"Revisionisti elää vaarallisesti. Poliisi, tuomarit ja valtamedia vaanivat häntä. Hän voi joutua vankilaan tai sairaalaan koska tahansa. Hän ja hänen perheensä voivat joutua vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Hän ei anna tämän kuitenkaan häiritä työtään."

Robert Faurisson

Kapina kasvimaalla

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 5,00
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Kolme pitkän linjan permakulttuuri-viljelijää, Simon Fairlee Englannista, Sepp Holzer Itävallasta ja Gene Logsdon Yhdysvalloista ryhtyivät kapinaan kasvimaalla kymmeniä vuosia sitten.

 

Vastoin hiilidioksidi-yhteisön ajatuksia Fairlee argumentoi, että eläinten kasvattaminen on välttämätön osa millä tahansa kestävän kehityksen mukaisella maatilalla.

-Eläimet suojaavat kasvihuonekaasuja (GHG) vastaan, toteaa Fairlee.

Fairleen mukaan nykyaikainen monokulttuurinen tehotuotantomalli on johtanut epätasapainoon, jossa yhdessä paikassa on liikaa lantaa ja toisessa liian vähän lannoitetta. Eläinten ja kasvien kasvattamisen eriytymisestä jättituotantolaitoksiin on seurauksena jättimäiset ”myrkkypäästöt” yhdessä päässä tuotantoketjua ja toisessa keinotekoisten lannoitteiden tarve. Jotta nykymallissa ongelmista päästäisiin eroon, tarvitaan puhdistuslaitoksia, lannoitekuljetuksia ja erilaisia tuholaismyrkkyjä.

Fairleen mukaan pienet farmit, jotka tuottavat sekä kasviksia, maitotaloustuotteita, munia ja lihaa ovat paljon ekologisempia, mutta ne myös tuottavat enemmän ruokaa kuin yhteen tuotantolinjaan erikoistuneet suurtilat.

Fairlee uskoo -kokemukseensa ja tekemäänsä tutkimustyöhön perustuen-, että nälänhätä ei johdu tehottomasta pienviljelystä, vaan symbioottisen maan turmelemisesta monokulttuurisella viljelyllä.

 

Fairleen kanssa yhtenevään tulokseen on tullut YK:n erikoisraportoija Olivier de Schutter. Hänen raporttinsa Agroecology and the Right to Food yksilöi, kuinka pienet sekatalousfarmit tuottavat enemmän ruokaa samalla, kun ne hoitavat maaperää.

FAO on YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö. FAO:lle työskentelevä David Thompson on osoittanut, kuinka teollinen tehokalastus on kokonaiskuvassa huomattavasti tehottomampaa kuin pienimuotoisten kalastusyritysten toiminta.

Holistisessa lähestymistavassa veden elävät ja maan elävät ovat symbioosissa keskenään: toisen turma on toistenkin tuho.

 

Sepp Holzer aloitti kapinansa lähes viisikymmentä vuotta sitten, kun hän havaitsi, että suurin osa siitä, mitä hän maatalouskoulussa ja alan kirjoista oppi, tuhosi maata.

Holzerilla on 110 eekkerin tila Itävallan alpeilla yli kilometrin korkeudessa. Holzer kasvattaa tilallaan 30 erilaista perunalajiketta, 10 000 hedelmä- ja pähkinäpuuta, viljaa, herkkusieniä, vihanneksia, yrttejä, villikukkia, nautakarjaa, sikoja ja kanoja.

Holzer sanoo, että sen jälkeen kun hän on tehnyt istutukset, hän ei tee enää mitään: ei kitkemistä, ei harventamista, ei lannoitteita eikä myrkkyjä. Luonto hoitaa loput.

Holzerin ei enää tarvitse, sillä aloittaessaan permakulttuuriviljelyn, hän muotoili maatilansa maaston terassein ja kivipaasin sekä rakensi yli 70 vesilammikkoa ohjatakseen tuulta, vettä, maaperää ja aurinkoenergiaa ylläpitämään aluetta.

Holzerin menetelmänä on lajirunsaus. Joka neliömetrillä kasvaa useampaa lajia kasvia. Hän oppi jo lapsena, että kun lajirunsaus kukoistaa, tuholaiset vähenevät ja ekosysteemi muuttuu vakaammaksi.

Holzerin omaelämänkerta, The Rebel Farmer, kuvaa kuinka Holzer on käynyt taistelua viranomaisia vastaan jo kymmeniä vuosia. Häntä on uhattu vankeudella ja sakotettu useita kertoja.

Erään kerran sakkoja tuli siitä, kun Holzer kieltäytyi leikkaamasta puitaan niin kuin säädökset vaativat. Holzer oli huomannut, että ainoa aprikoosipuu, joka selviytyi alpeilla -34 asteen pakkasesta, oli puu, jota hän ei ollut karsinut. Leikkaamattomat oksat taipuivat lumen painosta ja saivat tukea maasta lumen liukuessa pois. Sääntöjä noudattaen leikattujen puiden oksat murtuivat lumen painosta ja puut kuolivat.

Holzer sanoo myös, ettei voisi kuvitellakaan viljelyä ilman eläimiä.

-Luonnossa on aina eläimiä, ja niin niitä pitää olla viljelytilallakin. Gene Logsdon painottaa hänkin eläinten, kasvien ja ihmisen yhteyttä ruoantuotannossa. Ilman lantaa ja bakteereja ei ole elämää.

Holzerin kirja Sepp Holzer´s Permaculture antaa käytännön ohjeita, joita voi soveltaa isoihin ja pieniin puutarhoihin sekä parvekkeille.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*