- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Kansainväliset yksityiset pankit näivettävät aidon talouskasvun ja hyvinvoinnin; talousdemokratian reformia tarvitaan

Talouspolitiikka on kokenut kuolettavan murroksen. Finanssitalous ei hyödytä enää juuri laisinkaan reaalitaloutta. Tämä tarkoittaa täydellistä finanssikeinottelijoiden ylivaltaa valuuttakaupan sektorilla. Finanssitalouden toimijat, kuten esimerkiksi kansainväliset rahoitusmarkkinat synnyttävät globaaleja finanssikriisejä. Nämä kriisien aiheuttamat ongelmat toistuvasti ratkaistaan kovanlinjan uusliberalistisilla menetelmillä eli hyvinvointivaltion tuhoamisella. Nykyisin tarvitaan kipeästi vapauttavaa vallankumousta ja talousdemokratian reformia.

Talouspolitiikan synkkä murros: finanssikeinottelu ei hyödytä yhtään reaalitaloutta

Talouspolitiikka jakautuu reaalitalouteen ja finanssitalouteen, missä edellinen käsittelee tuotantoa, hyödykkeiden kulutusta ja reaalitalouden investointeja muun muassa tuotantorakennuksiin, työvälineisiin, kiinteistöihin, mutta jälkimmäinen tarkoittaa rahaa ja erilaisia arvopapereita, kuten finanssikeinottelua sekä rahoitusmarkkinoita eli kansainvälistä korollista lainoitusta (markkinoita, joilla ostetaan ja myydään rahoitusta).

Puhutaan myös makrotaloustieteestä, joka tarkoittaa taloustieteen osa-aluetta koostuen koko talouden laajuisista ilmiöistä, kuten yksilöiden, kotitalouksien ja yritysten käyttäytymisestä talouden laajuisen kokonaisuuden osina. Siten makrotaloustieteen tärkeitä käsitteitä ovat yllä mainitut reaalitalous ja rahatalous.1 Mikrotaloustiede käsittelee esimerkiksi sitä kuinka ihmiset, kotitaloudet ja yritykset tekevät päätöksiä, jotka kohdentavat taloudellisten resurssien käyttöä.

Mutta makro- ja mikrotaloudet, käsittäen siten myös reaalitalouden, eivät ole hyötyneet jatkuvasta tuotannon ja talouden kasvusta, jota bruttokansantuote (BKT) mittaa. Tätä käsitystä, että ne eivät ole hyötyneet, vahvistaa taloustieteilijä Bernard Lietaerin selvitys [1], jossa hän paljastaa kuinka vuonna 1975 noin 80 prosenttia globaalista valuuttakaupoista kytkeytyi kaupankäyntiin aidoilla tuotteilla tai palveluilla, jolloin vain 20 prosenttia oli valuuttakaupoista finanssikeinotteluihin pohjautuvaa. Mutta jo 1990-luvulla tämä asetelma keikahti ylösalaisin, jolloin enää vai kaksi ja puoli prosenttia valuuttakaupoista liittyi reaalitalouteen. Kuitenkin jo toisen vuosituhannen alkupuolella vähäiset 0,6 prosenttia valuuttakaupoista yhdistyi jotenkin reaalitalouteen. Tämä viimeksi mainittu lukema (0,6 %) tarkoittaa täydellistä finanssikeinottelijoiden ylivaltaa valuuttakaupan sektorilla.

Todettakoon, että Bernard Lietaer on myös kirjoittanut teoksen nimeltään The Future of Money.

Sitä tuskin kukaan kiistää, että eikö talouskasvusta olisi hyötyneet myös reaalitaloudet; kuten esimerkiksi erilaiset tuotantolaitokset, yksityiset ihmiset ja kotitaloudet, jos arvioimme ihmiskunnan historiaa pitkälle menneisyyteen, kuten Suomalainen tiedeakatemia kirjoittaa selvityksessään Talouskasvu ja kestävä kehitys [2]:

Ihmiskunta on kiistatta hyötynyt talouskasvusta. Sen vaikutusta hyvinvointiin voi mitata monin tavoin. Runsaan 200 vuoden aikana ihmisen keskimääräinen paino on noussut 50 prosenttia ja elinajanodote on kaksinkertaistunut. Kaikkein selvimmin vaikutus näkyy kuitenkin maailman väkiluvussa. Se lisääntyi hitaasti 1700-luvun puoliväliin saakka, mutta on sen jälkeen kasvanut kymmenkertaiseksi.

Huomion arvoista kuitenkin on, että esimerkiksi viimeisen sadan vuoden aikana maapallon väestönmäärän kasvaessa taloudellinen eriarvoisuus on lisääntynyt väestöntiheyden enentyessä. Globalisoitunut köyhyys kehittyvissä maissa voidaan nähdä suurelta osin rahoitusmarkkinoiden riistopolitiikan tuloksena, etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Toisaalta kansainvälisten pankkiirien valta-asema, noin 200 vuotta sitten, ei ollut vielä läheskään niin voimakas kuin se on nykyisin.

Yllä esitetty finanssitalouden toimijat, kuten esimerkiksi kansainväliset rahoitusmarkkinat synnyttävät, ja ovat synnyttäneet globaaleja finanssikriisejä. Nämä kriisien aiheuttamat ongelmat toistuvasti ratkaistaan kovanlinjan uusliberalistisilla menetelmillä eli hyvinvointivaltion alasajolla, kansallisomaisuuden myymisellä pilkkahinnoilla, verojen kiristystä esim. korkomenoja varten ja ansioiden supistamisella. Suomessa sekä vasemmiston että oikeiston politiikka hallitsee mainittu uusliberalistinen suuntaus; korollisen velkarosvouden, rahan ja rahoitusmarkkinoiden syövyttävää roolia kansantalouteen ei tunnusteta, eikä sitä vastaan tehdä mitään torjuvaa.

Yllä olevaan voidaan esimerkkinä esittää Kreikan taloudellinen kriisi, joka viimekädessä aiheutui kansainvälisten keinotteluaparaattien2, kuten Goldman Sachin [3] toiminnasta: Euromaat ovat lainoittaneet Kreikkaa vuodesta 2010 aloitetuilla tukiohjelmilla yhteensä 229 miljardilla eurolla. Uuden Suomen [4] mukaan (2018) Suomi on myöntänyt Kreikalle lainaa noin miljardi euroa. Kreikalle maksetaan vielä viimeinen 15 miljardin euron lainaerä, jonka pyrkimyksenä on helpottaa Kreikan irrottautumista lainaohjelmasta. Kreikalle on myös myönnetty 10 vuotta jatkoaikaa lainojen takaisinmaksuun. 

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde varoitti kuitenkin jo kesäkuussa vuonna 2018, ettei Kreikan talouden kestävyys ole vielä varmalla pohjalla.

Suomi tuskin tulee saamaan Kreikalta lainaamiaan rahoja takaisin, ainakaan kaikkia. Saksalainen kansantaloustieteen professori Bernd Lucken [5] tyrmäsi jo vuonna 2015 Suomen hallituksen selitykset todeten Suomen menettävän rahaa, ja esittäen oman valuutan soveltuvan Kreikalle ainoana ratkaisuna parhaiden.

Koska Suomessa poliittinen johto on alistanut suomalaiset palvelemaan negatiivista globalisaatiota, köyhdyttävää finanssitaloutta (josta on osoituksena muiden muassa Kreikan talouskriisi), multikulttuurisuutta, kansallisvarallisuuden huutokauppaamista ja niin edelleen, on myös Suomessa aloitettu hyvinvointivaltion hajottamisen talkoot. Näihin ”talkoisiin”, ”isänmaan puolesta” sisältyvät sosiaali-, terveys- ja koulutussektoriin näivettäminen, palkkojen kontrollointi sekä yksityistäminen. Lisääntyviä menoja pyritään kompensoimaan lisäämällä ulkomaista velkataakkaa.

Kuten yllä sanottiin, myös vasemmisto kannattaa kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden ryöstöpolitiikkaa. Tästä on selvänä esimerkkinä Kreikan radikaalivasemmistolainen” Syriza –puolue. Mainittu kansainvälisten pankkien suosikkipuolue aikoi viime vuonna jälleen kerran supistaa köyhiltä maksaakseen korkoja rahanlainaajille, uutisoi Helsingin Sanomat [6] .

Korvauksena uudesta ”hätälainasta” vasemmisto ilmoitti olevansa valmis pienentämään eläkkeitä ja palkkoja, heiveröittämään työehtoja, poistamaan verovähennyksiä sekä huutokauppaamaan kansallisomaisuutta ulkomaalaisille suursijoittajille.

Finanssitalous: kansainväliset rahoituslaitokset ovat kansakuntien tuho

Ne toimijat, jotka kontrolloivat täydellisellä hegemoniallaan kansainvälistä pankkitoimintaa, pystyvät järjestämään erittäin laajamittaisen lahjonnan ja kiristyksen. Kaikki valtiot ovat vaarallisen paljon velkaa juutalaisen eliitin vaikutuspiirissä oleville pankeille, mutta Yhdysvallat tähtitieteellisiä summia. Korkoa korolle velkarahajärjestelmä on maailman valtioiden syöpäkasvain niiden elimistössä.

Lahjonta

Huomionarvoista on tässä yhteydessä mainita Suomen vaalirahoituskohusta.  Kohu käsitteli vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ehdokkaille annettua vaalitukea tai oikeammin suoranaista lahjontaa.

Lukuisat kansanedustajat kertoivat olevansa tietämättömiä siitä, että jotkut heitä lahjoneet toimijat olivat olleet esimerkiksi suursijoittajia tai kaupan suuryksiköitä. Helsingin Sanomien toimittaja Unto Hämäläinen on arvioinut, että kokoomuksen ja keskustan ehdokkaiden saamat vaalirahat saattoivat jopa ratkaista vaalituloksen puolueiden eduksi.3,4

Malliesimerkki hyvin laajamittaisesta lahjonnasta liittyy Israelin valtion syntyhistoriaan:

Yhdistyneiden Kansakuntien päättämää Palestiinan jakamista ja juutalaisvaltiota ei olisi toteutunut ilman laajaa lahjoitus- ja painostuskampanjaa. On syytä painottaa, että vielä viikkoa ennen lopullista äänestystä Palestiinan jako ei saanut tarpeeksi puolustavia ääniä. Kuitenkin viikon sisällä riittävän moni valtio käänsi takkinsa.

Nämä maat olivat Belgia, Ranska, Hollanti, Luxemburg, Uusi Seelanti, Paraguay, Filippiinit ja Haiti. Näin saatiin jakoa kannattamaan vaadittu kaksi kolmasosaa YK:n edustajista.5

Yksityisten valtioiden tuhoaminen kansainvälisellä velkarahajärjestelmällä

Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kaiken tuhoavasta toiminnasta mainittakoon yhtenä esimerkkinä Haiti.

Haitissa Baby Doc Duvalierin kaudella, 1970-luvun lopulla, aloitettiin Yhdysvaltain ja IMF:n työstämä politiikka, jonka pyrkimyksenä oli tehdä Haitista ”Karibian Taiwan” eli maatalousvaltiosta piti tehdä vientiteollisuuteen turvautuva maa.

Työläisten määrän siirtyminen pientiloista vientipainotteiseen maatalouteen, kartutti maaseudulle liikaväestöä, joka alkoi siirtyä kaupunkeihin, erikoisesti Port-au-Princeen. Pääkaupunki paisui kontrolloimattomaksi puutteellisesti rakennetuilla slummeilla.

Kaiken oli määrä toteutua Yhdysvaltain maatalouspolitiikan mukaisesti. Haiti painostettiin avaamaan markkinansa, ja Yhdysvallat alkoi viedä sinne halpaa riisiä sekä sokeria. Näin tuhottiin Haitin oma maatalous, joka muodostui kannattamattomaksi.

Köyhyyden globalisointia kolmannen maailman maissa

Ottawan yliopiston kansantaloustieteen professori Michel Chossudovsky kirjoittaa, että hallitsevat rahoituslaitokset, ennen muuta Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki (WB), ovat pakottaneet kolmannen maailman maat ja Itä-Euroopan köyhyyttä globalisoivaan muutokseen.6

Chossudovsky paljastaa, että uusi talousjärjestelmä, jota IMF ja WB edustavat, ruokkivat inhimillistä köyhyyttä ja ympäristön tuhoa, synnyttäen sosiaalista eriarvoisuutta, lisäten syrjintää ja etnisiä konflikteja sekä romuttaen naisten oikeuksia. Lyhyesti sanoen Chossudovsky oivalsi jo vuonna 2010 analyyseissaan köyhyyden globalisoituvan.6

Chossudovskyn mukaan siis IMF:n ja Maailmanpankin järjestämät taloudelliset modernisoinnit lisäävät köyhyyttä ja velkaantuneisuutta sekä aiheuttavat jopa sotia. Miksi niitä sitten kaikesta huolimatta jatketaan? Mikä on niiden salattu järki?  

”Näiden reformien [7]  järki on ensinnäkin luoda olosuhteet yksityiseen, usein ulkomaiseen, pääomaan perustuvan taloudellisen toiminnan laajenemiselle. Ensinnäkin kyseessä olevan maan rahan arvoa alentamalla ne laskevat palkkoja dramaattisesti ja pienentävät näin työvoimakuluja. Ne luovat myös olosuhteet, joissa ulkomainen pääoma voi ottaa haltuun omaisuutta ja varoja yksityistämisohjelmien kautta,” toteaa Chossudovsky.

Yllä mainittu tarkoittaa esimerkiksi mineraalivarojen huutokauppaamisen aloittamista ja kaivosyhtiöt saavat siten valtavia voittoja tuottavia sopimuksia. Reformeilla avataan tuoreita markkinoita globaalissa taloudessa, joka on uupunut laskusuhdanteeseen.

Tulee huomata, että johtavat rahoituslaitokset (IMF; WB) luovat juuri säännöstön ja valmiudet, mitkä valmistavat ulkomaista velkaa ottavassa valtiossa yhteiskunnallissosiaalisen muutoksen ja suojaavan säätelyn purkamisen, jotta valtion rikkauksia voitaisiin imeä tehokkaasti kuiviin ulkomaisien pankkien korkoa korolle olevalle luotonannolla.

Chossudovsky ei kuitenkaan näe tätä yllä mainittua riistojärjestelmää salaliittona vaan mekanismina, jonka sisäinen logiikka johtaa uusien maiden valloittamiseen taloudellista hyväksikäyttöä varten.

Kyseisen mekanismin tai järjestelmän luojina ja yläpitävänä voimana on kuitenkin juutalainen eliitti, mitä käsittelemme jäljempänä. Tätä tosiasiaa valitettavasti Chossydovsky ei mainitse, joskin se paljastuu hänen kirjoituksistaan rivienvälistä sekä yhdistelemällä asioita.

Muita huomioita kansainvälisen pankkitoiminnan tuhoisuudesta

Tarpeellista on huomioida myös reaalitalouden yrityksien ja pankkiirien toiminnan erot. Siinä missä todellinen yrittäjä investoi koneisiin ja tuotantolaitoksiin, sitoutuen vuosikymmeniksi hankkeisiin, joiden menestystä ei voida ennakolta täydellä varmuudella vakuuttaa, pankkiirit reagoivat lyhyen tähtäimen ja nopean voiton maksimoimiseen keinotellen arvopapereilla ja suoranaisesti ”omistamalla” mainittuja yrityksiä ja myös kotitalouksien sijoituksia sekä lainoittamalla korkorahalla yrittäjien sekä yksityisten hankintoja. Pankkiirit aina nyhtävät voittonsa, vaikka velalliset asiakkaat olisivat konkurssin partaalla.

Pankit voivat nyhtää ja ovat usein lypsäneet rahoitetun kohteensa kuiviin. Rahoituslaitokset pystyvät myös raunioittamaan asiakkaansa, olipa se sitten valtio, yritys tai yksityinen kotitalous. Otetaanpa esimerkki: perhe ostaa kiinteistön, joka on ostohetkellä sopivan hintainen ja pankki rahoittaa hankinnan. Kiinteistömarkkinoilta tulee viestiä, että kiinteistö kauppa käy kuumana, joten kiinteistöjen ostaminen voisi olla hyvä sijoitus. Näiden markkinoiden ylikuumentuessa asuntojen kysyntä lakkaa, ja asuntojen hinnat romahtavat. Perhe, joka osti asunnon lainoituksella, ei enää saa välttämättä kolmeakymmentä prosenttia asunnon ostohinnasta, jolloin jäljellä on vain periaatteessa asuntovelkaa. Mikäli tässä tilanteessa lainojen korot nousevat, ja perhe ei ole sopinut lainan korkotasoa kiinteäksi, saattavat he joutua luopumaan asunnostaan, ja ajautua taloudellisiin vaikeuksiin. Mikäli tässä tilanteessa pankit ajautuvat ”konkurssiin”, maksattavat ne ”tappionsa” veronmaksajilla, siis heillä, jotka ajautuivat velallisina pankkien uhreiksi.

Nykyiset rahoitusmarkkinat eli kansainväliset pankit ovat tarpeettomia ja myös tuhoisia

Kansainvälisten pankkiirien mukaan pankit olisivat välttämättömiä rahoittamaan makrotalouden osa-alueita, missä muiden muassa reaalitalous näyttelee keskeistä roolia. Yllä esitetyn lukujen ja sen lähteiden mukaan finanssitalous on reaalitalouden vihollinen. Toisin sanoen pankkien velkarahajärjestelmä kurjistaa yritysten, kotitalouksien ja yksityisten ihmisten taloudellista toimintaa. Rahoitusjärjestelmä on luotu ruokkimaan itseään luoden tyhjästä rahaa (nykyisin lähestulkoon täysin virtuaalirahaa) muodostaen laajamittaisella lainarahalla inflaatiota eli hintojen nousua, mitä ilmiötä kutsutaan myös velkakuplaksi.

Hiukan täsmentäen inflaatio tarkoittaa ostovoiman heikkenemistä sekä siitä johtuvaa hintojen nousuaeli rahan reaalisen arvon haihtumista. Se voidaan määritellä myös yleiseksi hintojen noususta johtuvaksi rahan ostovoiman hiipumiseksi.

Professori Charles Calomirisin [8] mukaan ennen valtakunnan laajuisesti toimiva pankki ei ollut lakisääteistä, joten siinä laajuudessaan sitä ei saanut harjoittaa. Näillä rajoituksilla tai sääntelyllä haluttiin suojella asiakkaita, kuten esimerkiksi elintärkeää maanviljelystuotantoa. Täten pankit pidettiin pieninä sekä paikallisina, joten rahanlainaajat eivät kyenneet riistämään asiakkaitaan.

Nykyisin muinaisen paikallisen toiminnan korvaavat monikansalliset jätit, jotka pystyvät halutessaan konemaisesti raunioittamaan niin yrityksiä kuin valtioitakin ilman, että jättiläispankille itselleen koituisi mitään harmia tulevaisuudessa. Kuten yllä todettiin, mikäli pankki on sortumaisillaan, korruptoituneet poliitikot pelastavat sen veronmaksajien rahalla. Tämä on tuttua toimintaa myös Suomessa; muistammehan Koiviston konklaavin salakavalan toiminnan 1990-luvulla pankkien hyväksi, ja suomalaisia yrittäjiä sekä palkansaajia vastaan.

Tuolloin Koivisto painosti korkeimman oikeuden jäseniä olemaan suopeita pankeille velallisten ja pankkien välisissä oikeudenkäynneissä. Esimerkiksi professori Heikki Ylikangas muistelee:7

Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja – mikäli mahdollista – mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa.

Tämän luvun lopuksi on syytä huomauttaa, että velkaorjuuteen perustuva kansainvälinen lainoitusjärjestelmä on rapauttanut kotitaloudet kuin myös kansantalouden. Uutta rahaa ilmestyy kiertoon kun velkaannutaan yksityisille pankeille. Kansantalouksissa on aina kiertämässä vain velkarahaa ja muuta rahaa ei tuskin ole olemassakaan. Velkaa ei ikinä pystytä maksamaan takaisin kokonaan. Velan pääoman ja sen koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät monikansalliset yksityiset pankit, jotka kahmivat korkorahat ilmaisena rahana. Velan korkorahaa ei siis ole luotu missään, vaan se saadaan esimerkiksi velallisen tekemän työmäärän palkasta. Lisäksi pankkien myöntämät lainat ovat pääsääntöisesti tyhjästä luotuja kirjaamalla ne virtuaalitiedostoihin. Kysymyksessä on laillistetun rahanväärennyskoplan toiminta, jossa kiertoon ilmestyvät lainat lisäävät sähköisten numeroiden määrää rahamääränä.

Kuka hallitsee kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita?

Lienee syytä huomauttaa, että riistoon, hyödyttömyyteen ja laillistettuun ryöstelyyn perustuvan kansainvälisen pankkitoiminnan luojia ovat tietyt juutalaiset toimijat. Juutalaisen Rothschildin [9] pankkidynastia sai alkunsa 1700-luvulla hyödyntäen juutalaisten rahoittajien muodostamia kitkattomiakin kansainvälisiä verkostoja sekä usein rahoittaen esimerkiksi sotien ja vallankumouksien kaikkia osapuolia.

Kyseinen juutalainen pankkidynastia synnytti globaalin mekanismin, jota vieläkin käytetään hyväksi monikansallisen rahoitusmarkkinoiden toiminnassa. Tosin keskiaikaisen historian professori Haim Hillel Ben-Sassoon [10] paljastaa Nachum Grossin teoksessa Economic History of the Jews, koronkiskonnan olleen päätoimeentulona 1100-luvulta 1400-luvulle juutalaisille eri puolilla Eurooppaa.

Myös saksalainen taloustieteilijä ja sosiologi Werner Sombart esittää kirjassaan Die Juden und das Wirtschaftsleben juutalaisten toimijoiden kehittäneen modernin finanssikapitalismin mutkikkaineen velka- ja spekulointi-instrumentteineen. Huomattakoon, että professori Israel Shahak kirjoittaa yllä mainitun johtuvan siitä, että juutalaisille ei sallittu ammatinvapautta, vaan heidän oli toimittava kristityn yläluokan riiston välikappaleena alaluokkia kohtaan, mikä osaltaan tuki antisemitismin kasvua.8

Todettakoon myös, että Yhdysvaltojen keskuspankki (Fed) yksityisten pankkien yhteenliittymänä on hallinnut rahanpainamisen monopolia aina perustamisestaan saakka. Fed on juutalaiseliitin kontrollissa.9; 10 

Fed ei ”varaa” mitään varantoja, vaan painaa mielivaltaisesti kaiken sen rahan, mitä megapankkiirit ja valtaeliitti tarvitsevat pyörittääkseen negatiivista globaalia maailmaa intressiensä mukaisesti. Fed on tuottanut hirvittäviä taloudellisia menetyksiä Yhdysvalloille ja sen veronmaksajille sekä kiertoteitse maailman muille valtioille.

Fed:n liittyen on syytä huomauttaa, että Karen Hudes kertoo, että maailman rahoitusjärjestelmiä hallitsee ja kontrolloi pieni ryhmä korruptoituneita ja vallanhimoisia henkilöitä, jotka toimivat yksityisesti hallinnoidun U.S. Federal Reserven (Fed) keskiössä. Hudes on Yalessa lakimies, joka on toiminut Maailmanpankissa yli kaksi vuosikymmentä, mutta eipä toimi enää.

Hudes viittaa sveitsiläistutkimukseen, jonka mukaan olemassa sellainen globaali ”super-entiteetti”, joka koostui ainoastaan 147:stä hyvin tiiviisti toistensa kanssa yhteistyötä tekevästä megakorporaatiosta. Periaatteessa vain yksi prosentti kaikista yrityksistä pystyi hallitsemaan 40 prosenttia koko verkoston yrityksistä”, kuvaili sveitsiläistutkimuksen Glattgelder. Useimmat olivat rahoituslaitoksia. 20 kärkiyrityksen joukkoon sisältyivät Barclays pankki, JP Morgan Chase & Co sekä Goldman Sachs Group.11 Nämä ovat siis juutalaisia pankkeja.

Nykyisistä monikansallisista liikepankeista, kuten valtamedia sitä nimittää, väkevimmäksi on paisunut New Yorkissa vuonna 1869 perustettu Goldman Sachs. Financial Timesin mukaan [11] ”lähes koko 147-vuotisen historiansa ajan Goldman on nimittänyt johtotehtäviin vain juutalaismiehiä”.

Myös Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki (WB), ovat molemmat Harry Dexter White [12]  –nimisen juutalaisen perustamia rahoituslaitoksia.  Nämä pankit perustettiin toisen maailmansodan jälkeen varmistamaan, ettei länsimaihin enää kehittyisi kansallissosialistisen Saksan tai fasistisen Italian kaltaisia suvereeneja talousalueita. 

Finanssitalous nojautuu suurelta osin juutalaisten toimijoiden kehittämään järjestelmään, jota ylläpitävät juutalaiset aktiivit. Suurin osa israelilaisista eikä juutalaisista ei kuulu tähän sionistiseen tai juutalaiseen poliittiseen eliittiin ja kärsivät sen toiminnasta samalla tavalla kuin muutkin. Tulee huomata, että on väärin syyttää juutalaisia väestönä finanssieliitin toimista tai Israelin valtioterrorismista kuten myös on väärin syyttää muslimeja Isis-terroristien rikoksista.

Huomionarvoista on myös se, että valtahierarkiaan ei aina vaikuteta johtoasemilla organisaatiossa ja osakkeiden suuruudella. Päätöksiin voidaan vaikuttaa myös salaisen konsensuksen, kuten esimerkiksi vapaamuurarien sekä Bilderberg-ryhmän välityksellä. Niin ikään asioita voidaan manipuloida valtavirtaisen länsimaisen medioiden kautta. Näillä elementeillä voidaan ohjailla jopa hallituksien päätöksiä.

Talousdemokratian reformi vaihtoehtona taloudelliseen pelastumiseen

Yksityiset monopolit ovat siis uhkana aidolle yrittäjyydelle, palkansaajien vaurastumiselle ja laajemmin valtion hyvinvoinnille. Näistä vaarallisimpia lienevät monikansalliset luotonantajat ja Goldman Sachin kaltaiset huijaripankit.

Mitä järkeä siinä on, että rahan sekä velan määrä paisuu miltei rajoituksetta reaalitaloutta ja jopa luonnon kestokykyä suuremmaksi. Yksityiset rahoitusmarkkinat hukuttavat yhteiskuntia velkaan, ja jopa tuhoavat niitä. Velkapyramidien laajentumisella on aiheutettu säännöllisiä talousromahduksia, joissa varallisuus on siirretty reaalitalouden konkurssiyhtiöltä rahoituslaitoksille.

Yllä olevaan viitaten Suomeen pitäisi synnyttää talousdemokratian reformi, joka itsenäistäisi rahatalouden. Tarvitaan oma valtiollinen keskuspankkijärjestelmä luomaan korotonta omaa rahaa Suomen markkana. Yksityisten pankkien valta on riippuvaista korosta ja oikeudesta tehdä uutta rahaa eli velkaa, joten korko- ja velkaorjuudesta on vapauduttava.

Kaikki julkiset hankkeet tulisi rahoittaa valtion korottomilla lainoilla. Verotuksella turvattaisiin sosiaaliset oikeudet ja yhteiskunnan eri sektoreiden rahoitus. Veroaste ei saa nujertaa kuluttajia. Lisäksi verotuksen täytyy rohkaista perustamaan yrityksiä. Rahan painaminen on suhteutettava todellisen työn arvoon. Turhaa väljää rahaa ei saa painaa, sillä se osaltaan ruokkii inflaatiota.

Tässä yhteiskuntamallissa valtakunta kokonaisuudessaan panostaisi yhteisen hyvän eteen ja unohtaisi luokkaristiriidat, siten perusideana olisi valtion ja sen kansalaisten omavaraisuuden sekä hyvinvoinnin lisääminen niin, että taloudellinen riippumattomuusaste olisi kyllin vahva vapauden säilyttämiseen. Rahanluontioikeus olisi valtiolla, joten Suomi ei enää olisi suurten yksityisten pankkien orjuudessa. Näin veronmaksajat vapautuisivat liiallisten korkojen taakasta, ja säästyneet kustannukset voitaisiin käyttää kansan parhaaksi.

Markku Juutinen

Lähteet

  1. Pekkarinen, Jukka & Sutela, Pekka (2002). Kansantaloustiede. Helsinki. WSOY
  2. Varoufakis, Yanis (2014). Maailmantalouden Minotaurus. Vastapaino, Tampere.
  3.  Helsingin Sanomat. Unto Hämäläinen (18.5.2008).  Unto Hämäläinen: Timo Kallin kiertely voi vielä käydä kalliiksi., s. D 2. Helsingin Sanomat. Maksullinen saatavuus: http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Timo+Kallin+kiertely+voi+vielä+käydä+kalliiksi/HS20080518SI1VS02oh5 [13]
  4.  Helsingin Sanomat. Heikki Hellman, Jaakko Lyytinen & Mari Manninen (18.5.2008). Vaalien rahoittajat. Maksullinen saatavuus: http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Vaalien+rahoittajat/HS20080518SI1VS01oh0 [14]
  5. New York Times 26.–30.11.1947. Sit. Niemi (2001). Johdatus Emanuel Swedenborgin filosofiaan. Turku: TAB-kirjat.
    Rami, Ahmed (1988). Vad är Israel? Stockholm: Kultur förlag.

6.      Chossudovsky, Michel (2010). Köyhyyden globalisointi. Like kustannus Oy.

7.      Konttinen, Seppo (2008). Salattu pankkituki. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

8.      Sombart, Werner (1911). Die Juden und das Wirtschaftsleben. Saatavina: https://archive.org/details/Sombart-Werner-Die-Juden-und-das-Wirtschaftsleben/page/n5 [15] Juden Shahak, Israel (1994). Jewish History, Jewish Religion: The Weight of Three Thousand Years. London: Pluto Press.

9. Steinhauser, Karl (1994). EU- huomispäivän super-Neuvostoliitto. Karprint. Kirjailijan muita teoksia vapaamuurariudesta: Laillinen mafia; Paholaisen toimihenkilöt; Kuka kukin on ilman naamioita.

10.  Dylan Matthews (13.2.2014). Stanley Fischer saved Israel from the Great Recession. Now Janet Yellen wants him to help save the U.S. Saatavina: https://www.washingtonpost.com/news/wonk/wp/2014/01/13/stanley-fischer-saved-israel-from-the-great-recession-now-janet-yellen-wants-him-to-help-save-the-u-s/?utm_term=.fa44d9152931 [16]; https://www.federalreserve.gov/aboutthefed/bios/board/fischer.htm [17]; https://www.ft.com/content/06444c1c-f35d-11e6-95ee-f14e55513608 [18]; http://mondoweiss.net/2013/12/citizen-federal-reserve/ [19]; USA:n keskuspankin hallinto. [20]

11.  [20]Karin Hudes (2013). http://www.globalresearch.ca/world-bank-whistleblower-reveals-how-the-global-elite-rule-the-world/5353130 [21]; http://www.interpretermag.com/karen-hudes-rts-whistleblower-who-believes-world-bank-controlled-by-second-species/; http://archives2013.gcnlive.com/Archives2013/sep13/PowerHour/0926132.mp3 [22]; http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=gHVgRgYdCsQ [23]

……..

The Guardian (2013). Saatavina: https://www.theguardian.com/commentisfree/2013/nov/20/money-trading-economy-foreign-exchange-markets-economy [1]

Markku Ollikainen ja Matti Pohjola (2013). Talouskasvu ja kestävä kehitys. Saatavilla: https://www.academies.fi/wp-content/uploads/2015/03/talouskasvu.pdf [2]

Kansan Uutiset (31.7.2015). Saatavina: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3408427-goldman-sachs-voitti-kreikka-havisi [3]

US (31.7.2018). Uusi varoitus Kreikan tilanteesta – IMF: Lisää velkahelpotuksia voidaan tarvita. Saatavina: https://www.uusisuomi.fi/raha/255136-uusi-varoitus-kreikan-tilanteesta-imf-lisaa-velkahelpotuksia-voidaan-tarvita [4]

SU. (4.2.2015). Professori tyrmää hallituksen selitykset – Suomi menettää rahaa, oma valuutta Kreikalle ainoa ratkaisu. Saatavina: https://www.suomenuutiset.fi/professori-tyrmaa-hallituksen-selitykset-suomi-menettaa-rahaa-oma-valuutta-kreikalle-ainoa-ratkaisu/ [5]

HS (9.6.2018). Kreikan hallitus yrittää varmistaa uuden lainaerän – esittää muun muassa eläkkeiden supistamista. Saatavina: https://www.hs.fi/talous/art-2000005713845.html [6]  

KU (23.1.2010). Saatavina: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2112789-uuskolonialismi-syyna-haitin-kurjiin-olosuhteisiin [24]

Tammilehto info. Saatavina: http://www.tammilehto.info/Chossudovsky.php [7]

BBC. Kuunneltavissa: https://www.bbc.co.uk/sounds/play/b03w0110 [8]

Mayer Rothschild Biography (2004 – 2011). Saatavina: https://web.archive.org/web/20111217001441/http://www.dromo.info/rothschildbio.htm [9]

Haim Hillel Ben-Sassoon [10] (2015). Saatavina:  https://www.theoccidentalobserver.net/2015/03/06/jews-and-moneylending-a-contemporary-case-file-part-1-of-3/ [10]

https://www.ft.com/content/3ddfc892-c39a-11e6-81c2-f57d90f6741a [11]

Finance development (1998). Harry Dexter White and the International Monetary Fund. Saatavina: https://www.imf.org/external/pubs/ft/fandd/1998/09/boughton.htm [12]