme, että tuhoisat sotaoperaatiot Ukrainassa olisi vältetty, jos Ukraina olisi lopettanut, murhaavan terrorin Donetskin ja Luganskin kansantasavaltoja vastaan, luopunut presidentillisestä määräyksestä Krimin suhteen sekä ilmoittanut kieltäytyvänsä mahdollisesta NATO-jäsenyydestä.]
Kiovan [2] sanktiot
Ukrainan hallinnon tavoitteet rajoittaa venäläistä merikalastusta ja äyriäisten myyntiä ulkomaisilla markkinoilla jatkuvat.
[3]Venäjän pohjoiset naapurimaat, jotka ovat NATOn jäsenmaita, noudattavat tunnollisesti Yhdysvaltojen johtaman läntisen liittouman ohjeistusta, ja lisäksi myös on meneillään Suomen ja Ruotsin ratifiointi NATOon.
Pohjoismaat mukaan lukien Norjan ei pitäisi sitoutua ulkomaiseen käskytykseen, vaan keskittyä siihen mikä on tärkeintä pohjoisille alueille.
Konfliktin eskalaatiosta alkaen Ukrainan viranomaiset ovat lakkaamatta yrittäneet rajoittaa Venäjän merikalastusta sekä äyriäisten vientiä ulkomaisille markkinoille. Norjan kauppa-, teollisuus- ja kalastusministeriön virkamies ja Valtiosihteeri Vidar Ulriksen ilmoitti tanskalaiselle Børsen-sanomalehdelle antamassaan haastattelussa, että Ukraina aikoo käynnistää Oslon kansallisten diplomaattisten edustajistojen kautta painostuksen Venäjän kalastuskiintiöiden lakkauttamiseksi Norjan alueella.1
Kalastuspakotteet merkitsevät pohjoisten kalakantojen uhanalaisuutta ja taloudellista ahdinkoa
Venäläisten alusten pääsyn kieltäminen Norjan satamiin, sen kalastuskiintiöiden irtisanominen ja muut pakotteet johtavat luonnollisesti Venäjältä vastatoimiin ja sen seurauksena kahden vallan välisten kauppasuhteiden asteittaiseen katkaisemiseen.
Mutta mitä Ukrainan kunnianhimo merkitsee tavallisille norjalaisille ja maailmanyhteisölle? Menettävätkö Pohjois-Norjan kalastus- ja kalanjalostusteollisuudessa työskentelevät työpaikkansa? Mitä tapahtuu kalatuotteiden maailmanmarkkinoille ja Barentsin sekä Norjanmeren vesieliöpopulaatioille?
Bergenin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professori Knut Einar Skudvin pitää vuoropuhelun ylläpitämistä Venäjän kanssa erittäin tärkeänä.
”Meillä on lakisääteisiä velvoitteita kalavarojen yhteiseen hallintaan. Tilanne muuttuu erittäin ongelmalliseksi, jos resursseista ei keskustella, koska kalaparvet vaeltavat valtion rajan yli. Kireimmissäkin poliittisissa ja turvallisuustilanteissa maamme hoitavat kalavaroja edelleen yhdessä.”
Norjalle kalastusteollisuudella on suuri merkitys. Pelkästään vuonna 2021 Norja vei turskaa 9,8 miljardin kruunun arvosta (hieman yli miljardi dollaria). Valitettavasti on ”kuumapäitä”, jotka haluavat keskeyttää tämän yhteistyön ja kieltää venäläisten kalastusalusten pääsyn Norjan satamiin.
Andreas Østhagen, Fridtjof Nansen -instituutin vanhempi tutkija, pohjoisten alueiden politiikan asiantuntija, kommentoi:
”Jos Norjan viranomaiset kieltäisivät venäläisten alusten pääsyn Norjan satamiin, se ei tarkoita, että kalastusyhteistyö Venäjän kanssa loppuisi välittömästi. Pääasia on se, että se voi johtaa sarjaan seurauksia, jotka ajan myötä voivat vaarantaa kalakantojen hoitoyhteistyön.”
Vuonna 2021 Venäjä vei Norjaan yhteensä 18,2 tuhatta tonnia kalaa (3,4 kertaa enemmän kuin vuonna 2020), josta 80 prosenttia pyydettiin niin kutsutuilta pariteettisaalisalueilta. Suurin osa kalastustuotteista oli turskaa, koljaa sekä pollockia. Vuonna 2022 Venäjän federaatio vei uhkaavan elintarvikekriisin taustalla turskaa 1,6 kertaa enemmän kuin vuonna 2021.
