Lähteenä seuraavassa Franz W. Seidlerin ja Alfred M. de Zayasin toimittama kirja “Kriegsverbrechen in Europa und im Nahen Osten im 20. Jahrhundert”.
NL:n sisäasiainministeriö NKVD (jossa toimi NL:n salainen poliisi) ampui huhti-toukokuussa 1940 Katynissa 4421 puolalaista sotilashenkilöä, jotka olivat joutuneet neuvostoliittolaisten sotavangeiksi puna-armeijan tunkeuduttua Itä-Puolaan 17.9.1939. Heidät haudattiin Katynin joukkohautoihin. Vankeja surmattiin myös muualla, ja v. 1991 löydettiin joukkohaudat myös Kharkovin lähistöltä (3820 murhattua) ja Kalininista, nyk. Tveristä (6314 murhattua). Nimi ”Katyn” kuitenkin symboloi nykyisin näitä kaikkia uhreja.
Näistä ampumisista oli tehnyt päätöksen Neuvostoliiton korkein johto, kommunistipuolueen keskuskomitean politbyro 5.3.1940. Tämän päätöksen nojalla ammuttiin keväällä 1940 ilman oikeudenkäyntiä lisäksi 7305 puolalaista porvaria, jotka NKVD oli pidättänyt joulukuusta 1939 lähtien.
Puna-armeijan tunkeuduttua Itä-Puolaan sen haltuun joutui n. 250 000 puolalaista sotavankia, joista n. 10 000 upseereita. Lisäksi NKVD oli pidättänyt muita henkilöryhmiä, kuten jo todettiin. Sisäasioista vastaava kansankomissaari Berija perusti vangeille kolme leiriä, joihin sotavankeja sijoitettiin. Kozelskin leiriin (Smolenskin alue) ja Starobelskin leiriin (Woroshilovgradin alue) sijoitettiin kenraaleita ja upseereita ja Ostaskovin leiriin (Kalininin eli Tverin alue) muut. Neuvostoliittolaisten arkistolähteiden mukaan näissä kolmessa leirissä oli huhtikuun alussa vuonna 1940 yhteensä 14 587 henkilöä.
5.3.1940 Berija esitti Stalinille, että nämä kaikki ammuttaisiin, koska he olivat neuvostovallan katkeria ja parantumattomia vihollisia. Berija ehdotti myös, että samalla ammuttaisiin 11 000 läntisen Ukrainan ja läntisen Valko-Venäjän vankiloissa olevaa vankia (vastavallankumouksellisia, suuromistajia, entisiä upseereita jne.). Asiaa hoitamaan asetettaisiin troikka (Vselovod Merkulov, Batscho Kobulov, Leonid Baschtakov).
Berijan esitys hyväksyttiin politbyroossa jo samana päivänä, päätöksen allekirjoittajina olivat mm. Stalin, Molotov, Voroshilov, Mikojan, Kaganovits ja Kalinin. Näin päätettiin n. 25 000 ihmisen murhasta. Merkulov laati Berijalle listan tapettavista. Leirien ”puhdistusta” hoiti ja valvoi sotavankiviraston päällikkö Pjotr Soprunenko, 14.4.1940 alkaen hänen sijaisensa Ivan Khoklov. Uhreista on löytynyt n. 14 500, loput 10 500 on löytymättä.
Ensimmäisinä (maaliskuussa 1940) leireistä kuljetettiin pois papit, jotka ovat hävinneet jäljettömiin. Huhtikuun alussa alkoivat muut kuljetukset kolmesta leiristä: Kozelskin leirin vangit kuljetettiin Katyniin, ammuttiin siellä niskalaukauksella ja haudattiin joukkohautoihin; Starobelskin leirin vangit kuljetettiin Kharkoviin, jossa heidät ammuttiin NKVD:n rakennuksessa ja haudattiin Kharkovin lähistölle (Pjatichatkiin); Ostaskovin leirin vangit kuljetettiin Kalininiin, ammuttiin vankilassa ja haudattiin Miednojen joukkohautoihin. Viimeiset kuljetukset tapahtuivat toukokuun puolivälissä. Kukaan ei päässyt pakoon. Leirien asukeista 3% jäi eloon (agentteja, avustajia).
Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 Puolan pakolaishallitus alkoi kysellä Neuvostoliitolta näiden vankien kohtaloa. Stalin väitti, että he olivat paenneet Mantsuriaan (keskustelussa Sikorskin kanssa)! Paikalliset asukkaat kertoivat saksalaisille murhista, ja saksalaiset löysivätkin helmikuussa 1943 Katynin joukkohaudat. Kansainväliset tutkimusryhmät kutsuttiin paikalle tutkimaan hautoja.
Syksyllä 1943 puna-armeija valtasi Katynin alueen takaisin, ja vuonna 1944 Burdenkon erikoiskomissio tutki haudat uudelleen ja syy murhista sälytettiin saksalaisille.
3.3.1959 KGB-päällikkö Shelepin informoi Hrutshevia, että tällaiset murhat oli suoritettu politbyroon 5.3.1940 antaman päätöksen nojalla.
Puolalais-neuvostoliittolainen komissio tutki Katynin tapausta uudelleen v. 1987-1989 ja totesi, että Burdenkon tutkimusraportti on epäuskottava. Neuvostoliiton arkistoista oli löytynyt dokumentteja, jotka osoittivat, että NKVD oli suorittanut murhat v. 1940. 14.4.1990 Tass ilmoitti syyllisiksi NKVD:n, Berijan ja Merkulovin.
Vuonna 1991 löydettiin Kharkovin ja Miednojen joukkohaudat (Starobelskin ja Ostaskovin leirien uhrit).
14.10.1992 toimitettiin julkisuuteen tuo 5.3.1940 tehty murhapäätös, joka osoitti koko Neuvostoliiton johdon olleen murhien takana.
Kirjassaan ”Stalin’s War of Extermination 1941-1945” (s. 207) Joachim Hoffmann kertoo, että noiden puolalaisten upseerien lisäksi Katyniin on haudattu myös 50 000 muuta NKVD:n uhria.