- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Kaatuneiden Guggenheimien kokoelma

Guggenheim-säätiön ehdot Helsingin näyttelyhallin rakentamiselle olivat kuin Camorran mafian sanelemat: te maksatte meille, te maksatte kaikki kulut ja otatte kaikki yksin kaikki riskit, me päätämme veto-oikeudella kaikesta vähänkään tärkeästä. On vaikeaa ymmärtää kaupunginjohtaja Jussi Pajusta ja niitä kunnallispolitiikkoja, jotka olivat valmiit hyväksymään tällaiset ehdot.

Kun hankkeen taloudelliset laskelmat olivat kuin jostain Harlekiini-sarjan päiväunista poimittua unelmahöttöä, ja kun Guggenheim-hallin perustaminen olisi mitä ilmeisesti johtanut arvokkaat kokoelmat omistavan Helsingin Taidemuseon alasajoon, Guggenheim-hybris näyttää kuin jonkin uskonlahkon hihhuloinnilta.

Oli riemastuttavaa kuunnella kokoomuksen edustajan marinaa Ylen uutisissa, kun Helsingin kaupunginhallitus äänin 7-8 tänään (2.5.2012) hylkäsi Guggenheim-esityksen: ”Tämä on demokratian irvikuva”. Just joo.

Guggenheim-museo jos mikä oli demokratian irvikuva. Hanke oli vedätystä nimestä alkaen. Kyseessä ei nimittäin ollut museo, vaan pelkkä näyttelyhalli. Guggenheim tuotiin tammikuussa helsinkiläisille ota-tai-jätä -pakettina, joka oli kuulemma pakko hyväksyä sellaisenaan pikavauhtia, noin kuukaudessa. Guggenheimin ehdot oli jo ennakolta lyöty lukkoon, niitä ei sopinut edes epäillä.

Kaupungilla, jolla ei ole nykyään varaa mihinkään, olikin yhtäkkiä varaa kasvattaa kulttuurilaitosmenojaan 12-15 miljoonalla eurolla per vuosi. Yksityisten vihjailtiin maksavan ainakin Guggenheimin lisenssimaksut, vaikka yksikään yksityinen ei ollut sellaista luvannut. Edes Guggenheimia ankarasti lobannut suuri ja vauras Sanoma-konserni ei ollut halukas sijoittamaan halliin euroakaan.

Guggenheim-lobby laski sen varaan, että valtio maksaa 140 miljoonan hintaiseksi arvioidusta näyttelyhallista suuren osan, puheissa vilahti toive puolikkaasta. Tätä esitettiin samaan aikaan, kun ennestäänkin tiukoilla ollut Museovirasto joutuu lakkauttamaan toimintojaan ja irtisanomaan väkeään, koska valtio leikkasi sen vuosibudjettia kolme (3) miljoonaa euroa. Suomella ei ole varaa omaan historiaansa, mutta Guggenheim-halliin on, uskottiin Guggenheim-galaksilla.

Tässä touhussa ei ollut ehkä pääasia, mutta kuitenkin hyvin kuvaavaa johtamansa Taidemuseon tuhoa valmistelleen Janne Gallen-Kallela-Sirenin korruptio. Samaan aikaan, kun Siren neuvottelee Helsingille Guggenheimilta huonoimmat kuviteltavissa olevat ehdot, hän istuu Guggenheim-säätiön hallituksen jäsenen Carl-Gustaf Ehrnroothin yhtiön hallituksessa, ja hänen vaimonsa palkataan firmaan viestintäpäälliköksi, minkä toimen tarpeellisuutta pikkufirmalle sopii epäillä.

Pahinta on, etteivät sällit näe tässä mitään moitittavaa. Heidän galaksillaan tällaiset korruptiiviset suhteet ilmeisesti ovat normi. Niin ne ovat myös Camorran mafialle.

Guggenheimia kaupattiin meille maailmanlaajuisena verkostona, jonka ”museolle” on ottajia pilvin pimein, ellei Helsinki hyväksy tarjousta, josta kuulemma ei voi kieltäytyä. Kuukausi sen jälkeen kaatui jälleen yksi Guggenheim, kun Deutsche Bank irtisanoi säätiön näyttelytiloistaan Berliinissä.