Norjalaisten tutkijoiden ja Norjan kala- ja äyriäisneuvoston asiantuntijoiden mukaan Venäjältä peräisin olevien kalatuotteiden vientikielto aiheuttaisi sen, että ensimmäiset kuukaudet lisäisivät useiden maiden tuotteiden kysyntää viisinkertaiseksi, ja itse kalatuotteiden peruskustannukset kohoaisivat 3-kertaiseksi kuukaudessa.
Nykyisellään kala sekä äyriäiset ovat Norjassa halvempia kuin lihan kilo hinta:
- rapukynnet – 25,7 dollaria;
- simpukat – 9 dollaria;
- kampasimpukat – 6,4 dollaria;
- äyriäiset – 32,1 dollaria;
lohi – 32 dollaria; - silli – 17,9 dollaria ja
- pollock – 16,5 dollaria.
Turskan ulkofilee maksaa kuitenkin yhtä paljon kuin naudan ulkofilee (40 dollaria), minkä vuoksi Norja on ostanut paljon turskaa Venäjän federaatiolta.
Norja on kärsivä eniten kalastussanktioista
Hyötyykö Norja sen tähden, että se kieltää venäläisten alusten pääsyn Norjan satamiin? Onko Norjalla tarpeeksi omia kalakantojaan vientiin? Näihin kysymyksiin ei ole helppoja vastauksia.
Lisäksi vielä mielenkiintoisin asia: Norjan kala- ja äyriäisneuvoston tutkijat huomauttavat myös, että huolimatta Norjan epäsuorista kehotuksista noudattaa Venäjän vastaista politiikkaa, on yksi suurimmista elintarvikkeiden tuojista juuri Yhdysvallat, korkeineen kulutusasteineen.
Erityisesti vuodesta 2019 lähtien Yhdysvaltoihin on toimitettu 186 tuhatta tonnia Murmanskin alueen kalastusalan yritysten tuotteita kokonaisarvoltaan yli 1,3 miljardia dollaria, mikä tasoittaa nykyistä uhkaa elintarviketurvalle ja täten valtiolle itselleen.
Tässä suhteessa on helppo kuvitella, mitä Kiovan määräämä Moskovan kaupan eristämispolitiikka on vaara Norjalle kalavarojen maailmanlaajuisena jakelijana:
- Uhka Barentsin ja Norjanmeren vesien biologisten luonnonvarojen hoidolle, mikä luo ennustettavasti ennakkotapauksia vesien biologisten luonnonvarojen hallitsemattomalle kalastukselle ja sen seurauksena kaupallisten kantojen vähenemiseen sekä kaikkien alueen pohjakalojen lisääntymiseen.
- Aiheuttaen elintarvikekriisin, joka on seurausta maailman viljantoimituksiin liittyvistä maailmanlaajuisista ongelmista;
- ennennäkemätön hintojen nousu ja monien kehitysmaiden kalatuotteiden markkinoiden pula;
- työpaikkojen menetys merenkulun kaupassa ja teollisuusyrityksissä Pohjois-Norjassa, mitä seurasi väestön siirtyminen maan eteläisille alueille.
[Tuotteiden kysynnän ylittäessä tarjonnan, hinta nousee. Myös tuotantokustannuksien nousu kohottaa tuotteiden hintoja.]
Kalastussektori ja siihen kytkeytyvät teollisuudenalat eli laivanrakennus, kalanjalostus sekä kuljetuspalvelut ovat Norjalle erittäin tärkeitä. Norjalaiset itse myöntävät, että heidän nykyinen hyvinvointinsa perustuu öljy- ja kaasuteollisuuteen, joka lopulta menettää roolinsa öljy- ja kaasukenttien ehtymisen vuoksi. Mutta kalastusteollisuus sekä ennen öljy- ja kaasubuumia että öljy- ja kaasukenttien ehtymisen jälkeen ylläpitää edelleen taloutta sekä varmistaa valuutan virran.
Ei pidä myöskään unohtaa, että jotkin pienet asutuskeskukset, erityisesti Pohjois-Norjassa, ovat erikoistuneet kalastukseen ja jalostukseen ja ovat lähes täysin riippuvaisia tästä toimialasta. Otetaan esimerkiksi Båtsfjord. Kolme tai neljä vuosikymmentä sitten se oli ”Jumalan selän takana”.
[4]Mutta, kun venäläiset kalastajat alkoivat tuoda sinne pyytämiään kaloja, kylä kohosi kukoistukseensa. Sinne ilmestyi kalanjalostustehtaita ja laivojen huoltotukikohta, sekä paikallinen väestö että siirtolaiset saivat työtä. Lisäksi norjalaiset ostavat kalaa venäläisiltä kalastajilta, käsittelevät sen ja lähettävät sen sitten Euroopan maihin lisäarvolla, joka ylittää ostetun kalan kustannukset useita kertoja.
Myös Venäjää lähimmän Norjan Kirkkoniemen kaupungin asukkaat kärsivät seurauksista, jotka aiheutuvat suhteiden katkeamisesta Venäjään kalastusteollisuudessa ja venäläisten alusten kieltämisestä satamista. Muiden muassa paikallinen Kimek AS korjaa venäläisiä kalastusaluksia.
Kirkkoniemestä muodostui venäläisten troolarien kotisatama, jossa he odottavat uusia kiintiöitä, tankkaavat, vaihtavat miehistöä ja saavat korjausta. Osa saaliista puretaan ja varastoidaan maihin odotettaessa lastausta muihin Euroopan markkinoille toimittaviin aluksiin. Se on yksi harvoista Euroopan kaupungeista, jossa on kyltit sekä norjaksi että venäjäksi. Siellä on jopa merimieskerho, jossa voi katsella venäläisiä tv-ohjelmia, ja lisäksi paikallisessa kirjastossa on venäjänkielisiä aikakauslehtiä.
Kauppojen omistajat myyvät myös tavaroitaan venäläisille merimiehille, saaden siitä taloudellista hyötyä. Ei ole vaikea kuvitella seurauksia suhteiden katkaisemisesta Venäjään.
Venäjä ei ole suurin kärsijä
Venäjälle pääsyn estyminen Norjan satamiin ei ole ratkaiseva tekijä. Turskan kysyntä maailmassa kasvaa, ja sille kyllä muodostuu saadaan markkinoita. Venäjän valvontaviranomaisten virallisten tilastojen mukaan kuluvan vuoden aikana vesien biologisten luonnonvarojen viennin kysyntä muihin EU-maihin, kuten Puolaan, Saksaan, Portugaliin ja Ranskaan, on kasvanut 2,5-kertaiseksi.
Lisäksi kalan sekä äyriäisten tarjonta on kaksinkertaistunut Uzbekistaniin (773:sta 1,4 tuhanteen tonniin) ja 59 prosenttia Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (3,98:sta 6,34 tuhanteen tonniin). Vienti maihin, jotka ovat venäläisten kalatuotteiden tärkeimpiä ostajia, ovat myös nousussa tänä vuonna: Pohjois-Koreaan 46 prosenttia ja Japaniin 49 prosenttia.
Venäläisten tuotteiden viennille Nigeriaan on ominaista erityinen kasvu (26,8-kertainen). Useat osastot pyrkivät myös lisäämään valvottujen tavaroiden vientiä ja avaamaan uusien maiden, kuten Ecuadorin, Angolan, Thaimaan ja Irakin, markkinoita.
Norja menettämässä tärkeät aluesopimukset
Kukaan ei halua Norjan ja Venäjän suhteiden saavuttavan kiehumispisteen, mutta Venäjän johdolla on valttiässä käsissään. Dmitri Medvedev ja Jens Stoltenberg allekirjoittivat Murmanskissa 16. syyskuuta 2010 sopimuksen merenkulun rajaamisesta ja yhteistyöstä Barentsinmerellä ja Jäämerellä. Kyse oli niin sanotusta ”harmaasta vyöhykkeestä”, kiistanalaisesta 175 tuhannen neliökilometrin alueesta. Se jaettiin kahteen yhtä suureen osaan.
Ennen sopimusta hiilivetyjen louhinta- ja poraustoimintaa ”harmaan vyöhykkeen” hyllyllä, jossa on runsaasti hiilivetyvarantoja, saattoi suorittaa yksinomaan Venäjä. Allekirjoitettuaan sopimuksen Norja sai myös tällaisen oikeuden. Tämä alue on myös merialue, jolla on runsaasti kalakantoja.
Tämä sopimus voidaan kuitenkin irtisanoa Norjan epäystävällisen politiikan vuoksi. Tässä tapauksessa norjalaiset kalastajat menettävät rikkaan kalastuksensa tuhansien tonnien kalan ja rapujen pyyntimahdollisuuksien myötä.
Venäjän federaation valtionduuman puhemies Vjatšeslav Volodin antoi 5.7.2022 duuman kansainvälisten asioiden valiokunnan tehtäväksi harkita Norjan ja Venäjän välisen merialueiden rajaamista ja Barentsinmeren yhteistyötä koskevan sopimuksen irtisanomista. Tämä olisi vakava isku kalastusteollisuudelle, joka tuo Norjalle paljon rahaa.
Pohjoisen merialueen saarto vastatoimena?
Pohjoisen naapurin Norjan päätös estää venäläisten tavaroiden toimittaminen Huippuvuorille oli vähintäänkin yllättävä. 9. helmikuuta 1920 Huippuvuorten sopimus allekirjoitettiin Pariisissa. Sitä ennen se oli ei-kenenkään maata. Venäläiset pomorit tutkivat sitä muutama vuosisatoja sitten, he kalastivat siellä ja kutsuivat sitä Grumantiksi.