Jäi epäselväksi, tiesivätkö kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ja Janne Siren etukäteen Berliinin Guggenheimin lopettamisesta ja salasivatko he tiedon kaupunkilaisilta, vai eivätkö he kaikesta säätiön kanssa seurustelemisestaan huolimatta olleet kyenneet selvittämään edes tätä, mutta on aika sama, kummin päin asia on. Herrojen touhu oli joka tapauksessa uskomattoman ammattitaidotonta myös tältä osin.

On demokratian voitto, että tämä kähmintä epäonnistui. Olkoon se opetus: kaikki salaiset sopimukset eivät pidä, aina ei ”on sovittu” voita.

Toinen hyvä puoli tässä prosessissa on, että se nosti ansiokkaasti esille Helsingin Taidemuseon tilaongelmat. Kun monella suulla ilmoitettiin rahaakin olevan, niin ehkäpä Katajanokalle voidaan alkaa suunnittelemaan rakennus taidemuseolle. Siihen ei tarvita 140 miljoonaa, eikä tarvitse maksaa lisenssejä kenellekään.

Huomatkaa myös, ettei mikään estä Helsinkiä neuvottelemasta Guggenheim-säätiön kanssa uudet ehdot, sellaiset jotka ovat tapana tällä galaksilla.

Kirjoitin tammikuussa listan kaatuneista Guggenheim-hankkeista. Siitä, josta Jussi Pajujen ja Janne Siren olivat hipihiljaa. Listasta olen kiitollisuuden velassa kriitikko Otso Kantokorvelle, joka julkaisi kokoamansa Guggenheim-selvityksen, ”Toteutumattomien Guggenheimien arkisto”, omalla verkkosivullaan lokakuussa 2011 (linkki alla).

Nyt on aika päivittää kaatuneiden Guggenheimien kokoelma:

  1. Guggenheim Museum in Lower Manhattan (New York, Yhdysvallat). Kaupungin toisesta Guggenheimista ilmoitettiin vuonna 2000. Arkkitehti luonnosteli 40–45 kerroksisen rakennuksen, jonka kustannusarvio oli 950 miljoonaa dollaria. Peruttiin taloustilanteen vuoksi vuonna 2002.
  2. Guggenheim Hermitage Las Vegas (Yhdysvallat) perustettiin yhteistyössä Eremitaasin kanssa uhkapelikaupungin erääseen hotelliin vuonna 2001. Tämä uhkapeli ei menestynyt, galleria suljettiin jo ensimmäisen näyttelyn jälkeen, Avattiin uudelleen, suljettiin lopullisesti vuonna 2008.
  3. Guggenheim Rio de Janeiro (Brasilia). Tässä on jotain kovin tuttua: Rio de Janeiron pormestari César Maia sopi Guggenheimin kanssa vuonna 2003 kaupungin maksavan 130 miljoonan dollarin museon ja 30 miljoonan lisenssimaksun. Rakennus ehdittiin suunnitella, ennen kuin tuomioistuin vuonna 2003 peruutti pormestarin lupaukset lainvastaisina.
  4. Guggenheim Guadalajara (Meksiko). Myös tämä kuulostaa tutulta: hankekartoitus maksoi kaksi miljoonaa dollaria vuonna 2004. Kaupunki lahjoitti 2,8 hehtaarin tontin, ja museon piti valmistua 2011. Se peruttiin 2009, koska Guggenheim kertoi haluavansa keskittyä Abu Dhabiin. Pääsyy oli ilmeisesti rahoituksen puute 170 miljoonan dollarin talolle. Guggenheimin 20 miljoonan dollarin lisenssikin olisi pitänyt maksaa, ja perustamiskulut arvioitiin kaikkiaan yli 300 miljoonaksi. Rakennus ehdittiin suunnitella ennen projektin romahdusta.
  5. Guggenheim Bucharest (Romania). Ainakin unkarilainen TriGranit -grynderiyhtiö neuvotteli Guggenheimin kanssa vuonna 2006. Jatkosta on ristiriitaisia tietoja: toisten mukaan sen piti valmistua vuonna 2010. Ilmeisen haudattu hiljaisuudessa.
  6. Guggenheim Hermitage Vilnius (Liettua). Yhteishanke Eremitaasin kanssa tämäkin. Jo hankerahoituksen käytöstä riideltiin. Arkkitehtikilpailu kuitenkin järjestettiin ja voittaja valittiin vuonna 2008. Museon piti valmistua 2011, sitten 2013. Liettuan hallitus hyväksyi hankkeen ja lupasi maksaa 10–15 % arvioilta 117 miljoonan dollarin rakennuksesta. Hanke ilmoitettiin haudatuksi vasta helmikuussa 2011 – silloin Guggenheim oli vaihtanut Vilnan Helsinkiin.
  7. Guggenheim Urdaibai (Espanja). Bilbaon haaraosasto neljänkymmenen kilometrin päähän siitä. . Hankekartoitus tehtiin 2009, sen jälkeen ei ole tullut lisätietoja. Hanketta ovat vastustaneet baskikulttuurin ja luonnon suojelijat.
  8. Guggenheim Tokyo (Japani). Väliaikaiseksi pop up -museoksi suunniteltu kymmenvuotinen hanke, johon suunnitelmat vuonna 2002 suunnitelmat. Ei toteutunut, koska yksityinen sponsori vetikin rahansa pois.
  9. Guggenheim Taichung (Taiwan). Vuonna 2005 aloitettu 400 miljoonan dollarin projekti kaatui arkkitehtikilpailun jälkeen vastarintaan ja rahapulaan. Lisäksi yksi Guggenheimin suurimmista sponsoreista kyllästyi maailmanvalloitusprojekteihin ja erosi hallituksesta. Hän olisi halunnut satsata Guggenheimin kotimaiseen toimintaan.
  10. Guggenheim Hong Kong (Kiina). Yhteishanke, jossa piti olla myös mukana New Yorkin modernin taiteen museo (MoMa). Hanke peruuntui vuonna 2006 gryndereiden vetäydyttyä. Hankkeella oli myös poliittista vastustusta.
  11. Guggenheim Abu Dhabi (Yhdistyneet arabiemiirikunnat). Ainoa hengissä oleva ja toteuttamisvaiheeseen päässyt 2000-luvun Guggenheim. Siitä sovittiin vuonna 2006 ja sen pitäisi valmistua ensi vuonna. Siihen kuitenkin kohdistuu laaja kansainvälisten taiteilijoiden boikotti, joka johtuu muun muassa rakennustöissä tavanmukaiseksi käyneestä ilmiöstä: kerskarakennuksen työmaalla maksetaan nälkäpalkkoja kehnoissa työoloissa.
  12. Guggenheim Berliini. Deutsche Bankin ja Guggenheim-säätiön yhteisprojekti toimi pankin tiloissa vuodesta 1997, ja siellä kävi 100 000 – 150 000 katsojaa vuodessa. Deutsche Bank irtisanoi yhteistyön helmikuussa 2012.
  13. Guggenheim Helsinki. Tammikuussa 2012 esiteltiin suunnitelma rakentaa näyttelyhalli – jota kutsuttiin museoksi – Helsingin Katajanokalle. Sopimusehtojen mukaan Helsinki olisi taannut Guggenheimille varmat tulot, ja ottanut itse vastatakseen kaikki kulut ja riskit. Päätösvaltaa olisi käyttänyt perustettava säätiö, jonka hallituksessa Helsingillä olisi ollut muodollisesti enemmistö, mutta jossa New Yorkin Guggenheim-säätiöllä olisi ollut veto-oikeus jokaiseen vähänkään merkittävään päätökseen. Esimerkiksi taidekasvattajan persoona oli niin merkittävä asia, että Guggenheimilla oli oikeus päättää siitä. Helsingin kaupunginhallitus hylkäsi esityksen 2.5.2012.

Pystyssä olevien Guggenheimien lista on huomattavasti lyhyempi. Guggenheim-säätiöllä on taidemuseot New Yorkissa, Bilbaossa ja Venetsiassa.
Otso Kantokorven blogi: http://alastonkriitikko.blogspot.fi/2011/10/guggenheim-osa-n-toteutumat.

 

Alkuperäinen artikkeli: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/131 [1]