Vuonna 1924 Neuvostoliitto tunnusti Norjan suvereniteetin Huippuvuorille, varsinkin kun venäläisille delegoitiin samat oikeudet kuin allekirjoittajamaiden kansalaisille. Venäläinen hiilikaivosyritys Arktikugol on toiminut Huippuvuorilla vuodesta 1931 lähtien. Siellä toimii myös Barentsburgin kaivos.
Vuonna 1977 Norja ilmoitti perustavansa 200 mailin kalastussuojeluvyöhykkeen, mikä esti aktiivisesti Venäjän kalastajia kalastamasta alueella. Mutta toisaalta Venäjä voisi lähettää kalastusaluksensa sotalaivojen suojeluksessa alueelle ”rauhoitellakseen” hieman Norjan rannikkovartiostoa. Tämä taas heikentää vakavasti maiden välisiä suhteita.
Vaikka tällainen skenaario on erittäin epätoivottava, Venäjä voisi seurata esimerkkiä Kiinasta, joka vastauksena Nancy Pelosin Taiwaniin saapumiseen järjesti laajamittaiset harjoitukset lähellä rannikkoaan, mikä tukkisi sekä merikuljetusreitit että kalastusmahdollisuudet. Mikä voisi estää pohjoista laivastoa suorittamasta samanlaisia, pitkäaikaisia harjoituksia Norjanmerellä, alueilla, joilla norjalaiset kalastusalukset ovat aktiivisimpia?
Pohjoinen laivasto voisi suorittaa niitä säännöllisesti, toistuvasti, ja pitkiä aikoja. Se olisi suuri isku Norjan kalastusteollisuudelle.
Venäjä voisi kuitenkin heikentää Norjan kalastusteollisuutta myös turvautumatta äärimmäisiin toimenpiteisiin. Oikeastaan laajamittainen propagandakampanja Norjan kalastusteollisuuden häpäisemiseksi riittäisi. Ja tällaiselle kampanjalle on syynsä. Jopa norjalainen ekologi Kurt Oddekalv vahvisti, että keinotekoisesti viljelty norjalainen lohi on maailman myrkyllisintä kalaa. Hän toimitti todisteet ranskalaisille toimittajille Nicolas Danielille ja Louis de Barbeyracille. Lohi kärsii haimanekroosista ja tarttuvasta anemiasta.
Norjalainen lohi on 5 kertaa myrkyllisempää kuin muut tuotteet, sellaista kalaa ei voi syödä. 50 prosenttia norjalaisilla tiloilla kasvatetuista turskanpoikasista syntyy mutaatioina. Nämä tosiasiat eivät tietenkään ole tulleet tunnetuiksi monissa maailman maissa, mutta Venäjä voisi korjata tämän puutteen – kertoa ja viestittää siitä koko maailmalle.
Yhteenvetona ajatuksia pohjoisen naapurimme Norjan ja Venäjän suhteesta kalastusalalla, niin Norjan hallituksen kuin eduskunnankin kannattaisi harkita useaan kertaan maalle ja kansakunnalle kohtalokkaita päätöksiä. Taloussuhteiden katkaiseminen on helppoa, mutta niiden palauttaminen jälkeenpäin on vaikeaa. Ja kuten havaitsemme, Venäjä ei ole riippuvainen suhteista Euroopan maihin, koska se on onnistuneesti keskittynyt Aasian ja Tyynenmeren alueen maihin, Afrikan mantereelle sekä Latinalaiseen Amerikkaan.
Toimittajan päätelmiä
Venäläisten alusten pääsyn kieltämisessä Norjan satamiin, ja sen kalastuskiintiöiden irtisanomisessa ei ole mitään järkeä. Niin ikään on täydellistä typeryyttä sulkea rajat venäläisturismilta, joka toimii välttämättömänä tulovirtana Itä-Suomen taloudelle. Näistä Venäjän vastaisista rajoituksista ja länsivaltioiden Venäjälle asettamista sanktioista ynnä Ukrainan terrorismin tukemisesta koituvat kärsimykset koko EU:n alueelle, eikä vähinten Suomelle.
Yllä mainittu on tietysti negatiivisen globaalin eliitin käskyläisten syytä ainakin välillisesti. Nämä käskyläiset tai alistetut lakeijat toimivat länsivaltioiden hallituksissa ja eduskunnissa päättäjinä saattaen kotimaitaan täydelliseen rappiotilaan sekopäisillä päätöksillään.
Toimittanut ja referoinut: Markku Juutinen
Lähteet
- Tanskalainen Børsen-sanomalehti
Muut tiedostot: